Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Metsitystuen varsinainen tavoite ei ole ollut hiilinielun kasvattaminen vaan metsäkadon hidastaminen. Tämän takia jo puustoiseksi katsotun kuvion metsittämiseen ei tukea ole saanut. Esim. FAO:n määritelmä metsälle on suomalaisittain aika vaatimaton (vrt. savannit)
Sarkaleveydellä ei ehdoissa ja niiden tulkinnassa sinällään ole väliä. Vanhat ojat saavat olla vaikka 5m välein, MUTTA jos niissä kasvaa puita, niin vaaditaan 20m jokseenkin puutonta väliä.
Onko tässä järkeä on asia erikseen. Ja onko järkeä tukea turvesuon pohjien metsitystä 1500 eurolla, eli istuttamista, kun pelkkä tuhkanlevitys jo varmistaa puuston uudistumisen ja kasvun?
Uturuiskut sillä tavoin käytettynä kuin Jätkä esittää ovat historiaa. Uturuiskulla levitys tehtiin tosiaan utuna niin että ”levityshyrrää” pideltiin varren päässä noin 2 metrin korkeudessa. En ainakaan itse sellaiseen enää lähtisi. Vaatii todella otollisen tasaisen, mutta heikon tuulen että onnistuu edes teorissa ja käytännässä utu leijailee levittäjän päälle. Levitystasaisuuden arviointi on myös hyvin vaikeaa. Mitään lisäaineita ei utu-ruiskussa käytetty vaan se oli nimenomaan optimoitu 360g glyfosaattia sisältävälle Roundupille. Nesteen viskositeetti on tärkeä ominaisuus ja sitä ei pidä (pitänyt) soteka millän seoksilla.
Jos laitteet kiinnostaa, niin mankarulv.com sivuilta niitä löytyy. ”Ylä-ilmoihin” levittävää mallia ei ole tarjolla, mutta Jätkä varmaan virittelisi sellaisen noista itse. Noita Mankarin laitteita käytetään joulukuusiviljelmillä hyvällä menestyksellä. Voisi toimia nuorissa taimikoissakin. Ulva-ruiskun etu on kontrolloitu levitys, kun glyfo leviää käytännössä keskipakoisvoiman levittäminä mikro-pisaroina niin ”paine” puuttuu. Tämä tarkoittaa että sumua ei leviä levityskohdan ympärille kuten reppuruiskulla voi käydä. Tyyni sää on silti ehkäpä vielä eduksi. Ulvaruiskulla ei kannata sitten booria levittää, hehtaarille sitä tarvitaan 15litraa joten ulv-ruiskulla menisi ikä ja terveys ja viskositeetti tuskin edes soveltuu ko laitteisiin.
Pajukon torjunnassa olennaista on saada noin 6litraa/ha annoksella glyfosaattia käsiteltävälle alalle. Sinällään on totta, että vesimäärä kannattaa pitää pienenä, 5% seos on laihin mitä kannattaa käyttää. Sumuruiskulla voi aivan hyvin käyttää vaikka 50% seosta.
Selvä. Ehkäpä asiasta saadaan myös kokemuksia nyt kun näitä kohteita on paljon.
Laitapa Jätkä hakukoneeseen Bracke T26.b
Bräcke valmistaa sekä metsä-äkeitä että jatkuvatoimisia laikkumätästäjiä.
Kumpikaan näistä ei mielestäni sovellu turvepohjien muokkaukseen. Ei myöskään yhä käytössä olevat TTS metsä-äkeet sen missään eri versioissa.
Turvekankaalla arvokkaita kokemuksia, kiitos!
Paljas turvepinta on varmasti hellekesänä kova paikka sirkkataimille. Tämä voi puoltaa hyvinkin sitä, että tuhka kannattaa levittää pari vuotta kylvöä aikaisemmin jotta saadaan kasvillisuutta suojaksi sirkkataimille (niiden viereen) vaikka siitä harmia onkin myöhemmin.
GPS ajo-opastin kannattaa ottaa avuksi suorien linjojen ajamiseen, näitä löytyy nykytraktoreista. Siinäkin voisi olla järkeä, että kylvörivin eteläpuolelle jyrsittäisiin tms. muokattaisiin palle jonka varjossa sirkkataimet pysyvät paremmin hengissä?
Yksi käyttökelpoinen kone saattaisi olla Neva 111.2 jyrsin. Juttua löytyy tuolla hakusanalla.
Tavanomainen metsä-äes tyyliin bräcke tuskin näihin hommiin soveltuu.
Suopohjia on hyvinkin monenlaisia. Pohjamaan laatu ratkaisee paljolti männyn laadun. Jos pohjamaassa on karkeaa ainesta (usein on) ja turvetta on jäljellä noin 30cm niin mänty kehittyy ihan ok laatuiseksi ja tukkiprosentti moninkertaiseksi hieskoivuun verrattuna. Ja aivan varmasti koivua on sekapuuna teki mitä tahansa.
Täysin kerettiläinen ajatus turvesuopohjien vesakon torjuntaan kun tavoitteena on turvata mäntyjen kehitys:
ruiskutus pienellä määrällä glyfosaattia (1-2litraa/ha?) ja vähintään 200litraa, mieluummin 300litraa, vettä seoksella syksyllä kun männyn taimet ovat täysin puutuneet, mutta koivun lehti vielä vihreä. Tähän voisi käyttää traktoriruiskua niin homma joutuu ja annostuksen pystyy vakioimaan.
Männyt eivät vahingoitu, mutta koivut ottavat nokkiinsa kunnolla. Eivät kaikki kuole, mutta mänty menee seuraavina vuosina menojaan?
Istuta argrow pottiputkella, mutta käytä lannoitteena mahdollisimman matalatyppistä NPK:ta, eli Yara Hevi 1 (NPK 8-5-19+ hivenet).
Argrow lannoite ei noille kohteille sovi kun siinä ei ole lainkaan kaliumia.
Lannoitetta ei siinä paljon tule, mutta saattaisi hyvinkin riittää parin kasvukauden tarpeisiin. Kustannus olisi lähinnä mitätön ja lisätyötä ei käytännössä ollenkaan.
Mielenkiintoista seurata miten jpjulkun projekti etenee!
Jos entisen turvesuon metsitys osuisi omalle kohdalle, niin tutkisin kyllä tarkkaan miten onnistuisi kylvämällä istuttamisen sijaan. Tarkkuuskylvökoneita on olemassa ja työnnettävät niistä ovat hyvinkin edullisia kuten EarthWay 1001–B. Siihen saa myös jonkinlaisen lannoiteannostelija lisävarusteena. Ajatuksena siis se, että kylväisi mäntyä riveihin ja samalla levittää hyvin pienen määrän laadukasta tuhkaa tai apatiitti/biotiitti seosta päälle. Tämän seurauksena, toivottavasti, männyt itävät ja kehittyvät samalla kun valtaosa alasta ei edelleenkään ota kasvillisuutta. Tuhkan levitys koko alalle sitten kun männyntaimet ovat vakiintuneet.
Jos kylvää mäntyä tarkkuuskoneella 10cm välein ”nauhaan” niin 100 metrille menee 1000 siementä ja jos nauhat ovat 1 metrin välein niin hehtaarille 100000 siemntä. Tämä tarkoittaa noin 400g siemntä hehtaarille. Ja jos ”tuhkanauhan” leveys on vaikka 2cm, niin hehtaarin alasta tuhkan alle jää 200neliötä. Tämä tarkoittaa 80kg/ha tuhkaa (tms.) hehtaarille, eli ei kovin paljon. Tämä siis jos ns. normiannos on 4000kg/ha.
Tietysti avomaaviljelyn ammattikalustolla, traktorivetoisella, projekti sujuisi vielä laadukkaammin ja ainakin nopeammin.
Ilmeisesti männyn kylvöt ovat onnistuneet turvesuopohjilla kohtuullisesti ja jos männiköitä on vieressä niin luontaisestikin hyvin. Ongelmana on voimakas vesakoituminen ja pintakasvillisuuden reuhahtaminen mikäli tuhka on levitetty koko alalle ennen mäntyjen itämistä(?). Ja tämä taas johtaa veaoitumiseen ja erittäin työläisiin rauvauksiin?
Happosadekeskustelun aikaan joskus 80-luvulla Metla perusti joitakin kalkituskokeita, ilmeisesti vain kivennäismaille. Parhaimmillaan kasvu ei heikentynyt, mutta keskimäärin pieneni. Kalkituksella saatiin aikaiseksi voimakkaita boorinpuutoksia, pH:n noustessa boori saatavuus heikkenee.
Kalkista tuskin on mitään hyötyä tuvemaillakaan kun fosforia ja kaliumia ei sillä saada lisättyä.