Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
Samanlaiset markkinointitemput, jotka ovat pitkään olleet osa autokauppaa, ovat löytäneet tiensä myös puukaupoille. Nykyään metsäyhtiöt eivät enää keskitä ponnistelujaan pelkästään itse kauppaneuvotteluihin, vaan niillä on koko jälkimarkkinointikoneisto käynnissä – asiakkuuksien ylläpitämiseksi jaetaan lehtiä, lähetetään mainoksia ja tarjotaan erilaisia etuja. Tavoitteena on luoda pysyvä side metsänomistajaan.
Takuuhinnat, bonukset ja jopa ”taimitakuut” ovat tulleet osaksi puukaupan strategioita. Käytännössä useimmat ostajat tarjoavat samanlaisia ehtoja, eikä eroja yritysten välillä ole juuri näkyvissä. Tämä saa metsänomistajan usein pohtimaan: kuka oikeasti tarjoaa parhaan hinnan, ja kuinka paljon neuvotteluvaraa todella on? Historiassa on esimerkkejä, joissa metsäkaupoissa on käytetty liiankin ovelia temppuja – hinnoittelun peittelyä vähennyksillä, lupauksia, joita ei ole pidetty, tai kilpailun epäselvää peliä. Joissain tapauksissa tällaiset keinot ovat johtaneet jopa oikeustoimiin.
Metsänomistajan kannalta on hyvä ymmärtää, että kaikki markkinointihöpinä ja kikat eivät takaa todellista hyvää diiliä. Puun hinnan määrää lopulta kysyntä ja tarjonta, ei mainoslupaukset. Paras suojaus huijausta vastaan on tiedollinen valmius: markkinatilanteen seuraaminen, kilpailuttaminen ja selvien sopimusten tekeminen.
Metsäteollisuus tarvitsee metsänomistajia, mutta se ei ole hyväntekeväisyysliike. Samalla metsänomistajien ei kannata jäädä odottamaan täydellistä hetkeä myydäkseen puunsa – markkinat ovat aina liikkeessä. Reilu kauppa syntyy silloin, kun molemmat osapuolet tietävät arvonsa ja osaavat neuvotella sen mukaisesti. Paras kauppa on sellainen, jossa kumpikaan ei joudu häviäjäksi – ja jossa ei tarvitse turvautua kieroihin keinoihin.
Kiertävät kauppiaat voivat olla ihan kelpoporukkaa, IBM yhtiö aloitti pölyimurimyynnillä ovelta ovelle, hankki hevosen jo kuukauden ansioilla. No nykyisistä viemärin tarkistajista en tiedä. Katon tarkistaja kävi viimeisenkerran!
Metsäteollisuuden jalostajille puun ostaminen on aina ollut kilpailu neuvottelutaitojen ja kovan kaupanteon alueella. Perinteisesti ostoprosessiin on liittynyt tietynlaista ”huijausta” – ei laitonta, vaan sellaista, jossa ostaja pyrkii maksamaan mahdollisimman vähän( takuulla, turvallista) ja myyjä saamaan mahdollisimman paljon. Tämän takia metsäteollisuuden ostajiksi koulutetaan ja valitaan taitavia neuvottelijoita, joiden tehtävä on tuottaa tulosta nimenomaan työnantajalleen, ei metsänomistajalle.
Tämä asetelma luo luonnollisen jännitteen ostajan ja myyjän välille. Metsäyhtiöt tarvitsevat puuta jatkuvasti ja mahdollisimman edullisesti, kun taas metsänomistajan etuna on saada puustaan paras mahdollinen hinta. Ostajien ammattitaidon ja kauppataktiikoiden kehittyminen on johtanut siihen, että yksittäisellä metsänomistajalla on usein heikommat ”kortit” neuvottelupöydässä.
Sähkönsiirto on tehotonsysteemi maksaa huikeasti vaikka selviää ilman pumppuja ja lastauksia! Voisko verrata väylävirastoon!
Toivottovasti valitaan MTK puheenjohtaja ja tukia saa vaan aktiiviviljelijät eikä horsman kasvattajat.
Mutta ”horsmankasvattaja” voi olla enemmän aktiivinen kuin ns tehovelkainen paimen. Miten se haittaa muita kamppailussa jos joku toteuttaa erikoistuotantoa.
Churchill sanoi sodan päätteeksi ” tapettiin väärä sika”. Olis’ jatkanut mutta jenkit ei olleet kiinnostuneita heidän auttamiaan hävittämään, olisi mukamas olleet barbaarit vastassa. Churchill kehotti jättämään saksalaisille aseet; ”niitä tarvitaan kun hoidetaan homma loppuun!” Lähde : Walker ; Churchill kolmas maailmansota.
On kuin miulle viritetty ansa keskustelussa. Tolopaisen havainto on totta ainakin vertailupäättelyssä AI pystyy 500 yrityksen tiedot käsittelemään muutamassa sekunnissa ( kaikkiaan yli 6 milj. laskutoimitusta ). Löytää menneen historia 5 vuotta ja jopa osaa vertailla toimialoja tulevaisuuteen ilmastonmuutoksesta, biotaloudesta ja ym tekniikasta. Mutta mutta! se ei löydä Trumpin päästä järkeen meneviä kohtia! Ne vastaa lähinnä samaa mitä edellä kysyttiin.
Tunnen henkilöitä joilla on jatkuvasti tehtävää eikä he toimi alipalkalla. Osaavaa tekijää kutsutaan kun on tarpeen ratkaista ongelma. Uutisissa on ollut istujat kuvissa ja samoin siellä lukevat työhakijoiden hakemuksia läjäpäin. Miten nämä voi korjata?