Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Perjantai on kääntynyt iltaan ja vauhti näköjään vain kiihtyy.
Kiihdyttelen itsekin. Jaksollinen kasvatus on erittäin kannattavaa. Myyntikate% on tasaisesti vähintään 80% ja hakkuutuloja saa vuosittain. Samaan aikaan metsätilan arvo senkun vain kasvaa. Ja ekosysteemipalveluita tuotetaan samalla.
JK kasvatuksen myyntikate% on haavekuvissa tietysti ylivertaiset 100%, mutta kuitenkin vain 20% korkeampi kuin jaksollisen. Hakkuutuloja kertyy tietysti harvemmin ja nettona vähemmän kuin jaksollisessa. Ja metsätilan arvo ei käytännössä kasva vaan päinvastoin. Ja JK:ssakin tuotetaan ekosysteemipalveluita. Kummassakaan mallissa ekosysteemnipalveluista saa vain hyvä mielen.
Kaikkinensa onhan tämä metsätalous todella kannattavaa tomintaa, ainakin myyntikatteella mitattuna. JK:ssa tosiaan jopa kannattavampaa vaikka rahaa kulutukseen ja sijoitukseen se tuottaakin vähemmän.
Äestys on sekaviljelyssä parempi kuin kaivinkonemuokkaus kun muokkauksen yhteydessä kylvetään. Metsä-äkeen muokkausjälki on kylvölle otollisempi kuin laikutus. Minun mielestä sekaviljelyä se on männyn konekylvön ja kuusen istutuksen yhdistäminenkin. On totta, että kuusi hyötyy mätästyksestä, mutta karkeammilla pohjilla hyöty jää suhteessa pienemmäksi. Suuri osa nyt 20-30 vuotiaista hyväkasvuisista viljelykuusikoista on äesjälkeen istutettuja. Osaamista äesjälkeen istuttamienn tietysti vaatii, mutta osa istutusporukoista ei osaa istuttaa oikein edes mättäälle. Oma kokemus on, että metsä-äkeellä muokattu ala on istuttajalle selkeämpi ja selvästikin nopeampi pohja. Vaarana on tietysti, että taimet laitetaan äesjäljen pohjalle, josta rouste ne sitten nostelee jos maalaji on sille otollinen.
Hyviä tuloksia olen saanut 2000-luvun alussa savimaallakin äesjälkeen istuttamisesta. Istutusporukka taisi olla Puolasta. Pieleen oli menossa, mutta ehdin alkuun mukaan ja opastamaan, että kuusentaimet tulee laittaa äesjäljen ”palteeseen” tai heti sen viereen. Hyvin onnistui, rouste nosteli taimia hyvin vähän ja tänä talvena ensiharvennus jos saadaan routa maahan ja/tai runsaasti lunta. Äeskoneen kuljettaja oli kokenut tekijä tietysti ja osasi säätää jälkeä ottavammaksi ja palletta muodostavaksi. Ei kaunein ala muutamaan vuoteen, mutta ei se mitään aurausjälkeä kuitenkaan ollut.
Paras pohja istutukselle on tietysti naveromätästys kun mättäät on tehty laakeiksi ja pinta-alaltaan isoiksi. Näin ainakin savimaillla ja hienoilla hiesuilla. Laadukkaastikin tehty laikkumätästys tuottaa jonkinlaisen kuopan joka sitten kerää kosteutta ja lisää vesottumista. Naveroissa on samaa ilmiötä, mutta vesakkoa kertyy etäämmälle mättäistä. Kääntömästästy ei hienojakoisille maille sovellu ollenkaan.
En kiistä kokemuksiasi. Koneistutukseen sopii tietysti parhaiten savimaat, vähäkiviset hiesumaat ja moreenit joilla kiviä on kohtuullisesti. Nämä eivät ole, eivät ainakaan savi- ja hiesumaat, parhaita konekylvökohtaita. Koneistutukseen sopivia pohjia on todella paljon, mutta suunnittelua se toki vaatii. Ja suunnittelu onnistuu vain kun on osaamista.
Äesjälki on muuten erinomainen alusta istutukselle oikeilla pohjilla ja kylvön saa halutessaan kylkijäisenä. Harmi vain, että metsä-äkeet alkavat olla paikoin harvinaisia. Nyt kun sekaviljelystä paljon kohkataan, niin metsä-äkeet tarvittaisiin takaisin töihin.
”Metsänomistajan asumiseen tai vapaa-ajan viettoon käytettävät rakennukset eivät ole metsätalouden rakennuksia siinäkään tapauksessa, että niissä majoituttaisiin metsätöiden yhteydessä.”
Minä luen tuota niin, että pelkästään metsätalouden majoittumiseen (”taukotupa”) käytetty rakennus on metsätalouden rakennus, mutta jos rakennuksessa em. lisäksi vähänkin/hiemankin asuu tai käyttää vapaa-aikana, niin rakennus ei ole metsätalouden rakennus.
Kehitettävää koneistutuksessa varmasti on ja eniten kehitettävää on korvien välissä. En kiistä tähänastisia kokemuksia, mutta kokemusta on myös perinteisestä ketjusta ja sekään ei todellakaan ole virheetön jos haluaa varmistaa hyvän työjäljen. Tässä foorumissa suurin osa istuttaa omat alansa varmaankin itse ja/tai seuraa ostopalvelun työnjälkeä tarkasti. Isossa kuvassa metsänomistajaa näkee uudistusalalla yhä harvemmin edes tarkastamassa työn jälkeä.
Oma kokemukseni Etelä-Suomessa on se, että laadukkaan (ajankohta, taimihuolto, istutuskohdan valinta, istutussyvyys, puulajivalinta sekaistutuksessa, taimien tiivistäminen, ei aukkopaikkoja, männyn kylvö tarvittaviin kohtiin samaan aikaan jne.) palvelun ostaminen on hyvin vaikeaa. Ja erittäin laadukkaan palvelun ostaminen on käytännössä mahdotonta. Hyvällä tuurilla voi tietysti onnistua. Tämä siis isojen metsäorganisaatioiden osalta. Luottokumppanilta, eli metsäpalveluyrittäjältä huippulaadun ostaminen kyllä onnistuu, mutta kuinka moni metsänomistaja näin tekee, voi tehdä ja pystyy tekemään?
Koneistuttajalta kun ostaa, niin huippulaatua saa huomattavasti suuremmalla varmuudella kuin perinteisellä ketjulla. Ja taimien kasvuunlähtö on em. kriteerien lisäksi parempaa. Aivan yksinkertaisesti, koneistutetut taimikot varttuvat useitakin vuosia aiemmin ensiharvennukseen. Tämä tietysti vain oma kokemukseni joka ei ole valtavan laajaa, mutta tutkittu tietokin näin kertoo. Koneistutusketjusta voi varsin hyvin maksaa 200-300€/ha enemmän kuin tavanomaisesta keskimääräisestä manuaalityöstä.
Tottakai ne tarvittavat kuivatusnaverot jäävät kaivamatta jos ei niitä erikseen tilaa ja maksa niistä. Niin ne jäävät bräckemätästyksessäkin ja käytännössä suuremmalla todennäköisyydellä.
Tietysti koneistutuskin tarvitsee suunnittelua, eli oikeat kohteet. Niin ei saisi käydä, että metsäammattilainen ”varaa” hyvää hyvyyttään helpot kohteet (koneistutukseen sopivat) tutulle metsurille ja ”vieraalle” koneistuttajalle sitten mitä sattuu. Näinkin on jossain toimittu.
Fakta on se, että ammattitaitoisista metsureista on pulaa ja jatkossa vielä isompi pula. On selvää, että ammattilaisten työpanos olisi järkevää suunnata oikea-aikaiseen raivaussahatyöhön. Kevät on siihen hyvin otollista aikaa runsaimmin vesottuvia varhaisperkauksia lukuunottamatta. Isojen metsäalan toimijoiden tulisi asiassa ryhdistäytyä ja lopettaan vuosikerrallaan touhuaminen, ”taas saatiin asiakkaiden taimet maahan, huh huh”. Suunnittelua tulee parantaa ja sitoutua tarjomaaan koneistuttajille selkeä näkymä työllisyydestä useille vuosille eteenpäin.
Hirvet laumaantuvat varmaan ilman susiakin, mutta sudet lisäävät laumaantumista. Ei hirvien elämä susialueillakaan ole jatkuvaa juoksemista. Kun susilauma saa saaliin, niin sen liike kyllä pysähtyy viikoksi. Ja viikossa hirvilauma parturoi isonkin taimikon tehokkaasti varsinkin syvän lumen aikaan kun hirvi pyrkii minimoimaan energiankulutuksensa.
Voi olla hirvipolitiikassakin korjattavaa, mutta petopolitiikka on jyrännyt hirvipolitiikan. Mitä suurempi on suurpetojen kanta, niin sitä suurempi hirvikanta tarvitaan sitä ruokkimaan. On päivänselvää, että hirvenmetsästys ei käytännössä enää onnistu ilman koiraa. Niin hiljaisia selkoset jo ovat, että ajometsästys on pysyvästi historiaa yhdessä jo aiemmin historiaan jääneen hirvenhiihdon kanssa.
Täällä näkyy olevan äänessä ”mitäs läksit?” viisastelijoita vähättelemässä susikannan kasvun vaikutuksia metsästykseen. Ollaan metsäaiheisella keskustelupalstalla jolla hirvituhoja kauhistellaan aiheellisestikin ja paljon. ”Mitäs läksit” porukan kannattaa tutustua Pohjois-Karjalan tilanteeseen, siellä vahvan suurpetokannan seurauksena hirven puuntilupia jaettassa ensin varmistetaan riittävä ravinto suurpedoille. Lupamäärät ovat laskeneet 15 vuodessa 1750->1254 ja välillä oltiin alle 1000. Samaan aikaan hirvituhot taimikoissa ovat Pohjois-Karjalassa lisääntyneet ja monin paikoin männyllä uudistaminen ei onnistu lainkaan. Suurpetojen paineessa hirvet laumaantuvat talvisin ja tuhot ovat sitten sen mukaisia.
Suurpetojen määrää kasvattamalla hirvituhot eivät vähene vaan ne kasvavat. Tätäkö ”mitäs läksit koiran kanssa metsään” viisastelijat toivovat?
Epäsuosittu mielipide, mutta niinkin on monin paikoin esim. juuri Uusimaalla, että männyn viljely lahokuusikoihin onnistuu hyvin ja hirvituhoja ei käytännässä ole. Jopa rauduskoivun viljely onnistuu myös syrjäisillä ja metsäisillä alueilla. Hirvien oleilusta saa informaatiota kun kulkee silmät auki metsissä, jos metsäteiden pientareiden pajut ja niiden alle luontaisesti syntyneet männyt jäävät kokonaan syömättä, niin kyllä sen sitten uskaltaa sen ojan takana olevan kuvion viljellä männyllä, eikö?
En väheksy tuhoja, niitä varmasti on, mutta iso vahinko tapahtuu jos viljelee kuusta ”varmuuden vuoksi” sille sopimattomille kuvioille.
Olen käyttänyt Applen iPod nappeja kuulosuojaimien alla. Sopivat omiin korviini niin, että eivät paina taikak häiritse lainkaan vaikka Huskun kypärän kuulosuojaimet päällä. Voi sitten kuunnella mitä haluaa, vaikka valtiomiesten ja -naisten elämänkertoja….