Käyttäjän Pete kirjoittamat vastaukset
-
Liian karun kasvupaikan kuusikoita on tietysti monenlaisia ja moneen lähtöön. Jos ollaan kasvupaikalla, jolla kuivuus ei ole ensisijainen syy kuusten heikkoon kasvuun vaan typen niukkyys, niin typpilannoitus voi olla erittäin kannattavaa verrattuna vaihtoehtoon jossa kuuset hakataan kuituna ja laihoina tukkeina pinoon ja aloitetaan alusta viljelmällä mänty. Usein nämä ovat kohteita, jotka ovat ensiharvennukseen kasvaneet kohtuullisen hyvin, mutta sitten kasvu vain pysähtyy tukkikynnykselle. Jos lannoituksen voimalla saadaan tukkiprosentti nousemaan 20 -> 60 prosenttiin kohtuullisessa ajassa, niin onhan se erittäin kannattavaa. Potentiaalisten kohteiden tunnistaminen vaatii tietysti kokemusta ja ammattitaitoa. Ja jos viitseliäisyyttä on, niin asiaa voi testatakin perustamalla pari koealaa edustaviin kohtiin. Parin täyden kasvukauden jälkeen jo näkee miten puusto reagoi.
Turhan laihalla pohjalla kasvavat kuusikot ovat metsävaratiedossa yleensä mustikkatyyppiä. Nämä tulisi harventaa pienenpään pohjapinta-alaan kuin harvennusmalli näyttää, vt-männikön malli toimii paremmin ja mieluummin mallin ala-raja. Käytännössä käy usein päinvastoin, kun kuuset ovat laihoja niin runkoluku jää hyvää mt-pohjaa korkeammaksikin. Voi olla, että ajoissa tehty yhden harvennuksen mallikin voisi toimia, suoraan vaan 6–700kpl/ha asentoon siis (lakirajalle). Harvaltahan se sitten näyttää, mutta tällaisissa se toinenkin harvennus on helposti puhdas kuituharvennus. Siihen sitten muutaman vuoden kuluttua N 150kg/ha ja ehkä toisto. Kun kohtuullinen tukkiosuus on saavutettu niin pinoon ja mäntyä tilalle.
Useita kohteita ollut itselläkin vuosien varrella, palstat reilusti alle 200m asemassa. Minkäänlaisia tuhoja ei ole kohdalleni osunut, mutta uskon kyllä, että niinkin voi käydä. Kohteet olleet pääosin heikompia mt-pohjia. OMT kuvioitakin olen lannoittanut, sellaisia joissa boorinpuutosta. Metsän NP 600kg/ha tarkoittaa 1,8kg booria hehtaarille. Se on jo normi boorilannoituksen annos. Joku yksittäinen parin tukin mitoissa ollut pieni varputurvekangaskuvio on saanut 600kg Pellon Y3 (NPK 23-3-8) ja reaktio on ollut erittäin voimakas.
Tämä tavanomainen lupaus, 15-20m3 lisäkasvua 150kg typellä, on tietysti tutkimuksiin perustuva keskiarvo. Karumman pään mt-kuusikoissa voi saada reippaasti enemmänkin, mutta ei varmaankaan aina. Puustopääomaa täytyy toki olla tarpeeksi jo ennen lannoitusta.
Typpilannoitusta on tutkittu paljon myös annostuksen osalta. 150-200kg/ha (siis typpeä hehtaarille) välillä lannoitusvaste nousee lineaarisesti, jokaisella lisäkilolla 150kg päälle saa samansuuruisen lisäkasvun. 200kg jälkeen alkaa taittumaan niin että hyötysuhde alkaa laskea. Lannoitusvaikutuksen kestoon typen määrä ei vaikuta.
Kyllä osaa, harvennus kannattaa tehdä latvusten ja hieman puumarkkinankin ehdoilla eikä murehtia sitä, että lannoitusvaikutus on vielä ”kesken”. Jäävä puusto kyllä hyödyntää sen mitä jäljellä vielä on hakkuutähteen ravinteetkin menevät kiertoon. Tämän edellytys toki on, että ei ole harvennettu liian harvaksi.
Metsäsuunnitelma on ihan hyvä pohja/perustieto, mutta niissä kuten metsään.fi:ssäkin metsäkuviota kasvatetaan kasvumallien mukaan. Ne taas ovat hyvin keskiarvoistavia joshtuen siitä, että metsätyyppiluokitus on hyvin karkea. Ja tyypitys voi olla muinaisen veroluokituksen aikainen eikä vastaa todellisuutta. Mustikkatyyppi hyvä esimerkki tästä. Keski-Suomessa 50v, 200m3/ha MT-kuusikon kasvu on esim. 7,4m3/ha vuodessa. Todellisuudessa y k s i t t ä i s e l l ä kuviolla kasvu voi olla reippaasti vähemmän, vaikka 4m3/ha tai reippaasti enemmän vaikka 14m3/ha vuodessa kun kuvio on todellisuudessa lähellä omt:tä.
Jos haluaa optimoida tai edes suunnilleen tietää mikä on järkevää, niin kyllä sitä kasvau kannattaa koittaa selvittää maastossa mittaamalla ja ”aistimalla”. Kovakasvuisen kuusikon kyllä erottaa kitukuusikosta silmälläkin jos silmä on kehittynyt. Sitten pitää vaan miettiä onko kasvu riittävän kova oman tuottotavoitteen näkökulmasta.
Kustannukset, vaiva ja stressi tippuvat murto-osaan jos hyväksyy sen, että poltto tehdään talvella. Hakkuun osalta pyytää, että polettavaan kohteeseen ladataan riittävästi hakkuutähdettä. Muutaman kymmenen rungon ryhmään tarvitaan useampi pakettiauton kokoinen hakkuutähdekasa. Ihan pienet nökköset eivät riitä kesälläkään. Sitten vaan tuleen koko systeemi vaikka uudenvuoden juhlistamiseksi. Aivan kaikkia monimuotoisuushyötyjä ei varmaan saavuteta, hyönteiset eivät talvella liiku, mutta kokonaisuutena luontopositiivinen teko kun hiiltynyttä puuta kertyy reippaasti.
Onko suorittavalla kokemusta kaatavasta ja karsivasta joukkokäsittelykourasta? Sellaisen lisävarustelun saa vaikka Ponssen H6 kouraan. Sellaisilla korjataan karsittua energiarankaa ja kuitupuuta. Ja tukkia tietysti mutta joukkokäsittely laitetaan vain pois päältä. Kantokäsittely normaalisti.
Mitä noita nettivideoita katsoo, niin toimiva menetelmä. Nopeuttaa korjuuta männiköissä melkoisesti. Sopii Visakallon kylvömänniköihin erittäin hyvin, eikö?
Samaa mieltä tästä, että sinällään ensiharvennuksen uravälillä ei ole niin väliä jos jäävän puuston tilajakauma on tasainen tai laatuharvennus huomioiden riittävän tasainen. Ei toisessa harvennuksessa tarvita mitään ensiharvennuksen uria valmiiksi, siinä menee jo sen verran harvaksi, että uudet urat voi varsin hyvin puhkaista ja silti jäävä puusto on tasaisessa (riittävän tasaisessa) asennossa. Jos ensiharvennuksessa on kolhittu uran varren juuret ja rungot, niin sitten on toki kätevä ottaa ne kuiduksi toisessa harvennuksessa. Tällöin ei kovin tasaista ja täyspuustoista jälkeä kylläkään jää.
Nostokoukku, tuhkan tärkein vaikutus ei ole happamuuden vähentäminen. Asiaa on tutkittu paljon ja aikanaan teollisilla PK-lannoitteilla saatiin vastaava kasvunlisäys kuin tuhkalla samoilla absoluuttisilla ravinnemäärillä. Happamuus ei ole puille, niiden juurille ja juurisienille ongelma kuin poikkeuksellisen happamilla pohjilla. Näitä ovat lähinnä turvesuon pohjat.
Tuhkalla on saatu toki isoja kasvunlisäyksiä kun tuhkaa ja sen mukana fosforia ja kaliumia on levitetty paljon. Vastaavasti samanlaisia vasteita saatiin PK-lannnoitteilla määrää lisäämällä.
Kyllähän laadukas tuhka (P 40kg/ha ja K 80kg/ha) nimenomaan ”tuo” ravinteita lisää. Näistä on turvemailla (ei kivennäismailla) puutetta mikäli turvekerros on paksu. Ja entisillä turvesoilla turvekerros voi olla ohutkin, alle 30cm, ja silti sirkkataimet ja pienet taimet eivät saa pohjamaasta fosforia ja kaliumia. Ja happamuus sitten toinen iso ongelma varsinkin näillä turvesuon pohjilla. Sinällään puulajimme ja niiden juurisienet ovat spoteuneet happamiin ososuhteisiin, mutta rajansa tälläkin.