Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 954)
  • Pete

    Voi olla että joitain turvesuopohjia on jo valmiina kevään istutusta ja tuhkalannoitusta varten, mutta peltoheittojen ja vastaavien metsitys kannattaa ottaa ihan rauhassa. Glofosaattiruiskutus on näillä aivan a ja o ja sen ainoa oikea ajankohta on heinäkuun alkupuoli. Tätä ennen tai oikeastaan viimeistään nyt on olemassa oleva vesakko syytä olla kaadettuna jotta se ehtii hyvin vesoa heinäkuussa tehtävää ruiskutusta varten. Samalla kannataa laittaa nestemäinen boori mukaan. Tuskimpa näitä ruiskutuksia kukaan on viime vuonna tehnyt. Muokkauksen aika on sitten myöhemmin syksyllä ja istutus keväällä 2022.

    Kiireellä ja hosumisella ei metsitys onnistu. On kyllä vaikea ymmärtää miksi taimet on saatava maahan jo tänä keväänä ilman asianmukaisia valmisteluita. Se on tietysti valitettava että Metsäkeskuksen järjestelmät/prosessi ei ole toiminut, mutta itse järkevän operaation kannalta mitään vahinkoa ei ole tapahtunut.

     

    Pete

    Moottorisumuruisku on boorilannoituksessa täysin tarpeeton laite.

    Ehkäpä joku kovakuntoinen urakoitsija/metsuri voi siitä hieman hyötyä, mutta täytyy muistaa että pelkkä ruisku painaa 15kg ja täysi tankki toiset 15kg, vaatii aika hyvää hyvää kuntoa ja hyviä polvia että pystyy tuon kanssa liikkumaan rivakasti. Moottorisumuruiskujen ergonomia ei ole mitenkään erityisen hyvä, paino makaa pääosin hartioilla vaikka jonkinlainen lantiovyö on saatavilla lisävarusteena ainakin Stihlin ruiskuun.

    Laadukkaalla reppuruiskulla (esim. S<span class=”base” data-ui-id=”page-title-wrapper”>OLO 475 Comfort) pääsee samaan lopputulokseen helpommin, keveämmin, hiljaisemmin ja halvemmalla. Ja ruiskulla voi olla muutakin käyttöä esim. heinäntorjunnassa tai tricon levityksessä</span>

    Olennaista on että reppuruiskussa on ns. säätösuutin (yleensä kierrettävä messinkinen) jolla suihkun saa säädettyä pistemäiseksi. Samalla suihkun ”kantomatka” kasvaa useisiin metreihin (jopa 5-10 metriä puolelleen). Liuosta ei todellakaan tarvitse saada levittymään minkäänlaisena sumuna, riittää oikein hyvin että kuviolle leviää ”pisaroita”. Suihku suunnataan levitettäessä yliviistoon ja neste putoaa maahan pieninä pisaroina, ikäänkuin rakeina.

    Olennaista on myös että ruiskussa on kalvopumppu joka kestää hieman sakeampienkin nesteiden pumppausta. Kun saa oman levitysjälkensä jotenkuten kalibroitua niin vettä on turha kantaa metsään, hyvä seos on 15 litraa bortracia ja 15 litraa vettä hehtaarille.

    Levittääpä mitä hyvänsä niin ruisku on aina syytä huuhdella puhtaalla vedellä lopuksi. Bortrac on hieman kuin siirappia, jos sen päästää kuivumaan tai ”liimaantumaan” pumppuun niin seuraavalla kerralla kuuluu vain ”naks” ja pumppu on sökö.

    Jos kävelee vaikkapa hiipimisnopeudella 2 km tunnissa niin 15 metrin levityskaistalla se 3 hehtaaria. Siis 3 hehtaaria tunnissa. Tähän on lisättävä jonkin verran suunnittelu- ja tuumailuaikaa, mutta joka tapauksessa päivässä levittää helposti 5-6 hehtaaria jos kuvio on saavutettavissa.

    Ei kannata tehdä boorilannoituksesta liian vaikeaa

    Pete

    Epätietoisuutta ja mutua näyttää olevan paljon.

    Boori on hivenravinne, oikeastaan mikroravinne, joka on terveelle kasvulle välttämätön mutta toisaalta vuotuinen tarve on hyvin pieni. Jos boori levitetään liuosmuodossa kuviolle niin on aivan sama vaikka siellä olisi se kaadettu pajuvesakko ja vaikka suurin osa liuksesta jäisi sen oksille alkuvaiheessa. Boori ei sieltä mihinkään haihdu vaan päätyy maaperään sateiden ja myöhemmin ehkäpä pajukon lahoamisen myötä. Aivan takuu varmasti maahan tulee kuitenkin riittävästi booria niin että akuutti kasvuhäiriö korjaantuu.

    Asiaa on tutkittukin ja tulosten mukaan booria kannattaa laittaa 2kg-3kg/ha kohteille joilla on näkyviä kasvuhäiriöitä. Ja huom!, tuo 2-3kg tarkoittaa alkuainebooria. Tutkimusten mukaan 2-3kg nostaa booritason riittävän korkealle tasolle jopa vuosikymmeniksi. Ilmeisesti joissain oikein vaikeissa tilanteissa lannoitus on jouduttu uusimaan jo 10v kuluttua. Näissäkin jää avoimeksi se, että onko se ensimmäinen helikopterilla tehty levitys osunut aivan kohdalleen.

    Yara Vita Bortrac sisältää booria 150g per litra. Jos käytetän Bortracia niin sitä tulee levittää  13 – 20litraa (+vesi tasaisen levityksen varmistamiseksi) hehtaarille jolla tuo 2-3kg booria/ha saavuettaan. Soluboorissa booria on 20,5%. Sitä tarvotaan siis 10-15kg/ha.

    Soluboorin levittäminen on hankalaa. Se on koostumukseltaan kuin perunajauhoa. Jauheen levittäminen tasaisesti on hyvin vaikeaa. Se täytyy sekoittaa esim. sahanpuruun huolellisesti, mutta kevyen purun levittäminen on taas hankalaa sekin. Soluboori pölyää helposti esim. ilmaan heitettäessä ja sitä pölyä ei kannata hengittää. Soluboori liukenee kylmään veteen heikosti, siitä on vaikea tehdä väkevää liosta. Rakeistettu soluboori sisältää booria 15% (painoprosentti) ja rakeistuksesta huolimatta sekin pölyää voimakkaasti, ei ole miten miellyttävää levitettävää.

    Liuoksen (=Bortrac) levittäminen on huomattavasti helpompaa varsinkin jos käytössä on laadukas reppuruisku jossa on säätösuutin jolla suihkun pystyy säätämään pistemäiseksi. Pistemäisellä suihkulla välttää tuulikulkeuman ja saa reippaasti levitysleveyttä. HUOM! Booriliuosta ei tarvitse levittää joka neliölle tasaisesti vaan riittää aivan hyvin että se ”huiskitaan” isompina pisaroina kuviolle. Liuosta ei siis tarvtse levittä ”sumuna”, siitä ei ole mitään etua.

    Jos kohde olisi omani, niin väkisinkin mieleen tulisi pajujen kantokäsittely parin tunnin kuluessa kaadosta boori+glyfosaatti liuoksella. Siinä saisi kaksi asiaa hoidettua samalla kertaa. Toki pelkkää booria joutunee kuitenkin myös levittämään tasaisen tuloksen aikaansaamiseksi.

    Neulasanalyysejä näistä ei yleensä kannata ottaa ja oikeastaan mitään muuta järkevää lisättävää näissä ei ole. Turvemaat toki erikseen, ja turvemaapellot, niillä saatetaan tarvita fosforia ja kaliumia. Kannattaa huomioida että neulasanalyysin tulos ei ole mikään absoluuttinen totuus.

    Pete

    Reima, anna tulla vaan se lista.

    Pete

    Jean S ehdottelee tuossa sen kaltaista epäpyhää liittoa että itse pidän sitä kunnianvastaisena ja arvottomana toimintana. No kukin taaplaa tyylillään.

    10 vuoden ympäristötuki on luokkaa 10% kohteen hakkuuarvosta. Pohjois-Suomessa tavallista paremman kohteen hakkuuarvo on luokkaa 6000 euroa/ha ympäristökorvaus noin 600euroa/ha. Jos sellaista edes myönnetään. Tätä voi kukin miettiä että minkälaiseen riitelyyn, ja julkisuuteen, on aihetta.

    Ostajan toimintaa en halua vähätellä, pöljästi siinä toimittu joka tapauksessa kun metsänomistaja on tapahtumiin voimakkaasti tyytymätön.

    Pete

    Olen ymmärtänyt että valtion ei vuosiin ole halunnut enää käyttää vähiä Metsorahoja Pohjois-Suomeen varsinkaan määräaikaisiin sopimuksiin kun suojelutarve on isoin Etelä-Suomessa ja voimakas ohjaus pysyviin sopimuksiin. Sitä vaan meinaan että ensin on karhu kaadettava ja vasta sitten nyljettävä. Vai oliko tässä niin että Pasi oli jo saanut sitovan tarjouksen suojelusta ennen onnetonta hakkuutapahtumaa?

    Pete

    Eli ongelma ei ole se että ”tihkupinta on hakattu” vaan se että siihen ei saa tukiaisia?

    Pete

    Nykyhinnoilla aurinkopaneelille saa 6-8% korkotuoton avaimetkäteen asennuksella jos sähkölle on käyttöä. Esimerkiksi lapsiperheessä käyttöä voi hyvinkin olla tarpeeksi, pesemistä ja käyttöveden lämmitystä. Näin siis nyt kun siirtolaskun perusteena on toistaiseksi suurelta osin siirretty määrä. Tämähän muuttuu vuosivuodelta niin että kohta siirtomaksu on kiinteä. Tämä tietysti laskee omien paneeleiden kannattavuutta hyvinkin rajusti. Sähkönmyynti ei tule tuottamaan mitään, nimittäin jos myytävää on itsellä niin sitä on muillakin ja pörssihinta painuu nollaan.

    Pete

    Yaran omistuksessa lannoitteen JA apatiitin tuotantovolyymit ovat kaksinkertaistuneet. Se ei ole onnistunut vain säätämällä 60-luvulla rakennettuja myllyjä. No Toloppa toki tietää paremmin. Typpioksiduulipäästöt ovat Yaran tehtailla muuten puolet pienempiä myös länsikilpailijoihin verrattuna.

    Pete

    Toloppa on tietysti kaikkien alojen asiantuntija, mutta suomalaisen/Yaralaisen lannoitetuotannon päästöissä hän menee metsään. Niin sietämätöntä kuin se onkin, niin Ukista ja Siilinjärvellä valmistetun typpilannoitteen typpioksiduulipäästöt ovat reilu puolet pienempiä kuin vastaavalla vaikkapa Venäjällä valmistetulla lannoitteella (maakaasun tuotannosta lähtien laskettuna).

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 954)