Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Useita kohteita ollut itselläkin vuosien varrella, palstat reilusti alle 200m asemassa. Minkäänlaisia tuhoja ei ole kohdalleni osunut, mutta uskon kyllä, että niinkin voi käydä. Kohteet olleet pääosin heikompia mt-pohjia. OMT kuvioitakin olen lannoittanut, sellaisia joissa boorinpuutosta. Metsän NP 600kg/ha tarkoittaa 1,8kg booria hehtaarille. Se on jo normi boorilannoituksen annos. Joku yksittäinen parin tukin mitoissa ollut pieni varputurvekangaskuvio on saanut 600kg Pellon Y3 (NPK 23-3-8) ja reaktio on ollut erittäin voimakas.
Tämä tavanomainen lupaus, 15-20m3 lisäkasvua 150kg typellä, on tietysti tutkimuksiin perustuva keskiarvo. Karumman pään mt-kuusikoissa voi saada reippaasti enemmänkin, mutta ei varmaankaan aina. Puustopääomaa täytyy toki olla tarpeeksi jo ennen lannoitusta.
Typpilannoitusta on tutkittu paljon myös annostuksen osalta. 150-200kg/ha (siis typpeä hehtaarille) välillä lannoitusvaste nousee lineaarisesti, jokaisella lisäkilolla 150kg päälle saa samansuuruisen lisäkasvun. 200kg jälkeen alkaa taittumaan niin että hyötysuhde alkaa laskea. Lannoitusvaikutuksen kestoon typen määrä ei vaikuta.
Kyllä osaa, harvennus kannattaa tehdä latvusten ja hieman puumarkkinankin ehdoilla eikä murehtia sitä, että lannoitusvaikutus on vielä ”kesken”. Jäävä puusto kyllä hyödyntää sen mitä jäljellä vielä on hakkuutähteen ravinteetkin menevät kiertoon. Tämän edellytys toki on, että ei ole harvennettu liian harvaksi.
Metsäsuunnitelma on ihan hyvä pohja/perustieto, mutta niissä kuten metsään.fi:ssäkin metsäkuviota kasvatetaan kasvumallien mukaan. Ne taas ovat hyvin keskiarvoistavia joshtuen siitä, että metsätyyppiluokitus on hyvin karkea. Ja tyypitys voi olla muinaisen veroluokituksen aikainen eikä vastaa todellisuutta. Mustikkatyyppi hyvä esimerkki tästä. Keski-Suomessa 50v, 200m3/ha MT-kuusikon kasvu on esim. 7,4m3/ha vuodessa. Todellisuudessa y k s i t t ä i s e l l ä kuviolla kasvu voi olla reippaasti vähemmän, vaikka 4m3/ha tai reippaasti enemmän vaikka 14m3/ha vuodessa kun kuvio on todellisuudessa lähellä omt:tä.
Jos haluaa optimoida tai edes suunnilleen tietää mikä on järkevää, niin kyllä sitä kasvau kannattaa koittaa selvittää maastossa mittaamalla ja ”aistimalla”. Kovakasvuisen kuusikon kyllä erottaa kitukuusikosta silmälläkin jos silmä on kehittynyt. Sitten pitää vaan miettiä onko kasvu riittävän kova oman tuottotavoitteen näkökulmasta.
Kustannukset, vaiva ja stressi tippuvat murto-osaan jos hyväksyy sen, että poltto tehdään talvella. Hakkuun osalta pyytää, että polettavaan kohteeseen ladataan riittävästi hakkuutähdettä. Muutaman kymmenen rungon ryhmään tarvitaan useampi pakettiauton kokoinen hakkuutähdekasa. Ihan pienet nökköset eivät riitä kesälläkään. Sitten vaan tuleen koko systeemi vaikka uudenvuoden juhlistamiseksi. Aivan kaikkia monimuotoisuushyötyjä ei varmaan saavuteta, hyönteiset eivät talvella liiku, mutta kokonaisuutena luontopositiivinen teko kun hiiltynyttä puuta kertyy reippaasti.
Onko suorittavalla kokemusta kaatavasta ja karsivasta joukkokäsittelykourasta? Sellaisen lisävarustelun saa vaikka Ponssen H6 kouraan. Sellaisilla korjataan karsittua energiarankaa ja kuitupuuta. Ja tukkia tietysti mutta joukkokäsittely laitetaan vain pois päältä. Kantokäsittely normaalisti.
Mitä noita nettivideoita katsoo, niin toimiva menetelmä. Nopeuttaa korjuuta männiköissä melkoisesti. Sopii Visakallon kylvömänniköihin erittäin hyvin, eikö?
Samaa mieltä tästä, että sinällään ensiharvennuksen uravälillä ei ole niin väliä jos jäävän puuston tilajakauma on tasainen tai laatuharvennus huomioiden riittävän tasainen. Ei toisessa harvennuksessa tarvita mitään ensiharvennuksen uria valmiiksi, siinä menee jo sen verran harvaksi, että uudet urat voi varsin hyvin puhkaista ja silti jäävä puusto on tasaisessa (riittävän tasaisessa) asennossa. Jos ensiharvennuksessa on kolhittu uran varren juuret ja rungot, niin sitten on toki kätevä ottaa ne kuiduksi toisessa harvennuksessa. Tällöin ei kovin tasaista ja täyspuustoista jälkeä kylläkään jää.
Nostokoukku, tuhkan tärkein vaikutus ei ole happamuuden vähentäminen. Asiaa on tutkittu paljon ja aikanaan teollisilla PK-lannoitteilla saatiin vastaava kasvunlisäys kuin tuhkalla samoilla absoluuttisilla ravinnemäärillä. Happamuus ei ole puille, niiden juurille ja juurisienille ongelma kuin poikkeuksellisen happamilla pohjilla. Näitä ovat lähinnä turvesuon pohjat.
Tuhkalla on saatu toki isoja kasvunlisäyksiä kun tuhkaa ja sen mukana fosforia ja kaliumia on levitetty paljon. Vastaavasti samanlaisia vasteita saatiin PK-lannnoitteilla määrää lisäämällä.
Kyllähän laadukas tuhka (P 40kg/ha ja K 80kg/ha) nimenomaan ”tuo” ravinteita lisää. Näistä on turvemailla (ei kivennäismailla) puutetta mikäli turvekerros on paksu. Ja entisillä turvesoilla turvekerros voi olla ohutkin, alle 30cm, ja silti sirkkataimet ja pienet taimet eivät saa pohjamaasta fosforia ja kaliumia. Ja happamuus sitten toinen iso ongelma varsinkin näillä turvesuon pohjilla. Sinällään puulajimme ja niiden juurisienet ovat spoteuneet happamiin ososuhteisiin, mutta rajansa tälläkin.
Sellaisestakin hullutuksesta on kokemusta, että päätehakkuun ennakkoraivaus tehtiin kaivinkonealustaisella giljotiinikorjuulla. Kyseessä reilu 5ha kuvio jolla vanhaa (100 vuoden takaa) laidunnushistoriaa ja ns. erirakenteinen puusto. Juurikääpää ja kirjanpainajan kuivattamaa. Tukkipuut, pääosa kuusta, harvahkossa asennossa ja edellisestä hakkuusta hyvinkin 30 vuotta. Tämä oli ihan kannattava kohde jo ennen energiapuun hinnan nousua. Muutama euro jäi kantorahatuloa alikasvoksen korjuusta ja myynnistä. Uudistaminen sitten männyllä ja osin koivulla istuttaen. Harmi ettei ole kuvia toteutuksesta. Tässä taoauksessa alikasvosta ei mitenkään tarkoituksellisesti ”kasvatettu”, sitä vaan oli runsaasti. Kuusivaltaista se oli ja todella paljon oli ”pönttölahoja” alikasvoskuusia. Tuli siisti pohja päätehakkuulle ja etenkin uudistamiselle. Metsurityönä olisi tullut 400€/ha lasku ja silti olisi jäänyt kuusitureikkoa kituuttamaan.