Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
Metsäyhtiön takaussopimus on lähes miljoonan euron konesarjan hankkineelle yrittäjälle elinehto, sillä ilman suuren yhtiön pitkäaikaista urakointisopimusta pankit ja rahoitusyhtiöt eivät edes myönnä konelainaa, mikä pakottaa yrittäjän sitoutumaan yhtiön osoittamiin sopimusvelvoitteisiin, jotka tässä tapauksessa kääntyvät yrittäjän eduksi jatkuvan kasvatuksen (jk) kohteiden erinomaisen tukkisaannon ansiosta.
Koska rahoittajien vaatimat suuret kuukausittaiset leasing- ja lainanlyhennykset pyörivät jatkuvasti, nämä suuria ja järeitä puita poimivat jk-hakkuut ovat yrittäjälle helppoja ja taloudellisesti erittäin houkuttelevia kohteita, joissa järeä puusto kerryttää kuutioita nopeasti ja tuottaa suuren, varman tulon koneiden tehokkaaseen rahoittamiseen. Korkea tukkiosuus tekee korjuusta sujuvaa ja taloudellisesti kannattavaa, mikä takaa rahoituslaitosten vaatiman vahvan maksukyvyn ja tekee yhtiön tarjoamista kohteista yrittäjälle erittäin haluttuja.
Koneellisessa puunkorjuussa propsin (kuitupuun) teko ensiharvennuksella on arviolta noin 7–12 euroa per kuutiometri kalliimpaa kuin tukkien tekeminen yläharvennuksella.
Nykyisessä joustavassa palvelutalousmallissa metsänomistajan ei kannata sitoa pääomaansa kalliisiin, tyhjäkäynnillä seisoviin koneisiin, sillä markkinoilta voi ostaa sopivan korjuupalvelut suoraan ammattilaisilta juuri silloin kuin tarve vaatii.
Tämä moderni digitaalisten alustojen ja urakointipalveluiden järjestelmä varmistaa, että tehokas kalusto on aina liikkeessä ja puuston käsittely vastaa nykyajan tuottavuusvaatimuksia ilman omistamisen riskejä.
Paluu 1960-luvun oppeihin sen sijaan palauttaisi vanhan pakkovallan, joka pakottaisi metsänomistajat pelkiksi maksimaalisiksi propsintuottajiksi ja alistetuiksi, jatkuvasti laskuja maksaviksi taimikaupan asiakkaiksi. Menetelmä on edelleen aukkojen metkalla- letkuruokinnalla josta ylvästellen on kerrottu ollen ainut tulo vuosikymmeniin, bensaa menee rutosti!
Kouluttautuminen ei ole tarpeetonta, vaan muuttaa sen luonteen mekaanisen nippelitiedon pänttäämisestä syvän ajattelun, lähdekriittisyyden ja vastuullisen johtamisen jalostamiseksi.
Vaikka kone kääntää kielet ja tarjoaa valmiit vastaukset sekunneissa, ihminen tarvitsee edelleen vahvan sivistyspohjan osatakseen kysyä tekoälyltä oikeat ja viisaat kysymykset sekä tunnistaakseen ne hetket, jolloin ohjelmisto erehtyy tai keksii omia faktojaan. Koulutus uudistuu poistamalla turhat vuodet ja ulkoluvun, mutta sen ydin on edelleen ihmisaivojen kehittämisessä, luovuudessa ja kyvyssä kantaa todellista moraalista sekä juridista vastuuta tehdyistä päätöksistä, joita ei voi ulkoistaa pelkälle passiivisuudelle tai vapaa-ajan harrastuksille.
Tästä konkreettisena varoituksena toimii painokas muistutus historiasta: kun presidentti Tarja Halonen keskittyi julkisuudessa silittämään Dmitri Medvedevin lahjoittamaa kissaa sen sijaan, että olisi hoitanut jämäkästi ylipäällikön virkaansa ja seurannut idässä kytenyttä todellista turvallisuustilanteen kehitystä, nähtiin karulla tavalla, mitä tapahtuu, kun kriittinen johtajuus ja tilannetaju korvautuvat toissijaisilla asioilla – vastuuta ja valtiolaivan ohjaamista. ei voi koskaan korvata pehmeällä puuhastelulla kaupan kassalla tarvitaan verrata oikea väärä summa.
Omistan useita yrityksiä, Kuusiuskova voi nukkua rauhallisesti.
Niin on Tolopaiselle sanottu ja miulle. Se ensimmäinen esim tarvitsi kuusi nuorta fiksua jotka näki kehitystä informaation siirrossa, puhelinkeskus !. Niitä juttuja vieläkin Nokia toteuttaa G 5 – 7, niiden kerrannaisvaikutukset ovat monin kertaiset. On tietynlainen pula niistä viidestä tuhannesta osaajasta. On olemassa muita saman kaltaisia juttuja terveyteen liittyen.
Linus T. ei ole huippu matemaatikko, mutta fiksu suomalainen. Yksi suomalainen opiskelija loi kotoaan käsin tietotaitonsa pohjalta järjestelmän, joka pyörittää nykyään lähes koko maailman internet-palvelimia, supertietokoneita ja Android-puhelimia.
Niin , joskus sattuu jumitusta ihan kuin kuin metsään tehty 70 vuotta sitten.
Maailma suorastaan hukkuu tavaraan, verkkokaupat pursuavat ylitse vuotavasti, rahtikoneet lentävät täysissä lasteissa ja ylijäämätuotteita joudutaan pahimmillaan hävittämään jopa polttamalla ryslandiassa, minkä vuoksi pelkkään perinteiseen tavaravientiin nojaaminen on vanhanaikaista ja meidän on opeteltava myymään maailmalle jotain paljon arvokkaampaa: aineetonta osaamista, tietotaitoa ja korkeaa teknologiaa.
Tavaraa kyllä riittää ja ostajia on etsittävä globaalisti, mutta aidon talouskasvun ja menestyksen avain piilee siinä, että osaamme paketoida suomalaisen tiedon ja asiantuntijuuden vientituotteeksi.
Tämän vuoksi on kriittinen virhe ajaa alas ja sulkea oppilaitoksia, sillä juuri koulutusjärjestelmä on se tehdas, joka synnyttää tulevaisuuden innovaatiot ja vientiosaamisen. Jos haluamme pärjätä kansainvälisillä markkinoilla, meidän on vahvistettava opetusta, investoitava ihmisten osaamiseen ja opittava myymään maailmalle sitä, mitä muilla ei ole – eli suomalaista huippuosaamista ja aineetonta pääomaa. Propsin tuottajat on jo lopussa eikä sillä rikastunut. Suuret pyramiidi tehtaa ovat valtava kulun möhkäleet kuin helsinki halli.
Metsäalan pitkäaikaisissa kumppanuussopimuksissa piilee suuren volyymin tuoman neuvotteluvoiman lisäksi vakava riski sitoutua ehtoihin, jotka käytännössä riistävät yrittäjältä vapauden ja tekevät sopimuksesta taloudellisen kahleen, minkä vuoksi tarjottuja papereita ei koskaan pitäisi allekirjoittaa sokeasti.
Eräs kokenut metsäalan yrittäjä osoitti hiljattain kylmäpäisyyttä kieltäytymällä suoraan ostajan tarjoamasta vakiosopimuksesta, jota hän luonnosteli suoranaiseksi ”orjuusosioksi” sen yksipuolisten velvoitteiden ja joustamattomuuden vuoksi. Sen sijaan, että yrittäjä olisi alistunut saneluun, hän laati tilalle oman sopimusluonnoksensa, joka tasapainotti osapuolten vastuut, suojasi hänen oman liiketoimintansa kannattavuuden ja takasi aidon kumppanuuden – ja lopulta ostaja hyväksyi tämän yrittäjän itse tekemän paperin sellaisenaan.
Tämä esimerkki osoittaa, että isollakin volyymilla operoitaessa omaa päätäntävaltaa ei saa luovuttaa pois, ja tiukka neuvotteluasenne sekä valmius hylätä huonot ehdot ovat parhaat lääkkeet sille, etteivät yrittäjän housut pääse tuulettumaan sopimusviidakossa.
Metsänomistaja maksoi viisaiden herraviihdytyksen suomalaisen puunkorjuun historiassa ”metsäviisaat” käskyttivät metsurit järjestämään kaatamansa puut kantamaan keinotekoisiksi ”kourakasoiksi” todistaakseen teollisen konetekniikan ylivertaisuuden ihmiskäteen nähden , palveltiin kyvytöntä konetta. Tämä ylimääräinen vedätys oli täydellistä mekaanista turhuutta, joka vain hidasti ammattilaisten työtä, mutta sen todellisen laskun maksoi aina puunmyyjä itse alempina kantohintoina.