Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset

Osuva havainto, sillä puu kasvaa kaikille samalla tavalla vain siellä missä on puita, mutta isojen yhtiöiden ylivertainen eurotuotto perustuu koko arvoketjun ja valtavien volyymien hallintaan. Kun venäläisen propsin tuonnin päättyminen nosti kotimaisen puun ’arvoa’ pysyvästi  ( ei  tienvarsihintaa), suuryhtiöt pystyvät ulosmittaamaan tämän muutoksen parhaiten jalostamalla puun itse korkean katteen lopputuotteiksi pelkän raakapuun myynnin sijaan. Heidän 5–10 vuoden ennusteensa puumäärän ja tuoton kasvusta ovat erittäin luotettavia, koska ne pohjautuvat kattavaan omaan dataan ja tarkkaan digitaaliseen metsävaratietoon, joiden avulla korjuun ja teollisuuden logistiikka optimoidaan ilman välikäsiä suoraan yhtiön tulokseen. Sitä samaa pitää tehdä pientenkin.  Ennuste  on kuitenkin  varma vasta tilinpäätöksessä, muu on hallituksen ennakointia osakkeelle ja  pelolle kurssin laskusta.

Miksi ihmeessä kysyt minulta, etkä  paevessasi pylkeröillä tai selvitä itse näitä lukuja loppuun asti? Kun kerran kirjanpito on noin tarkkaa, niin laskepa samalla vaivalla, paljonko sivulliset ja välikädet ovat kuitanneet sinun selkänahastasi, ja paljonko sinulla on ollut rahaa kiinni tässä projektissa 5 % tuottovaatimuksella!
Jos otetaan pelkkä maan arvo (esim. varovainen 2 000 €/ha) ja taimet (378 €) vuonna 1988, niin tuo noin 2 380 euron alkupääoma 5 % korolla korkoa korolle laskettuna on rullannut tähän päivään (38 vuotta) mennessä jo yli 15 000 euron arvoiseksi. Pelkkä korkomenetys – eli se raha, jonka pääoma olisi tuottanut muualla ilman yhtäkään työtuntia – on lähes 13 000 euroa hehtaarilta! Ja tähän päälle tulevat vielä kaikkien harvennusten aikaiset konekustannukset, korjuupalvelumaksut ja oman työn hinta, jotka nekin ovat olleet poissa muista sijoituksista.

Luulisi, että A. J:lla – pitkäaikaisena metsäalan tiedejulkaisijana ja korkeasti koulutettuna asiantuntijana – on heittää tähän rinnalle jo valmiiksi laskettu, selkeä eurosumma.

Niinpä, jaksollisen kasvatuksen satavuotinen odotus onkin asiantuntijoiden puheissa ihmeellisesti kutistunut vuosikymmenillä, ja nyt ollaankin jo tilanteessa, jossa valtakunnassa kasvu kuulemma seisoo kokonaan!
Kyse on kuitenkin puhtaasti rahaliikenteestä. Vaikka kuutioita ja teoreettisia kasvulukuja pyöriteltäisiin miten päin tahansa, todellinen tilipussi näyttää miinusta vielä pitkään aukkohakkuun jälkeen, kun kalliit uudistamis- ja maanmuokkauskustannukset iskevät silmille. Samalla kun suuret toimijat kuittaavat massiiviset kuutiomäärät omiin sijoitustuottoihinsa, metsänomistajan käteen jää vain pelkkää vapaata aukeaa tilaa – ja virkaväelle uusia tarkastuskohteita valvottavaksi.
Raha tässä puhuu heille, ei metsän etu.