Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
Ennallistaminen ei kai tarvitse laitosten rakentamista ja aktiivisuodattimia. Rakennettu kosteikko on erinomainen ja edullinen tapa käsitellä turpeista vesiä. Kasvit, ”rautapitoinen” hiekka ja mikrobit suodattavat ja hajottavat orgaanista ainesta luonnollisesti. Tämä on usein paras vaihtoehto haja-asutusalueiden pienten vesistöjen käsittelyyn.
Suomen metsäpolitiikassa on vuosikymmeniä tehty samaa virhettä: metsänomistaja on jätetty sivurooliin, tamppaajaksi. Päätökset uudistamisesta, hakkuista ja metsien hoidosta on tehty ylhäältä päin kapeasti laki- tai puunostajan perustein, ja vasta sitten on mietitty, miten ne pakotetaan metsänomistajille. Rangaistukset ja velvoitteet ovat olleet selkeitä, kannustimet ja tukitoimet jääneet tehottomiksi edellisten ohjeista jhtuvien virheiden paikkauksiksi kustannuksista välittämättä. Neuvonta ja määräykset ovat saaneet toimia vastuuttomasti kuin ”siat vatukossa”.
Suomen metsätalouden perusta murentui. Valtioneuvos Matti Vanhanen; ” Vuosikymmeniä jatkunut ojitus- ja avohakkumalli on osoittautunut taloudelliseksi pettymykseksi.” Keskimääräinen kasvu on vajaa 5 mottia hehtaarilla, ja vain 15 % metsistämme on vahvaa. Kolmasosa pinta-alasta on vuosikymmeniä aukkoina tai heikossa kasvutilassa se on valtava menetetty tuotantopotentiaali. Aukkojen elpymiseen upotetaan valtaisamäärä työtä ja rahaa.
Ongelma on systemaattinen. Koko metsänpinta-alan tulisi olla jatkuvassa parhaassa 7 -10 motin kasvussa, ei vuorotellen aukoissa. Satavuotias metsäpolitiikka on kannustinloukku: se ei ole parantanut metsänomistajien tuloja eikä puuntuotantoa. Lisätyö ja lisäraha eivät korjaa viallista mallia. Hyväuskoiset puuntuottajat raataa perheineen huijareille halpaa uutta kasvua.
Tarvitaan perusteellinen käänne. Tukijärjestelmät on uudistettava, jotta ne kannustavat tasaisen korkean tuoton tuottamiseen, eivät aukkojen kasvattamiseen. Muuten metsänomistaja jää tyhjän päälle, ja yhteiskunta maksaa luonnon köyhtymisen laskun.Miten on uskon laita, -4% tuotto 15 vuotta miinuksella, parhaimmillaan +5 % kasvutuotto että saa sen Puukin 6% tavoitteen? Perässä vaanii 30 tai 34 % vero
Vuosi kymmeniä sitten satuin valkoselkätikkojen populaatioon. Muistan verkkokalvolta silloisen puuston; vanhoja koivuja ja muuten ympärillä sekametsää pohja mustikkatyypillä. Metsähoitoneuvonta piipotti paikan avohoitoon. Siihen katosi koivut, valkoselkätikat, tetrit ja metsot! Viimeinen luontohavainto sieltä on karhun höyryävä paskaläjä.
Nyt, kun yhteiskunnan odotukset metsille ovat muuttuneet radikaalisti, nähdään vanhan linjan kääntöpuoli. Metsää odotetaan enää pelkän puunsaannin sijasta myös hiilinieluksi, luonnon monimuotoisuuden pesämunaksi ja kansalaisten virkistysalueeksi. Sama metsänomistaja, jota 80-luvulla kannustettiin rahallisesti hakkaamaan metsänsä tyystin, joutuu nyt sopeuttamaan toimintaansa uusiin, usein ristiriitaisiin tavoitteisiin huvenneella tuottavuudella.
Ja tässä kohtaa lasku alkaa kolahtaa. Kun metsänomistajan aiemmin tekemään työhön ja rahan sijoitukseen liittyvää tuottoa ei realisoidu odotetulla tavalla, se heijastuu koko yhteiskuntaan. Joillekin metsänomistajille maksetaan nyt uusista, luonnonläheisemmissä hoidon tavoista ja suojelusta korvauksia. Nämä rahat tulevat valtion kassasta, eli veronmaksajilta pois terveydenhoidosta.Lopputulos on karu. Suurimmat rahat 1980-luvun puuvaroista menivät metsäteollisuuden taskuun. Nyt metsänomistaja maksaa uudelleen metsistä on maksettu pinta-alavero ja nyt vielä päälle pääomavero ensin korjatakseen menneisyyden kestävyysongelmia ja toiseksi kärsimällä puuraaka-aineen heikkoudesta, hintojen laskusta. Se on kallis oppitunti siitä, miten lyhytnäköinen resurssipolitiikka voi vuosikymmenten päästä laatia yhteiskunnalle laskun, josta ei olla haluttu puhua silloin, kun se olisi pitänyt maksaa.
Tietyt tutkijat yrittivät puolustaa metsänomistajan oikeuksia ja tuottavuutta heidät vaiennettiin halventavin kirjoituksin, tutkimukset suljettiin ja toisin ajatelleet yritykset takavarikoitiin ja omistajia painostettiin laitoksiin. Yksityis omistus oli vaarassa tai menetetty?
Lehteen sopisi kansikuva perheestä puun tuotantoa kaltereiden takaa!Sodat ja ryssän terrori tuhoaa paljon metsiä het’ ja sitten niiden vaikutus jatkuu monen puuston iän verran Susivaaran rinteillä ja lähes joka taimikossa. Myös asutustiloilla joista soturitkin ovat kauan sitten uupuneet. Politiikka manipuloi lisää taistelutahtoa jolla lakot jatkuu ja selluosastot sulkee satamia. Sellaistakin sottaa vaikka nykyinen on vielä kaukana Koivistolla asti!
Nostokoukun kysymään, britti lentäjän silmässä oli kapinipleksin siru eikä tulehtunut kuukausiin, niin siitä keksittiin piilolinssit … se oli lännessä!
Kaihinleikkauksella vaihdettava kutteperkkalinssi keksittiin sotavammasta. Suuria voittoja on joskus tullut kommunismin tuhosta.
Kanadalaiseen tapaan voidaan arvopuita hakea yksitellen dronella tienvarteen. AI tekemä optimointi hoitaa metsän tuotantoa eikä nauhoittajia tarvita. Sää tai maapohjat ei rajoita paljoa.
Metsurit ovat kyllä herkästi oppivaisina drone tuotannossa, lennokin moottorin ja ”tillotsonin ” asennuksessa huipputekijöitä, sisähomma kuin maitoauton apumiehellä. Hyvä palkkainen työ! Ilmasta valvonta on tulevaisuuden ala!
Huippu huijarit ovat ottaneet jo puista tulon hallintaan ennen myyntiä; Uusi Metsäraha-lehti on ilmestynyt | Farmit Sain moitteita näistä manipulointi jutuista; ” ei olisi tehtaita eikä kasinkertaista puu määrää”. Nuo rautakaapit joihin piti vakuudet tallentaa kyttää viimeisenä maapohjien vaihtoihin asti. Pienessä kirkonkylässä oli 4-5 pankkikonttoria, niissä kuusi rahasäilyttäjää . — Heille tarvittiin työeturuokailuihin pari ravintolaa. Rautakaapissa ei tulot kasva olipa se missä hyvänsä.