Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Isot Huskut on parhaita. Ketteriä, (vähän lyhyempi runkoputki) kiihtyviä, kestäviä, helposti huollettavia, erinomaiset valjaat, jälleenmyyjiä melkein joka kylässä. Kovapalaterätkään ei ole tehty kivien sahaamiseen. Puoltaa paikkaansa, kun sahataan suhteellisen vilkkaiden hiekkateiden varsilla, missä liikennepölyä kaarnanrakossissa.
Metsäkoneilla kantavuus ei ole ongelma vaan kannattavuus. Pienillä hyvin kantavilla koneilla ei saa motteja nurin eikä tienvarteen sellaisia määriä että sillä yrittäjä eläisi. Vakuutuksia on ollut monenlaisia, yhteisenä tekijänä sopimuksen takasivulla vapaasti Selkosuomeksi sanottuna: Ei korvata sodan eikä rauhan aikana. Lakimiesten kapulakielellä, mutta sitä se on yleensä tarkoittanut.
Palataanko otsikon alle. Olikohan se toissa iltana kun uutisissa MG edustaja esitteli heidän kehittämäänsä tekstiilikuitua. Kertoi Japanilaisten suunnittelevan sen jatkojalostamista. Samassa uutispätkässä Enson edustaja esitteli heidän kehittämäänsä ligniinipohjaista akkumateriaalia. Kertoi heidän etsivän aktiivisesti yhteistyökumppania. Taitaa Aplin epäilyt osua oikeaan. Jossain jo odotetaan, että ”marja” kypsyy ja on oikea poiminta-aika.
Anton
Suurfirmojen raakapuunhinnoittelu juontaa juurensa 60-70 luvulle. Tuolloin oltiin vielä pienviljelijäyhteiskunta. Maaseutu oli täynnä alle 10 lehmän pikkutiloja, paljon siirtolaisten ja sotilaiden pikaasutustiloja, joissa muutama hehtaari peltoa ja muutama kymmenen hehtaaria metsää. Maataloutta pyörittääkseen niiden oli pakko työntää metsiään sontaluukun kautta Hankkijalle. Firmat tiesivät tämän ja oli siinä pankitkin mukana. Kun oli pakko myydä, ei hinnasta paljon neuvoteltu. Kaiken kruunasi vielä ns. savujako. Paljonko raakapuun reaalihinta on noista ajoista noussut?
Kaikki otetaan. Erikoisesti kiinnosta hirvitihentymäalueet ja valkohäntäpeurojen ja kauniiden remppaamisesta erroosiosta kärsivät alueet.
Vielä pieni perustelu. Jos olisi 100 000 joutilasta rahaa ja ostaisin sillä hienon haulikon, niin pojanpoikakin saisi sillä vielä omansa takaisin. Jos sitä bemaria pidän 20 vuotta ja lähden viemään vaihtoon, niin sillä saa menomatkalla sakon ja liikkeessä pienen kupin kahvia. 20 vuoden bemarin ylläpitokustannuksilla saisin saksalaisen kaksoisluodikon.
Voi teitä poika poloisia. Mutta nyt olisi apua tarjolla. Otan vastaan kaikki kannattamattomat metsätilat. Tappiota tuottavista perisin pienen nimellisen maksun, nollatulosta tekevät otan vastaan ilmaiseksi.
puuki
Olet oikeassa, ja hyvä niin. Jos kaikki tykkäsivät samoista asioista maailma olisi kuin häkkikanala. Oman tuntoni vain tykkäämisistä ilmaisin. Mutta ottaisin sittenkin mieluummin sen haulikon……
Jees
Täällä on muuten sellainen otus. Ei sitten tippaakaan ole koskaan kiinnostanut auton ulkonäkö.
Jalkanen
Kyllä minä kauniista esineistä nautin. Esim. englantilaisia siroja haulikoita olen aina ihaillut, muttakun maksavat mokomat hienosti kaiverrettuna yli 100 000.
Olenkohan jotenkin tunnevammainen, kun en voi mitenkään ymmärtää miten auton ulkonäkö voi miellyttää tai ärsyttää. Eihän vasarankaan ulkonäöstä näin keskustella. Kuinka autolla voi elvistellä? Auto on kyllä minulle ollut aina välttämätön paha töiden takia, kallis ja epämiellyttävä laite jonka olen yrittänyt pitää kuusiaidan takana poissa silmistä kun en ole sitä tarvinnut. Olen kyllä hieman kateellinen eräälle kaverilleni, jonka vuoden suurin ja jännittävin tapahtuma on autonsa katsastus. Joka vuosi katsastaja ihmettelee, että löytyypä vielä näin täydellisen virheetön tämän mallin edustaja. Ainoa huomautus pakoputken kannatinlaakerin ulkokehällä kaksi ruostepilkkua. Saisinpa minäkin jännitystä elämään noin pienestä asiasta. Miksi autoasioista leuhkittaessa aina pienennellään, muissa asioissa suurennellaan. Kun se kulutuskin on aina siskon luona etelässä käydessä 4,21 litraa satasella.