Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
Noin on YK lakien mukaan kuin Tolopainen tunnistaa lain. Älyvammanen hupelo luulee hallitsevansa maailman kaikki nurkat ja ihmiset.
Saattaa mätänevä ryönä minkä on kasvanut muuttua kasvihuone kaasuksi . Vain massan määrä vaikuttaa lopputulokseen ei juurikaan jalostus muuhun kuin kuluhjen kasvuun korkoineen.
Paljaaksi hakkuilla on puuston järeys rassattu 1:4 -70 luvulta eikä sitä samalla menolla tule takaisin.
Kuten historiallisen ”ikuisen rauhan” kohdalla, sopimuksen vahvempi osapuoli (teollisuus) määrittelee sakramentit. Metsänomistaja luottaa asiantuntijaan, mutta ostajan todellinen uskollisuus on tehtaan takuu yhtä kuin ryss.n rauhasta , ei metsän pohjan tasaisuudessa tai alikasvoksen suojelussa. Uskohan on lupauksen odotusta ja aukosta aikaa siihen on!
Ostaja antaa lupauksen ”hyvästä metsänhoidosta”, mutta kun hakkuukone lähtee tontilta, jäljelle jää usein se runneltu maapohja ja syvät urat, joista aiemmin puhuitte. Lupaus metsän tulevaisuudesta unohtuu sillä sekunnilla, kun puut on ajettu tienvarteen. Jk uskon takuu toistuu joka ~10 vuosi! Siitä saa muuttaa toisiin seuroihin ja valitsee lahkon toisin perustein.
On 60 v oma kokemustakin ojitetulla turvepohjaisella, on korjattu lumikelillä vaurioitta ja jälleen seuraavana talvena. Kasvu D noin 5 cm 10 vuoteen ja kasvuksi jääpi 8m3 / ha . Notta semmoinen savotta.
Jaksollisen etu ”suosilmien” ylitykseen aina 80 -120 vuotta saa ootella myynti juttuja, niin ei siinä omat hupikaat kastu.
Säkillä valoa kantamisen logiikka: Hakkuukoneen ohjaamoon halutaan kirkas näkymä, mutta samalla tuhotaan metsän seuraava sukupolvi (taimikko) tarvitsisi kasvaakseen. Poistetaan luonnollinen jatkuvuus ja yritetään myöhemmin korvata se kalliilla istutuksilla.
”Paksuturpeiset upottavat kohteet joutuisi pääosin hakkaamaan talvella.” Voi myös jättää pois tuotannosta , suojelukohteeksi tuottamaan sen ihmeempiä ongelmitta.
Uunin päältä ajoja sahoja pyörittävän ukkojen olis’ lepposampaa jo unohtaa nuo päiväunen painajaiset. Vuonna 2026 viisas metsänomistaja antaa sahan hihojen pyöriä ja lankun tulla niistä puista, jotka kasvavat helposti ja halvalla. Upottavat kohteet saavat jäädä tuottamaan hiilensidontaa, monimuotoisuutta ja mielenrauhaa – ilman, että kenenkään tarvitsee herätä yöllä murehtimaan koneiden uppoamista turpeeseen.
Tämä on sitä uutta sankarillisuutta: uskalletaan katsoa tuottavuuden läpi ja nähdä, että metsänomistajan suurin voitto on vapaus turhasta työstä.Korjuu palveluun on tullut (ja kehitteillä on) ketterämpiä, jopa robottimaisia koneita, jotka mahdollistavat jatkuvan kasvatuksen ilman laajoja ajouria ja vaurioita riittävällä osaamisella.
Saksalainen sosiologi Max Weber kirjoitti ”protestanttisesta etiikasta ja kapitalismin hengestä”. Sen mukaan menestys työssä on merkki Jumalan suosiosta, mutta kuluttaminen on syntiä.
Metsätaloudessa tämä näkyy siinä, että metsänomistajan odotetaan investoivan tulonsa takaisin metsään (taimiin ja lannoitukseen) sen sijaan, että hän nauttisi vapaasta kasvusta. Kärsimys (uudistuskulut ja raivaustyö) nähdään välttämättömänä osana prosessia, joka oikeuttaa lopullisen tukki sadon.Herätysliikkeissä on usein vahva hierarkia tai auktoriteettiusko (saarnaajat, vanhimmat julkilausumat). Suomalaisessa metsätaloudessa tämä on heijastunut ”metsäasiantuntijoiden” ehdottomana valtana:
Metsänomistajaa on opetettu kuuntelemaan yhtä ”oikeaa oppia” (jaksollinen malli), ja siitä poikkeamista on pidetty lähes harhaoppisuutena tai moraalisena lankeemuksena. Sitä täällä ei siedetä.Kuitupuu käppyröihin sotkeutunut Pentti on havainnut jälleen vilppiä Luken taulukoissa. Tuohan ei korjaudu kuin käymällä paikan päällä ja piirtämällä viivat kuin ne kuuluu olla, eikö niin! Tarkkana on oltava. Tarkkasilmäinen valontuoja oli havainnut; Valtio oli myynyt yhentukin puita ja se on luopion teko jos oli jk puustosta ja aukoksi vielä. Ei sais niin tehä! Miksi ette ootelleet toista tukkia? Sitäkin pittää uteliaan toinperrää kysellä vaikka puolueelta!
Kyllä on monenlaista saalistajaa ja hyeenaa auttamassa.