Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
Äkeen jäljet ja maanmuokkaus: -1 500 € (Miinuseuro)
Uudet taimet ja istutustyö: -1 000 € (Miinuseuro)
Taimikon varhaishoito ja perkaus: -500 € (Miinuseuro)
Velka koron laskennassa käytetään +merkkistä korkoa se ”miinustetaan ” lisäämällä kuluihin. En himoitse Nobeleita , parvi voi myös unohtaa ne haaveet. Varmaan on hankalaa seurata laskentaa.
Ns uudistus on selkeä menetys maahan haudattu menetetty pääoma, eikä nouse kolmantena päivänä .Myyjä huijareiden keksimä uudistus sijoitus!
Sijoitus pankintilille melko varmasti on saatavissa takasin.
Dementtiset vaatii joka viikko samoja mittauksia , sitten ilmoittavat etteivät vajavaisuutensa vuoksi ymmärrä edes mitä ovat pyytäneet.
Metsien käsittely ja laajamittaiset avohakkuut vaikuttavat erittäin voimakkaasti paikkalintujen elinolosuhteisiin ja lyhentävät niiden todellista elinikää luonnossa. Tämä näkyy suoraan siinä, että hömötiainen on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Pesintä ei jatku kun linnun ikä on vain alle kymmenen vuotta ja tarvittaisiin pysyviä isoja puita ylen aikaa.
Tuloaan Pikku-Petet eivät ole osanneet laskea, kun ei oikein laskutaidollaan ole päässyt kehumaan. Siinä V-J J kertomassa ja toisessakin kuusijutussa oli hyviä kohtia mutta puuttuu ”keihäänkärki” se olennainen haitta ei poistu jotta ~20 m3 tavoite pyörisi lähes jatkuvana. Rahat& Korko kilisee tamppauksentahtiin miinuksella!
Noilla teeseillä; olemattomat sijoitusvarat eivät riitä tuohon ralliin alkuunkaan! Kun tuolle linjalle lähdetään, kulut räjähtävät sellaisissa potensseissa, että perillisesi eivät niitä tulevilla puunmyynneillä tavoita puolessakaan vuosisadassa – se on sellaista raatamista ja velkaa, ettei siinä auta mikkään.
”Koe-eläintarhaa” on ajettu 70 vuotta tuosta on jäänyt vain tuulen huuhtomat paikatut housut. Mutta jos niin on jollekin sopivaa, siinähän jatkaa tamppausta vaan.
Konduktööri kertoo ,” Ei ne Suomen hehtaarit kasva keskimäärin kuin alle viisi mottia vuoteen, paljaaksi hakattua maata vain näkyy junan ikkunasta, tukkipuita ei oo lainkaan”. Siinäpä se mites laitat laukalle.
Tunnelma kuin Mexicon pikajunassa. Uskova ja Ukko reikärautoineen ovat tunkeutuneet palstalle, parvi kohahtaa, vilkuilivat toisiaan tietämättöminä siitä, pitäisikö tälle tieteelliselle väitteelle nyökätä vai pudistaa päätä.
A. J. ei kuitenkaan antanut kaavaan vastausta, vaan heristi nyrkkiä ja täräytti loppukysymyksen, joka jäi roikkumaan ilmaan kuin ukkosilma: Käski kuusisijoittajan olla hiljaa – miten ihmeessä ja millä biologisilla sekä metsänhoidollisilla ehdoilla tuo hurja hetkellinen loikka käytännössä toteutuu?”
No kerro A J ratkaisu probleemaasi !
On Munchausenia vielä äijissä. Eilen silmissä häämötti vasta yksi epävarma mielikuva kuusenlatvassa, mutta tänään hän uskoo jo vakaasti nähneensä useita omia jk-kuvioitaan piirtyneenä metsän jokaiseen kulmaan. Löpinää läjiä puskee kuin lehmien laitumelle.
He ovat parvena vallan lauhkeita hyssyttelijöitä eivätkä tee pahaa hirvikärpäsellekään, kuunnellen hiljaa ja hienotunteisesti neuvonpitoa jk-kuvioista. Ukko muistelee katkerana nuoruutensa raatamista synkässä metsässä, missä hänen ainoa kumppaninsa oli neuvostovalmisteinen ”Torakka”. Tuo juontotraktoriksi kutsuttu polttoainetta hotkiva ja miestä kuluttava susi oli repiä häneltä terveyden, ja koneen jättämät arvet muistuttavat häntä joka päivä siitä, miten epäoikeudenmukaisesti ja kovakätisesti elämä on häntä lopulta kohdellut.