Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
Ei miulla ole vuosikymmeniltä koko juttua het’, mutta se on 1/4 – 1/5 oli jossain ”aikavälissä” siitä summasta varmaan se tarkoittaa. On ne viety kuitenkin ! Äkkiseltään niin 1/5 on 50:stä noin 10 ! Nuo laskutehtävät ovat hankalat.
Timofei voit pyyhkiä noilla laskelmillasi ja vetää yömyssyn.
Junat lähti joskus kolmella veturilla Neuvostoliittoon, olin asemalla katsomassa.
Se vienti oli noin 5–6% siinä olevasta kokonaismetsävarasta . Valuuttaa vastaa myös Eurooppaan.
Ja oli 20–25% siinä aikavälissä kaikesta teollisesti hakatusta puusta.
Metsien kunto: Tämä intensiivinen hakkuukausi johti monin paikoin nuoriin ja yksipuolisiin metsiköihin, joiden vaikutukset näkyvät vielä tänään.
Semmosta! Jos ei riitä niin Arenasta kuuntele; Näin naapurissa , sillä varmaan saat oikeat palautteet.
Propaganda kolmekertaa viikossa on purrut tiukasti Nuokan luuhun. Piti haalia kaikki ja luovuttaa maata ryssälle ystävyyden ja anteeksannon sopimuksiin. Voit nuokka katsoa niistä sotakorvaus luvuista ja Englantiin viennistä jos osaat. Talotehtaan vierestä näin niitä sahatun junia ja taloelementit.
Mökin ympärillä on jaksollisen tulos jota nykyiset omistajat eivät käy ilmaiseksi ylläpitämään, heille on jostain kertynyt laskentataito tai tieto tuloksesta. Miksi niitä tyrkytätte tänne palstalle, se on typeryyttänne ja kertoo millaista kärsimystä kateus aiheuttaa.
Ihmiset hankkii viikon palkalla paremmin kuin hehtaarimetsä tuottaa vuodessa. Raivausta himoitsevat tamppaajat ostaa työtä itselleen 60 ha uskomusten perusteella ja tarpoo ihtensä loppuun. Perustelitte konsernien sellutehtailla tehtävänne hyötyjä.
PS; Mökin ympärillä ei tarvii uria kun ei ole ylispuita eikä just muutakaan. Mutta metsässä oli tukkipuuta suurin osa. Sotakorvauksiin on niitä jopa jäätielle rakennettuja junakuljetuksia kuvattuna höyryveturi vetämässä. Eihän ne standartit tyhjästä syntyneet. Hakkuita kesti kymmeniä vuosia.
Mistähän mehtätyypistä 50 -70 luvulla niittivät tukkipuuta tuhoten kaiken ja jäljelle jäi aukeita. Ne oli jatkuvaa kasvatusta. Harvat kohdat ovat tulosta sen jälkeen tehneet. Selitätte rääseiköitä niitä on vain aukon älyköt tehneet.
m-s on lyönyt todella kätensä pas.aan ja rahatkin, itämaiselta huijarilta olet ostanut aukon perkeet. Raiskiot aukoista ovat olleet metsäkeskuksen ongelmana valvonnassa. Kannattaisi kysellä sieltä aiemmat hakkuut enne kauppoja. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis! No , kun on kerran pelimielessä ostellut niin sitä tappiotakin tulloo! Tilakaupat eivät mitenkään liity jk puustonmäärään. Tuhoalueita ovat ihan omatoimisesti itselleen tehneet ennätys määrän Suomen saloille propsin tukkipuun 5 € himossa.
Vastakohtana hävitykselle on jatkuvan kasvatuksenmetsä josta ei koskaan tehdä kaiken tuhoavaa aukkoa ja niissä on taimettuminen myös jatkuvaa vuodesta toiseen. Aukkohakkuiden jatkuessa hiilinielut ja järeäpuusto supistuu samoin myyntipuun keskimääräinen hinta hupenee edelleen josta Timppa kirjoittaa sen olleen 45 €/ motti.
1970-luku – 1990-luvun alku: Keskustelu oli lähes yksinomaan ekologista ja eettistä. Perustelut olivat ”luonnon suojelemisen” ja ”avohakkuiden välttämisen” tasolla. Taloudellisista eduista ei juurikaan puhuttu, tai niitä pidettiin epäilysten kohteena.
Murrosvaihe (1990-luvun puoliväli): Tähän aikaan alkoi ilmestyä ensimmäisiä artikkeleita, jotka yhdistivät jatkuvan kasvatuksen taloudelliset edut. Näissä korostettiin erityisesti:
Maan arvon säilyminen (metsä ei koskaan täysin tyhjene eikä kasvu pysähdy, mikä voi olla tärkeää myös vapaa-ajan asunnoilla.
Tämä muutos liittyi osittain 1990-luvun laman jälkeiseen aikaan, jolloin kustannustehokkuus ja pienet alkuinvestoinnit nousivat tärkeämmiksi yksityismetsänomistajien prioriteeteiksi. Samalla ympäristötietoisuus oli vakiinnuttanut asemansa, joten talous ja ekologia pystyttiin yhdistämään uskottavasti.
1860 luvun yhteismetsien ( laitumien) ennen isojakoa oli sanat ”meidän metsät ja harsinta”. Metsänhoitajien virkamiesvalvonta jota jatkoivat yksityismetsiin virkansa säilymiseksi.