Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Metsälannoitteissa käytetty kaliumin lähde on ollut kaliumsuola, esim. Rauta-PK aikanaan. Rakeistettua tuhkaa parannellaan yleisesti kaliumsuolalla. En ole kuullut, että kuusi olisi kaliumsuolalle arka.
Kysyjän tarkoitukseen sopisi paremmin rakeinen YaraMila Hevi3 (tai Hevi1) ja on hinnaltaan murto-osa ferticare kastelulannoitteista. Näissä Hevi1 ja Hevi3 kaliumia 18-19% ja saa maatalouskaupoista pikkusäkissä (25kg) myös irtona. Hevi3:ssa on kattavasti hivenravinteet mukana. Fosfori on näissä vesiliukoista…
Kaliumsuolaa ja kaliumsulfaattia on saatavissa, mutta on tilaustavaraa ja vain suursäkissä 700kg.
Syksyllä Motonet ja vastaavat myyvät usein poistotuotteena (-50% tai enemmänkin) Greencare Puutarhan kevättä, siinä on aika korkea kaliumpitoisuus vaikka onkin aika laihaa tavaraa kaikkien ravinteiden osalta.
Sähkökattiloita on nyt rakennettu ja rakenteilla jopa 3000MW tehon edestä, vrt. koko kaukolämmön lämpöteho Suomessa 13500MW. Kyllä niitä käytetään ja vuositasolla ne tulevat vähentämään puun käyttöä vaikka halvan sähkön ajat olisivatkin ohi. Iso energialaitos voi ostaa sähkönsä kiinnitettyyn hintaan tasoon 4-5 snt/kWh ja siirtomaksut eivät niin vaivaa kun liittyvät suoraan kantaverkkoon, maksua siitäkin toki kertyy. Ja onhan iso osa kaukolämpöyhtiöistä samassa konsernissa joka omistaa osuuksia vesivoimaan ja ydinvoimaloihin. Ne ostavat sähkönsä mankala hintaan.
Teolliset sähkökattilat lasketaan ns. vihreiksi investoinneksi ja ainakin toistaiseksi ne nauttivat alemmasta sähköveroluokasta
- Veroluokka 1: 2,827515 c/kWh, sis. alv 25,5 % ja huoltovarmuusmaksu
- Veroluokka 2: 0,079065 c/kWh, sis. alv 25,5 % ja huoltovarmuusmaksu
Ihan perustellusti voi olla huolissaan siitä, että onko tässä kaukolämmön sähköistämisessä mitään järkeä. Minäkin uskon, että puun käyttö kaukolämmön tuotannossa ei tule mihinkään häviämään, mutta hieman se kyllä vähenee. risuilla ja ongenvavoilla energiaa ei tulla tuottamaan vaan karsitulla ainespuukokoisella rangalla. Tähän ohjaa se, että käyttö äärevöityy, tavaraa käytetään paljon kun sitä käytetään ja sitä tulee tarvittaessa kyetä korjaamaan nopeasti, varannot alkavat siirtyä siirtyä pystymetsiin. Toisaalta sen tulee säilyä pitkään, karsittu ranka on tässä paras polttoaine.
Maakaasua ja polttoöljyä tullaan jatkossakin käyttämään varsinkin ns. huipputehotarpeeseen. Helsingissä Helen tuottaa pakkasilla 60% kaukolämpötehostaan fossiilisilla vaikka kivihiilen käytöstä (ja sähkön tuotannosta) se on luopunut. Saas nähdä milloin Helsinkiin kaavailtu atomimiilu saadaan tulille, veikkaan että ei ihan lähivuosina.
Nämä tulevat metsätöihinkin aivan varmasti. Konttoriraivaajan kunto ei riitä niin pitkälle kuin into. Hinnat tulevat alas ja ovat jo nyt sillä tasolla ettei ole esteenä. Ostaahan metsänomistajat akkuraivaussahojakin ja akkuja kovaan hintaan. Jotkut hankkivat jopa mönkijöitä.
Metsälehti voisi näitä testata raivaus- ja istutustöissä!
Se vielä, että jos sananjalkaa on, niin silloin muokkaus kannattaa tehdä keväällä ja istutuskin keväällä. jos koivua laittaa, niin ei kannata kesäkoivuja odotella vaan käyttää vanhanliiton isopaakkuisia lepotilassa olevia koivuntaimia. juhannuksen jälkeen sananjalka on jo lähes täydessä mitassa. Tällaisilla ”sananjalkakuvioilla” en pidä taimikeppien laittamista huonona ideana. Niiden asettelu on ja koko istutusprojekti on mukavampi tehdä kun kasvillisuus ei ole vielä noussut.
Minun muutamalla (pienehköllä) kohteella on tehty heinäkuun alussa glyfosaattiruiskutus ja muokkaus syksyllä ja istutus keväällä toukokuun lopulla. Mätästys tarvitaan ehdottomasti vaikka glyfosaattia on käytetty.
Nämä kohteet kuusella ja trampata ei ole tarvinnut kertaakaan. Olennaisinta on ehkäpä se, että juolavehnä ja kastikka pysyy poissa ja samoin vesakko. Tottakai näille on noussut reipas kasvillisuus. Istutusvuoden ajan vain kohtuullisesti, mutta jo seuraavana vuonna maitohorsma paikoin hyvinkin taajaan ja jopa 2,5 metriä pitkää. Voi olla, että minulla on ollut onnea, mutta maitohorsma on ”korsiintunut” ja se ei ole kaatunut taimien päälle. Taimilla on ollut erittäin hyvät lähdöt mättäissä (joista ei siis voi tinkiä) ja sieltä ne ovat keväällä aina löytyneet hyvässä kunnossa. Myönnän, että parina vuonna, olisiko 2-3 vuosi istutuksesta, näytti pahalta kun eihän taimia näkynyt kesäaikaan kuvion vierestä katsoen ollenkaan.
Juolavehnä on ehkäpä kaikista pahin viemään veden ja ravinteet istutetulta taimelta. Onneksi ei ole ollut sananjalkaa, siihen ei glyfosaatti tehoa ja sananjalka tekee 100% katteen mättäiden päälle jos pääsee valloilleen.
Viime kesänä istutin koivulla yhden 70-luvulla koivulla metsitetyn pellon (hakattiin pari vuotta aiemmin) ja siinä on sananjalkaa aivan mahdottomasti. Tätä joudun tramppaamaan ainakin ensi kesänä vaikka mättäiden ympärykset ruiskutin. Taimikepitkin laitoin, joten kaikki hullutukset on tässä nyt käytössä.
Jean s, vanhoja tutkimuksia olen lukenut ja niissä heinäkuuta suositeltu. Hyvä teho johtunee siitä, että kaikki lajit ovat parhaassa kasvussa silloin, osa jo loppupuolella, mutta kokonaisuutena laajin kirjo hyvin vehreänä. Juolavehnä on täydessä mitassa ja virtauksia juuriston suuntaan, hyvä teho siis. Parempi kuin pellolla keväällä ja syksyllä. Vesimäärässä ei kannata tinkiä, se parantaa ”tunkemaa” ja kun vettä on 200 litraa niin glyfoa tarvitaan se 4 litraa. Seos ei saa olla liian laiha.
Jos ja kun vesakkoa on niitetty edellisenä syksynä tai varhain keväällä, niin kyllä täytyy heinäkuulle odottaa että uusi vesakko on täydessä kasvussa ja teho sen seurauksena hyvä.
Tämä kannattaa lukea kaikkien metsittäjien: https://jukuri.luke.fi/server/api/core/bitstreams/dcbb34f5-85ac-4fcf-91c2-40b6bd3000c0/content
Pallekyntö on ehkä toiminut aikanaan kun on suoraan viljelystä muokattu istutusta varten kuten Jean S. kuvaileekin. En lähtisi yrittämään ja jos yrittää, niin glyfosaattiruiskutus on aina vaan tärkeämpää. Traktoreita, kyntöaurojja ja kyntäjiä kyllä on, mutta onko pallekyntäjiä, jotka ihan oikeasti ymmärtävät mitä ollaan tekemässä. Aikanaan pakettipeltojen aikaan onnistui varmaan hyvinkin kun kyntäjillä oli asiasta kokemusta. Nyt kyntäjä tulee ns. pystymetsästä tekemään asiaa ensi kertaa.
Pitkään kesannolla olleessa pellossa on niin sitkeä heinän juuristo, että palteet eivät tiivisty ja ”kuntta” on paksua myös.
Metsitystä ja glyfosaatin oikeaa ruiskutusaikaa on tutkittu ja heinäkuun toinen viikko antaa parhaan tuloksen. Ei kannata leikitellä asialla, pellot ovat niin haastavia, että kun tekee niin tekee sitten kunnolla. Oma kokemus myös on, että glyfosaatista voi koitua jotain vahinkoa taimillekin jos talvi ei ole välissä. Se ei ole maavaikutteista, mutta silti. En ottaisi riskiä.
Koivulla en ole metsittänyt, mutta kuusella useita erilaisia kohteita. Erittäin reheviäkin ja toisaalta leppää ja pajua taajaan kasvavia. Vesakko on tietysti hakattu ruiskutusta edeltävänä vuonna alas. Heinäkuussa ruiskutetun glyfosaatin seurauksena en ole näitä kertaakaan heinännyt. En siis kertaakaan. Ihmettelen vaan näitä kertomuksia useita kertoja kesässä toistuvista ja useita vuosia jatkuvista heinäystalkoista. Taimet ovat nousseet täysin auttamatta ja kevyttä taimikonharvennusta olen tehnyt. Boorin olen laittanut ruiskutuksen yhteydessä ja joku kohde helikopterilla ennen muokkausta.
Jos hirvien laudunnusta ei alueella isommin ole (yllättävän laajoilla alueilla ei ole), niin nykyisellä männyn alkuperällä riittää istutustiheydeksi 2000kpl/ha aivan riittävän laadukkaan tukin tuottamiseen paremmalla mt-pohjallakin. Voi riittää vain 1600kpl/ha jos haluaa pelata luontaisella lehtipuusekoituksella. Koivikoissa on syytä olla tarkkana, että yhtään yli 1600kpl/ha ei tule istutustiheydeksi.
Ja jos hirvistä ei ongelmaa (ei henkistä eikä todellista), niin taimikonharvennus istutustiheyteen 3 metrin pituusvaiheessa jos on tarvis. Usein istutusmännikössä ajoissa ja oikein tehty varhaisperkaus jää ainoaksi raivausahatyöksi (tai ainakin voi jäädä), niin reippaaseen kasvuun istutusmänty yleensä lähtee.
Muita tuhoja männyntaimikkoon tulee kuusta herkemmin, metso voi syödä silmuja ja tämä syönti on hyvin systemaattista ja metsämyyrä voi syödä silmuja myös ja ikävän systemaattisesti sekin. En lähtisi näitä riskejä pienentämään istutustiheyttä kasvattamalla kun ei se mitään auta.
En metsittäisi peltoa ilman hyvää valmistelua. Se tarkoittaa glyfosaattiruiskutusta edellisen kasvukauden aikana. Jos suunnitteilla on taimien istutus nyt tulevana keväänä 2026, niin ottaisin ehdottomasti aikalisän ja tosiaan glyfosaattiruiskutuksen (4-6litraa/ha + 200 litraa vettä hehtaarille) maataloustraktorilla heinäkuun alkupuolella.
Boori, eli Bortrac 15-20litraa/ha menee siinä samalla kuin glyfosaatti ja en keksi yhtään syytä miksi sitä ei kannattaisi laittaa samalla. Edes Metka-optimointi ei ole järkevä syy, sen verran vaivattomasti boori menee samalla kun muutenkin ruiskutetaan. Taimipaakun mukana booria tulee olemattoman vähän ja se ei riitä juuri mihinkään. Kun kasvu lähtee voimakkaasti vauhtiin, niin puutoksia alkaa ilmetä jos boorista on niukkuutta. Hienojuurien kehitys häiriintyy vaikka latvassa ei mitään vielä näkyisi. Puulajista riippumatta kannattaa boori lisätä, eli koivulle myös, kustannus on niin pieni.
Muokkaus loppusyksystä naveromätästyksellä, laikkumätästyksestä tulee helposti kuoppamätästys ja kulkeminen on sitten vaikeaa kun kasvaa se heinä yms. toki takaisin.
Jos keppejä laittaa koivun istutusalalle, niin kannattaa upottaa yläpäät Tricoon hetkeksi, on hyvin pieni lisävaiva. Kuivattaa ne täytyy toki ennen asettamista. Uskon, että tällä saa jo jonkinlaista syönninestovaikutusta useammaksi vuodeksi.
Mitään muita keppejä ei kannata ajatellekaan kuin noita Uittokalustonkin myymiä Siekkelin sahan keppejä. Ovat laadukkaita ja kestävät kyllä sen aikaa kun tarvitsee. Viitseliäs kerää pois ja käyttää uudestaan.
Gla, milloin koivun kylvö on tuolla kohteellasi tehty? Kirjaviisaus kertoo, että tuloksia joutuu odottamaan useamman vuoden. Itse en ole koivua kylvänyt, joten kokemusta ei ole.