Kiinnostuneille live-kuvaa nyt Höytiäisen rantamaisemista YLE TV 2.

Nuori isäntä ja Uudehko metsänomistaja esittävät hyviä näkökohtia ja myös kysymyksiä liittyen asiaamme. Monet muutkin täällä esitetyt kysymykset ovat sellaisia, joihin meillä on olemassa vastaus tai ainakin mielipide. Osaan niistä vastaamme, kun aika antaa myöten.

Suorittavalla tuntuu olevan tietoa vahingonarvioitsijoista, joista me emme tiedä mitään. Tuskin laittomuuksien tekijöitä ja vahingonaiheuttajia voidaan pitää oikeina vahingonmäärittäjinä, heidän arvionsa korvauksen oikeasta suuruudesta meille oli tuo 150e x 2= 300 e. Vielä oikeudenkäynnissäkin metsäyhtiön asianajaja vouhkasi, kuinka he olivat reilusti tarjonneet meille edellämainittua korvausta tekemästään vahingosta.

Kun sopimusta alettiin neuvottelemaan, painotimme asianajajallemme, että me emme tule tekemään mitään vaikenemissopimusta, me tulemme puhumaan ja kertomaan julkisuudessa, mitä meille on tapahtunut ja kuinka meitä on kohdeltu. Vaikenemista ei meiltä pyydetty eikä meillä ole mitään syytä vaieta. Oikeudenkäynti on julkinen, samoin poliisin esitutkintamateriaali kuulusteluineen. Julkisuuden pitäisi taata jokaiselle Suomen kansalaisille tasavertaisen kohtelun lain edessä.

Tekijöiden olisi pitänyt ymmärtää julkisuusasia jo ennen syyttäjän syytteitä; Pohjois-Karjalan sovittelutoimiston rikossovittelija otti heihin yhteyttä vuoden 2012 alussa ja tarjosi mahdollisuutta rikossovitteluun. Metsäyhtiö kieltäytyi siitä ylimielisyydessään perusteena, että oli jo kerran soviteltu ( heidän tarjoamansa 300 e oli se ” sovittelu”). He luulivat selviävänsä suhteidensa avulla mutta tällä kertaa näin ei käynyt.

Pakko korjata suorittavan vatvoma puumäärä, vaikka sillä ei loppujen lopuksi ole suurta merkitystä maisemahaittaa määriteltäessä.

Tuo hänen käyttämänsä 4,5 m3 kuitupuuta on se puumäärä, jolla metsäyhtiö apureineen ( MHY:n metsäneuvoja, metsäyhtiön hankintaesimies ja metsäyhtiön toimitusjohtaja ( managing director)) yrittivät vääristellä vahinkoa määrittelyssään. Motokuskilta ei edes kysytty, paljonko puita kaadoit ( hänen arvionsa olisi ollut lähinnä oikeaa, selvisi poliisikuulusteluissa).

On aika ihmeellistä, että kokenut MHY:n metsäneuvoja, joka kuvasi kaadetut puut ja seisoi niiden vieressä, ei erottanut toisistaan kuitu-, tukki- ja pylväspuita. Aika suuri on erehtymisprosentti MHY:llä, jos näin pieneltä alueelta (900 m2) kaadettu puumäärä on neljä kertaa pienempi ja aivan väärää puulaatua. Kenen pussiin hän pelasi, miettikääpä sitä.

Jatkan vielä Leevin lainaamaan hieman lisää itseäni lainaamalla:

”Kun sovitaan, ei purra ruokkivaa kättä. Näyttää olevan metsäpuolella tapana. Näihin hyvä veli- järjestelmiin emme me voi puuttua. Silloin ei oikeus tapahdu. Valinta on syyllisten.
Lähetetty: 11.01.2013
Lähettäjä: oikeudenmukaistako”

Oikeudenkäynnissä motofirman ja metsäfirman asianajajat olivat liittoutuneet yhteen ja hyökkäsivät yhdessä meitä ja motokuskia vastaan. Motokuskista yritettiin myös tehdä syyllistä ilmeisesti niin, että hän olisi, jos hänet olisi rikokseen syylliseksi todettu,voitu tuomita rikosvastuuseen ja sitä kautta korvaukset olisivat voineet jäädä meiltä saamatta motokuskin ollessa varaton. Jokatapauksessa nuo suunnitelmat menivät pieleen, koska aineistomme oli hyvä. Omasta – ja luulenpa, että aika monen muunkin mielestä – saamme kiittää tasan itseämme, että saimme itsellemme edes tämän verran oikeutta.

Jakautuivatko vastuut oikeudenmukaisesti- siihen paras vastaaja olisi metsäyhtiö mutta siellä varmasti vaietaan, korkeintaan kaunistellaan totuutta. Motofirma valitsi itse tiensä liittoutumalla pylväspuufirman kanssa. Haluamme edelleen sanoa omana mielipiteenämme, että metsäyhtiön toiminta tässä meidän tapauksessamme on ollut törkeää alusta loppuun asti; tekoa tehdessään, asian selvittämättömyydessään ja vastuunkannossaan. Metsäyhtiö on uhkaillut, peloitellut ja kiusannut meidän perhettämme lähes kaksi vuotta kaikkien viranomaisten hiljaisella hyväksynnällä. Ja tämän saman olen oikeudessa sanonut.

Oikeudenmukaisuus tapahtui siinä mielessä, että me saimme yhteissummaltaan 16000 e vahingonkorvauksen. Oikeudenmukaisuus tapahtui myös siinä mielessä, ettei motokuski joutunut henkilökohtaisesti korvausvelvolliseksi eikä hän muutoinkaan joutunut maksamaan oikeudenkäyntikulujaan itse. Oikeudenmukaisuus toteutui myös siksi, ettei motokuskia tuomittu rikoksesta.

Siis mikä on juhlan paikka?