Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Stihl fs480 ja ms200, Husqvarna 346xpg, Jonsered fc2245w.
Lisäksi Jonseredin kevyt raivausaha(trimmeri), joka painaa alle 6kg terällä ja tankki täynnä, en muista mallia. Toimii varhaisperkauksessa hienosti w-klinga terällä.
<p>Ehkä menee aiheesta sivuun, mutta nykyisin, ja jo pitkään, instituutiot määrittävät ostotarjouksensa tuottoarvomenetelmällä ja hienbosäätvät vielä kauppa-arvomenetelmällä. Tuottoarvomenetelmässä ostoa harkitseva määrittää tuottovaatimuksensa, esim. 3%, ja laskee sitten kyseisen tilan (tai tilan osana koko salkkuaan) nettotuottojen nykyarvon. Ja siinä se sitten on se hinta jonka ostaja kykenee tarjoamaan. Tässä sitten jää hieman taka-alalle se minkälaista kassavirtaa 1juuri kyseinen tila lähivuosina tarjoaa. Mitä pienempi on tuottovaatimus niin sitä vähemmän lähivuosien kassavirralla on merkitystä. Jos tuottovaatimuksen asettaa nollaan, niin tilasta voi periaatteessa maksaa äärettömän kauppahinnan kun kaikki nettokassavirrat tästä ikuisuuteen summataan yhteen.</p><p> </p><p>Aivan sama logiikka on sitten kuviokohtaisessa laskennassa, se sitäpaitsi siinä tila(tai salkku)kohtaisessa tuottoarvolaskennassa tehdään kuvioittain. On totta että MH-suosituksissa, ja esim. summa-arviomenetelmän aputaulukoissa, käytetään alhaista tuottovaatimusta. Jos tuottovaatimusta nostettaiisin niin suositukset ja summa-arviolaskelmat erityisivät vielä enemmän nykyisestä, siis verrattuna markkinahintoihin (jotka siis perustuvat tuottoarvolaskentaan).</p><p> </p><p>Aika näyttää miten korkojen nousu alkaa näkymään. Viitteitä on siitä, että metsä on kuitenkin, taas kerran, tarjonnut kohtuullisen inflaatiosuoja. Ei hyvän, mutta kohtuullisen. Ja matalan riskin sijoituskohteet ovat edelleen aika harvassa.</p>
<p>Samanlaista kuivumista, ja kuolemista, olen seurannut Etelä-Savossa kesämökin vieressä olevalla entisellä peltokummulla. Metsitys tehty 70-luvulla. Kesät 2010-2011 olivat hyvin kuivia ja alaharvennetun koivikon latvat kuivuivat. Osa puista kuoli parissa vuodessa. Maaperä on hienoa hiesua. Kuivuus oli kova. Rautakangen sai menemään helposti maahan muutamalla iskulla ja kun reijästä otti maata niin syvältä kuin ulottui, niin se oli kuivaa pölyä. </p><p>Oma käsitykseni on, että rauduskoivu ei kestä mitenkään erityisen hyvin kuivuutta edes sille sinällään sopivilla ”syvämultaisilla” kasvupaikoilla. Tällaistahan väitetään, että koivu olisi ilmastomuutoksessa jotenkin voittava puulaji. Olen toista mieltä. </p><p> </p>
Sillä ei ole isompaa, meikä edes pienempää, merkitystä meneekö liuos oksille vai alikasvokselle. Järkevintä olisi tietysti yhdistää levitys maanmuokkaukseen.
Reppuruiskuksi kannattaa valita Solo 475 jossa kalvopumppu joka kestää sakeampia nesteitä, myös Tricon. Siihen saa myös ”mukavuusvarustelu” jotka parantavat ergonomiaa reippaasti. Kaikkein tärkeintä on valita säätösuutin (Solossa vakiona) jolla saa nesteen leviämään pistemäisesti. Tällä saa levitysleveyttä reilusti yli 10 metriä. Vähentää kävelyä tuntuvasti. Levitystasaisuus ei ole kovinkaan olennaista, joka neliölle ei tarvitse suihkun osua. Juuria ja juurisieniä on joka paikassa ja jos ei ole niin alikasvos puskuroi ja luovuttaa aikanaan. Isossa kuvassa toki pitää pyrkiä tasaiseen levitykseen, eli joka aarille suunnilleen sama määrä.
Magnesiumin puutos neulasanalyysillä on joku jäänne historiasta, tyypillisillä kuusimailla sitä ei pitäisi edes teoriassa esiintyä vaan ainoastaan erityisen huuhtoumaherkillä esim. sorakuoppien maisemointialueilla. En ole magnesiumista lainkaan huolissani boorinpuutos kohteilla. Vanhassa rakeisessa booriravinteessa oli magnesiumia pienimäärä ja sekin ikäänkuin ”vahingossa” tuotantoteknisistä syistä. Magnesiumsulfaatti oli siinä ”kuivattamassa” raetta ja tuomassa lujuutta, ei varsinaisesti lisättynä ravinteena.
Erittäin tärkeää on huuhdella reppuruisku lopuksi puhtaalla, mielellään lämpimällä vedellä, ennen varastointia. Jos huuhtelu jää tekemättä niin liuos kuivahtaa ja seuraavalla kerralla kuuluu vain naks ja pumppu on rikki. Sama pätee myös Tricoon.
Järeysrunkohinnoittelu on ihan mielenkiintoinen mahdollisuus. Toivoittavasti ei johda siihen, että harvennuksia lykätään siinä toivossa että keskijäreys, ja tietysti poistumakin, kasvaa. Tähän voi olla houkutus hoidetuissakin metsissä. Itse olen kääntynyt sille kannalle, että hoidetunkin nuoren metsän ensiharvennus kannattaa, metsänhoidollisestä näköäkulmasta tarkastellen, tehdä heti kun edes kohtuullisen kertymän saa kasaan. Tällä tavoin jäävän puuston kunto muodostuu mahdollisimman hyväksi. Ensiharvennus on ennen kaikkea metsänhoidon toimenpide.
En pidä kuitukokoisen tai lähes kuitukokoisen männyn ja kuusen maahan kaatamista ja korjuusta luopumista järkevänä. Nyt on nähty tähtikirjaajan ja pikkukirjanpainajan tuhoja nuorissakin kuusikoissa. Ja männiköissä kannattaa välttää ytimennävertäjän runsastumista, se vähentää kyllä kasvua useaksi vuodeksi.
Maahankaato pitäisi lisäksi tehdä pakkasten aikaan, jotta juurikääpä ei leviä – tämä puolestaan tarkoittaa että rungot säilyvät tuoreena ja kuoriaisille otollisina lisääntymisalustoina seuraavan kevään ja kesän. Kuoriaisten osalta paras aika maahankaadolle olisi syksy jolloin rangat ehtivät vielä kuivahtaa ja eivät siten kelpaa seuraavana keväänä kuoriaisille tai kelpaavat huonommin. Tämä ajankohta vaatii vaan ehdottomasti kantokäsittelyn joka ainakin ostopalveluna jää tekemättä.
Mieluummin otan pienen hakkuutulon, kantokäsittelyn ja tuoreet rungot tehtaalle kuin satojen eurojen menon sekä kaarnakuoriais- ja juurikääpäriskin kasvun. Lisäksi se runkoluku maahankadon jälkeen… väitän että todella vaikeaa olisi ihan oikeasti saada se laskemaan 800kpl/ha tasoon. On se vaan niin harva, että vaikka tiheyden mittaus on periaatteessa helppoa niin tiuhaksi ne vaan jäisivät. Itseltäni jäisivät varmasti. Murrokko voi myös parhaimmillaan olla melkoinen kun 1200kpl/ha (yleensä enemmän) pientä kuiturunkoa kaadetaan maahan.
Täytyypä kokeilla tätä ainespuun maahankaatoa hoidetulla ensiharvennusvaiheen kuviolla ihan itse muutamalla aarilla niin sittempä tietää mitä se on…
Niitä pieniä motoja ja ajokoneita ei vaan nyt ole. En ole asiantuntija sen osalta mikä olisi tolkullinen korjuukustannus lyhyellä ajomatkalla kun korjataan esim. 1200kpl keskijäreydeltään 40-50 litraisia puita (maksimipituus ehkäpä kuitenkin vain 4m tai 4,5m). Paljonko korjuu maksaa esim. Malvan tai Sampon ketjuilla (tai pitäisi maksaa) enemmän (€/motti) verrattuna tavanomaiseen keskiraskaaseen ketjuun?
Samaa mieltä siitä, että mikäli toinenkin harvennus tehdään (ja yleensä se tehdään) niin ensiharvennuksessa ei kannata yrittää tehdä mahdollisimman ahdasta uraa ja pikkukoneella.
Jos taas pyrkii oikein hyvään tulokseen paremmilla mt ja omt pohjilla viljelykuusikoissa niin ne kannattaa kuituharventaa 20-25 vuotta istutuksesta tiheyteen 800kpl/ha (max 900) ja sitten ei kannata enää harventaa ollenkaan. Jos näin toimii niin harvennuksen voi tehdä vaikka sillä pikku-Sampolla tai vaikka Malvalla. Tiheys (=harvuus) 800kpl/ha ei sinällään ”kärsi” normaalista 5m ajouravälistä, mutta pienillä koneilla on muita etuja. Kun ajourat ovat niillä tiuhemmassa niin (oikeiden) jäävien puiden valinta onnistuu paremmin ja tilajakaumasta saadaan (helpommin) tasainen. Ja kun kalusto on ratkaisevasti kevyempää niin urapainumat jäävät (yleensä) pienemmiksi ja urien risteysalueille ei (niin helposti) jouduta hakkaamaan aukkoa. Myös laanipaikkojen vaatima tila jää pienemmäksi.
Rehevällä pohjalla viljelykuusikko jaksaa oikein hyvin kasvaa tukkijäreyteen 800kpl/ha tiheydessä varsinkin kun tilajakauma on tasainen. Toinen harvennus on turha, sitä ei tarvita jäävän puuston järeytymisen nopeuttamiseksi ja harvennus vain lisää tuulituhojen (ja muiden tuhojen) riskiä. Toisen harvennksen ainoa etu on kassavirran aikaistaminen ja sen takia, hyvin herkästi, se kuitenkin tehdään.
Kannattaa muistaa, että tuloutuva metsävähennyspohja, esimerkin tapauksessa 7000 euroa * 0,6 = 4200 euroa palautuu myyjän metsävähennyspohjaan mikäli hänelle jää omistukseen metsävähennykseen oikeutettuja tiloja. Eli jos myyjän metsävähennuspohja on loppuun käytetty, niin tilan myynnin myötä metsävähennystä on taas käytettävissä.
Katsokaa lomake 2C kohta III Metsävähennyksen seuranta (vuonna 1993 ja sen jälkeen vastikkeellisesti hankitut metsät)
Nämä neulasanalyysien tulkinnat ja suositukset eivät ole mitään jumalan sanaa. Ne ovat vain apukeino mahdollisen ravinne-epätasapainon tunnistamisessa. Varsinkin sivuravinteiden (kalsium, magnesium, rikki) osalta puutosrajaa ei oikeasti tunneta. Sama juttu kuparin ja sinkin osalta. Maaperän tunnistaminen, ja latvuksen kasvuhäiriöidenkin, on tärkeämpää.
pahimmillaan on tulkittu turvepelto kivennäismaaksi ja saatu boorin ja fosforin puutosten takia suositus NP+B lannoituksesta. Ja aiheutettu ankara kaliumin puutos kun kivennäismaalle kaliumlisäystä ei suositella.
Näiden ravinneanalyysien ja varsinkin puutosrajojen ilmoittaminen em. ravinteiden osalta kannattaisi karsia analyyseista pois kun aiheuttavat vain turhaa epäselvyyttä. Suomalaisia metsämaita ei kannata kalkita missään olosuhteissa. 300kg/ha tuhkaa on turvallinen määrä. Siitä ei ole mitään iloa, mutta ei haittaakaan. Toki jos on ns. boorituhkaa niin sitten saadaan boorilannoitus ja se on hyvä juttu JOS on boorista puutetta
Magnesiumin puutosta on todellisuudessa havaittu vain erittäin huuhtoumaherkillä sorakuoppien metsitysalueilla eikä Metlakaan aikoinaan tutkinut asiaa tarkemmin. Puutosrajat ravinneanalyysille on vedetty jostain vanhasta olettamasta. En olisi lainkaan huolissani rehevillä pohjilla joista tässäkin lienee kyse
Kun boorinpuutosta tarkemmin tutkittiin reilu 20 vuotta sitten niin havaittiin että se häiritsee hienojuurien kehitystä niinkuin näkyvän latvankin. Havaittiin myös, että häiriö aiheuttaa myös muiden ravinteiden puutosta latvuksessa (=neulasnäytteessä). Tämän seurauksena kehitettiin Metsän NP2 lannoite (19-4-0, boori 0,4%, sinkki 0,1%) johon sai kemeratukeakin. Ajatuksena että elvyttää boorinpuutoksesta kärsivän kasvatusmetsän nopeammin hyvään kasvuun. Ja hyvinhän se toimi, mutta kyllä boorinpuutos olisi korjaantumut pelkällä boorilla.
Ilmeisesti rehevillä pohjilla sinkistä voi oikeasti olla jonkinlaista niukkuutta boorin lisäksi, mutta magnesiumista en olisi lainkaan huolissani.
Kannattaa tehdä pelkkä boorilannoitus niin muutkin puutokset korjaantuvat ja jos haluaa hifistellä niin ehkäpä YaraVita Zinktrac joku loraus samalla. Zinktracissa sinkkiä 700g litrassa joten 1 litra sitä hehtaarille riittää niin saa saman määrän kuin Metsän NP2 ( ja NP1) saatiin.
Kalkkia ei pidä suomalaisille metsämaille levittää, se aiheuttaa vaan boorinpuutosta kun pH:n nousu heikentää boorin saatavuutta.
Jos on varttuneempaa metsää niin Metsän NP1 olisi paras ratkaisu, mutta näillä hinnoilla jäänee tekemättä.