Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Hirvet laumaantuvat varmaan ilman susiakin, mutta sudet lisäävät laumaantumista. Ei hirvien elämä susialueillakaan ole jatkuvaa juoksemista. Kun susilauma saa saaliin, niin sen liike kyllä pysähtyy viikoksi. Ja viikossa hirvilauma parturoi isonkin taimikon tehokkaasti varsinkin syvän lumen aikaan kun hirvi pyrkii minimoimaan energiankulutuksensa.
Voi olla hirvipolitiikassakin korjattavaa, mutta petopolitiikka on jyrännyt hirvipolitiikan. Mitä suurempi on suurpetojen kanta, niin sitä suurempi hirvikanta tarvitaan sitä ruokkimaan. On päivänselvää, että hirvenmetsästys ei käytännössä enää onnistu ilman koiraa. Niin hiljaisia selkoset jo ovat, että ajometsästys on pysyvästi historiaa yhdessä jo aiemmin historiaan jääneen hirvenhiihdon kanssa.
Täällä näkyy olevan äänessä ”mitäs läksit?” viisastelijoita vähättelemässä susikannan kasvun vaikutuksia metsästykseen. Ollaan metsäaiheisella keskustelupalstalla jolla hirvituhoja kauhistellaan aiheellisestikin ja paljon. ”Mitäs läksit” porukan kannattaa tutustua Pohjois-Karjalan tilanteeseen, siellä vahvan suurpetokannan seurauksena hirven puuntilupia jaettassa ensin varmistetaan riittävä ravinto suurpedoille. Lupamäärät ovat laskeneet 15 vuodessa 1750->1254 ja välillä oltiin alle 1000. Samaan aikaan hirvituhot taimikoissa ovat Pohjois-Karjalassa lisääntyneet ja monin paikoin männyllä uudistaminen ei onnistu lainkaan. Suurpetojen paineessa hirvet laumaantuvat talvisin ja tuhot ovat sitten sen mukaisia.
Suurpetojen määrää kasvattamalla hirvituhot eivät vähene vaan ne kasvavat. Tätäkö ”mitäs läksit koiran kanssa metsään” viisastelijat toivovat?
Epäsuosittu mielipide, mutta niinkin on monin paikoin esim. juuri Uusimaalla, että männyn viljely lahokuusikoihin onnistuu hyvin ja hirvituhoja ei käytännässä ole. Jopa rauduskoivun viljely onnistuu myös syrjäisillä ja metsäisillä alueilla. Hirvien oleilusta saa informaatiota kun kulkee silmät auki metsissä, jos metsäteiden pientareiden pajut ja niiden alle luontaisesti syntyneet männyt jäävät kokonaan syömättä, niin kyllä sen sitten uskaltaa sen ojan takana olevan kuvion viljellä männyllä, eikö?
En väheksy tuhoja, niitä varmasti on, mutta iso vahinko tapahtuu jos viljelee kuusta ”varmuuden vuoksi” sille sopimattomille kuvioille.
Olen käyttänyt Applen iPod nappeja kuulosuojaimien alla. Sopivat omiin korviini niin, että eivät paina taikak häiritse lainkaan vaikka Huskun kypärän kuulosuojaimet päällä. Voi sitten kuunnella mitä haluaa, vaikka valtiomiesten ja -naisten elämänkertoja….
Tätä paljon toistellaan, etytä raivausroina olisi lannoitetta jäävällä puustolle ja joku aina kertoo näkevänsä lannoitusreaktionkin raivausken jälkeen. No ei ole eikä näe. Sakea vesakko maahankaadettuna (lehdillä tai ilman) tuottaa yksittäisen kilon typpeä hehtaarille. Toisin on kuusikoiden kokopuuna tehdyssä harvennuksessa, siinä kyllä neulasten mukana poistuu ravinteita niin paljon, että kasvu voi heiketäkin. Havupuita ei tosin kokopuuna paljoa korjata ja hyvä niin.
Raivausroina ei ole lannoitetta, mutta raivauksen jälkeen maassa olevat ravinteet riittävät paremmin jäävälle puustolle. Kyseessä on siis harvennusreaktio, ei lannoitusreaktio.
Metsämies, sanoit että koko ajan saa leikata. Mitä tarkoitat? Leikkaat kilpailevia haaroja taimikoissa koko ajan? Minä en ole huomannut tällaiselle tarvetta jos juurisyy booripuutos on korjattu ja tämä vain alueilla joilla oikeasti puutosta on. Rehevillä pohjilla varsinkin entisillä pelloilla kuusenataimissa on kyllä ”hermostuneisuutta” ensimmäisten vuosien aikana, mutta omien havaintojen mukaan ne rauhoittuvat 10 vuoden kuluessa istutuksesta. Ja metsissä kasvaa valtaosin vain yksirunkoisia kuusia ja poikaoksia on hyvin vähän.
Lähetä kuvia tänne lukijoiden kuviin niin voidaan sitten ihmetellä niitä.
Anneli, kuuntelin Silvan maaperäaiheista luentoa youtubessa, siinä maaperätieteen professori näitä kertoi. Kannattaa katsoa se. Laajaperäistämisen ymmärrän tarkoittavan vähemmän hakkuita ja enemmän luontaista uudistumista. Näin pohjoismaisessa kontekstissa. Muulla boreaalisella vyöhykkeellä se tarkoittaa mahdollisen istutuksen jälkeen vähemmän tai ei ollenkaan taimikonhoitoa ja harvennuksia. Seuraava hakkuu on päätehakkuu ja sitä että maisematasolla jää enemmän metsätalouden ulkopuolelle esim. vuoristo-olosuhteen seurauksena.
Huono termi tämä laajaperäistäminen kun ei sille ole yhteistä tulkintaa.
Petkeles: ”Jos oma ihmiskuva ja sielunmaisema on sellainen, että edes omaan pelastukseensa ei voi osallistua ilman tukea, niin eipä siinä liene paljoa tehtävissä.
Mikä lienee OP-ryhmän kanta liiturin suojeluun? Tietääkseni melko liituripositiivinen.”
Kenen ja miten ihmiskuva ja sielunmaisema ja tuet liittyvät aiheeseen? Miten OP-ryhmä ja sen kanta liittyy aiheeseen?
Pystytkö keskustelemaan aiheesta? Lyhyt vastaus riittää.
Petkeles ”Aikamoinen ongelma. Loppuasiakas ei suostu siihen, että kiilusilmä hakkaa ja hoitaa 70-luvun tyyliin. Taitaa olla sama homma aika monella alalla! Eikä siitä ongelmana puhuta!”
Ei varmaankaan, ostaja voi päättää olla ostamatta ja hakkaamatta, onhan Suomessa sopimusvapaus. Ongelma on enempi heikentyneiden luontoarvojen/monimuotoisuuden parantamisessa niille jotka sitä ongelmana pitävät. Millä tavalla Petkelesin mielestä nykyinen esim. liito-oravan suojelustatus parantaa saati lisää metsänomistajien motivaatiota kehittää metsiinsä rakennepiirteitä jotka aikaa myöten mahdollistavat liito-oravan asettumisen metsään? Toki löytyy ja ehkä jatkossa enemmänkin metsänomistajia jotka haluavat liiturin metsäänsä, mutta isossa kuvassa oravan ilmaantuminen aiheuttaa käytönrajoitteen josta ei korvausta makseta.