Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset

Väittämiin ettei ole tutkittua tietoa niin näiden alla olevien tutkimukset ja väitökset ovat enemmän mitä  avohakkuun tuottavuudesta on tutkimuksia.

Metsäntutkijat Suomessa, jotka ovat korostaneet metsänomistajan taloudellista etua erityisesti kuluja säästävien menetelmien kautta, ovat usein keskittyneet jatkuvaan kasvatukseen tai säästävään metsänhoitoon. Näissä menetelmissä vältetään kalliita uudistamiskuluja (kuten maanmuokkaus ja viljely) ja hyödynnetään luontaista tuotannon aikaan uudistumista katkoitta.
Keskeisiä tutkijoita tässä teemassa ovat:
Kari Mielikäinen (professori emeritus): Korostaa säästäväisyyttä ja faktapohjaista metsänhoitoa. Hän on todennut, että ”säästäväisyys metsätaloudessa kannattaa aina silloin, kun halvemmalla menetelmällä saadaan aikaan yhtä hyvä tulos”.
Erkki Lähde (professori emeritus): On jatkuvan kasvatuksen (eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen) tunnetuin puolestapuhuja Suomessa. Hänen tutkimustensa mukaan jatkuva kasvatus on taloudellisempaa, koska siitä puuttuvat kalliit avohakkuun jälkeiset perustamiskulut.
Timo Pukkala (professori): Itä-Suomen yliopiston professori, joka on julkaissut lukuisia laskelmia ja simulaatioita jatkuvan kasvatuksen paremmasta kannattavuudesta metsänomistajalle.
Olli Tahvonen (professori): Metsäekonomian professori (Helsingin yliopisto), joka on tutkinut optimaalista metsänkasvatusta taloustieteen näkökulmasta. Hänen tutkimuksensa usein puoltavat poimintahakkuita ja pidempiä kiertoaikoja taloudellisesti järkevinä vaihtoehtoina.
Sauli Valkonen (erikoistutkija, tohtori): Luonnonvarakeskuksen tutkija, joka on pitkään tutkinut jatkuvan kasvatuksen biologisia ja taloudellisia edellytyksiä käytännön kokeiden kautta.
Nämä tutkijat ovat väitelleet ja kirjoittaneet siitä, miten metsänomistaja voi maksimoida nettotulonsa pienentämällä menoja ja hyödyntämällä metsän luontaista dynamiikkaa.
Lauri Vaara tohtori : Puolusti hankintahakkuuta ja omistajan hallintaa omaan metssään.  Hänen toinen väitöskirjansa Metsänhoitajien maa (2013) käsitteli sitä, miten metsäala on rakentunut palvelemaan teollisuutta ja ammattikuntaa itseään, usein metsänomistajan kustannuksella. Hän kritisoi voimakkaasti pakollisia tai tarpeettomia metsänhoitotöitä, kuten turhaa lannoitusta tai maanmuokkausta, joita hän piti usein enemmän metsäorganisaatioiden työllistämisenä kuin metsänomistajan eduksi investointina.

Kari Mielikäinen on nostanut esiin historiallisen esimerkin Keski-Euroopan metsätuhoista, jotka johtuivat kuusen istuttamisesta sille luontaisesti sopimattomille kasvupaikoille ja sopimattoman siemenalkuperän käytöstä.  On selvä näyttö myös,  ettei jalostettu osto lisää tuottavuutta.

Perinteiset simulaattorit (kuten vanhemmat Motti-versiot) on ohjelmoitu teollisuuden ehdoilla maksimoimaan kuutiokasvua kuitu datasta (sellukattilaan menevää kuitua), ei metsänomistajan lompakkoon jäävää nettorahaa. Kun tavoitteena on optimi tuotto kalleimmalla massalla (eli tukkipuulla ja sen arvokasvulla), laskenta muuttuu radikaalisti.

Tuijottaen vain taimikon latvoja, saattaa ”hoitaa itsensä köyhäksi”. Todellinen tuotto alkaa kuluoptimoinnista, oikea-aikaisista yläharvennuksista ja verohyötyjen (vero on 1:3), kuten uuden jos on 75 % metsävähennyksen, täysimääräisestä hyödyntämisestä. Miten se  toimii?

Korkoa korolle -ilmiö: 12 % tuotto tarkoittaa, että metsäomaisuutesi arvo kasvaa nopeasti. Jos myyt puut nyt ja sijoitat rahat muualle, uuden sijoituskohteen tulisi tuottaa kulujen ja verojen jälkeen yli 12 %, jotta kauppa kannattaisi.
Ostajan kiire: Puunostajien kiire ja ”pelottelu” hinnan laskulla on usein taktista. Teollisuuden puuntarve on vuonna 2026 edelleen vakaata, ja hyväkasvuinen metsä on omistajalleen turvasatama.
”Puukin logiikan” mukainen nyrkkisääntö:
Niin kauan kuin puuston arvokasvuprosentti (kasvu + siirtyminen tukkipuuluokkaan) on korkeampi kuin vaihtoehtoisen sijoituksen tuotto tai oma tuottovaatimus, puita kannattaa kasvattaa. 12- 18 % tuotolla ”pystypankki” on yksi parhaista paikoista pitää järeää metsää.  Loppuunmyynti kierteeseen ajautuneen tavoitteissa edelleen on prosinostajan armollisuus ratkaiseva.

Myyntiä ei ollut -25, edellisinä -23 on ja  tulossa näkymätön polttopuut lisäksi.   Markkinointi neuvottelut ovat jatkuvana myydään kun hinnat kohtaa.