Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Suosittelen painostamaan ministeriötä, ministeriä ja maa-ja metsätalousvaliokunnan jäseniä. Ministeriö on lain mukaan vastuussa, ettei synny kohtuuttomia vahinkoja.
Eivät metsänomistajat voi lähteä erotuomareiksi seurojen välisiin kärhämöinteihin tai porautua vanhan jäärän pään sisään selittämään naaras/uros suhteen tärkeyttä. Uhkaus siitä, että kirjataan vielä vähemmän hirviä nähdyksi ja ajetaan tilanne vielä pahemmaksi, jos aletaan vaatia tavoitteissa pysymistä, kertoo miksi tämä systeemi ei toimi.
Unohtui näköjään linkki pois aiemmasta kommentista, jossa ehdotin 300€ maksua, jolla metsästäjät hoitaisivat liikennevahingot. Halukkuutta lisärahan käyttöön löytyy. Summa ei ollut ”tuulesta temmattu”, vaan Luken (RKTL) selvitykseen (sivu 16) perustuva inflaatiokorjattuna:
”Keskimääräinen ylimääräinen maksuhalukkuus 280 euroa/metsästäjä/vuosi.”
https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/532866/selvityksia_19_2009.pdf?sequence=1&isAllowed=y
”Yksi koiran menetys hukan suuhun voi aiheuttaa puolestaan paikallisesti hyvinkin suuria vaikutuksia.”
Koiria osallistuu hirvenmetsästykseen vuosittain noin 70 000 – 80 000. Suden suuhun joutuu vuodessa ehkä noin 50 koiraa? Niistä hirvenmetsästystilanteessa ehkä puolet? 0,03%. Noinko yhden koiran (0,001 %) menetyksellä olisi mainittuja ”hyvinkin suuria” vaikutuksia.
”Sylttytehdas” on nimenomaan ministeriö. Jos otsikon aiheeseen palaisi, niin ministeriön itse laatimissa ohjeissa on, että hirvitiheydet yli 4 / 1000 ha johtavat lisääntyviin hirvionnettomuksiin ja tavoite pitää olla sen alle.
Kuitenkin esimerkiksi Turku-Helsinki moottoritien riista-aidan erottamalla rannikkokaistaleella on ministeriön alainen riistakeskus asettanut tavoitteeksi suurempia tiheyksiä. Myös liikennetiheys on tällä alueella suuri. Liikenneturvallisuudesta vastaavat ovat vaatineet alentamaan hirvitiheyttä.
Hirvitiheystavoitteet asetanneet riistaneuvostot ja vastuullinen ministeri ovat vastuussa lisääntyneistä vahingoista, koska se on suoraan sanottu heidän itse laatimaassa hirvikannan hoitosuunnitelmassa. He eivät vaan piittaa asiasta.
Oma lukunsa on sitten Timpan mainitsemat ministeriön asettamat hirvieläinten metsästystä haittaavat säännökset, joilla pyritään pitämään kaatoprosentit alhaalla ja siten hirvikannan koko siinä 100 000:ssa tai yli.
Meillä alueellisessa riistaneuvostossa kaikki sidosryhmät yksimielisesti, myös liikenneturvallisuudesta vastaava ELY ja suuri osa metsästäjistäkin oli sitä mieltä, että hirvikanta pitäisi alueella leikata puoleen ja yleensäkin hirvieläinkantaa leikata niin, että vahingot laskisivat kohtuullisiksi.
Metsästäjien ydinryhmä kuitenkin käveli kaikkien muiden yli ja päätti, että hirvimäärän tavoitetta voidaan jopa nostaa. MMM siunasi epädemokraattisen päätöksen, joka ei täytä metsästyslain vaatimusta.
Eikö tällöin olisi oikein, että ne, jotka haluavat muista välittämättä ylläpitää ja lisätä vahinkoja myös vastaisivat niiden kustannuksista?
Riistahoitomaksun maksajia on yli 300 000. Maksun korotus 300€/ vuosi toisi rahaa korvauksia varten noin 100 miljoonaa euroa vuodessa, sillä pääsisi alkunn. Luke on laskenut metsästyksen hyvinvointivaikutuksiksi jopa 700 miljoona euroa vuodessa. Maksun korotus olisi varsin maltillinen siihen nähden. Olisko tämä oikeudenmukainen malli omaisuusvahinkojen korvaamiseen?
Lisämaksua voisi pienentää vähentämällä korvaustarvetta, eli hirvieläinkantaa leikkaamalla. Siinä kannustin.
Kun hirvieläinonnettomuudet ovat maanteillä nousussa ja Etelä-Suomen metsien uudistusalasta jopa viisi kuudesosaa viljellään kuuselle, niin maa-ja metsätalousministeriössä pitäisi hälytyskellojen soida. Vahingot kasvavat, hirvieläinkantojen säätely ei toimi. Tarvitaan vastuullinen taho, joka hoitaa asian niin kuin on laissa määritelty.
Tilanne on yhtä päätön, kuin Suomen palo-ja pelastustoimi hoidettaisiin pelkästään vapaaehtoisvoimin. VPK:t hoitaisivat tulipalojen sammutuksen harrastustoimintana, jos ehtivät, ilman velvoittavia sopimuksia. Laissa olisi lisäksi säädetty, ettei kiinteistön omistaja saisi suojella omaisuuttaan sammuttamalla itse, ellei omista yli 1000 ha tonttia.
Metsäproffatkin ovat ihmetelleet tietokirjan olemusta:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/artikkeli-1.1088068
Vastuuttomuus menee maa-ja metsätalousministeriön piikkiin. Se valvoo riistakeskuksen toimintaa. Metsästyslaki määrittelee, että vahingot täytyy pitää kohtuullisella tasolla. Riistakeskus määrittelee hirvieläinkannat, jotka toteuttavat lain tarkoittamat kohtuulliset vahingot.
Riistakeskuksen porukka kirjoituspöydän ääressä piirtelee tavoitteet, jotka aiheuttavat vuosittain muutaman ihmishengen menetyksen ja muutaman sata loukkaantunutta. Tämä on siten riistakeskuksen näkemys kohtuullisesta vahingosta liikenteessä. Samoin kuin lähes miljoona hehtaaria taimikkotuhoja, joista 100 000 lähes täysin tuhottuja on sen mielestä kohtuullinen vahinko metsätaloudessa.
Ministeri Lepän ja kansliapäällikkö Husu-Kallion etunenässä pitäisi valvoa, että riistakeskuksen toiminta täyttää lain edellyttämän kohtuullisen vahingon vaatimuksen.
Ministeri on yrittänyt siirtää vastuuta metsästäjille, mutta he ovat vain harrastajia, eikä heillä ole velvoitetta ampua ensimmäistäkään hirveä, jos ei jahti sovi kalenteriin. Koska kyseessä on harrastus, lupia ei ole pakko anoa, eikä anottuja lupia ei tarvitse käyttää.
Poliisi ei lähde tutkimaan, jos aiheutat edellä mainitut liikennekuolemat ja metsätuhot. Jos ammut luvatta yhden 300 000:sta hirvieläimestä ja jäät kiinni, ”heilahtaa häkki”.
