Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Ruotsalaiset tutkijat ovat tehneet perustutkimusta tavoitteenaan juurikääpää paremmin kestävä kuusi. Läpimurto tutkimuksessa saatiin, kun juurikääpää paremmin sietävälle kuuselle löytyi geenitason selitys.
”He onnistuivat tunnistamaan juurikäävän kasvua hidastavan geenin. Se toimii aivan vastaavalla tavalla kuin veriryhmän tai silmänvärin määrittävät geenit ihmisellä”, sanoo tutkimusprofessori Jarkko Hantula Luonnonvarakeskuksesta.
Kyseinen geeni on siitä hyvä, että se vaikuttaa jälkeläisissä, vaikka se olisi periytynyt vain toiselta vanhemmalta.
Hantulan mukaan geeni ei estä juurikäävän leviämistä, mutta se hidastaa sitä. Rihmaston leviäminen kuusessa hidastuu 27 prosenttia, mutta todellisuudessa lahovauriot vähenevät enemmän, kun sienen matka juuristosta tyvitukkiin hidastuu.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jarkkohantula/255512-avohakkuukielto-ja-juurikaapa/
Tutkimusprofessori Jarkko Hantula uskoo, että meillä on piankin käytössä juurikääpää paremmin sietäviä kuusentaimia ja -siemeniä.
Yhden harvennuksen menetelmä on ihan Tapion suosituksissakin:
”Yksi harvennus voi riittää kuusivaltaisissa metsissä, joissa lähtöpuusto ennen ensiharvennusta on tavallista harvempi, 1 200–1 400 puuta hehtaarilla, voi olla taloudellisesti perusteltua tehdä vain yksi harvennus kiertoajan aikana. yhden harvennuksen malli sopii erityisesti viljaville metsikkökuvioille, joissa korjuuvaurioista aiheutuvan lahon riski kiertoajan aikana halutaan minimoida. tällöin ensiharvennusta voidaan viivyttää 16–17 metrin valtapituuteen asti. ensiharvennus tehdään alaharvennuksena ja siinä jätetään 700–800 puuta hehtaarille.yhden harvennuksen mallia puoltaa paikkaansa etenkin, jos tyvilahon uhka on ilmeinen. puuston nopea järeytyminen ja lyhyt kiertoaika sekä puiden pieni sydänpuun osuus pienentänevät tuhoriskiä.”
0-harvennusmenetelmääkin voisi kokeilla tai käyttää, jos metsä on tarkoitus säilyttää ylisukupolvisesti omalla suvulla. Jos metsä on tarkoitus myydä kun veto loppuu omasta vieteristä, on parempi, ettei myydessä löydy ainakaan isoja kokeilukuvioita, jotka voidaan pahimmillaan tulkita vajaatuottoisiksi.
Omia havaintoja:
Eivät mäntytaimikot ole vhp-mieliruokaa, mutta kyllä tuossa yhdessä saaressa pistivät 3 ha istutustaimikon poskeensa, kun ei oikein muuta ollut. Ainakin meillä oli talvella mustikkavarvusto parturoitu aika lyhyeksi, se näytti kelpaavan paremmin kuin mänty.
Ei katkaise yli puolen sentin vahvuista männyn päärankaa kuten hirvi (kesällä kyllä lehtipuista, kun riipivät oksia, voi rankakin katketa). Ongelma on, että ruokapulan iskiessä nyppivät ihan pieniä männyntaimia, jotka pensastuvat ja monilatvaistuvat. Isommista taimista valikoidaan alle 3mm vahvuisia vuosikasvun kärkiä. Pukit merkkaavat reviireitä, kuten metsäkauriit, kuorimalla taimia.
Otsikon aiheeseen mennäkseni. En suosittele jatkuvaa kasvatusta valkohäntäpeuroille. Aukko, eli kaikki pois kerralla olisi suositeltava menetelmä.
”Ahkerin matkustelija oli valtiovarain ministeriösta tarkastusvaliokunnan ylijohtaja, matkakulut 55000€ edestä vuodessa, yli 30 ulkomaan matkaa. Tämä valiokunta on virkamatkojen ylin valvoja. Tällä naikkosella ei ilmeisesti ole mitään tekemistä virkapaikallaan.”
Tolopainen ei nyt ymmärtänyt. Täytyyhän valvojan itse osallistua jokaiselle toisten virkamatkalle, että voi valvoa, onko se tarpeellinen.
Tuolla edellä oli linkki ”Metsät” kartanon metsiin. Siinä oli yksi kuvakin. Siinä näkyy tyypillinen tilanne, lehtipuun taimet jäävät alle parin metrin mittaisiksi. Koivusta tulee puska, haapa ja pihlaja kalutaan tasalatvaisiksi metrin mittaisiksi pensaiksi. Haapa on sisätä ruskea ja laho jo sen kokoisena. Kartanon mailla tavoitellaan monimuotoisuutta.
Kartanion tilukset kuuluvat hirvitalousalueeseen, jossa hirvitiheystavoite on 5,5 / 1000 ha ja todellinen tiheys suurempi, eli Suomen suurin. Männyn kasvatuksen suhteen tiluksilla on oleellista hirvien käytös talvella.
Kyseisestä saaresta on tiedä, miten hirvet käyttäytyvät, pysyvätkö saaressa vai siirtyvätkö matereelle, jos pysyvät saaressa, voi männyn kasvatuksen unohtaa. Kantavaa jäätä on harvoin. Kolmella muutaman sadan metrin uintimatkalla pääsee matereelle, mutta siellä vastassa on asutuskeskuksia ja lopulta moottoritien riista-aita. Toiseen suuntaan pääsee runsaan kilometrin uitimatkalla suoraan laajemmille paremmille ruokamaille, se taittuu tarvittaessa hirviltä helposti.
Miksi tällä ja toisella rannikon naapurihirvitalousalueella on Suomen tiheimmät hirvikannat ja tavoitetiheydet. Olen joskus kysynyt Lukelaiselta, vastaus oli, ettei sille ole mitään perusteita.
Suomen rikkaimmat miehet ovat ostaneet täältä rannikolta isoja vanhoja kartanoita ja ansiokkaasti kunnostaneet kulttuuriperintöä, se on hieno asia, muilla ei siihen olisi varaa.
Näillä rikkailla isoja kartanoita ostaneilla miehillä on ruotsinkielinen sukunimi ja he ovat innokkaita hirvenmetsästäjiä. Yhden omistajasuvun kantaisä on UPM:n hallituksen puheenjohtaja. Taimikkotuho ja siitä johtuva viallinen halpa kuiduksi menevä tyvipölkky ei taida nostattaa heissä kielteisiä tunteita samassa määrin kuin kaato, saalisvarmuus ja tiheä hirvikanta tuovat mielihyvää? Myös alueellisen riistaneuvoston puheenjohtajalla on ruotsinkielinen sukunimi ja hän on tietysti intohimoinen hirvenmetsästäjä.
Pitää korjata hieman kuvatekstiä ”rahaherran” ilmakuvasta. Siellä kartanon sivuilla lukikin, että siirrytään jatkuvaan kasvatukseen. Kuvan kuviolla ei siten ollut vielä siirrytty. Anteeksi Ilkka.
Herlin talousmiehenä on varmaankin oikeassa siinä, että talousympäristössä, jossa hän toimii ja kvartaali on neljännesvuosi, avohakkuun jälkeiset uudistamiskustannukset ovat ”järjettömät”:
Jonkin aikaa on taloudellisesti järkevää poimia vain parhaat lihat pois, eikä sijoittaa uudistamiseen. Sehän on selvää, jopa Reima ymmärtää sen. Herlin muilla toimillaan itämeren ja ilmastonsuojelulla perää vastuuta tulevaisuudesta. Miksi vastuu tulevaisuudesta hänellä ei koske metsää.
Itse en ainakaan mitenkään pysty näkemään, että sadan vuoden parhaiden puuyksilöiden poimimisen jälkeen metsä siirtyisi seuraaville sukupolville paremmassa kunnossa, kuin se on itse saatu.
Paperin painosta puhuttaessa pitää tietysti määritellä mistä paperista puhutaan, superpehmeällä vessapaperilla ja korkealaatuisella painopaperilla on aivan eri tilavuuspaino.
Vessapaperiin sotketaan täyteaineeksi ilmaa ja kiiltävään korkealaatuiseen painopaperiin kiveä. Kalkkikivestä jauhettua jotain kalsiumkarbonaattiako lienee. Jos sellaista paperia yrittää vaikka polttaa takassa, niin mustuu kyllä, mutta arkki säilyttää muotonsa, jos siihen ei mene sorkkimaan. Kivi painaa ja palaa huonosti.
Kalkkia on kulkenut melkoista rekkarallia lounaissaariston kalkkikivilouhoksilta paperitehtaille. Särkisalossa oleva kalkkitehdas on ilmoittanut laittavansa kokonaan pelit seis ja varmaan se heijastuu myös Paraisten Nordkalkin tehtaalle. Kiveä ei kannata kuljettaa kovin kauas maailmalle….että sellaisiakin heijastusvaikutuksia.
