Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Samoilla linjoilla olemme sillä erotuksella, että mikäli lahokartan perusteella ilmenee, että lahoa on suhteellisen tarkkarajaisissa pesäkkeissä (kuten tavallisesti on) niin minä hyödynnän tuon tiedon ja jätän pesäkkeet kokonaan istuttamatta kuusella ja trico-talkoilen vain niissä. Jos lahoa on tasaisen runsaasti niin puulajin vaihto. Ylipäätään olen vähentänyt kuusella viljelyä ja suosin sekapuuna erityisesti mäntyä. Omilla palstoilla hirvikanta on pääsääntöisesti tasolla joka ei estä sekapuuna nousevan männyn kasvattamista laadukkaaksi tukiksi. Kaikkein rehevimmät ja hikevimmät omt-pohjat viljellen edelleen kuusella 1800kpl/ha.
<p>Minun kokemukset ovat Etelä-Suomesta erittäin juurikääpäiseltä (ja ”kirjanpainajarikkaalta”) alueelta. Harsinnan historia on täällä pitkä, hyvinkin 200 vuotta. Juurikääpää on runsaasti ja alikasvos on ”käyttökelvotonta” vaikka varsinkin harvennushakkuut on tehty näihin päiviin asti talviaikaan. Harvemmassa olevat viljellen perustetut kasvatusmetsät ovat selvästi terveempiä vaikka nekin on viljelty aivan yhtä harsittuihin metsiin aikanaan.</p><p>Minun mielestäni (voin olla väärässä) ei ole pitävää näyttöä juurikäävän NOPEASTA leviämisestä istutuskuusiin. Olen siinä käsityksessä, että jämptisti hoidetusta istutuskuusikosta saadaan hyvä (tai erittäin hyvä) kuusitukkisato vaikka taimikko on istutettu ”lahokannokkoon” ja VAIKKA juurikääpää jossain määrin tyvitukeissa sitten aikanaan onkin. Ainakin suhteessa koivikkoon ja männikköön, niissä jää tukkiprosentti alhaisemmaksi (ainakin koivulla) vaikka verrokkikuusikossa osa menee lahokuituun. Järeä, mutta ei liian järeä, kuusitukki on ollut viimeiset pari vuosikymmentä puumarkkinassa ylivoimaisesti halutuin artikkeli. Tämän uskon jatkuvan. Sen suhteen pitää tietysti olal tarkkana, että kuusta ei viljele kuivuudelle alttiille pohjille.</p><p>Samaan aikaan olen jyrkästi sitä mieltä, että juurikäävän leviämistä kannattaa pyrkiä rajoittamaan. Puulaji kannattaa vaihtaa jos siihen on edellytykset, helposti aletaan taas puhumaan hirvistä. Olen istuttanut mäntyä hyville mt-pohille joilla on ollut lahoa ja kirjanpainajan tuhoja, uskon laadun olevan aikanaan vähintään tyydyttävää. Näiltä kuvioilta kuusialikasvos pidetään tarkkaan poissa. </p>
<p>Varmasti näin gla, jos juurikääpää on tasaisesti, mutta harvassa niin puulajin vaihto on järkevää koko kuviolle. Jos on selkeät pesäkkeet, vaikka pari 0,3ha alaltaan, ja kuvion kokonaisala on 3ha niin ei se ihan mahdoton tilkkutäkki ole. Ei pidä tehdä tästä liian vaikeaa. Pesäkkeet jättää istuttamatta kuusella ja hoitaa kokonaisuutta sitten jatkossa juurikääpäkartalla tai ilman niin jotain on jo tehty lahon rajoittamiseksi tulevaisuudessa.</p><p>Nyt kun lahosta saadaan tarkkaa tietoa kuviotasolla, niin on mielenkiintoista nähdä aikanaan, jos pitkään elää, että kuinka nopeasti juurikääpä tarttuu istutustaimiin. Jos/kun viljelykuusikko kiertoaika on tulevassa ilmastossa 50-60 vuotta (allekin) niin minä väitän että juurikääpä ei välttämättä vielä kovin isoa osaa tyvitukeista vielä. Saas nähdä. Silti, leviämistä kannattaa tietysti pyrkiä rajaamaan.</p>
<p>Gla, lahoa siellä täällä tasaisesti tai selkeämmissä ryhmissä kuten omien kokemusteni mukaan useammin on. Ei tarkempi tieto juurikäävästä pakota ketään kasvattamaan metsää ”tilkkutäkkinä”. </p><p>Kuusta kannattaa mielestäni edelleen viljellä sille sopivilla pohjilla ja pitää matkassa koivu ja mänty sekapuuna. Nykyisellä taimimateriaalilla kuusi nousee mättäästä samaan tahtiin kylvömännyn ja osin luontaisen koivunkin kanssa. Ja raivaussahalla pystyy ojailemaan niin, että hakkuut saa sopimaan samaan aikatauluun. Ei muodostu siis mitään tilkkutäkkiä hakkuiden ajoituksen suhteen vaikka lahopesäkkeet jättää istuttamatta kuusella ja kylvää ne koivulla tai männyllä.</p>
<p>Nythän nämä lahokartta-ajatukset ovat jo toteutumassa tyvituho -hankkeen myötä. GPS paikkatieto saadaan jo moton kourasta ja GPS on myös muokkauskoneissa ja haluttaessa istutusporukankin käytössä. Kylvölaite olisi hyvä olla kaikissa muokkauskoneissa matkassa ja kylvää voi vaikka ajankohta ei aina paras olisikaan. Tässäkin paras on hyvän pahin vihollinen.</p><p> </p><p>Toivottavasti kaadettaessa lahojen kantojen paikkatieto siirtyy riittävän sujuvasti eri järjestelmiin ja tietoon perustuen voidaan tulevaisuudessa tehdä oikeita päätöksiä, kuten alikasvoskuusien raivaukset. </p>
<p>Metka-asetuksessa ”sallittu” 2500kpl/ha tiheys ja pyrkimys sekapuustoihin johtavat helposti liian tiheisiin nuoriin kasvatusmetsiin, jotka on syytä ensiharventaa 12m pituusvaiheessa. </p><p>Mikään ei kuitenkaan estä tekemästä taimikonharvennusta viljelykuusikoissa max 1600kpl/ha (sisältäen sekapuut) ja männiköissä max. 2000kpl/ha asentoon jo 5-7m pituusvaiheessa kuten Visakallo tekee(?). Tällaiset puustot kannattaa metsänomistajan ensiharventaa jo 12m valtapituudessa kun tavoitteena on mahdollisimman hyvä järeytyminen ja kasvukunto. Puunostajan ja suorittavan toiveena on eh vasta 15m vaiheessa ja sekin onnistuu kohtuullisesti kun vaan taikonharvennukset on tehty em. 1600(kuusivaltaiset) ja 2000(männiköt) tiheyksiin ajallaan. Ja sama pätee tukiaisilla ja ilman.</p>
Nostokoukku, kasvunsa ”päättäneitä” on tietysti monenlaisia. Ne joita kannattaa lannoittaa pystyy kyllä tunnistamaan ja mikäli ei pysty niin kannattaa kokeilla lannoittamalla joku aari kokeeksi. Parin kasvukauden jälkeen kyllä näkee lähteekö puut ylenemään. Jos on rahapula tai muuten vaan kiire, niin sitten uudistaa männylle kiireesti. Tai hakkaa puut pois ja jättää herran haltuun.
Jos valtapuusto on tukkikynnyksellä, niin kovin korkeaa matematiikkaa ei tarvita sen hahmottamiseen kannattaako sitä pyrkiä lihottamaan edes kahden tukin mittoihin. Sen verran iso on tukin ja kuidun hintaero.
<p>Kiertoaika lyhenee konkreettisesti vt ja heikommilla mt pohjien kuusivaltaisilla kuvioilla. Tällaiset käytännössä lopettavat kasvunsa noin 30 vuoden iässä, ensiharvennuksen jälkeen ei tapahdu juuri mitään. Tällaiset kuviot reagoivat tutkitustikin lisätyppeen voimakkaasti. On tietysti tapauskohtaista mikä kasvuvaste kullakin kuviolla käytännössä on, mutta omat kokemukseni näistä ovat hyvin positiivisia. Pituuskasvukin on lisätypellä näissä ”käynnistynyt” uudelleen. Ja kun ensilannoitus on antanyt hyvän reaktion, niin se myös toistuu toisella ja kolmannen toistolla. Kalliokuusikoita em. ei tietenkään koske, jos veden niukkuus ykkössyy heikkoon kasvuun niin kannattaa uudistaa männylle.</p>
Keskimääräisellä ja varsinkin heikommalla mt-pohjalla metsä-äestys tuottaa ihan kohtuullisen muokkausjäljen. Äkeellä muokattiin vielä 15-20 vuotta sitten suurin osa muutenkin.
Sekametsän saa äestämällä ja samalla kylvämällä vaikka 300g/ha mäntyä ja istuttamalla tasaisesti 1000kpl/ha 2 vuotiaita kuusia. Tulee vieläpä halvemmaksi kuin nykynormi kaivinkonemätästys ja 1800 kuusta hehtaarille.
Jos (kun…) mänty menestyy paremmin niin sitten tiputtelee aikanaan kuusta vähemmäksi.
<p>Näin se on kuin Metsäukko toteaa, varhaisperkauksessa männyntaimikosta pitää raivata kaikki lehtipuu tarkasti pois miköli tavoitteena on hirvituhojen minimointi. Koskee luontaisia, kylvettyjä ja istutettuja männyntaimikoita. Tarvittaessa varhaisperkaustyyppinen raivaus on myös matalalla kynnyksellä toistettava. Myöhemmin riukuvaiheessa salaattipöytä saa nousta, itsellä ei ainakaan ole aikaa puistonhoitoon.</p>