Käyttäjän Perko kirjoittamat vastaukset
-
On varsin mahdollista, että Suomen aukkojen kuitupuupainotteinen massatuotantomalli ajaa seinään teollisuuden paon vuoksi, jolloin raakapuun tuotanto muuttuu metsänomistajalle pysyvästi tappiolliseksi ja kaataa lopullisesti koko ketjun talouden.
Jaksollinen kasvatus vaatii väkipakolla kalliita harvennuksia ennen tukkivaihetta, kysynnän ja hinnan sakkaaminen jättää omistajan loukkuun kuitupuuryteiköiden kanssa – harvennukset muuttuvat pelkäksi maksumiehen osaksi, jossa todellinen lopputulos on pelkkää taloudellista miinusta. Suuret massat eivät ole raha-arvoltaan riittävät !
Karun todellisuuden välinen kuilu osoittaa, että ilman jatkuvaa kassavirtaa tuovaa ja luontaiseen uudistumiseen perustuvaa jatkuvaa kasvatusta (JK) metsänomistaja kantaa järjestelmän kaikki riskit ja etupainotteiset kulut ilman takeita mistään tulevista tuloista.Metsän ostohinnan sivuuttaminen on vakava laskentavirhe, ja esitetty poiminta on todellisuudessa pelkkää taloudellisesti tuhoisaa aukkoharsintaa.
Timpan esittämä 150 euron hehtaarikohtainen bruttotulo kuvaa Suomen metsien vuositasolle jaettua karua todellisuutta, jonka myös verottajan kunnalliset tilastot ja toteutuneet puukaupat aukottomasti vahvistavat, mikä tekee kaikista muista suurista sijoituspuheista puhtaasti matemaattisesti katteettomia ja ”epätosia” (false). Väitteet siitä, että avohakkuusta jäisi heti käteen vapaata pääomaa osakkeiden tai uuden metsän ostamiseen, sivuuttavat kokonaan pakolliset, etupainoiset uudistamiskulut ja verot, unohtuneet siihen mennet kulut ja odotusajan sijoitus rahat/ korko, aivan kuten puheet tukkipuun ”paremmasta kasvusta” jäävät pelkäksi sanahelinäksi ilman mitään vertailukelpoista näyttöä tai lähtökohtaa. Teoreettisista laskelmista puuttuvat poikkeuksetta todelliset muuttujat – kuten tarkat metsän pinta-alat, vuosikymmenten odotusajat sekä juoksevat hoitokulut – eikä nuoren taimikon kasvun ihannoinnilla tehdä sijoituksia tai luoda arjen maksuvalmiutta, sillä maahan istutetut taimet eivät muutu rahaksi seuraavaan 30 vuoteen. Se aika on polkupyörää ketjuitta työnnettävä!
Metsänuudistamisen Puun Haastelijan menetelmäoppi muuttuu käytännössä ”ryysyläisosaksi”, jossa omistaja saa käteisen sijasta pelkkiä taimia maahan, samalla kun elämiseen tarkoitettu maksuvalmius katoaa , odottamaan Metka-tukia tarkastuksineen ja takaisin perinnällä.
Pakkosidottu pääoma: Avohakkuun tulo ei muutu vapaaksi käyttörahaksi, vaan järjestelmä pakottaa investoimaan sen heti takaisin maahan uusiin taimiin ja istutustyöhön.
Taimet tilin saldon tilalla: Omistajalle jää käteen paperilla ”tulevaisuuden kasvu” ja fyysisesti uusi taimikko, mutta pankkitili tyhjenee juoksevista elinkustannuksista.
Likviditeetin täyspysähdys: Menetelmäopit ja lakisääteiset velvoitteet priorisoivat metsän jatkuvuutta yksilön arjen maksuvalmiuden kustannuksella – puhtaalla kasvuodotuksella ei voi ostaa ruokaa tai maksaa laskuja.Mielikuva siitä, että avohakkuun jälkeisistä taimista saataisiin päätehakkuun tulot jo 30 vuoden kuluttua, ei vastaa Suomen karua todellisuutta, sillä täällä pohjoisissa kasvuolosuhteissa kiertoaika päätehakkuuseen vaatii vähintään 60–80 vuotta. Unelmia pitää olla jotta jaksaa aukossa painaa!
A J : Boolen algebrassa on vastaavuudesta , se on toinen juttu tietokone ohjelmassa ”katteeton” väittämä puhekielessä. Niitä teiltä valuu tänne kuin vettä räystäältä.
Berza ; ”Niin, pitäisi ensin hankkia ne metsät” , hanki vaan omaa puustoa ettei tarvitse aidan raoista toisten hakkuita arvostella!
On kuvaavaa, että akateemisen metsäopetuksen läpikäyneet eivät tunnu osaavan edes talousmatematiikan alkeita. Selitellään, että korkovaatimus olisi vain makuasia – eli jos metsänomistaja suostuu vapaaehtoisesti nollatulokseen tai miinukseen, tappio muuttuu maagisesti ”voitoksi”. Tällä logiikalla mikä tahansa konkurssipesäkin saadaan näyttämään menestykseltä.
Toiset onnettomat taas ovat sekaisin kuin käkikellot jo pelkästään siitä, mistä hetkestä jaksollisen kasvatuksen kiertoaika ja kulut lasketaan. Istutaan kannon päässä odottamassa metkatukia kuin kuuta nousevaa, vaikka todellisuudessa julkiset tuet ovat vain tekohengitystä menetelmän omalle rahalliselle heikkoudelle.
Koko tämän ketjun aikana yhdelläkään näistä ”viisaista” – A. J. mukaan lukien – ei ole ollut esittää yhtä ainutta selkeää, mustaa valkoisella olevaa tulolaskelmaa. Ainoat todelliset luvut ovat tulleet Timpalta ja verottajalta. Kun omat laskut ja argumentit loppuvat, ilkeillään ja selitellään jostain ”epätosista” – mikä ei ole edes suomen kieltä. Kannattaisi palata yliopiston penkille opettelemaan sekä matematiikkaa että äidinkieltä ennen kuin tulee neuvomaan käytännön metsänomistajia.JK palstalle on lukijoita ja kyselijöitä myös aukon laidalla muutama tyhmyyttään ihmettelemässä riukukasoilla ja ’ jokapäiväisellä ’ rutteikkojen paimennuksella.
Uusimmat tutkimukset osoittavat, että vaikka nykyaikaisilla jalostetuilla taimilla ja raskaalla maaperän muokkauksella saadaan taimettuminen kasvamaan aukolla nuoruusvaiheessa nopeasti, metsän kokonaistuotto ei ole pitkällä aikavälillä kasvanut odotetusti. Raskaat uudistuskustannukset, kohonneet pääomakulut sekä maaperän hiilen ja ravinteiden pitkäaikaiset hävikit syövät saavutetun kasvupyrähdyksen taloudellisen ja ekologisen hyödyn. Laskelmat ovat paljastaneet todeksi menetelmän rahallisen heikkouden.
Kun asialliset talousargumentit loppuvat, siirrytään näköjään henkilöön menevään keittiöpsykologiaan. Motiivini on ajaa metsänomistajan taloudellista etua, mutta te pyritte vaientamaan kritiikin tukeaksenne metsänomistajalle tappiollista kuitupuun tuotantoa. Kysynkin suoraan: kenen eduksi te täällä oikein toimitte?
”Entiset virheet kostautuu monenteen polvee”, sanoo isokirja. Sitä edellistä neuvojaa, joka aikanaan ajoi tämän metsän tasa-ikäiseksi ja tiheäksi kuusikoksi, ei voi enää haastatella. Mutta kysy nykyiseltä neuvojaltasi, joka osaa laskea vähäisemmät vahingot ja hallita riskejä rahana erilaisissa vaihtoehdoissasi.
Mie jättäisin petäjät ja niitä kuusia joissa on vihreyttä mahdollisimman alas, yläharvennusta 20 -30% talvihakkuuna oksien ja lumen päältä reiluilla ajourilla itä- länsi linjalla jos mahollista, kasvulle 10 – 15 vuotta seuraavaan tiliin. Erkistä en tiedä miten hän suhtautuisi tapaukseesi. – Mitä itse olet siitä halunnut?
Valtion metsien inventoinnit (VMI) ja Ruoveden pitkäaikaiskokeet 1980-luvulta lähtien eivät kuitenkaan ole mielipiteitä tai ”politiikkaa”, vaan mitattua ja perusteellista maastodataa. Jos niin sanottu ”parven viisaus” yhtiön pölkynlukijalla tarkoittaa sitä, että toistetaan vuosikymmeniä vanhoja dogmeja aukkohakkuun ainoasta autuudesta välittämättä todellisista kasvuluvuista ja euroista, kyseessä ei ole viisaus vaan silmien sulkeminen todellisuudelta.
Metsätaloudessa dosentti Yrjö Norokorven ja kumppaneiden esiin nostamat tulokset jatkuvan kasvatuksen taloudellisista hyödyistä – kuten puuttuvat viljelykustannukset ja suurempi tukkisaanto – perustuvat suoriin euroihin ja kuutioihin, eivät poliittiseen viisasteluun. Jokainen metsänomistaja saa tietysti uskoa mihin haluaa, mutta pankkitilillä painavat lopulta mitattavat tuotot, eivät parven huutelut. Juttu on M T lukija palstalla.Jatkuvan kasvatuksen taloudelliset hyödyt Ruoveden pitkäaikaiskokeiden ja metsänhoitotieteen dosentti Yrjö Norokorven sekä Erkki Lähteen tutkimusten pohjalta.
• Kasvu-etu: Runsaspuustoinen (200 m³/ha) eri-ikäismetsä pystyy tuottamaan 30 % enemmän kasvua vuodessa, koska aukkohakkuun aiheuttamaa vuosikymmenten nollakasvuvaihetta ei tule.
• Tukkipuu-hyöty: Lisäkasvu realisoituu suoraan arvokkaana tukkipuuna, mikä tuo nykyhinnoilla noin 130–150 euroa enemmän vuotuista tuloa hehtaaria kohden.
Viljelykustannusten säästö: Metsänomistaja säästää heti 1 000–2 500 €/ha, koska maanmuokkausta, taimia ja istutustöitä ei tarvita – metsä uudistuu ilmaiseksi luontaisesti.
Sijoitushyöty (Korkoa korolle): Kun säästyneet perustamiskulut sijoitetaan muualle (esim. 5 % tuotolla), ne kasvavat 30 vuodessa yli 8 600 euron lisäpotiksi hehtaaria kohden.
Pääoman tuotto (ROI): Puustoon sitoutunut suuri pääoma tuottaa jatkuvasti korkeampaa vuotuista korkoa kasvua katkaisematta ja alusta aloittamista.