Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Epäsuosittu mielipide, mutta niinkin on monin paikoin esim. juuri Uusimaalla, että männyn viljely lahokuusikoihin onnistuu hyvin ja hirvituhoja ei käytännässä ole. Jopa rauduskoivun viljely onnistuu myös syrjäisillä ja metsäisillä alueilla. Hirvien oleilusta saa informaatiota kun kulkee silmät auki metsissä, jos metsäteiden pientareiden pajut ja niiden alle luontaisesti syntyneet männyt jäävät kokonaan syömättä, niin kyllä sen sitten uskaltaa sen ojan takana olevan kuvion viljellä männyllä, eikö?
En väheksy tuhoja, niitä varmasti on, mutta iso vahinko tapahtuu jos viljelee kuusta ”varmuuden vuoksi” sille sopimattomille kuvioille.
Olen käyttänyt Applen iPod nappeja kuulosuojaimien alla. Sopivat omiin korviini niin, että eivät paina taikak häiritse lainkaan vaikka Huskun kypärän kuulosuojaimet päällä. Voi sitten kuunnella mitä haluaa, vaikka valtiomiesten ja -naisten elämänkertoja….
Tätä paljon toistellaan, etytä raivausroina olisi lannoitetta jäävällä puustolle ja joku aina kertoo näkevänsä lannoitusreaktionkin raivausken jälkeen. No ei ole eikä näe. Sakea vesakko maahankaadettuna (lehdillä tai ilman) tuottaa yksittäisen kilon typpeä hehtaarille. Toisin on kuusikoiden kokopuuna tehdyssä harvennuksessa, siinä kyllä neulasten mukana poistuu ravinteita niin paljon, että kasvu voi heiketäkin. Havupuita ei tosin kokopuuna paljoa korjata ja hyvä niin.
Raivausroina ei ole lannoitetta, mutta raivauksen jälkeen maassa olevat ravinteet riittävät paremmin jäävälle puustolle. Kyseessä on siis harvennusreaktio, ei lannoitusreaktio.
Metsämies, sanoit että koko ajan saa leikata. Mitä tarkoitat? Leikkaat kilpailevia haaroja taimikoissa koko ajan? Minä en ole huomannut tällaiselle tarvetta jos juurisyy booripuutos on korjattu ja tämä vain alueilla joilla oikeasti puutosta on. Rehevillä pohjilla varsinkin entisillä pelloilla kuusenataimissa on kyllä ”hermostuneisuutta” ensimmäisten vuosien aikana, mutta omien havaintojen mukaan ne rauhoittuvat 10 vuoden kuluessa istutuksesta. Ja metsissä kasvaa valtaosin vain yksirunkoisia kuusia ja poikaoksia on hyvin vähän.
Lähetä kuvia tänne lukijoiden kuviin niin voidaan sitten ihmetellä niitä.
Anneli, kuuntelin Silvan maaperäaiheista luentoa youtubessa, siinä maaperätieteen professori näitä kertoi. Kannattaa katsoa se. Laajaperäistämisen ymmärrän tarkoittavan vähemmän hakkuita ja enemmän luontaista uudistumista. Näin pohjoismaisessa kontekstissa. Muulla boreaalisella vyöhykkeellä se tarkoittaa mahdollisen istutuksen jälkeen vähemmän tai ei ollenkaan taimikonhoitoa ja harvennuksia. Seuraava hakkuu on päätehakkuu ja sitä että maisematasolla jää enemmän metsätalouden ulkopuolelle esim. vuoristo-olosuhteen seurauksena.
Huono termi tämä laajaperäistäminen kun ei sille ole yhteistä tulkintaa.
Petkeles: ”Jos oma ihmiskuva ja sielunmaisema on sellainen, että edes omaan pelastukseensa ei voi osallistua ilman tukea, niin eipä siinä liene paljoa tehtävissä.
Mikä lienee OP-ryhmän kanta liiturin suojeluun? Tietääkseni melko liituripositiivinen.”
Kenen ja miten ihmiskuva ja sielunmaisema ja tuet liittyvät aiheeseen? Miten OP-ryhmä ja sen kanta liittyy aiheeseen?
Pystytkö keskustelemaan aiheesta? Lyhyt vastaus riittää.
Petkeles ”Aikamoinen ongelma. Loppuasiakas ei suostu siihen, että kiilusilmä hakkaa ja hoitaa 70-luvun tyyliin. Taitaa olla sama homma aika monella alalla! Eikä siitä ongelmana puhuta!”
Ei varmaankaan, ostaja voi päättää olla ostamatta ja hakkaamatta, onhan Suomessa sopimusvapaus. Ongelma on enempi heikentyneiden luontoarvojen/monimuotoisuuden parantamisessa niille jotka sitä ongelmana pitävät. Millä tavalla Petkelesin mielestä nykyinen esim. liito-oravan suojelustatus parantaa saati lisää metsänomistajien motivaatiota kehittää metsiinsä rakennepiirteitä jotka aikaa myöten mahdollistavat liito-oravan asettumisen metsään? Toki löytyy ja ehkä jatkossa enemmänkin metsänomistajia jotka haluavat liiturin metsäänsä, mutta isossa kuvassa oravan ilmaantuminen aiheuttaa käytönrajoitteen josta ei korvausta makseta.
Anneli kirjoitti ”Monimuotoisuudella on myös takaisinkytkentöjä kasvuun ja tuhoriskien hallintaan kuten Gla ehkä tarkoitti. Lisäksi on markkinariski jos siitä ei huolehdita. Mykorritsasieni on tarpeen puun parhaaseen kasvuun. Kaarnakuoriaistuho voi estyä, jos metsikössä tai alueella on tuhoa hillitsevä monimuotoinen sekametsä eikä yksipuolinen kuusikko jossa jokainen puu on kuoriaisten mieleen.”
Joitain pieniä takaisinkytkentöjä voi ollakin, mutta en ole löytänyt vakavasti otettavaa tutkimusnäyttöä tästä. Talousmetsämme, ne viljelymetsätkin, ovat kuitenkin hyvin luonnonmukaisia. Käytämme paikallisia puulajeja ja metsän ja metsämaan prosessit toimivat jokseenkin niinkuin ne toimivat boreaalisessa luonnonmetsässä. Mykorritsasienet ovat tärkeä, tutkimus kuitenkin kertoo, että ne voivat hyvin ja niitä on muokatussa viljelymetsässä yhtä paljon kuin luononmetsässä. Sienilajien määrien suhteissa on pieniä eroja, mutta tällä ei ole havaittu olevan vaikutusta metsien kasvuun ja/tai ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Kaarnakuoriaistuhojen ehkäisy monimuotoisuutta lisäämällä on myös väite jolle ei löydy tutkimuksesta tukea ellei oikea puulaji oikealle paikalle periaatetta katsota monimuotoisuuden lisäämiseksi. Paljon esitetään väitteitä siitä, että metsätalouden ”laajaperäistäminen” parantaisi taoousmetsien ”resilienssiä”, no tälle ei löydy mittauksiin perustuvasta tutkimustiedosta tukea eikä käytännön kokemukset tällaista tue. Jos varttunut liian kuivalla paikalla kasvava kuusikko (tarpeettomasti) harvennetaan, niin seurauksena on kirjanpainajan tuhoja aivan siitä riippumatta kuinka monimuotoista metsää viereisillä kuvioilla on.
Varovaisuusperiaatteella voi perustella ja perustellaankin kaikenlaista, ääritapauksissa jopa sitä, että metsien talouskäyttö pitäisi kokonaan lopettaa.
Pieni sivuhuomio, jos Jonnen salkusta löytyy tila josta on maksettu korkea hinta siitä johtuen, että tila on ollut puustoinen ja se on myöhemmin hakattu kattavasti, niin on mahdollisuus tehdä jopa myyntitappiota myymällä kyseinen tila vaikka metsävähennys tuloutuukin. Ensi vuonna tappion teko on hitusen vaikeampaa kun metsävähenns nousee 75 prosenttiin.
Eli jos kovasti ahdistaa metsävähennyksen tuloutus, niin kannattaa katsoa sitä salkkua ja tehdä päätöksiä. Pohjineen myynti voi olla sitten edelleen ihan käypäinen ratkaisu sitä mukaa kun tulee 10 vuoden omistusaika täyteen ja pääsee käyttämään hankintameno-olettamaa. Jos kantohintojen korjausliike onnistuu kattavasti, niin on mielenkiintoista nähdä mitkä ovat sen vaikutukset ovat metsätilamarkkinaan. Varmaankin tiloja tulee myyntiin, mutta ostajat ovat kriittisempi? Toisaalta riittää kun on se yksi ostaja joka tarjoaa ”vanhan hinnan”, kauanko näitä ostajia riittää? Toisaalta iso osa myyjistä jää odottamaan, että tilasta saa sen ”vanhan hinnan”? Vanha hinta tässä tapauksessa se mitä maksettiin 2020-2024 noin suunnilleen.
Saattohoidosta sen verran, että jos painopisteen kääntää tulouttamiseen, niin uudistamisesta ei ehkä kannata kokonaan luopua. Vaihtaa vain edullsimpiin menetelmiin. Jättää rauduskoivuja säästöpuiksi ja äestää kuviot. Jos on selkeästi männynmaata niin ei konekylvö nyt mikään ihan mahdoton investointi ole. Tekee sitten tai on tekemättä raivauksia.
Solon manuaalista kalvopumpullista reppuruiskua olen käyttänyt ja laimentanut suhteessa Trico 2 litraa / vesi 8 litraa. Ei tuki suutinta, juoksee lähes kuin vesi ja tuntuu toimivan hyvin istutuskoivikossa. Alueella vahva hirvikanta uuden tielinjan ja riista-aidan seurauksena. Riittää estämään istutuskoivujen syönnin tämä laimennettu liuos rangalle roiskaistuna. Aika suurpiirteisesti käsittelen.