Käyttäjän PenttiAKHakkinen kirjoittamat vastaukset
-
Mielenkiintoista keskustelua männyn paalujuuresta. Minä en ole koskaan ostanut/istuttanut männyn ostotaimia. Luonnontaimia olen joskus siirrellyt toiseen paikkaan. Tuhoutumisprosentti ollut luokkaa 50%. Yleensä suurin syy tuhoon on paalujuuren katkeaminen tai paalujuuren hiusjuuriston vaurioituminen.
Äsken kävin repimässä pihassa huonossa hapessa olleen männyntaimen. Pituus maanpäällä n 70 cm, paalujuuri n 20 cm.
Kuusen taimen voi siirtää toiseen paikkaa suoraan vetämällä (kuohkeasta) maasta. Onnistumisprosentti lähellä 100%. Männyllä ei onnistu paalujuuren hiusjuuriston tuhoutumisen takia.
Mielenkiintoista pohdiskelua perinnönjaosta.
Saattaa olla, että molemmat kommentaattorit ovat oikeassa.
Sanoisin kuitenkin, että isaskar on täysin oikeassa, jos pesänjakajana on käräjäoikeuden määräämä jakaja. Silloin ostajalla ja myyjällä ei ole sidonnaisuuksia.
Minulla on metsässä hyvinkin komea 6 n männyn jättöpuuryhmä. Kaikki yli kuution puita. Ytimen pystynävertäjä tuhonnut jo kaksi ja kolmas tuhoutumassa. Kaarna on aumana puun juurella. Vaikuttaisi, että tuholainen ei ole tikoille kelvannut. Pahinta on, että ympäröivään kuusen taimikkoon jätetyt nuoret männyt, n 100 litraisia, ovat myös tuhoutuneet.
Minulla ei ole tikoista puutetta metsissä. Kerran mm iski tykkylumituho n 200 litraiseen kuuseen. En viitsinyt hakea pois, jätin syksyyn. Heinäkuun lopussa oli jo tikat hakanneet suuren osan kuoresta pois. Sinne jäi puu metsään.
Minulla on maapohjat rehevää mustikkatyyppiä. Ei siinä taimikon onnistumisessa eroa ole laikutuksella tai ilman istutuksessa. Tukkimiehen täin kanssa voi olla ongelmia ilman laikutusta. Sanovat. Minulla ainoa tukkimiehen täin tekemä isompi tuho oli nimenomaan laikuttamattomalla alalla.
Luulisi, että helppo keino olisi kerätä hakkuutähteet aukkohakkuilta. Eikä tuo laikutuskaan kuusen istutusalueilla mitenkään välttämätön näytä oleva.
Laikutuksen hyöty näyttäisi enempi tulevan siitä, että alueelle tulee sekapuustoa, koivua ja mäntyä. Jyrkähköjä rinteitä en ole koskaan laikuttanut. Raivaustyö ja sekapuusto vähenevät ja eroosio.
Nostokoukku epäili tuolla elinikä laskelmia. Onhan se elinikä hiukan ongelmallinen, kun katsellaan yksittäisten puiden lahoamista. Elinikä soveltuu vain tasaisen päästön laskentaan.
Yksittäisten puiden lahoamista voi kuvata eksponenttifunktioilla. Mutta yleensä ilmoitetaan puoliintumisaika. Eli paljonko aikaa kuluu että puolet on jäljellä alkuperäisestä. Jotkut sotkevat tätä elinikään. Niillä on kuitenkin suhdelukuna ln 2 , kuten jossain AJ n kommentin artikkeliviitteessä oli. Hyvä muistisääntö on että elinikä on 1,5 x puoliintumisaika.
Mielelläni jankkaan vielä tätä lahoamisen perusideaa.
Tutkijat ovat selvittäneet erilaisille ja kokoisille puubiomassaosioille hajoamiskaavoja. Ovat eksponenttifunktioita.
Jotkut tutkijat ovat kuitenkin niin kuulijamyönteisiä, että sanovat asiat selkokielellä. Mikäpä on parempi selkokielinen esitys kuin lahoamiaprosentti.
Tuolla jo aikaisemmin sanoin, että hitaan lahoamisen tapauksessa voidaan laskea lahoavan aineksen elinikä, muistisäännöllä. Se voidaan määrittää vain jatkuvalle syötteelle. Ja on varasto/syöte. Kun tämän kirjoittaa yhtälöksi, voi havaita, että varasto = syöte x elinikä. Tarkoittaa selkokielellä, että jos tiedetään lahoamisprosentti niin voidaan laskea elinikä ja edelleen kuinka paljon varastoa voi kertyä vakiosyötteellä. Ja siitä edelleen, jos varasto on ”täynnä” niin lisäsyöte ei sitä lisää. Ja karikesyöte, hakkuutähteet, juurakot jne voidaan jättää pois laskelmista.
Miten se olikaan se karjatalouden metaani. IPCC huutoäänestysporukka väittää, että se kumuloituu. Kumuloituuko hakkuutähteet yms?
Gla on ilmeisesti alavien tasankojen asukas.
Minulla on metsissä paljon pitkiä rinnemaastoja. Mieleen on jäänyt yksi lunonnonoja. N 300 m korkeuseroa n 10 m. Lumien sulamisvedet eivät olleet mikään ongelma. Metsän läpi kulki 10-20 m leveä jääkenttä ja vesi virtasi iloisesti varsin kirkkaana. Syyssateet olivat eri asia. Taas oja virtasi vähintään kymmenen metrin leveydellä ja isolla nopeudella putsaten kuusikon karikesadantaa. Varvikkoa alueella ei ollut, jokunen saniaispuska löytyi. Järveen karikesadanta ei päätynyt, kun välissä oli tasaisempi sekapuustoinen tasainen alue. Kuuset eivät tosin pysyneet sillä alueella isompina pystyssä.
Minä siirsin ojan täysin uuteen paikkaan. Runsaine pohjapatoineen. Ja sanoisin, että kaivetussa ojassa on enemmän ja pitempään esim hirville joumavettä kuin aikaisemmin. Eikä tulvi. Vanhaan ojalinjaan jäi sentään saniaispuskia.
Jotekin tuntuu, että tuo Kurjen laskenta on tehty metsikkötasolla. Metsälötasolla pitäisi vähentää aikaisempien hakkuiden jäljiltä jäänyt lahoava massa.
Nuorten metsien lahopuusta toteaisin, että ilmeisesti lahopuu itsessään ei kelpaa. Pitää olla vielä juuret maassa. Päätehakkuussa metsään jää järeitäkin latvuksia, jotka olisivat tilavuudeltaan verrattavissa nuoren metsän lahopuihin.
Itse olen hoitanut tätä lahopuujatkumoa nuorissa metsissä jättämällä raivauksissa leppiä kasvamaan. Samoin hakkuissa sääntö on, että lepät jätetään ellei ajouran takia täydy kaataa. Haapa on sellainen riesa, että ne pääosin poistan. Niitä minulla on tarpeeksi hakkuukiellon alla olevissa lehdoissa.