Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Hirvikeskustelua moderoiva nimimerkki on suuressa viisaudessaan ottanut nyt silmätikukseen hirvitalousalueen Varsinais-Suomi 2.
”Kannan leikkaaminen on ilmeisesti tepsinyt , kun naaraiden ja vasojen osuus saaliista on normaalia alhaisempi”
Luultavasti tunnen alueen hieman paremmin. Katsotaan tilannetta. Hirviteheys on vaihdellut viimeisen kymmenen vuoden ajan Luken mukaan välillä 5-6 / 1000 ha. Luken viimeisen tiedon mukaan se on nyt noin 5,5. Onko kannan leikkaaminen siis tepsinyt?
Verrataan 2019 teuraspainoja vaikkapa sinne Keski-Suomeen.
Teuraspainot Keski-Suomi 1
Sonni, lehmä, urosvasa, naarasvasa
187,0 171,2 81,9 77,6
Teuraspainot Varsinais-Suomi 2
173,3 160,3 60,0 57,9
Alentuneet teuraspainot, erityisesti vasojen kielivät liian suuresta kannasta ravintoresursseihin nähden, samoin vasatuotto vähenee, kun ravinto vähenee. Erityisesti nykyinen tilanne näkyy vasapainoissa, sillä alueen suuri valkohäntäpeurakanta vasojen kanssa samankokoisena kilpailee pääosin samoista eväistä.
Miten sitten metsästäjät/riistaorganisaatio korjaa tilannetta. Vähennetään tietysti metsästystä kun vasatuotto vähenee, kun pitäisi tehdä juuri päinvastoin. Pitäisi vähentää eläimiä ja sopeuttaa kanta käytettävissä oleviin ravintoresursseihin.
Keskusteluketjun asiantuntija: ”Kaatotavoitteista jäätiin ,kun vasatuotto on laskenut. Metsästäjät rajoittavat jahtia näissä tilanteissa. Naaraita on myös jätetty kaatamatta samasta syystä.”
Sama ilmiö koskee koko maata. 1970-luvulla uudistettiin valtavat määrät männylle, liiankin suuret. Hyvien ravintoresussien myötä 1980 hirvimäärä nousi 100 000:een. Männyn määrää alettiin pienentää järkiperäisiin määriin.
Hirvien määrä on kuitenkin pidetty härkäpäisesti likimain samana. Hirvituhot vähenevissä mäntytaimikoissa alkoivat kasvaa. 2000-luvun taitteessa kanta ryöstäytyi 150 000 paikkeille ja se oli lopullinen niitti. Yhä useammat metsänomistajat alkoivat ainoana vaihtoehtona yhä enenevässä määrin suojatua hirvituhoilta siirtymällä kuuselle uudistamiseen.
Se on johtanut kierteeseen, jossa mäntytaimikot jatkuvasti vähenevät ja jäljelle jäävissä taimikoissa tuhot lisääntyvät. Hirvimäärää ei suostuta vähentämään, se on edelleen noin 100 000, vaikka talviravintoresurssi on pudonnut murto-osaan.
Palstan asiantuntija on sitä mieltä, että asia voidaan korjata raivaamalla tehokkaasti taimikoista osa talviravinnosta pois, jolloin ne jättävät syömättä jäljelle jääneen ravinnon.
On toki muitakin laatuongelmia, tässä keskusteluketjussa on pyritty keskustelemaan hirviongelmasta, koska palstan sääntöjen mukaan pitäisi keskustella otsikon aiheesta.
Tuolla aiemmin ihmeteltiin intohimoani keskittyä hirviasioihin ja niistä vääntämiseen. Syy siihen on selvä, se on suurin ongelma.
En viitsi kauheasti kinastella aiheista, joista saan itse päättää. Voin itse päättää kasvatanko jaksollisesti tai jatkuvasti, mitä harvennusmallia käytän, minkä merkkisen sahan ostan, teroitanko peltiterän joka tankkauksen yhteydessä tai kerran kuukaudessa, miten muokkaan, teenkö tien tai ei jne. jne. Saan itse päättää ja kannan vastuun, jos teen väärän päätöksen. Mitä niistä kinastelemaan.
Yksi on josta en voi itse päättää on puulajivalinta. Uudistukseen ei voi käyttää kasvupaikalle parhaiten soveltuvaa puulajia ja kaikki metsätalouden järkevyys kaatuu siihen.
Samalla tontilla vasotaan ja talvehditaan ja vaikka taimikot olivat puhtaista männiköitä ne syötiin. Hirvituhotarkastaja kutsuikin kuvioita ”hirvien laitumiksi” ei taimikoiksi.
Tutkimus perustui vuonna 1980 perustetun hirvivioituskokeen aineistoon, jossa männyntaimia on vioitettu tarkoituksella mukaillen hirvien tekemiä tuhoja. Koepuut on mitattu maastossa, ja ne on käytetty Uimaharjun sahalla tukkiröntgenissä. Tavoitteena oli tutkia, miten hirvivioitus vaikuttaa puun käyttöön sahatukkina ja löytyykö tukkiröntgen kuvien perusteella sellaisia sisäisiä vikoja joita ei pystytä maastossa havaitsemaan.
Tutkimuksesta ilmeni, että 70 % vioitetuista taimista ja 21,4 % vioittamattomista ei sovellu käytettäväksi sahatukkina. Tulos saatiin analysoimalla tukkiröntgenistä saatuja kuvia visuaalisesti. Syynä kelpaamattomuudelle oli useimmiten joko mutka tukkirungossa tai lenkous.
Kiitos ”suorittavalle portaalle” minunkin puolestani kutsusta! Olet keksinyt niin maailmaa mullistavan taimikonhoitomenetelmän, jolla säästetään vuositasolla valtavia rahasummia, että tietoa pitää ehdottomasti jakaa laajemmalle.
Avoin kutsu palstalle tilaisuuteen, jossa esitelmöit aiheesta:
”Miten kasvatan laatupuuta alueella, jossa hirvitiheys voi olla jopa 100 / 1000ha.”
Ymmärsin, että Metsälehtikin olisi valmis sponsoroimaan tilaisuutta, ehkä grilli kuumana, Kivikylän makkaraa, valkohäntäpeuran sisäfilettä ja virvokkeita?
Ennen kuin lähetät kutsun kannattaa ehkä kuitenkin vielä terästää muistia aikaperspektiivien suhteen havainnoissasi.
”Sellainenkin yksittäistapaus mahtuu asiakaspiiriin ,jossa isäntä sai täydet korvaukset männyntaimikkoon kohdistuneesta hirvituhosta keskellä talvehtimisaluetta.”
”Tein alueelle itse kakkosharvennuksen ,jonka jälkeen palstalle jäi laadukas täystiheä männikkö lihomaan päätehakkuuseen. Kyseiseisellä tienoolla olen harventanut satoja hehtaareita männiköitä ,joissa puusto on keskimääräistä parempaa ja puita runsaasti. Vaikka siellä on talvehtinut aikanaan kolmenumeroinen määrä hirviä /1000ha , on todellisten vahinkojen määrä vähäinen.”
Kun kakkosharvennus alueella on tehty jokunen vuosi sitten, on puuston ikä reilusti yli 50 vuotta, ehkä 60 ?
Hirvimäärä nousi 100 000 paikkeille vasta vuoden 1980 tienoilla, eli 40 vuotta sitten.1970 hirvimäärä oli alle 20 000 ja 70-luvulla määrän noustessa mäntytaimikoiden pita-ala oli lähes nelikertainen nykyiseen nähden, joten syöntipaine (hirvimäärä taimikkohehtaaria kohden) oli ehkä luokkaa kymmenesosa nykyisestä. Eli ne laatumänniköt eivät ole taimikkovaiheessa hirviä nähneet.
Itselläkin ovat vuonna 1972 perustetut mäntytaimikot huippuluokkaa vaikka olen saanut alueelle hirvituhokorvauksia. Hirvituhokorvaukset (136€ /ha !) olen tosin saanut 2000-luvulla toisiin kuvioihin, jotka ovatkin täysin piloilla.
Itse olen ymmärtänyt toisiin keskusteluketjuihin ”suorittavan portaan” lähettämistä valtavasta määrästä suuren hirvimäärän aikana kasvatetttuja, nyt ensiharvennusvaiheessa olevia kuvioita, että ne ovatkin kaikki piloilla. Pahoja ryteikköjä kaikki, mäntyjen tyvet ja koivut ihan mutkaisia. Mistä sitten johtunee.
”Minusta varmaan se ”ongelmaporukka” hirivikantojen osalta metsänomistajien joukossa on tuo 40% joukko.”
Jos nyt ”ongelmaporukasta” sallitaan puhua, niin minusta se on pienempi. Ongelmana on porukka, joille metsästyksestä on muodostunut elämäntapa, intohimo ja metsästysaiheinen kalenteri tahdittaa täysin koko elämää. Sekään ei vielä ole laajempi ongelma, ehkä kuitenkin henkilön läheisille.
Ongelma on se, että nämä, kieltämättä aktiiviset henkilöt etenevät riistaorganisaatiossa johtotehtäviin. Sekään ei vielä ole ongelma, vaan se että tämä samanhenkinen pieni porukka alkaa elää omassa pienessä kuplassaan ajaa vain omaa etuaan ja kieltää täysin, että heidän toiminnallaan voisi olla kielteisiäkin vaikutuksia. Riistaneuvoston puheenjohtajan sanoilla ”näillä mennään” vaikka sidosryhmät olivat yksimielisiä, että se johtaa vakaviin ongelmiin.
Otan esimerkin tästä keskusteluketjusta, miten liika intohimo harrastukseen alkaa johtaa sokeutumiseen:
”Kyseiseisellä tienoolla olen harventanut satoja hehtaareita männiköitä ,joissa puusto on keskimääräistä parempaa ja puita runsaasti. Vaikka siellä on talvehtinut aikanaan kolmenumeroinen määrä hirviä /1000ha, on todellisten vahinkojen määrä vähäinen.”
Kolminumeroinen määrä hirviä tarkoittaa vähintään sata (100) hirveä tuhannelle (1000) hehtaarille. Koko Suomeen se tarkoittaisi kolme miljoonaa (3 000 000) hirveä. Tällä hirvimäärällä puunkorjuun ammattilaisen mielestä ”puusto on keskimääräistä parempaa ja puita runsaasti ja todellisten vahinkojen määrä on vähäinen”.
”Mitenkäs, oletko käynyt läpi jo kansanedustajiakin?”
Olen. Homma on kuitenkin turhaa ja turhauttavaa. Vaikka patistelu on johtanut kysymykseen eduskunnassa, niin vastaus on niin ennalta arvattavissa, että kysmyksen liitteeksi voisi liittää samalla vastauksen siihen. Säästyisi aikaa. Jos vaikka päädyttäisiin tekemään kansalaisaloite aiheesta, niin voisin antaa vastauksen heti, ettei tarvitse kierrättää eduskunnan kautta. MMM:lla näyttää olevan valmis vastausformaatti, voisin kyllä sen avulla vastata ministerin puolesta.
”Planter, ei sattumalta ollut Veistola joka sinulle vastasi?”
Ei ollut sattumalta. Patistelin mm. valtakunnallisessa riistaneuvostossa vaikuttavia SLL:n jäseniä.
Viesti vhp asiassa oli, että pelkällä SLL:n kannanotolla ei ole juuri mitään painoarvoa, jollei siihen yhdistä erilaista aikaavievää taustatyötä. Lähiaikoina SLL ei ole mitään uutta avausta tekemässä sen suhteen.
Ilmeisesti SLL näkee ”avohaakkuuraiskiot” pahimpana uhkana luonnon monimuotoisuuden vähenemiselle ja mielipidevaikuttamisen panokset kohdistetaan täysimääräisenä siihen. SLL:n mielestä haitalliset vieraslajihirvieläimet ilmeisti vain rikastuttavat Suomen luontoa?
Suomen Luonnonsuojeluliitto tuntuu luottavan siihen, että maa-ja metsätalousministeriö osaa huolehtia monimuotoisuuden säilymisestä parhain päin hirvielänten ”kannanhoidon” avulla. Se ei kuitenkaan luota siihen, että MMM osaisi metsänhoidon osalta vaalia luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja on ottanut asiakseen korjata tämän epäkohdan. Ehkä ovat oikeassa, sillä MMM näyttä olevan nimenomaan riistan”hoitoon” keskittynyt ministeriö, mutta metsänhoito- ja metsätalousosaaminen puuttuu?
Erivärisiin matoihin kannattaa suhtautua suurella varauksella, voivat olla ihan missä asennossa tahansa, sillä:
Luken arvion mukaan viimeisen jahdin jälkeen Suomessa on 74800 – 100600 hirveä, saman levyinen arviohaarukka pätenee hirvitalousalueillakin.
Lähtötiedoissa, joista reaaliaikainen ennuste laskettu on 20-30% arviohaarukka ja siitä on saatu tulos 0.05 hirven tarkkuudella ja tiheys 0,1%:n tarkkuudella.
Samalla tarkkuudella on laskettu Lieksassakin, missä voi olla 2 tai 8 hirveä tuhannella hehtaarilla tai jotain siltä väliltä, mutta tuskin voi laskea 0,01 eläimen tarkkuudella.
(Viiteeksi kansakoulun laskuoppia: Summan ja erotuksen vastauksessa on sama määrä desimaaleja, kuin epätarkimmassa lähtöarvossa.
Tulon ja osamäärän (kerto-ja jakolaskun) vastauksessa on sama määrä merkitseviä numeroita, kuin epätarkimmassa lähtöarvossa.)Linkissä riistakeskuksen käsitys ”talkoista” . Riistakeskus tietysti vetää kotiinpäin ja antaisi maanomistajille mahdollisimman vähän. Tälläkin pihillä mallillla täällä Varsinais-Suomessa hehtaarivuokrat nousevat helposti t 5-15 € luokkaan. Sitä voi maanomistaja tietysti nokittaa ja pistää vaikka tömäkät 25€. Toki se kannattaa ottaa, koska on sinisilmäistä ajatella, että hirvieläinkannat alkaisivat laskea. Jos alkavat laskea, laskee myös maanvuokra ja tuhot.
https://www.aitomaaseutu.fi/media/mets%C3%A4st%C3%A4j%C3%A4-02_2018.pdf
Vieläkö jossain harrastetaan lihanpalaa metsästysvuokrana, eikö se ole jo katoavaa kansanperinnettä. Etämetsänomistajat kun asuvat ties missä ja rahastot tuskin jakavat lihaa osuuden omistajille.
Omaa perillistä huvitti suunnattomasti, kun kerroin, että valmistaudu auttamaan kun vuokranmaksaja tulee.
Hän saattaa jäädä jumiin Heathrow:n lentokentän tulliin. Menee apuun, kun seuran vuokranmaksuvastaava on tullin tiskillä Turun Sanomaan kääritty lihaklöntti virkailijoiden edesssä ja selittää ” moose meat, moose hunting hire….you know, pum, pum hire meat, no forest pig rutto…”
Jos palaisi otsikon aiheeseen, miten metsänomistaja voi vaikuttaa hirvieläinkantaan maillaan.
Olen yrittänyt alueellisen riistaneuvoston kautta, mutta se ei ole vaikutuskanava. Neuvostossa on 10 jäsentä, joista yksi on nimellisesti metsänomistajien edustaja MTK:n kautta, mutta hänkin on aktiivimetsästäjä. Puheenjohtaja nuijii MMM:n hyväksymänä vuosi vuodelta hirvitiheytavoitteita yli 4/ 1000 ha, jotka eivät mahdollista mänty- ja koivutaimikoiden perustamista.
Olen ollut yhteydessä kaikkien puoluiden paikallisiin kansanedustajiin. Osa kumarsi kohteliaasti, äänien toivossa, ”asiaa pidetään esillä.”. Aika hämmästyttävää, ettei keskustapuoluetta kiinnosta lainkaan metsätuhot, eikä vihreiltä tullut minkäänlaista kommenttia valkohäntäpeuran aiheuttamaan luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen. Yllättäen eniten vaivaa vastaukseen oli nähnyt SDP. Vihreillä ratkaisuksi ajatellaan ilmeisesti siirtymistä jatkuvapeitteiseen kasvatukseen, joka ratkaisee kaikki hiilinielu-ja monimuotoiuusongelmat, myös MTK on esittänyt jatkuvapeitteiseen siirtymistä pahimmille hirvituhoalueille.
Eduskunnan maa-ja metsätalousvaliokunnan jäseneltä ei irronnut kuin sanahelinää, omat aivot ovat narikassa ja välitetään riistakeskuksen viesti, että kaikki muuttuu paremmaksi, kunhan kannanhoitosuunnitelmat ja niiden toteutus alkavat kunnolla pyöriä. Maa-ja metsätalousministeriöstä kerrottiin, että kaikki hirvieläintuhot kyllä korvataan maanomistajille lupajärjestelmän puitteissa! Valtiontalouden tarkastuvirastosta kysyin, miksi seurantaa ei ole tehty aiemmassa tarkastuskertomuksessa vaadittujen hirvielänkantojen säätelyn tehostamisesta. Kerrottiin, että pitäisi tehdä uusi tarkastuskertomus, vanhan seurantaa ei tehdä.
Kysyin myös Suomen luonnonsuojeluliitolta, eikö heitä huolestuta, että ylisuuri pienien hirvielänten kanta on tuhonnut jo saaristossa merkittävien luontokohteiden monimuotoisuuden.
”Olemme mukana erilaisissa metsästystä ja riistakantojen hoitoa käsittelevissä konklaaveissa, joissa tämänkin asian voi ottaa puheeksi. Toisaalta pelkällä SLL:n kannanotolla ei ole juuri mitään painoarvoa. Luulisi, että keskustalainen MTK-MMM-metsästäjät -aseveliakseli osaisi hoitaa tällaisen asian ihan itse.”
Ainoa vaikuttamistapa metsänomistajalla metsästysmaan vuokrasopimus. Vuokrasopimusta ei kannata irtisanoa, koska silloin maanomistaja kieltäisi metsästyksen ja olisi omalta osaltaan ”syyllinen” liian suureen hirvieläinkantaan. Sen sijaan kannattaa maanvuokra asettaa tasolle, joka korvaa kaikki vahingot, myös odotusarvon, kun taimikon syntyminen viivästyy. Jos se johtaa hirvieläinten määrän kasvuun nostetaan vuokraa edelleen. Jos vuokrasopimuksia ei synny, niin vahingot lisääntyvät, mutta eläimet alkavat enenevässä määrin löytyä autojen konepelleiltä ja kaikki hirvivahinkokorvaukset räjähtävät käsiin. Yhteiskunta puuttuu peliin ja systeemi muuttuu. Tämä näyttää ainoalta mahdollisuudelta.
Missään muuaalla maailmassa ei ole tällaista tilannetta, hirvieläimiä voi olla sata tuhannella hehtaarilla ja metsästys on ilmaista. Kymmenien eurojen metsästysmaan hehtaarivuokria löytyy mm Ruotsista ja Saksasta. Vuokrien periminen kohdistuisi tietysti vain alueille, joilla esiintyy hirvieläinvahinkoja. Esimerkiksi Kainuuta, jossa hortoilee pari hirveä tuhannella hehtaarilla tämä ei koskisi.
Luken ”Pellikka, Juutinen, Eskelinen” selvityksen mukaan metsästäjät ovat valmiita käyttämään lisää rahaa keskimäärin 280€ vuodessa harrastukseensa, joten raha puute ei tee kiusaa, kun se vaan ohjataan oikeaan osoitteeseen.
