Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Kerran vuodessa vain ja elokuu näyttää olevan oikea aika tällä Mikkelin lähellä olevalla palstalla. En mene takuuseen, että yksi käsittely riittää kaikilla alueilla. Ja kyllä, 20% Tricoa ja 80% vettä. Tämä on riittänyt hyvin tällä kohteella ja seos on niin juoksevaa että reppuruiskulla pystyy yhdestä pisteestä käsittelemään 5-10 koivua. Ei tarvitse joka taimen vieressä käydä erikseen, nopeuttaa työtä ratkaisevasti.
Oma kokemukseni on, että Trico kannattaa ruiskuttaa elokuun puolivälin paikkeilla. Syyskuussa oli jo myöhässä. Varsinaista keski-kesällä tapahtunuta syöntiä ei ole omalle kohdalle osunut. Tämä voi olla paikkakohtaista. Olen laimentanut Tricon 20% seokseksi veden kanssa. Hyvin on tehonnut pienessä (nyt ei enää niin pienessä) koivikossa jota syötiin jo istutusvuonna 2020 ja seuraavanakin 2021 ennekuin ymmärisin, että elokuussa pitää olla jo ruiskutettu. Viime syksyn ja talven jäljiltä taimikossa (nyt 5 metristä) oli runsaasti jälkiä, jätöksiä ja syötyjä haapoja ja pihlajia, mutta laimennetulla Tricolla ruiskutetut koivut kaikki täysin ehjiä.
Jokin fiksumpi raivaussahaan integroitu ruisku tarvittaisiin kantokäsittelyyn. Sitä odotellessa olen käyttänyt Mesto bugsi 360 paineruiskua yksinkertaisesti raivaussahan kahvoihin ripustettuja. Pysyy siinä hyvin kaasukahvan vieressä. Narunpätkällä varmistettuna ei pääse hukkumaan ryskätessä. Hidastaa tietysti omatoimisenkin tekemistä ja vaikka ajatuksena on käsitellä vain +5cm havupuukannot, niin tuleehan niitä pienempiäkin ruikittua. Rotstopia olen käyttänyt ja väritablettia. Jääkaapissa säilytän pikkupulloa ja siitä 5litran kanisteriin uusi seos kun töihin lähtee. Pitäisi tosiaan säilyä sen Rotsopin useita viikkoja kun pitää kylmässä. Valmis seos säilyy vain vuorokauden? Rotstop on tutkitusti ureaa parempi ratkaisu etenkin männyntaimikoissa, joissa tyvitervasta voi rotstopilla myös saartaa.
Kun pakkasta on Etelä-Suomessakin -10C, niin kaukolämpöä kuluu 13500MW teholla ja samalla saadaan sähköverkkoon (ei siis verkosta pois) reilu 2000MW sähköteho. On siinä korvattavaa kun tyynellä säällä kotimainen sähköntuotanto painuu alle 8000MW tehoon ja sähkö kuitenkin kulutetaan nimenomaan samaan aikaan +13000MW teholla.
Ei voi kuin toivoa, että kaukolämmön tuotannossa pysyy ainakin optio polttamalla tuotettuun lämpöön ja että olemassa olevia sähköturbiineja ei raksita pois valmiudesta.
Ylipäätään kyllähän sitä toivoisi, että maiseman täyttävillä tuulivoimapuistoilla pystyttäisiin tuottamaan suurempaa lisäarvoa kuin veden keittäminen kaupungeissa ja datakeskusten hukkalämpö.
Kuusentaimien jurominen ei ole ollenkaan historiaa hienojakoisilla hiesuilla ja savimailla. Oikealla muokkaustavalla (naveromätästys ja matalat mättään) juromista voi hieman vähentää. Kääntömätäs on kaikkein huonoin hienojakoisilla mailla ja tietysti korkeat laikkumättäätkin. Jurominen voi kestää useita vuosia, jopa lähemmäs kymmenen vuotta. Savipintaisen ”pyramidin” rinteille ei tosin oikein lehtipuut pääse juurtumaan. Ilmeisesti rouste jatkaa vuodesta toiseen hienojuurten pätkimistä ja jarruttaa kasvuunlähtöä. Harvoin kuuset kuitenkaan kuolevat.
Matalassa naveromättäässäkin ja oikeaoppisesti kunttaan asti istuettuna kuusen taimen kasvuunlähtö on huomattavasti moreenimaita hitaampaa.
Huvittavaa tuo Visakallon ja Suorittavan jo vuosia jatkunut kiistely energiakorjuusta kun molemmat ovat oikeassa. Ja väärässäkin. Olen ymmärtänyt, että Visakallo kasvattaa etenkin männiköitä tiheänä, mutta kuitenkin tilajakaumaltaan hyvällä mallilla. Kyllä näissä onnistuu riittävän ajoissa tehty energiaharvennus oikein hyvin ja väitän, että myös urakoitsijan näkökulmasta suunnilleen niin hyvin kuin ensiharvennus voi ylipäätään onnistua. Suurempi kertymä paikkaa urakoitsijankin tulosta. Ihan hyvä malli männiköiden kasvatukseen ja latvusten kunto pysyy hyvänä kun harvennetaan riittävän aikaisin. Olen aika varma, että Visakallo osaa ajoittaa hakkuut oikein
Suorittava jankkaa, ja ihan syystä, hoitamattomista nuorista metsistä joissa myös energiahakkuu on vaikeaa, hidasta ja kertymäkin jää heikoksi. Näissä ei pärjää metsänomistaja eikä urakoitsija.
Se kannattaako metsää tietoisesti kasvattaa niin, että energiapuuharvennus on käytännössä välttämätön vaihe? Hyvä kysymys. No ei kannata mikäli lopputulos on on metsän kunnon osalta huono. Visakallon tapauksessa näin ei ole. Visakallo tuntee varmaankin paikalisen markkinan ja näkee, että karsitulle rangalle on kysyntää hyvin hoidetuissa metsissä Päität-Hämeessä jatkossakin. Itsekin uskon noin olevan vielä pitkään. Hoitamisessa tinkiminejn ja energiapuuharvennukseen ajautuminen (Visakallo ei ole ajautunut) puolestaan on huono ratkaisu. Jos taustalla ei ole suunnitelmaa, kokemusta ja näkemystä, niin metsää ei kannata kasvattaa ”toivotaan, toivotaan” hengessä huonosti kannattavaan energiapuuharvennukseen hoidosta tinkimällä. Visakallo ei käsittääkseni pyri raivaussahatöissä varsinaisesti mistään tinkimään.
Metsänkasvatuksen monien muotien yksi vaihe oli ihan kuiduttavan teollisuuden nostama kylvömänniköiden korjuu joukkokäsittelyllä. Taisi hiipua se, mutta ei varmaankaan ihan toivoton ajatus kuitenkaan. Kaikkien asioiden takaisin muotiintuloa ei voi toivoa, yksi näistä on reikaperkaus jota näköjään taas nostetaan sekametsien lisäämiseksi. Toivottavasti se menee uudestaan pois muodista hyvin nopeasti.
Pieni, mutta pitkävartinen kastikekauha on kätevin raeboorin viskomiseen. Pölyä siitä jonkin verran irtoaa ja leijailee. En suosittele sen hengittämistä. Niinkin radikaali voisi olla, että kostuttaa rakeet juuri ennen levittämistä pienellä määrällä vettä tai sitten käyttää hengityssuojainta. Stihlin sumuruisku painaa tyhjänä 16kg ja siihen rakeet päälle, joten vaatii kovakuntoisen käyttäjän. Bortrac on hyvällä kalvopumpullisella reppuruiskulla (Solo) helpompi (ergonomisempi) levittää kuin rakeet. Milwaukee ja Ryobi reppuruiskut ovat hyviä nekin. Vettä ei ole mikään pakko laittaa joukkoon kuin tilkkanen. Pienikin vesimäärä notkistaa Bortracia merkittävästi. Itse olen laittanut vettä 5 litraa ja bortracia loput 10litraa ja hyvin toimii ja lentää pitkälle messinkistä säätösuutinta säätämällä. Ja ainakin Solon ruiskusta kulkee kyllä laimentamattakin ihan hyvin.
Jos muut hivenet kiinnostaa, niin ainakin sinkkiä ja kuparia saa YaraVita sarjasta hyvin väkevinä versioina (Zinktrac ja Coptrac). Näitähän Kemiran aikaisissa lannoitteissa oli ja on nykyisessä Metysän NP:ssäkin 0,1%. Kovin isoja määriä tuskin tarvitaan, varmasti jo 1kg/ha riittää jos tarvetta ylipäätään on. Harvoin on. Zinktrac on niin vahvaa että jo 2litraa/ha riittää varmasti. Sitä en osaa sanoa kuinka paljon vettä tarvitaan näiden notkistamiseen ja miten toimivat yhdessä bortrackin kanssa.
Tätä olisi hyvä vaikkapa Metsälehden selvittää perusteellisesti. Minulla on käsitys, että metsäkiinteistö arvostetaan taseessa lähtökohtaisesti hankintahintaan. Tämä kannattaa muistaa jos siirttää metsätiloja yhtiöön aporttina. Millä arvostustasolla tämä kannattaa tehdä? Varainsiirtoveroseuraamus tulee arvostustason mukaisesti. Jos oma ostohinta on matalampi kuin arvo aporttina, niin tulee luovutusvoiton veroseuraamus, mutta jos arvo on alhaisempi niin saako luovutustappion hyödykseen? Metsävähennys ilmeisesti ”häviää”, eli jos yhtiö myöhemmin myy metsätilan niin mitään metsävähennyksen tuloutusta ei seuraa? Vai seuraako se jo aporttina siirtämisen yhteydessä, tuloutuuko metsävähennys siinä? Taseessa olevaa arvoa voi sitten tilinpäätöksessä laskea tai nostaa ja tällä on tulosvaikutus. Edelleen en ole varma, mutta ilmeisesti maa-alueen, joka metsäkiinteistökin on, arvon taseessa voi pitää hankintahinnan suuruisena vaikka tekisi hyvinkin reippaita hakkuita. Mitään pakkoa arvon alaskirjaamiseen ei tällaisessakaan tapauksessa ole? Jos näin on, niin yhtiön nettovarallisuus nousee aloittevallakin yhtiöllä nopeasti kun hakkuutuloilla voi maksaa metsätilan hankintaan otetut lainat (jos sellaisia on onnistunut saamaan) nopeastikin pois.
Sitten kannattaa myös tarkkaan miettiä tilannetta jossa metsäomaisuudesta luopuu osittain tai kokonaan. Ja mitkä veroseuraamukset koituu sukupolvenvaihdoksessa ja vähemmän suunnitellussa sukupolvenvaihdoksessa, eli jos kuolee?
Aloituksen kysymykseen, omilla ja lähipiirin palstoilla ei mainittavia hirvituhoja viime vuosina. Havainnot Saarijärveltä ja itäiseltä Uusimaalta, joissa runsaasti tuhoalttiissa vaiheessa olevaa männyntaimikkoa. Kiteellä 5ha taimikko tulossa ”riskivaiheeseen”. Uudistaminen männyllä istuttaen ja kylväen jatkuu samoin kuin varhaisperkaukset 4v kuluttua uudistamisesta. Ja varhaisperkauksen toistaminen (vain tarvittaessa), jolla varmistetaan männyntaimien nopea nousu.
Kantoapua löytyy edullisesti ja vuokraamalla tarpeeseen vielä edullisemmin vaikka hakusanoilla:
Dumpperi paclite htl350
sähkökottikärry 100
näitä saa 20-40€ per vuorokausi joten kokeilu ei paljoa maksa.
Typpilannoitteen levitykseen aion tuota dumpperia kokeilla kun on helpot maastot. Akkukäyttöinen kottikärry toimi taimien kuljetuksessa pari vuotta sitten ihan hyvänä apuna.