Käyttäjän Perassic Park kirjoittamat vastaukset
-
Vanha kaivoslaki hengeltään oli laki jolla pyrittiin turvaamaan kaivoksen perustaminen yksityiselle maalle. Pakkolunastuslaki on samalta aikakaudelta ja hengeltään paljolti lunastajan oikeuksien ja oikeutuksen turvaamiseen pyrkivä.
Lunastajan ajateltiin edustavan ns. yleistä etua. Maailma on kuitenkin kokonaan muuttunut. Ei ole jotakin Outokumpu 100% valtionyhtiötä joka valtion yritysmuotoisena toimintana on se lunastustusta hakeva osapuoli.
Pääosa ellei kaikki nykyiset kaivos- ja tuulivoimayhtiöt ovat yksityisiä ja yleensä vielä ulkomaalaisomisteisia. Kuinka ne enää edustavat yleinen etu -ajattelua?
<p>Moni muistanee takavuosina käydyn polemiikin sähköverkkojen myrskynkestävyydestä, Yksi ainoa myrsky, joka johti laajaan ilmajohtojen maakaapelointiin säävarmuuden nimissä.</p><p>On nurinkurista ja hämmentävää, ettei vastaavaa maakaapelointia nykyisin vaadita jo lähtökohtaisesti sähkö – ja tuulivoiman uusille verkoille!???</p><p>Kertonee koruttomasti, että taloudellisesti maan lunastaminen on nyky lunastuslain avulla niin halpaa, että isot maanpäälliset johtokäytävät kannattaa valita ja lunastaa maakaapeloinnin sijaan.</p><p>Kun kerran lainsäädäntökään ei maakaapelointiin velvoita.</p>
Itse ainakin tahdon nähdä jenkkisotilaita maassamme ennemmin kuin venäläisiä sotilaita.
Pidäkkeen luonti on tietenkin tässä ajatuksena. Suomen aiempi tukijalka -hyvät suhteet itään – koki haaksirikon Venäjän etupiiriajattelun ja hyökkäyssodan aiheuttamana.
Nyt eletään sen mukaan uutta aikaa ja kun Natossa ollaan, ei olla vain puoliksi Natossa. Norja on ollut jo kauan.
<p>Suurpeto ”on olemassa” vasta virallisen varmennuksen jälkeen. Lisäksi lienee kannanarvioissa käytössä varovaisuusperiaate ettei samaa yksilöä lasketa useaan kertaan.</p><p>Joka tapauksessa. -tavan takaa metsästäjien ja Luke:n kanta-arviot poikkeavat toisistaan. Ongelma kärjistynee jatkossa, koska jatkossa metsästäjien motivaatio ilmoittaa jälkihavainnoista, tai kerätä sudenpaskaa ei liene korkealla.</p><p>Tutkijaresurssit ja-rahoitus on kattavaan toimintaan täysin alamittainen ilman metsästäjien vapaaehtoistyötä. Hölmöin lopputulema -joskin todennäköinen -on että suurpetoja ei virallisesti siis ole olemassa, kun varmennuskriteerit eivät täyty. Todellisuus ja virallinen todellisuus eriytyvät toisistaan. </p>
<p>Sudet raatelivat hirvikoiran Köyliössä – ”Kaularanka meni poikki” – Satakunta – Satakunnan Kansa</p><p>Keskustelujen tilanneälyä kuvaa keskustelukommentit…</p><p>-Miksi sinne on pitänyt ollenkaan mennä jos alueella on ollut susia?</p><p>-Oma vika jos on laskenut koiran irti!</p>
Toimittajien ohut tietotaito käsittelemästään aiheesta näkyy ettei edes kunnolla ymmärretä metsätalouden ja -teollisuuden eroa.
Kun johonkin suojelu-uutisointiin haetaan ns. vastakkaista näkökulmaa, löydetään kommentoijaksi yleensä metsäteollisuuden edustaja.
On näillä(kin) näkemys -UPM ja Tornator omistavat valtavan metsäomaisuuden, mutta usein myös intressiristiriita varsinaisiin metsänomistajiin.
Lähtökohtaisesti median asenne metsätalouteen on kriittinen, ei neutraali ja omakohtaisen kokemuksen puute metsätaloudesta loistaa kauas.
Suomen EU -jäsenyys tapahtui 1994. Aikaa on siis kulunut kohta melkein 30 vuotta.
Kaikkien suurpetojen kannat ovat voimakkaasti vahvistuneet, tuolloin liittymissopimuksen aikaisesta tilanteesta. Sopimus ei vastaa tässä nykyaikaa ja vaatisi selkeää päivittämistä. EU lainsäädäntö on euroopanlaajuista ja jäykkää, paikalliset olosuhteet on vaikea saada ratifioinnin jälkeen huomioiduiksi.
Ilveskanta on elinvoimainen ja kestää nykyisen metsästyksen jossa on annettu yksi tai muutama lupa usein kuntaa vastaavan riistanhoitoyhdistyksen koko alueelle. Tämä on vaatinut vahvistetut petohavainnot ja poikuehavainnot. Jälkimmäinen toki aina on ollut rauhoitettu.
Karhukanta on vahva ja levittäytynyt aiemmasta itärajasta koko maahan.
Ahma esiintyy yleisimmin nykyään poronhoitoalueen eteläpuolella jossa se on rauhoituksen suojassa. Susikanta on vakaa, mutta myös nopeasti lisääntymiskykyinen. Myös sutta esiintyy jo koko maassa.
Tämä kaikki on saatu aikaan samaan aikaan metsästystä ylläpitämällä. Tätä on voinut pitää menestystarinana ja asialliset edellytykset metsästykselle ovat perustellummat kuin koskaan. Silti nyt koko hommalle tuli stoppi.
Korkein hallinto-oikeus kuitenkin käsittääkseni otti kantaa EU direktiiviin -ei kysymykseen kestääkö kannat metsästystä. Lainsäädännöllinen kehikko ei todellakaan ole ja ole ollut ihanteellinen, mutta sen kanssa on pitänyt tulla toimeen. Nyt uutena tekijänä on tullut ”valittamisteollisuus”, joka estää nyt käytännössä kaiken suupetometsästyksen. Tässä perimmäinen jutun juuri on metsästyksen kaiken asteinen vastustaminen.
Seuraavana seuraa tekee kalastus ja varmaan metsänkäyttö -valistunut arvaus.
Minusta lisäarvo on nimen omaan edunvalvonnassa MTK:n kautta. Jos ei yhteistä edunvalvojaa olisi, pitäisi sellainen luoda -ja kiireesti.
Sen sijaan tavan takaa ihmetyttää henkilöstön paljous.
Metsäneuvojia on joka kylälle erikseen, on metsätieasiantuntijoita, ojitusasiantuntijoita, korjuupalvelun esimiestä, sukupolvenvaihdosasiantuntijaa, osalla omat kiinteistönvälittäjät, päälle sihteerit ja päälliköt.
Porukkaa on sivuaukeamallinen.
Pitää olla iso liikevaihto, jos olisi yritys.
