Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Mikä sitten voisi olla hovioikeuden päätöksen merkitys metsänomistajille.
Ei se tietenkään sitä tarkoita, että puunostaja on korvausvelvollinen, jos metsänhakkuusopimuksessa arvioitu tukkien ja kuitupuun osuus ei toteudu. Eikä siihen voida asettaa mitään rajaa montako kymmentä prosenttia eroa saa olla arvion ja toteutuman välillä. Tuskin kukaan lähtee oikeuteen pienen kiistanlaisen eron vuoksi, kun pelotteena on kymmenien tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulujen maksu, jos häviää.
Tilanne on kuitenkin ollut se, että ostaja on saanut katkoa rungot miten tahansa, eikä metsänomistajalla ole ollut siihen mitään sanomista. Lakia puutavaran mittauksesta ei sovelleta katkontaan, joten metsänomistaja on ollut katkonnan suhteen täysin lainsuojaton.
Jos metsänhakkuusopimuksessa on määritelty, että käytetään tukkipituuksia 4,3….5,5, niin riittää, että on tehty kaksi 4,3 pituista ja loput pidempiä. Hakkuusopimukset ehdot ovat täyttyneet.
tai
Leimikon on hakannut uusi motokuski, elämänsä ensimmäisen, sekin on joskus tehtävä. Homma on kuitenkin mennyt pieleen. Laatua on tehty niin varmanpäälle, tukkisaanto on jäänyt olemattomaksi.Onhan se väärin, että näissä tapauksissa riskin ja vastuun on kantanut ainoastaan metsänomistaja. Nyt räikeisiin virheisiin voidaan puuttua ja se toivottavasti johtaa siihen, ettei niitä tapahdu.
HO:
”Eli puunostajalla on oikeus tehdä sopimuksenmukaisia puutavaralajeja ja oikeuksia toteuttaa sopimusta lukuisilla erilaisilla katkontayhdistelmillä, mutta tästä ostajan valinnanvapaudesta huolimatta rungot on aina katkottava niin, että arvokkaimpia osia otetaan maksimimäärä, sitten toiseksi arvokkaimpia jne. Koko puukaupan ja sopimusten lähtökohtana on, että runkojen arvo maksimoidaan.”Tämä meille jatkuvasti tarjottu perustelu voitaneen nyt ampua lopullisesti alas: ”Loppukäyttäjät lopulta määräävät, mitä dimensioita tehdään.”
”Yhtiö otti tarkoituksella riskin ettei esitä mittaustulosteita ja siten sai oikeuden kannan siihen voidaanko ne jättää näyttämättä myyjälle yrityssalaisuuteen vedoten”
Yhtiö olisi kuitenkin voinut esittää kaikki halussaan olevat katkonta- ja laatudokumentit hovioikeudelle todistaakseen, että katkonta on tehty sopimuksen mukaan. Jos katkonnassa ei ollut merkittäviä virheitä, se olisi voittanut oikeudenkäynnin. Metsänomistaja olisi hävinnyt jutun ja UPM olisi voinut jatkaa kuten ennenkin. Miksi se ei tehnyt niin, miksi se ei esittänyt mittaustulosteita hovioikeudelle?
Yrityssalaisuuksiin tuskin voi vedota asiakirjojen esittämisessä oikeudelle. Jos yhden leimikon katkontadokumentit sisältävät niin tärkeitä yrityssalaisuuksia, että UPM:n tulevaisuus olisi niiden vuoksi vaarantunut, olisi se voinut pyytää oikeudenkäyntiasiakirjat salaisiksi.
Nyt menee vähän harhaan, kun yritetään todistaa aivan muualla olevilla laiminlyödyillä harvennusta vaativilla leimikoilla, että hovioikeuden päätös olisi ollut väärä.
Kyseessä oli päätehakkuuleimikko, jonka Mhy oli rajannut ja arvioinut.
http://www.paijannemhy.fi/ajankohtaista/blogi/631-virheellinen-katkonta-vahingonkorvaus
Näin sisäsaaristossa luonnonsuojelualueella Ruissalon saaressa:
Turun Sanomat:
”Pienten hirvieläinten metsästyksen aloittamisesta Ruissalossa päätettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2017 tehdyn laskennan jälkeen, jolloin Ruissalon metsäkauriskannan vahvuudeksi arvioitiin jopa 400 eläintä. Metsästysvuonna 2017–2018 metsäkauriita metsästettiin 73 ja valkohäntäpeuroja 18 yksilöä. Metsästysvuonna 2018–2019 jahti toistettiin ja tällöin saalis oli 76 metsäkaurista sekä viisi valkohäntäpeuraa.
Metsästyksen tavoitteet
Metsäkauriin osalta metsästyksen tavoitteena on pienentää lajin kanta tasolle, jolla tammen ja muiden Ruissalon luonnon arvokkaiden kasvilajien uusiutuminen on mahdollista. Metsäkauriin tavoitekannaksi Ruissalossa on määritelty noin 40-50 metsäkaurista.
Valkohäntäpeura luokitellaan Kansallisessa vieraslajistrategiassa tarkkailtavaksi tai paikallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Metsästyksen tarkoitus on supistaa Ruissalon valkohäntäpeurakanta mahdollisimman pieneksi.
Turun kaupungin ympäristönsuojelu jatkaa metsäkauriiden ja valkohäntäpeurojen metsästystä Turun kaupungin maa-alueilla Ruissalossa lajien normaaliin metsästysaikaan 1.9.2019–15.2.2020.”
Toisessa saaressa ei ole ympäristönsuojelun erikoislupaa:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/artikkeli-1.346434
”Sitä olen miettinyt, mikä siirtää punkit ulkosaaristoon ja luodoille, joista puuttuvat kauriit ja jänikset: onko se vesilinnut vai jyrsijät vai molemmat yhdessä?”
Myyrät uivat ihan itse luodolta toiselle, samoin minkit, ne yhdessä lintujen kanssa varmaankin onnistuvat levittämään ja ylläpitämään punkkikantaa:
”Minusta supikoiran asemaa ei pidä verrata minkkiin tai valkohäntäpeuraan vain siksi, että kaikki ovat vieraslajeja”
Kaikki riippuu kaikesta.Valkohäntäpeuran ja supikoiran räjähdysmäisellä kasvullakin on kohtalonyhteys. Kymmenisen vuotta sitten aloitettiin ilveskannan ”hoito”. Ainakin täältä ne hävitettiin lähes kokonaan. ”Kannanhoidon” tarkoituksena, oli hoitaa pois ilvekset, jotka olivat oppineet hakemaan ruokansa valkohäntien- ja kauriiden ruokintapaikoilta.
Ilveksen lautasmallissa on kuitenkin pääruokalajeina myös hyvin helppo saalis supikoira ja kettu. Ilvesten hoidon seurauksena supikoiran lähes ainoa luontainen vihollinen hävitettiin. Metsästäjät saavat sitten ottaa ilveksen roolin ja jahdata supikoiria ympäri vuoden, joka vuosi. Mikään yksittäinen kampanja ei auta. Vuoden tauko tehopyynnissä ja supikanta palautuu ennalleen.
”Kummasti tuota supikoiraa pidetään harmittomana otuksena. Punkit leviävät pihapiiriin varmasti…”
Ei taida kukaan pitää harmittomana. Tuo punkkiasia taitaa kyllä olla toisinpäin. Supikoira vähentää borrelioosia. Sen lautamallissa on pääruokalajina myyrät ja muut pikkujyrsijät. Myyrät ovat borrelian reservuaareja. Saattaa hyvinkin olla, että myyriä syömällä se ehkäisee borrelian leviämistä, enemmän kuin itse levittämällä.
Itse olen kotoisin saaristokunnasta ja seurannut siellä koko ikäni ympäristön tilaa ja muuttumista. Sisäsaaristossa vieraslajien haitallisuusjärjestys on omien havaintojeni mukaan aivan selvä. Pahin on valkohäntäpeura, sitten minkki ja seuraavana supikoira. Supille on tullut saaristoon uusi luontainen vihollinen, nopeasti lisääntynyt merikotka. Kun supi uskaltautuu avoimeen maastoon, rannalle, niin siitä lähtee ja äkkiä karvat pöllyten pilven reunalle, kotkan kynsissä.
Maa-ja metsästystalousministeriössä varmaan mietitään, pitäisikö alkaa jo merikotkan ”kannanhoito”, sillä se on hävittänyt metsästettäviä vesilintuja, erityisesti haahkat ovat paineessa. Toisaalta se on hävittänyt tehokkaasti myös ei-toivottuja tulokaslintuja, merimetsoja.
”Kannanhoidolla” on usein arvaamattomat seuraukset, ei nähdä kokonaisuutta, kun mennään poistamaan ravintoketjusta jokin lenkki.
Luonto itse hoitaa usein asiat fiksummin, jos sen annetaan se tehdä.
”Planter, oletko tuosta supikoirasta nyt ihan varma? Eikö sitä ole pidetty aika ongelmallisena lajina monimuotoisuuden kannalta?”
Olisi toivottavaa, että supikoira poistettaisiin Suomen luonnosta, mutta se on mahdoton tehtävä. Näkisin, että supikoirien jahtaamiseen käytetyt resurssit käytetettäisiin vielä paljon haitallisemman vieraslajin, valkohäntäpeuran, torjuntaan. Sen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen on kertaluokkaa suurempi ja vielä olisi jotain tehtävissä sen suhteen.
Luke, Katja Holmala:
”Ilman metsästyspainettakin 80 prosenttia supikoirista kuolee ennen ensimmäistä elinvuottaan.
Supikoiranaaras synnyttää yhden pentueen vuosittain. Keskimäärin pentuja syntyy viisi.
Jos metsästys jollain alueella on tehokasta, supikoira tasapainottaa korkeaa jälkeläiskuolleisuutta kasvattamalla pentuekokoa jopa 10–12 pentuun.”Vieraslajit.fi
”Supikoira on kaikkiruokainen opportunisti, joka kykenee hyödyntämään moninaisia ravintolähteitä ja elämään hyvinkin erilaisissa elinympäristöissä myös lähellä ihmisasutusta. Supikoiran pääravintoa ovat pikkunisäkkäät (sekä myyrät että päästäiset), mutta se käyttää ravintonaan myös runsaasti kasviravintoa, kuten marjoja ja viljaa, raatoja, tunkiojätteitä ja hyönteisiä. Etenkin keväällä se saalistaa myös sammakoita, ja voi paikoin pyydystää linnunpoikasia ja syödä munia, harvemmin aikuisia lintuja.”Supikoira ei siis ole varsinainen munarosvo, syö toki kun sattuu löytämään. Pahempi peto on mielestäni minkki, joka lintusaareen päästessään tappaa kaiken minkä kiinni saa, vaikka ei syö niitä. Kokemusta on omalta pihaltakin, kiipesi mustarastaan pesään ja puri hengettömäksi kaikki lähes lentokykyiset poikaset. Saattoi viedä yhden menessään, muut vain tappoi.
Metsästysvuokrasopimuksesta:
Olen pidättänyt metsästysoikeuden myös itselleni metsästysvuokrasopimuksessa, mutta en kai tätä omaa oikeutta voi lähteä kauppaamaan edelleen muille, edes sukulaisille, se olisi pitänyt mainita seuralle tehdyssä sopimuksessa. Toisinpäin kyllä, eli seura voi ottaa vierailijoita mukaan.Sen sijaan voisin tietysti irtisanoa sopimuksen ja tehdä uuden metsästysvuokrasopimuksen vaikka jokaiselle riistalajille erikseen. Jokainen vaan laittaa reppuunsa kopion omasta sopimuksestaan, jos tulee toinen metsästäjä vastaan samoilla mailla, niin voi näyttää millä asialla on.
Metsästäjien kannalta järjestely voisi tuntua sekavalta, mutta saattaisi olla maanomistajan kannalta hyvä. Metsässä olisi jatkuvasti paljon liikennettä pelottelemassa hirviä pois taimikoista, vaikka jahdattaisiinkin jotain muuta.
Sitten on vielä se metsästäjäpotentiaali, joka on hyödyntämättä, joka ei pääse jahtiin, vaikka on kova hinku. En osaa sanoa paljonko sitä on.
Viikonloppuna olin perhejuhlissa, jossa sukulaimies kyseli mahdollisuutta päästä vhp jahtiin metsääni. Hän on pyrkinyt vuosikaudet oman paikkakuntansa seuraan, mutta maattomana ei ole päässyt. Jos sattuisi pääsemään, niin on kahden vuoden koeaika, ennenkuin pääsisi tositoimiin.
Itse olen vuokrannut metsästysoikeuden paikalliselle seuralle, eivätkä he ole innokkaita ottamaan seuraan toispaikkakuntalaista maatonta, joten en voinut auttaa.
Mietimme, että pitäisikö pilkkoa metsästyvuokrasopimus useaan osaan.
Paikalliselle seuralle vuokraisin hirven- ja valkohäntäpeuran metsästysoikeuden. Koska niissä on yhtenäinen pinta-alavaatimus.
Tälle sukulaismiehelle vuokraisin metsäkauriin ja villisian metsästysoikeuden, että pääsi edes yrittämään ja ehkä saisi saalistakin.
Kolmannen metsästyoikeuden vuokraisin linnustajille.
Rauhoittaisin metsässäni puuntuotannon kannalta hyödylliset eläimet, jotka joko verottavat hirvieläimiä tai niiden vasoja tai myyriä. Susi, ilves, kettu, supikoira, näätä…
