Hyviä näkökohtia kaiken kaikkiaan: A.Jalkasen, Gla:n ja Visakalon näkökulmat 60-vuotista koivikkoa päätehakattaessa ovat erinomaisen huomionarvoisia: korjuun vahingot alla olevalle 20-vuotiaalle kuusikolle ja poistettavan koivutukin hinnan alenema saattavat muodostaa sellaisen tekijän, että koivikko sittenkin kannattanee kasvattaa ilman alle istutettavaa kuusentaimikkoa tässä tapauksessa. Avohakkuun jälkeen paikalle uudelleen istutettava pitkälle jalostettu uusi koivikko kasvaa niin nopeasti, että se tuottanee lopputuloksena saman hyödyn kuin kuusitaimikon istutus koivikon alle minun tapauksessani. Paikka on entistä peltoa naapurin peltojen ympäröimänä lammen ympärillä, mutta JR-koivikkokin lähti siinä nopeasti kasvuun 40 vuotta sitten. Ikävä vaan, että hirvet soivät merkittävästi koivun taimia, haapaa tunki tilalle, nekin hirven ruoaksi, ja MHY:n näkemyksen mukaan myyrät lisäksi pilasivat paljon. Lopputulemana oli, että MHY kävi repimässä myyrän pilaamiksi olettamansa JR:t pois, ennenkuin ehdimme ilmoittaa Metsänjalostussäätiön kannan (että vauriot eivät ole niin suuria, miltä näyttää.) ja istuttivat kiireesti omia hitaammin kasvavia kouvuntaimiaan tilalle. Lopputulos ei näytä aivan parhaalta mahdolliselta koivikolta.

Voisikohan kuusten kasvatusta nopeuttaa siten, että harvennetun 40-vuotiaan JR-koivikon alle istuttaisi alikasvosta hyödyntäen kuusen taimet normi-istutustaajuuteen? Päällä oleva koivikko toimisi suojuspuuna ja suojaisi hallaltakin. Toki koivutukkien korjuussa sitten alla oleva kuusentaimikko hiukan vaurioituisi, mutta se olisi ehtinyt jo parisenkymmentä vuotta saada kasvuun etumatkaa.

Erityisesti Mehtäukon kanssa olen samaa mieltä – hyviä näkemyksiä muutenkin. Suomen riistakeskuksesta on vähitellen kehittynyt valtio valtiossa metsäasioissa. Sen ohje on aina sitä tyyppiä, että esim. hirvikannat pidetään ylisuurina, jotta ”metsästys ei menetä mielenkiintoaan”. Etelässä ylisuuria peurakantoja ei pienennetä, koska ”peura on niin hieno riistaeläin!” Riistakeskuksen aluetoimistotkin ovat henkilömääriltään paisuneet kuin pullataikinat. Henkilöstö ei joiltain osin ole palveluhenkistä. Alueelliset riistaneuvostot kuuntelevat sidosryhmiä, mutta viis veisaavat niiden näkemyksistä hirvi- ja peuratiheyksiä määritellessään.  Erikoista, että lain perusajatus kuulemisesta ja kuulemisen huomioimisesta ei valtakunnassa toteudu! Ja kuitenkin on kyse vapaa-ajan harrastuksen hallinnosta! Valtiovalta voisi ohjata metsähallinnon säästötoimiaan riistahallintoon. Riistakeskuksen neuvoilla hirvet saavat edelleen syödä maamme mänty- ja koivutaimikot ja metsän viljely vinoutuu kuusen suuntaan.

Jalkaselle jatkoa hyvään kysymykseen: enemmän sekametsiä, mänty- ja koivumetsää kuusikoiden sijaan. Hirvitiheys alla 2 eläintä tuhannelle hehtaarille, jotta koivua ja mäntyä kannattaa kasvattaa. Jalojen lehtipuiden kasvatus Lounais- ja eteläisessä Suomessa kannattaisi selvittää ja ohjeistaa: nyt ostaja vastaa, että markkinoita ei ole.

Jalkaselta hyvä ja tärkeä avaus taimikonhoitoon, tärkeään keskusteluaiheeseen. Toivottavasti keskustelut pysyvät asialinjoilla tässä aiheessa – Orpon kysymyksiin on tullut vastaajuksi sellaisia änkyräkirjoituksia, joilla ei ole vessanseinän kirjoitusten vertaa! Olisi mukava tietää henkilöitä tämän harvennusaiheen nimimerkkien takanakin jatkokäyttöä ajatellen.