Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset

# Puu Haasteija kertoo puuta heinää jos taimet puuttuu ja se nuori puusto

Hirvivahingot/laidunnus: Eläimet syövät taimet pois.
Maaperäongelmat: Maaperä ei sovellu taimettumiselle, tuskin kerta puita on kasvamassa.
Muu kilpailu: Kenttäkerroksen kasvillisuus (esim. heinä, mustikka) tukahduttaa taimet.

Yleisin syy taimet ja nuoret puut ovat tuhottu raivauksella!
Metsänhoidollinen tila: Metsä, jossa on harvaa mutta ei nuorta kasvustoa, on usein vajaatuottoinen ja vaatii metsänhoidollisia toimenpiteitä, jotta uusi puusukupolvi saadaan syntymään.

Visakin , ”viisas mies” olisi voinut myydä tukkipuuta jo 2–3 kertaa jatkuvassa kasvatuksessa, perustuu menetelmän ydinajatukseen:

Jatkuva kassavirta: JK:ssa metsästä poistetaan vain tukkikokoisia tai huonokuntoisia yksilöitä (yläharvennus), jolloin satoa voidaan korjata useammin, esimerkiksi 8–15 vuoden välein.
Tukin hinta: Vuonna 2025 tukkipuun hinnat ovat pysyneet korkeina (esim. mäntytukki n. 80 €/m³), mikä suosii menetelmiä, joissa tukkiosuus on suuri.
Eri-ikäisrakenteen etu: JK-metsässä kasvaa aina järeää puuta, jolloin markkinapiikkejä on helpompi hyödyntää verrattuna tasaikäiseen metsään, jossa puun on annettava kasvaa vuosikymmeniä ennen kuin se täyttää tukkimitat.
Jatkuva kasvatus mahdollistaa toistuvat tukkipuun myynnit ilman uudistamisvelkaa, kun taas jaksollinen kasvatus (paljaaksihakkuu) lukitsee pääoman perillisiltä pitkäksi aikaa ennen seuraavaa merkittävää tuloerää. Jos ”aukko” ei ole tuottanut mitään, se on joko vielä liian nuori tai sen hoito on jäänyt jälkeen kasvupotentiaalista, se on hyvin tavallista, että riskit kasvaa ja tappiot lisääntyy.

NK ,”Puuta on tultava laaniin mahdollisimman paljon, kun kerran metsään mennään.”   Mielellään vähän puulla mahdollisimman paljon  rahhaa!   Vaikka niin ettei  jälkiä jää mehtään.

Tapaninpäivän tienoon (2025) puhurien, jäljet tarjoavat todella mainion ”luonnon laboratorion”, jossa jatkuvan kasvatuksen (JK) ja jaksollisen kasvatuksen (tasaikäisrakenteen) kestävyyttä voidaan verrata konkreettisesti.
Tässä on tiivistelmä siitä, mitä on syytä huomioida mittauksissa ja miksi ”Nostokoukun” (viitaten todennäköisesti metsäkeskustelupalstojen havaintoihin) esiin nostamat reuna-alueet ovat kriittisiä, siisti kannokko  ei kärsi juurikaan.
Reunavaikutus on tasaikäisrakenteen heikko kohta
Kuten totesit, laskelmiin on ehdottomasti sisällytettävä uudistusalojen reuna-alueet.
Kun metsään avataan aukko, reunapuut altistuvat tuulelle, johon ne eivät ole elämänsä aikana sopeutuneet (niiltä puuttuu ns. reaktiopuu ja tukeva juuristo).
Suuri osa tasaikäismetsätalouden tuulituhoista tapahtuu nimenomaan näillä uusilla reunoilla ensimmäisten 2–5 vuoden aikana hakkuun jälkeen. Jos nämä lasketaan mukaan aukon ”kustannuksiin”, tasaikäisen kasvatuksen riskiprofiili muuttuu merkittävästi.

Jatkuva kasvatus ja ”sisäinen omasuoja”
Jatkuvassa kasvatuksessa metsän rakenne on epätasaisempi, mikä vaikuttaa tuulen dynamiikkaan:
Rosoisuus: Eri pituiset puut rikkovat tuulen laminaarista virtausta ja muuttavat sen pyörteiseksi, mikä vähentää yksittäiseen puuhun kohdistuvaa suoraa painetta.  Koska suuria aukkoja ei tehdä, metsän sisäinen pienilmasto ja tuulensuoja säilyvät. Puut ovat myös usein saaneet kasvaa väljemmässä tilassa nuoresta asti, jolloin ne ovat kehittäneet järeämmän tyven ja paremman juuriston.
Mitä ”laboratoriossa” kannattaa nyt mitata?
Jotta vertailu olisi rehellinen, tutkijoiden ja metsänomistajien tulisi tarkastella:
Tuhoutunut kuutiomäärä suhteessa kokonaispuustoon: Kuinka monta prosenttia tilan puustosta kaatui kussakin menetelmässä?
Tuhon tyyppi: Ovatko tuhot yksittäisiä kaatuneita puita (tyypillistä JK:ssa) vai laajoja ryhmäkaatoja/reunavyöryjä (tyypillistä aukkojen reunoilla)?

Nyt kerättävä data on kultaakin kalliimpaa, kun tulevaisuuden metsänhoidon strategioita hiotaan vastaamaan muuttuvaa ilmastoa ja yleistyviä myrskyjä.