Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Palataanpa vielä siihen Makasiinin ”Tilinteon hetki” juttuun /videoon ja miksi automaattinen apteeraus hukkasi tukkiosuutta?
Jutussa motokuskit antoivat sille kaksi mahdollista selitystä:1. ”Näin voi käydä, jos samaan läpimittaluokkaan on jo tehty jakaumamatriisissa määritelty määrä 43 desimetrin mittaisia tukkeja.”
Jutussa kuitenkin kerrottiin, että kone siirrettiin kuvausta varten tähän juuri äsken ja aiemmin se hakkasi toisaalla järeitä puita.
Mitä siellä matriiseissa oli, kun videossa suoritetut katkonnat tehtiin? Ei kai uudella työmaalla jatketa edellisen työmaan matriiseilla. Eikö se matriisin 43 desimetrin lokero pitäisi olla tyhjä, kun aloitetaan uudella työmaalla ja eikö katkontademonstraatio anna tulokseksi mitä sattuu, jos matriisien lokeroissa on epämääräinen määrä jo tehtyjä tukkeja?2. ”Kone siirrettiin kuvausta varten tähän juuri äsken ja aiemmin se hakkasi toisaalla järeitä puita. Tällaisessa tilanteessa voi käydä niin, että ettei mittaustietokone osannut ennustaa, että hyvin juoksevaa rungon osaa riittää noin pitkälle.”
Tuolla edellä uskottiin (yhtä lukuunottamatta) automaattisen apteerauksen tarkkuuteen kuin pässi suuriin sarviinsa ja ettei sillä ole merkitystä, että runkopankissa oli edellisen työmaan tiedot tai mitä siellä on. Itse kuitenkin jutun luettuani tulin siihen käsitykseen, että automaattinen apteeraus teki virheen sen pienemmän tukin katkonnassa, eikä se johtunut matriisien ohjeista. Syynä oli poikkeuksellisen ”hoikka” ja pitkä runko, verrattuna runkopankin vertailurunkoihin.
Tuolla aiemmin oli virheellisiä käsityksiä runkopankin roolista katkonnassa. Konevalmistajat eivät juurikaan julkista miten ohjelmistot toimivat, mutta tässä lyhyt kuvaus erään valmistajan ohjeman toiminnasta.
”Menetelmässä vertailuläpimittaan saakka mitattuihin eli tunnettuihin läpimittoihin sovitetaan parhaiten sopiva puunmuotoa kuvaava runkokäyrä, joka on xxxx:lla kolmannen asteen polynomi. Yksittäisen rungon käsittelyn jälkeen mitatuista läpimitoista lasketaan polynomiyhtälö ja sen kertoimet tallennetaan mittalaitteen muistiin.
Seuraavan puun käsittelyn aikana mittalaitteen muistista etsitään vertailuläpimitan avulla lähes vastaavan kokoiset rungot, joita otetaan
laskentaan 20.Näiden runkojen yhtälöistä muodostetaan keskimääräinenrunkokäyrä, jota käytetään, kun ennustetaan käsiteltävän rungon tuntemattomat läpimitat. Mittalaitteen muistissa pidetään puulajeittain 60 viimeisen rungon tiedot.”
Nyt taitaa olla niin, että vain yksi palstan koneenkäyttäjistä ymmärtää koneen toiminnan. Pankkiin voidaan kerätä tietysti kaikkien runkojen mitat, mutta siihen katkonnan ennustukseen jos käyttää tuhansia, niin ei siitä ole mitään hyötyä. Katkonnan ennustukseen käytettävä pankin osa pitää päivittyä aika nopsasti, että se ennustaa, muutama kymmenen runkoa kuulostaisi järkeenkäyvältä.
Itse kyllä epäilen, että matriisin 4,3 olisi sattumalta tullut ”täyteen” juuri tuossa kahden rungon kokeiluvaiheessa. Jos olisi ensin ajettu manuaalikatkonnalla ne muutaman kymmenen runkoa ja sitten katkaistu autoaptilla se Riikilän keppi, niin tulos olisi ollut eri.
Makasiinin jutussa oli automaattiapteerauksen tekemälle tukkiosuuden hukkaamiselle hyvät selitykset. Matriisiasia lienee aika selvä. Toinen mahdollinen virhe on mielenkiintoinen: Kone oli kuvausta varten siirretty paikalle erilaisesta leimikosta.
Runkohan olisi mahdollista periaatteessa mitata hyvinkin tarkaan ajamalla koko runko hakkuupään läpi edestakaisin ennen katkontaa. Koneen nopeutta ja tuottavuutta on kuitenkin saatu lisää tekemällä ennustava ohjelma, joka kerää tietoa ”historiasta”, minkälaisia runkoja on ollut ja olettaa, että leimikko jatkuu samanlaisena. Runkoja ei tarvitse kihnata edestakaisin ja siitä vaan poikki ja pinoon 500 mottia kahdeksassa tunnissa.
Kun kone viedään uuteen leimikkoon, on historia väärä ja ohjelma ennustaa aluksi väärin. Samoin ennustus menee väärin, jos saman leimikon sisällä on paljon vaihtelua, esim runkojen muodoissa. Tasaista samanlaista ”puupeltoa” puidessa automatiikka toimii hyvin.
Saman ilmiön voi nähdä vaikkapa vähän uudempien autojen polttoainemittareissa, jotka näyttävät jäljellä olevaa ajomatkaa ennen tankkausta. Siinäkin ennustetaan.
Kaupunkiajossa on kulutus suurta. Kun ajelee ensin kaupungissa ja siirtyy köröttelemään 80-kymppiä maantielle, mittari voi näyttää, että jäljellä oleva ajomatka alkaa pidentyä. Ikäänkuin bensaa alkaisi kertyä lisää tankkiin. Ennustaja oletti aluksi, että koko tankillinen ajetaan kaupungissa, kunnes huomasi, ettei niin käynytkään ja alkoi vähitellen korjata ennustustaan. Ennustaja on kuitenkin aina jäljessä ellei koko tankillista ajeta tyhjäksi samalla tavoin. (tai koko leimikko ole samanlainen)
Jos ajattelee tilannetta yksityisten sahojen kannalta, niin niiden kate on kyllä aika ohut. Pahimmillaan metsänomistajien tilin maksimointi johtaisi siihen, että saha joutuisi ostamaan pituuksia, joita sen asiakkaat eivät halua? Jos saha joutuisi trokaamaan polttolaitokselle sille soveltumatonta tavaraa, niin sen pitäisi laskea puun hintaa, että pysyy hengissä? Jos yksityiset sahat tapetaan ja annetaan tukkimonopoli sellukombinaateille, niin sitten käy huonosti.
Kolme suurta, jos on kysyntä painottuu sellulle, mielellään siirtäisivät vähän tukkia kuituun.
Toisaalta nykyinen systeemi on epäoikeudenmukainen, toisille sattuu tulemaan ”isäntäystävällinen matriisi” toisille sitten taas ei.
Metsälehdelle pitää kyllä lausua kiitos Makasiinin katkontajutusta. Siitä selviää hyvin miten koneen automatiikka toimii kuka/mikä sitä ohjaa, mikä on käyttäjän rooli ja missä voi tulla virheitä. Avoimmuuden kautta saattaisi joskus päästä tilanteeseen, jossa kaikki osapuolet edes ymmärtäisivät toisiaan. Siitä olen ”suorittavan portaan” kanssa samaa mieltä, että samasta asiasta olisi hyvä esittää myös sahurien näkemys.
Aikoja sitten uutena metsänomistajana minulle tarjottiin hakkuunvalvontaa mainostamalla, että valitsemalla oikean katkojan voin säästää jopa 5000€ parin hehtaarin päätehakkuuleimikossa.
Kun on sellainen vika, että päätä vaivaavat asiat pitää tarkistaa, niin päätin suorittaa hakkuun valvonnan itse. Kun puut olivat pitkällään, houkuttelin hyvillä eväillä ja pienellä rahakorvauksella pari kevytjalkaista kaveria mukaan viikonlopuksi aukolle. Toinen huolehti mittaunauhan alkupäästä ja toinen merkkasi taulukkoon huutamiani lukemia, joita otin mittasaksilla.
Runko 1
tukki1: tyvi xx cm…latva xx cm…pituus xxx cm
tukki2: tyvi xx cm….latva xx cm…pituss xxx cm
kuitu1: tyvi xx cm +1m /xx cm +2m / xx cm +3m / xx cm…..kunnes alle 15/16 cm
Eli mittasimme katkottujen runkojen tukkiosuuden pituudet (15cm/16cm) asti ja miten ne oli katkottu. Mittasimme ympäri aukkoa yli 800 pölliä. Valintaperuste oli helppous, otettiin ne, joista näki selvästi, että pöllit ovat samasta rungosta ja suoria.
Myöhemmin rekonstruoin, eli rakensin pölleistä alkuperäiset tukkiosuuden rungot. Kauppakirjan mitoilla erilaisilla sapluunoilla etsin optimaalisen katkonnan kullekin rungolle.
Jos tarkoitus olisi maksimoida runkojen arvo metsänomistajan kannalta, päihitin kymmenen tietokonetta manuaalisella apteerauksella. (olettaisin, että nimimerkki Jätkäkin tarkoittaa tätä muutamilla kärkevillä kommenteillaan)
LÖYTTYNIEMI, K. 1981. Typpilannoituksen ja neulasten ravinnepitoisuuden vaikutus hirven mäntyravinnon valintaan. Folia For. 487:1—14.
Typpilannoituksen ja neulasten ravinnepitoisuuden vaikutusta hirven mänty ravinnon maistuvuuteen, so. männyn taimien hirvivahinkoalttiuteen, tutkittiin hyväkuntoisissa viljelytaimistoissa puolukkatyypin metsämailla Etelä-Suomessa.
Typpilannoituksen vaikutusta selvitettiin kolmessa männyntaimikossa (Bromarv, Lapinjärvi I, Lapinjärvi II) ja neulasten ravinnepitoisuuksien suhdetta syön tiin neljässä taimikossa (Bromarv, Koski HL, Mäntsälä, Orimattila). Kaikki taimikot olivat puolukka tyypin viljelytaimikkoja. Taimet olivat hyväkuntoisia ja taimikot tyydyttävän hyvin hoidettuja. Ulkoisia ravinnepuutosoireita ei taimissa ilmennyt. Keväällä 1976 tutkimusta aloitettaessa taimet olivat 8—10 vuoden ikäisiä ja keskipituudeltaan 1,6—1,8 m.
Lannoitus lisäsi taimien hirvivahinkoalttiutta ja syönnin voimakkuus korreloi positiivisesti lannoituksen aiheuttaman taimien rehevöitymisen ja neulasten typpipitoisuuden lisääntymisen kanssa. Erikseen tutkituissa lannoittamattomissa taimistoissa olivat erot taimien neulasten typpipitoisuudessa koskemattomien ja vioitettujen taimien välillä vähäisiä. Muiden tutkittujen ravinteiden (P, K, Ca, Mg) pitoisuuksien ja syönnin välillä ei todettu selvää ja johdonmukaista yhteyttä, vaikka syötyjen taimien neulasten fosfori- ja kalsiumpitoisuudet keskimäärin olivat hieman korkeammat kuin koskemattomien taimien.
Hirvituhoille alttiilla alueilla on männyntaimikkojen lannoituksesta syytä luopua lisääntyvän hirvituhonvaaran vuoksi, tai suorittaa lannoitus vasta taimien ohitettua tuhoille alttiin koon. Toisaalta typpilannoitus, mahdollisesti yhdessä fosforilannoituksen kanssa, on kangasmailla tehokas hirvilaidunten hoitokeino.
Nikulan tutkimus:
”Hirvituhotaimikoiden alla oleva maaperä sisältää enemmän Ca-ja Mg-pitoisia silikaattimineraaleja ja emäksisiä kivilajeja kuin kontrollitaimikoiden. Mäntyvaltaiset hirvituhotaimikot kasvoivat ravinteikkaammalla ja hienojakoisella maaperällä kuin vertailutaimikot.”Typen vaikutus löytyy esim. linkin dokumentista. Se tosin koskee karuja nevoja, mutta vaikutus syöntiin lienee sama muuallakin. Omien havaintojen mukaan keväällä istutetut pottitaimet, joissa on potissa lainnoitus syödään jo seuraavana syksynä, ovathan mehevän näköisiäkin.
Ari Nikula on tutkinut maaperän vaikutusta hirvituhoihin Lapissa. Itse en ole vielä kokeillut uudistusalan maaperän vaihtoa hirvituhojen torjumiseksi. Saisiko siihen Kemeraa?
Jätkä on aivan oikeassa, missään tapauksessa ei saa poistaa taimia, joissa on syönti alkanut. Niitä syödään niin kauan kuin vihreää on. Jos on varaa tai tarvetta poistaa, niin poistetaan huonoimpia ja pienempiä, joita ei ole syöty.
Ongelma tulee, kun kaikkia on maistettu, ei osaa tehdä enää mitään. Lehtipuut on pidetty polvenkorkuisena, jolloin mäntyjen syöntiä ei muka tapahdu, syödään vain kantovesoja. VT-kuviolla oli lahoa 20% ja tarkoitus oli puhdistaa se istuttamalla männylle. Tuloksena taitaa olla 20-vuoden viiveellä syntynyt epätasainen kuusitaimikko.
