Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Olen astunut Glansin kynnyksen yli ja ostanut Stihlin, myi niitä joskus kymmenen vuotta sitten.
Virtasenkaupassa oli mustan perjantain tarjouksena Jonköping moottorisaha 52cc / 2,2 kW, TM-testivoittajana mainostettiin. Hinta oli 19,90€. Siitä kun ALV pois ja verovähennyksiin, niin hinta 12€, mukana oli lisäksi jotain tykötarpeita polttoainepurkkeja ym. En kuitenkaan lähtenyt jonottamaan.
Niillä voisi tehdä töitä Tolopaisen malliin. Traktorin kauha täyteen sahoja, kun aamulla lähtee metsätöihin. Kun sahaan tule paha häiriö, kuten polttoaine loppuu tai terä tylstyy, niin heitetään pois ja otetaan kauhasta uusi. Työ jatkuu ilman turhia taukoja.
”Onko mahdollista, että kolarimäärä kasvaa 40% ja hirvikanta vain 4% ?”
Nimimerkki Peoleo antoi aloitukseni kysymykseen täydellisen vastauksen. Eli kyseinen ero on mahdollista, jos tarkastellaan valtakunnalista kolarimäärää.
Maakuntatasolla kolarimäärää voisi käyttää hirvikannan muutoksen arviointiin, kun mukaan otetaan maakuntakohtainen ”kolariherkkyys”. Toisaalta jostain pitäisi silloin saada lähes reaaliaikainen luotettava kolaritilasto. Liikennevirasto ja vakuutusyhtiöt tuottanevat luotettavinta tietoa, mutta viiveellä. Riistakeskuksen riistavahinkorekisteriin eivät kirjaudu kaikki kolarit, joten se on epäluotettava.
Aloituksen pääkysymys, miksi hirvikanta-arvioissa on systemaattinen virhe on kuitenkin edelleen arvoitus. Sehän on ymmärrettävää, ettei millään pystytä tarkkaan laskemaan tai arvioimaan metsissä olevaa hirvimäärää. Kuitenkin, jos takaisinlaskenta välillä lähtisi korjaamaan määrää alaspäinkin, niin silloin arvio olisi osunut paremmin kohdalleen. Kun korjaus menee aina ylöspäin ja paljon, niin silloin laskennan lähtötiedoissa on jokin ”vika”.
Kun riistavahinkorekisteriinkin päätyy kaksi kolmesta kolarista, vaikka kolareiden havaitseminen on paljon helpompaa kuin hirvien, niin ehkä syy on sama. Kaikki päivittäiset hirvihavainnot eivät vaan päädy riistakeskuksen tietokantaan.
Arviointilaskennan parametreihin ei kuitenkaan voine lisätä hirvimäärää lisäävää vakiota, ”tökkimiskerrointa”.
https://www.kainuunsanomat.fi/kuhmolainen/kuhmo/hirvihavainnot-tokkivat-kuhmossa/
Kyllä Timpan mainitsemilla tekijöilläkin on oma merkityksensä, mutta en sentään usko -30% vaikutukseen.
Katselin eri riistakeskusalueiden lukuja. Itseäni kiinnostavassa Varsinais-Suomessa havinnot per päivä ovat lisääntyneet vuosista 2016-2017, eikä muuallakaan varsinaisella puuntuotantoalueella ole kovin suuria muutoksia suuntaan tai toiseen.
Pohjois-Suomi: Lappi, Oulu, Kainuu näkyy vetävän koko valtakunnan havainnot alas. Siellä ei nähdä oikein mitään….kaamos on tehnyt tehtävänsä.
No tulipahan saatua Keski-Suomen pojilta kootut selitykset, miten siellä hirvet ovat taas loppumassa…..vaikka eivät olekaan.
”Mielestäni luotettavin hirvitiheysindeksi on metsästysaikaiset päivittäiset hirvihavainnot/hirviseurue. Ne ovat laskeneet vuosien 2014 ja-15 tasolta 3,5 yksilöä marraskuun 25. päivän tilaston mukaan vuoden vuoden 2017 2,8:aan ja vuoden 2018 2,5:een….. Planter. Sieltä Riistahavainnot.fi:stä löytyy faktaa. Tutki tarkoin.”
Nyt tutkin tarkoin. Pitää paikkansa, tuolta näyttää.
Tutkin myös saalista per seuruepäivä. Se on vuosikymmenen korkeimmalla tasolla.
Kun käydään metsällä saa seurue päivässä saalista enemmän kuin kertaakaan tällä vuosikymmenellä. Eikö voisi päätellä, että hirviä on paljon, kun saadaan nopeasti paljon saalista.
Lisäksi, kun hirvikolarit ovat lisääntyneet 40% ja riistakolmiolaskennassa 30% lisäys, voisi kuvitella, että hirvetkin on vähän lisääntyneet.
Mutta ei, hirvihavaintojen per seuruepäivä lukumäärä on sen Timpan mainitseman 30% pienempi kuin muutama vuosi sitten, aivan selkeästi vuosikymmen pienin. Kaadettu saalis on mukana havaintomäärässä.
Saadaan siis vuosikymmenen suurin päiväsaalis, mutta nähdään hirviä selvästi vähiten päivässä. Herättääkö kysymyksiä?
Sattumoisin tämä havaintoja per päivä on se teoriassa luotettavin mittari, jolla on suuri painoarvo kanta-arviota laskettaessa.
Iso ruuvimeisseli ruuvaa ja ja metsänomistajia vedätetään?
”Takaisinlaskentaa siis tarvitaan , kun pyyntilupia ei käytetä suunniteltua määrää eikä saaliin sukupuolisuosituksia noudateta.”
Ei ole takaisinlaskennan tarkoitus nyt ollenkaan hallinnassa.
Saalis on kannan arvioinnissa se ainoa luotettava kentältä tuleva tieto. On aika helppo laskea kaadettujen määrä sukupuoli ja vasojen määrä. Ei tarvitse seuraavassa kannanarvioinissa tarkentaa mikä oli vuoden 2017 kaadettujen määrä ja sukupuolijakautuma, eiköhän se pysy likimain samana?
Epävarmuus ei liity saaliiseen, vaan metsään jäävän kannan määrään, sukupuoli- ja ikäjakaumaan. Sitä tarkennetaan takaisinpäin, eli onko mahdollista, että metsään jäävä kanta on voinut tuottaa seuraavina vuosina saadun saaliin ja uuden arvion mukaisen jäävän kannan. Jos ei ole, sitä tarkennetaan takaisinpäin, siis vuoden 2017 jäävä kanta tulee tarkentumaan ensi keväänä ja muutaman vuoden sen jälkeenkin.
Esitin, että olisi ihan mukava nähdä päällekkäin reaaliaikainen arvio ja taaksepäin laskettu tarkennettu arvio, joka on tarkentunut muutaman vuoden viiveellä, siinä kun on se systemaattinen virhe.
Suurimmat mahdolliset virhelähteet tiedoissa, jotka menevät Lukelle laskentaa varten ovat:
Normaali inhimillinen tahaton epätarkkuus metsästäjien arvioissa.
Jotkut seurueet panikoivat, että hirvet loppuvat ja haluavat itse säätää määrä ilmoittamalla pienempiä jäävän kannan määriä.
”Digiloikka”, kaikkki senioripainoitteiset porukat eivät osaa tai halua käyttää tietotekniikkaa ja havaintoja unohtuu ja jää menemättä sen vuoksi perille.
Riistakeskuksen iso ”säätösuutin”. Tiedot kerätään riistakeskuksen serverille. Jotkut ovat sitä mieltä, että metsästystä harrastavat ”vuorineuvokset” määräävät hirvikannan suuruuden. Niin tai näin, olisi hyvin helppo säätää kannan säätelyyn vaikuttavat parametrit halutuiksi riistakeskuksessa ennen niiden toimittamista Luken laskentaan.
Keräämällä saalistiedot metsästäjiltä ja siirtämällä puolet Kemera (Kestävä Metsätalous) rahoista Lukelle käytettäväksi lentolaskentaan, saataisiin huomattavsti luotettavampi tieto jäävästä kannasta.
”Onko mahdollista, että kolarimäärä kasvaa 40% ja hirvikanta vain 4% ?”
Näin kysyin aloitustekstissä, enkä esittänyt 100% korrelaatiota. Rohkenin heittää tuon kysymyksen, sillä liikenneviraston mukaan hirvionnettomuusmäärä korreloi erittäin voimakkaasti hirvimäärän kanssa.
Kolarit lissäntyneet 40% ja metsästyksen jälkeisen riistakolmiolaskennan mukaan noin 30% lisäys, aika isoja prosentteja. Timppa sanoo, että hirvimäärä on vähentynyt isolla prosentilla -30%.
Meillä on pieni näkemysero.
”Systemaattisesta virheestä kanta-arvioissa on turha puhua.”
Ei ole turha puhua, sillä Luken takaisinlaskenta on todistanut systemaattisen virheen olemassaolon.
Arvostan kovasti Timpan näkemyksiä metsänhoidosta, mutta hirvikannan hoidosta olen eri mieltä.
En mielestäni ole esittänyt, että hirvionnettomuuksien ja hirvitiheyden välillä on 100% korrelaatio, vaan, että niiden välillä on korrelaatio.
Esitit nyt, että niiden välillä on käänteinen korrelaatio. Siis vaikka hirvionnettomuudet ovat kasvaneet 40%, niin hirvikanta on supistunut voimakkaasti.
”Siispä vielä kerran. Hirvikanta on supistunut voimakkaasti muutaman vuoden takaisesta. ”
Sitä en usko, vaikka koira on käynyt Ruotsissa haukkumassa!
Ei noissa Puukin luettelemissa olosuhteissa ole muutaman vuoden aikaikkunassa tapahtunut niin radikaalia muutosta, että ne olisivat lisänneet hirvikolareita 40% ja AJ:n riistakolmiotkin kertoivat 30% lisäystä.
Nykyisessä kannanarvioinnissa on tällainen ongelma: Vuonna 2012 ilmoitettiin 2011 talvikannaksi 71 000 ja verotussuunnittelu tehtiin sen mukaan. Takaisinlaskennassa myöhemmin 2011 luku on tarkentunut ja se olikin yli 85 000.
Sama on toistunut vuodesta toiseen verotussuunnittelu tehdään 15 000- 20 000 yksilöä liian pienen kannan mukaan, tämä on se systeemaattinen suuri virhe, joka on aina samaan suuntaan, johtaen aliverotukseen ja hirvimäärän nousuun.
Nykyinen määrä on reilusti yli 100 000 ja keskimääräinen kanta Suomen metsäpinta-alalle yli 4 / 1000 ha, kolari- ja riistakolmiotilastot tukevat sitä.
Kun Metsälehti on alkanut noudattaa vastuullista journalismia, voisi se hyvin kaivaa esille minkä hirvimäärän se on minäkin vuonna uutisoinut ja tarkistaa hirvitietotalukosta, mikä on myöhemmin tarkentunut määrä. Elämme jatkuvasti väärän tiedon varassa ja vuodesta toiseen hämmästelemme, miksi tavoitteita ei saavuteta, vaikka kovin yritetään.
Linkissä luettavissa esikatselulla Metsälehden hirviuutinen vajaan kahden vuoden takaa. Kannan 2016 piti laskea 80 000 tuntumaan, takaisinlaskennassa se kuitenkin asettui yli 100 000 tasolle.
http://extra.epaper.fi/lehti/metsalehti-arkisto/_preview/2-2017/138322.html
Tarkoitus ei ole syyttää Lukea. Luke saa lähtötiedot Riistakeskukselta ja laskee kannan arvion niiden perusteella, joten Riistakeskuksen toimittamissa tiedoissa on aina likimain samanlainen/samansuuntainen virhe, joka on johtanut kannan kasvuun.
