Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Kustannukset, vaiva ja stressi tippuvat murto-osaan jos hyväksyy sen, että poltto tehdään talvella. Hakkuun osalta pyytää, että polettavaan kohteeseen ladataan riittävästi hakkuutähdettä. Muutaman kymmenen rungon ryhmään tarvitaan useampi pakettiauton kokoinen hakkuutähdekasa. Ihan pienet nökköset eivät riitä kesälläkään. Sitten vaan tuleen koko systeemi vaikka uudenvuoden juhlistamiseksi. Aivan kaikkia monimuotoisuushyötyjä ei varmaan saavuteta, hyönteiset eivät talvella liiku, mutta kokonaisuutena luontopositiivinen teko kun hiiltynyttä puuta kertyy reippaasti.
Onko suorittavalla kokemusta kaatavasta ja karsivasta joukkokäsittelykourasta? Sellaisen lisävarustelun saa vaikka Ponssen H6 kouraan. Sellaisilla korjataan karsittua energiarankaa ja kuitupuuta. Ja tukkia tietysti mutta joukkokäsittely laitetaan vain pois päältä. Kantokäsittely normaalisti.
Mitä noita nettivideoita katsoo, niin toimiva menetelmä. Nopeuttaa korjuuta männiköissä melkoisesti. Sopii Visakallon kylvömänniköihin erittäin hyvin, eikö?
Samaa mieltä tästä, että sinällään ensiharvennuksen uravälillä ei ole niin väliä jos jäävän puuston tilajakauma on tasainen tai laatuharvennus huomioiden riittävän tasainen. Ei toisessa harvennuksessa tarvita mitään ensiharvennuksen uria valmiiksi, siinä menee jo sen verran harvaksi, että uudet urat voi varsin hyvin puhkaista ja silti jäävä puusto on tasaisessa (riittävän tasaisessa) asennossa. Jos ensiharvennuksessa on kolhittu uran varren juuret ja rungot, niin sitten on toki kätevä ottaa ne kuiduksi toisessa harvennuksessa. Tällöin ei kovin tasaista ja täyspuustoista jälkeä kylläkään jää.
Nostokoukku, tuhkan tärkein vaikutus ei ole happamuuden vähentäminen. Asiaa on tutkittu paljon ja aikanaan teollisilla PK-lannoitteilla saatiin vastaava kasvunlisäys kuin tuhkalla samoilla absoluuttisilla ravinnemäärillä. Happamuus ei ole puille, niiden juurille ja juurisienille ongelma kuin poikkeuksellisen happamilla pohjilla. Näitä ovat lähinnä turvesuon pohjat.
Tuhkalla on saatu toki isoja kasvunlisäyksiä kun tuhkaa ja sen mukana fosforia ja kaliumia on levitetty paljon. Vastaavasti samanlaisia vasteita saatiin PK-lannnoitteilla määrää lisäämällä.
Kyllähän laadukas tuhka (P 40kg/ha ja K 80kg/ha) nimenomaan ”tuo” ravinteita lisää. Näistä on turvemailla (ei kivennäismailla) puutetta mikäli turvekerros on paksu. Ja entisillä turvesoilla turvekerros voi olla ohutkin, alle 30cm, ja silti sirkkataimet ja pienet taimet eivät saa pohjamaasta fosforia ja kaliumia. Ja happamuus sitten toinen iso ongelma varsinkin näillä turvesuon pohjilla. Sinällään puulajimme ja niiden juurisienet ovat spoteuneet happamiin ososuhteisiin, mutta rajansa tälläkin.
Sellaisestakin hullutuksesta on kokemusta, että päätehakkuun ennakkoraivaus tehtiin kaivinkonealustaisella giljotiinikorjuulla. Kyseessä reilu 5ha kuvio jolla vanhaa (100 vuoden takaa) laidunnushistoriaa ja ns. erirakenteinen puusto. Juurikääpää ja kirjanpainajan kuivattamaa. Tukkipuut, pääosa kuusta, harvahkossa asennossa ja edellisestä hakkuusta hyvinkin 30 vuotta. Tämä oli ihan kannattava kohde jo ennen energiapuun hinnan nousua. Muutama euro jäi kantorahatuloa alikasvoksen korjuusta ja myynnistä. Uudistaminen sitten männyllä ja osin koivulla istuttaen. Harmi ettei ole kuvia toteutuksesta. Tässä taoauksessa alikasvosta ei mitenkään tarkoituksellisesti ”kasvatettu”, sitä vaan oli runsaasti. Kuusivaltaista se oli ja todella paljon oli ”pönttölahoja” alikasvoskuusia. Tuli siisti pohja päätehakkuulle ja etenkin uudistamiselle. Metsurityönä olisi tullut 400€/ha lasku ja silti olisi jäänyt kuusitureikkoa kituuttamaan.
Turha siistiminen on turhaa ja olen samaa mieltä keturin ja Annelin kanssa. Kysymys oli haittaako mäntyjen kasvua. Ei haittaa. Pitäisi nähdä kuvio, että voi sanoa kannattaako alikasvosta jotenkin ohjailla tuottamaan kuitupuuta ja/tai seuraavas puusukupolvea. No tätä ei kysytty, mutta kommentoin silti. 40v männikön alla voi tapahtua seuraavien vuosikymmenten aika paljon tai ei juuri mitään. Potentiaali kannattaa hyödyntää jos sitä on. Silloinkin kannattaa jättää kaikkia puulajeja. Menee piipertämiseksi, mutta jos siellä jotain sahailee, niin esim. raitapöheikköjä voi harventaa niin että jää yksi runko. Siitä voi kehittyä arvokassäästöpuu aikanaan ja vesominen vähenee kun jättää yhden rungon.
GLAn kommenttia alhaisemmasta puun hinnasta jos jättää alikasvosta kehittymään kuitupuuksi en ymmärrä. Ei mäntyjen hinta eikä puutavaralajijakauma siitä yhtään heikkene vaikka korjuukelpoista alikasvosta olisi pohjalla. Poistuman keskijäreys hieman alenee kyllä, mutta ei se vaikuta mäntyjen hintaan. Jos vaikuttaa niin kannattaa kilpailuttaa leimikko.
Piipertämisiin!
Riippuu tilanteesta😀
Jos on kovin tiukassa kuusia paljon niin kannattaa harventaa reippaasti, mutta vain jos metsissä ei ole tähdellisempää tehtävää esim. taimikonhoidoissa. Jos kuusissa on potentiaalia kasvaa kuitupuun mittoihin, niin kannattaahan ne harventaa esim. 400-800kpl/ha asentoon. Kun kuuset ovat etäällä toisistaan, niin eivät ne silloin ”eristä” ja pidä maata kylmänä.
Rämemänniköihin pölähtää usein hieskoivu alle ja mäntyjen harvennuksen jälkeen niillä on tilaa kasvaakin. Näin varsinkin jos on tuhkalannoitettu. Sama juttu näissä, voi olla ihan kannattavaa harventaa tiheiköitä niin, että koivuista voi saada kuiturunkoja. Raivaussahaa joutuu näissä joka tapauksessa käyttämään aikanaan ennakkoraivuussa. Kun raivaa aiemmin, niin mahdollisesti voi saada pienen tuoton työlleen koivukuitupuun muodossa. Vielä kannattavammaksi muuttuu jos pohja on mustikkaturvekangasta ja kuusikin voi menestyä. Hieskoivupöpelikön reipas harvennus parantaa edellytyksiä kuusien kehittymiselle. Kyllä turvemailla kannattaa parantaa luontaisen uudistumisen edellytyksiä jos sen pienellä vaivalla voi tehdä. Ja tässä en tarkoita erirakenteisen kasvatuksen edistämistä vaan selkeästi jaksollista kasvatusta.
Tupla
Kyllä, lainalaisuudet ovat samat. Todellinen, siis ihan oikeasti olemassa oleva, hakkuumahdollisuus tietysti ratkaisee sen kannattaako lahjoittaa (=ei hakkuumahdollisuuksia, metsätila on hiljattain käyty poimintahakkuilla läpi ja/tai kehitysluokista puuttuu 4 ja pääosin myös 3) vai tehdä spv-kauppa (hakkuumahdollisuuksia on, metsävähennystä pääsee hyödyntämään). Näin siis pääpiirteissään.
Ja lisäksi kannattaa miettiä, että pitäisikö kuitenkin varmistaa, että tilasta tulee ns. ”metsähennystila”. Tämän varmistaa pienikin rahavastike, vaikka 10% käyvästä arvosta. Näin jos jatkajalla on ennestään käyttämätöntä metsävähennystä ja/tai vakaa aikomus ostaa metsää lisää.
Metsälahjavähennystä pääsee jatkaja hyödyntämään jos tekee metsätalouden positiivista tulosta henkilökohtaisella veroehdotuksellaan. Tulot voivat kertyä miltä tilalta hyvänsä, eli niiden ei tarvitse kertyä lahjoitetulta tilalta. Voivat kertyä vaikka joltain yhteisomistetulta tilalta. Huomioitavia asioita ja näkökulmia on siis paljon, kannattaa käyttää asiantuntijan apua. Jos metsää on hoidettu edes ”yhden hakkuukierron” ajan JK-periaatteilla, niin julkiseen metsävaratietoon ei pidä tukeutua. Tarvitaan ammattilaisen maastotyönä kerättyyn tietoon perustuva arvio realistisista tulevaisuuden kassavirroista.