Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Ei se metsästysmatkailu ole päätavoite. Jos kotimaiset maksavat sen kympin, saavat metsästää.
Jos eivät maksa ja tyytymättömiä on alueella paljon metsästysmaat pilkkoutuvat niin, ettei välttämättä löydy yhtenäisiä 1000 ha alueita. Kukaan ei saa metsästää ja hirvikannat riistäytyvät käsistä. Se johtaa lainsäädännön muutoksiin ja metsästys sallitaan pienemmillä yhtenäisillä alueilla.
Ajatusta ei taidettu ihan ymmärtää. Ei ole tarkoitus, että Suomessa metsätalous lopetetaan ja siirrytään riistatalouteen. Kyllä ”arto” saa jatkaa samaan malliin, jos kaikki alueella metsätaloutta harjoittavat ovat tyytyväisiä, samoin muualla missä homma toimii.
Suomi on kuitenkin laaja maa, olosuhteeet ja riistakannat vaihtelevat, ei pysty survomaan samaan muottiin ”riistanhoitoa”. Täällä ei sorkkaeläinkantoja saada kuriin, määrä alkaa hipoa sataa tuhannella metsähehtaarilla. Jos täällä olisi jonkilainen tolkun systeemi, jossa edes noudatettaisiin riistakeskuksen omaa hirvikannan hoitosuunnitelmaa, voisi kuvitella, että tästä jotain tulisi, mutta ei noudateta.
Tuolla 10€/ha saa edes jonkinlaisen jatkuvan korvauksen niiden aiheuttamasta tuhosta, toki menetykset ovat suuremmat, mutta Antonin 300€/ha tuskin löytyy maksajia.
Miksi meillä pitäisi vuokran olla 0€, kun se muualla Euroopassa on 10-60€/ha ?
Paikallinen matkailuyrittäjä innostui valtavasti ajatuksesta, jos saisi syksyn hiljaiseen kauteen ulkomaisia metsästysmatkailijoita paikkamaan talouttaan, se on hiljaisinta kautta ja investoinnit ovat tyhjäkäynnillä.
Ulkomaan markkinointi on jo kovassa käynnissä. Esimerkiksi TV-sarja ” Love of the Wild”, Suomen TV:ssäkin pyörivä ”Eränkävijät” on myyty yli 30 maahan, ollut huippusuosittu ja poikinut yhteydenottoja metsästysmahdollisuuksista Suomessa.
Riistakeskus on systemaattisesti ajanut riistakantoja ylöspäin rajoittamalla pyyntilupia, joten metsästettävää tulee riittämään. Maahan on myös perustettu lähes 60 hirvitalousaluetta hoitamaan riistatalouteen siirtymistä. Metsänomistajien pitää ainoastaan olla tarkkana, että hedelmät putovat heidän koriinsa, kuten muualla Euroopassa. Hyvältä näyttää, kun riistataloudesta nyt aletaan saada merkittäviä tuloja, jotka kompensoivat ylisuuresta riistakannasta johtuvat metsätalouden tulonmenetykset.
”Yksi hallinto-oikeuden perusteluista päätöksessä on, ettei metsästysseuran alueella ole raportoitu hirven aiheuttamia metsävahinkoja vuoden 2010 jälkeen.”
Herätys hallinto-oikeus! Hirvitiheys 12,9/ 1000 ha, mutta eivät aiheuta metsävahinkoja?
Metsänomistajat ovat aika hankalassa tilanteessa. Isojen sorkkaeläinten metsästys on pakko ulkoistaa metsästysseuralle, koska vain kourallisella metsänomistajista on se vaadittu 1000 ha yhtenäinen metsäalue.
Metsästysseuralta, jolle tehtävä on ulkoistettu, on lupapolitiikalla viety mahdollisuus pitää sorkkaeläinkanta kurissa. Täälllä on monella seuralla, en tiedä onko kaikilla, jäseneksi liittyvällä velvoite osallistua riistaruokintaan. Metsästyseuraan liittymällä ei voi vaikuttaa kannan kurissa pitämiseen, vaan pitää osallistua ylisuureksi paisuneen valkohäntäpeurakannan talviruokintaan, että se paisuisi vielä suuremmaksi.
”Joo, mutta onhan se nyt outoa että ensimmäiseksi firma vaatii allekirjoittamaan vaitiolositoumuksen. En ole ikinä kuullut vastaavasta käytännöstä. Vai onko sitten niin että ihmiset ovat allekirjoittaneet sellaisia papereita, eivätkä siten voi kertoa kellekään siitä mitään ikinä. Itse en allekirjoittaisi.”
Kyllä löytyy salassapitosopimuksia omasta hyllystä. Ei sillä tietenkään voida sopia, että pidetään piilossa laittomuuksia tai väärinkäytöksiä. Yleensä se koskee yrityssalaisuuksia, mutta myös tällaisia tapauksia, joissa molemmat osapuolet kärsivät jos asiaa puidaan julkisuudessa.
Minusta 900€ korvaus pieleen menneestä puustoarviosta oli ihan kohtuullinen. Sen vähintään 5000€ olisi saanut, kun olisi lopettanut asian veivaamisen mediassa tehnyt sopimuksen ja pitänyt omana tietonaan. Jos menee oikeuteen häviää taatusti. Murheelinen tapaus.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/artikkeli-1.215331
Onhan siinä ostomiehen arvio mennyt vähän pieleen. Näyttäisi, että kyseessä oli ”luonnontilainen metsä”, eli samalaista kuin näkyy kuvassa taustalla. Ensiharvennus on jäänyt tekemättä ja silloin tukkikertymä jää olemattomaksi, kun keskenkasvuinen metsä päätehakataan.
Ei siinä mitään laittomuuksia ole tapahtunut, eikä salassapitosopimuksella ole ole tarkoitus peitellä laittomuuksia.
Jos olisivat allekirjoittaneet salassapitosopimuksen, olisivat saaneet 5000…10 000 euron korvauksen. Pelkästään siitä syystä, että firmalle ei tulisi kielteistä julkisuutta. Yksittäistapauksena pikkuraha firmalle. Suuri osa lukijoista on kuitenkin taipuvaisia uskomaan, että puunmyyjää on petetty, vaikka niin ei ole.
Salassapitosopimuksen tarkoitus on pitää salassa saatu korvaus. Jos se tulisi julkisuuteen, olisivat kaikki puunmyyjät, joille arvio on mennyt yli 5% pieleen jonossa pyytämässä korvauksia….ihan mahdoton tilanne. Tämä on aivan normaali käytäntö isommissa firmoissa.
Valitettavasti tässä tapauksessa puunmyyjät ovat ymmärtäneet kaikki asiat väärin.
Hirvikannan hoitosuunnitelmassa on kyllä asetettu ehdottomaksi ylärajaksi 4 /1000 ha, siitä huolimmatta muutama alueellinen riistaneuvosto asettaa viralliseksi tavoiteeksi suuremman tiheyden. Muualla kanta on muuten vaan karannut yli sen.
Siinä määritellään myös: ”hirven metsätaloudellisten vaikutusten tarkastelemiseksi on hirvitavoiteneuvottelussa tarpeen tarkastella myös metsämaan osuutta alueen maapinta-alasta.”
Ei kuitenkaan oteta huomioon, vaikka sidosryhmät ovat pyytäneet. Eikä mitään muutakaan. Syy tähän tilanteeseen ei ole metsästäjissä, vaan riistakonsernissa, joka ei pysty hoitamaan tehtäviään.
”Hirvikannan hoitosuunnitelma luo pohjan tulevalle hirvikannan hoidolle ja samalla hoitosuunnitelman avulla pyritään toteuttamaan julkisen riistakonsernin strategiassa määritellyt tavoitteet. Hoitosuunnitelmat ovat olennainen osa julkisen riistakonsernin strategiaa ja keskeisiä välineitä riistapolitiikan toimeenpanossa.”
…….
”Mikäli hirvikannan hoidon tavoitteet asetetaan tai muutoin tarkastellaan hirvitiheyttä tai tiheyshaarukkaa, on perusteltua käyttää pääsääntöisesti maapinta-alaan suhteutettua lukua. Kuitenkin hirven metsätaloudellisten vaikutusten tarkastelemiseksi on hirvitavoiteneuvottelussa tarpeen tarkastella myös metsämaan osuutta alueen maapinta-alasta.”
Olisiko tässä jonkilaisen ”HirviToo” kampanjan paikka? Kaikki joiden taimikkoa hirvet ovat ahdistellet tulisivat rohkeasti julkisuuteen ja saataisiin joka päivä uutisiin uusi ahdistelutapaus, jossa haastateltaisiin vuosikymmeniä ahdistelun kohteeksi joutuneita itkeviä metsänomistajia.
