Käyttäjän Panu kirjoittamat vastaukset
-
Leimikot ovat erilaisia mutta kun vertaillaan satoja korjuutapahtumia niin leimikoiden erot tasoittuvat ja ostajien erot katkonnassa tulevat näkyviin.
YLEN:n kuvasta on hieman vaikea sanoa mutta minusta pohja on täynnä mustikkaa.
Sitä kyllä ihmettelen, että usein nämä esitellyt ”jatkuvan kasvatuksen” metsät näyttävät ihan jaksollisen kasvatuksen metsiltä. Esim tuossa mainitussa kuvassa on tasaikäinen varttunut männikkö, jossa on muutama alikasvoskuusi kuten niissä aina on jos ei ole tarkasti raivattu kaikkia pois.
Mikään maapohja ei suojaa kirjanpainajilta mutta kuiva pohja lisää riskiä.
Liittyen Ponssen leveyteen, Scorpion on speksien mukaan 2630 – 3085 mm leveä. Teloilla sitä varmasti voi levittää vaikka kuinka leveäksi mutta ajouraleveyden kannalta siinä ei ole mitään järkeä, ainakaan ensiharvennuksilla.
https://www.ponsse.com/fi/web/guest/tuotteet/harvesterit/tuote/-/p/scorpion#/
Nyt tuli Suorittavalta kyllä 70-lukua henkivä kommentti tyyliin MO pysyköön hiljaa, kyllä me tiedetään mitä tehdään.
Kuten sanottu 4m vapa minusta riittää kaikkiin tilanteisiin. Jos osto-/korjuupuoli kyseenalaistaa mittaustulokseni hakkuun jälkeen kuten on käynyt niin voin sitten käydä mittaamassa vaikka 20m x 20m ruutuja. Kyllä se totuus sieltä saadaan ulos. Eräs ostaja mittaili runkolukua ensiharvennuksen jälkeen kännykkäsovelluksella, joka siis perustuu puhelimen kameraan ja sai selvästi korkeamman runkoluvun kuin minä 4m kepillä. Kumpikohan on luotettavampi menetelmä, runkojen laskeminen koealoilta vai kameran kuvasta päätteleminen?
Pari huomiota:
– Ympäräkoealassa lasketaan mukaan rungot, joiden keskikohta on alan sisällä. Ei siis riitä, että vapa hipaisee puuta.
– Kerroin 4m vavalla on 199 jos vavan tyvi pysyy samassa pisteessä. Jos ja kun vapaa pitää vatsaa vasten niin tyvi ei pysy samassa pisteessä ja lisämitta riippuu vatsan koosta. Litteävatsaisena olen käyttänyt kerrointa 198 mutta pitäisi vähän vielä laskea onko se oikein.
– Koealapaikkojen valinnan voi tehdä joko etsimällä erilaisia kohtia kuviolta tai ottamalla aina satunnaisen määrän askelia ja mittaamalla näin satunnaisista kohdista. En tiedä kumpi on parempi mutta pahin virhe lienee jättää ajourat kokonaan koealojen ulkopuolelle.
Runkoluku kannattaisi mitata taimikonhoidon lisäksi myös aina ennen harvennusta. Silloin on helppo antaa hakkuuohjeeseen tavoiterunkoluku. Sen jälkeen ei ole makuasia tai väittelyn aihe tehtiinkö hakkuu pyydettyyn tiheyteen.
