Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
”Ehdotus jossa kehotetaan siirtymään jk:hon koska hirvituhot johtuvat jaksollisesta mallista on suorastaan törkeä. Siinä on toisen omaisuuden ja päätösvallan kunnioitus aika alhaalla.”
Metsänhoitoyhdistys Lounametsän jäsen-ja asiakaslehdessä 2/2019 MTK:n Metsälinjan kenttäpäällikkö Lauri Tapio kirjoittaa näin:
” Tiedämme, että Lounais-Suomessa on paikoin erittäin runsaat peura-ja hirvikannat, jotka käytännössä estävät männyn ja koivun uudistamisen. Erityisesti rannikon karuimmilla kasvupaikoilla on perusteltua kannattavuussyistä ja riistavahinkojen minimoimiseksi pohtia siirtymistä jatkuvaan kasvatukseen, jossa on tutkimusten perusteella pienempi riski riistavahingoille.”
Kopioin omavaltaisesti Puunhalaajan kommentin hirvikeskustelusta valkohäntäpeurakeskusteluun, johon se istuu kuin nenä päähän.
Vihreätkään eivät ymmärrä metsästyksen (lue: hirvieläinkannan hoidon) merkitystä metsien monimuotoisuuden tai hiilinielujen ylläpidon ja kehittämisen kannalta.
Minä en usko että kyse olisi ymmärtämättömyydestä. Veistola ja kumppanit vastailee ihmisille, että ei ole heidän asiansa kommentoida näitä hirvihommia, että muut tahot ne päättää. SLL:n kannalla ei heidän mielestä ole tässä yhteydessä merkitystä. Silti SLL antaa kauhealla vauhdilla kannanottoa aiheesta kuin aiheesta. Jos ilvekselle myönnetään poikkeuslupa, niin kannanottoa tulee (ja hyvä että tulee). Jos jonkun koppakuoriaisen elinolot käyvät ahtaaksi, niin kannanaottoa ja lausuntoa puskee mediaan.
Luontoväen kannalta näissä sorkkaeläimissä on kahtalainen ongelma. Ensinnäkin ongelma on se, että ongelman ratkaisu on ampuminen eikä suojeleminen. Jos hirvi olisi kuolemassa sukupuuttoon, olisi luonnonsuojelijan helppo ottaa kantaa metsästystä vastaan. Nyt pitäisi argeumentoida metsästyksen puolesta, että eläimiä ammutaan. Ei ole helppo rasti.
Toisekseen tämä liittyy laajempaan metsäkysymykseen. Jos luontoväki ylipäätään puhuu sorkkaeläimistä, on tulokulma keskusteluun se, että jaksollinen kasvatus taimikoineen pitää yllä sorkkaeläinkantoja. Ratkaisuksi tarjotaan jatkuvaa kasvatusta. Minä uskon, että Tapani Veistola ja kumppanit ajattelevat niin, että jos he tässä tilanteessa tulisivat metsänomistajien kanssa samaan kuoroon puhumaan sorkkaeläinten saatanallisuudesta, niin tämä toiminta legitimoisi jaksollisen kasvatuksen!
Miltäs tämä teoria kuulostaa?
”Yhdellä Planterin hirvitalousaluen rajanaapurilla näyttää hirvitiheys olevan 2,3/ 1000ha. Siinä se hirvitiheys tasoittuu.”
Aika vähän tapahtuu hirvien liikennettä Turun kaupungin ja Turku-Helsinki moottoritien riistaidan läpi. Rannikkokaistaletta pitkin toiseen n. 5 / 1000 ha hirvitiheyden alueeseen saattaa sekoittua vähän. Sisäsiittoinen kitukasvuinen kanta, joka ei pääse sekoittumaan, jota yritetään väkisin kasvattaa entisestään. Tuloksena tuhotut metsät ja tuhottu hirvikanta….tosi siistiä toimintaa MMM, molemmat tuhotaan samalla reseptillä.
”Mikä olikaaan hirvitiheyksien kehitys 20 viime vuoden aikana Visakallon tanhuvilla?”
Muita asioita tarkistaessa kurkkasin tuon Visa:n tilanteen. Hartolassahan ne tilukset olivat?, eli Keski-Suomi-Etelä-Savo-Etelä-Häme nimisellä hirvitalousalueella. Tuo käyrän viimeinen piste tulee korjautumaan takaisinlaskennassa likimain 4 / 1000 ha tasolle. Tavoitetiheys näkyy olevan 2,5-3 / 1000, eli lähellekään tavoitetta ei ole koskaan päästy. Se punasävyinen kartta edellisillä sivuilla kertoo, että tilanne on sama koko eteläisessä ja keskisessä Suomessa.
Ei tämä nyt ole ainoastaan Visakallon ”tanhuvien” ongelma, pitää katsoa isoa kuvaa. Eräs nimerkkikin opetti minua edellä, ettei pienellä hirvitalousalueella ole mitään merkitystä, kun kokonaisuus on kunnossa.
Kun pakittaa sivulle 23 ja katsoo 2018 tavoitekarttaa, niin ainoastaan harmailla alueilla on päästy alueellisiin ANR tavoiteisiin. 2018 jälkeen hirvimäärä on tarkentunut 10% ylöspäin, eli tilanne on vielä huonompi.
Sen lisäksi, ettei ANR tavoitteisiin ole päästy, ne ovat liian korkeita täällä (>4), eivätkä metsänomistajat täällä ainakaan pysty vaikuttamaan niin. Tilanne on huono.
”Kyllä, noissa Planterin kuvioissa perustettavien taimikoiden kehitys näkyy selvästi, mutta puuston kokonaistilavuudessa ei vielä samalla lailla.”
Eipä tietenkään. Pienet ja varttuneet taimikot, joissa muutos näkyy, edustavat puuston kokonaistilavuudesta 0,x %. Kun mennään muutama vuosikymmen eteenpäin ne edustavat varttuneita metsiä, sillloin se näkyy.
