Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
”MTK:n kommentti kotimaista maa- ja metsätaloutta käsittelevän keskustelun tasosta oli enemmän kuin aiheellinen.”
”Järjestö edellyttää, että hallitus noudattaa perustuslakia ja sen henkeä turvaamalla omaisuuden ja maa- ja metsätalouden harjoittamisen suoja..”
Järjestö on edellyttänyt, että turvataan metsätalouden harjoittamisen suoja, kuitenkin kuusella mennään, joten luottamus on kovilla.
”Haluan, että täällä ajetaan Suomen ja suomalaisen luonnon etuja”
Minäkin, mutta kuka ajaisi ja miten?
Pieni sivuhyppy vielä
”30% oli kai lievemmin suojellun alueen osuus ja siitä tavoitteesta ei olla luovuttu. Toivottavasti niillä alueilla ei rajoiteta metsästystä (=paluu otsikon aiheeseen).”
Rajoitteet koskisivat vain ”tiukasti” suojeltuja alueita:
”EU-kommissionen föreslår en strategi till 2030 för att få den biologiska mångfalden att återhämta sig. Bland annat föreslås att 10 procent av all mark och hav ska bli strikt skyddade, vilket innebär att jakt, fiske, skogsbruk och gruvdrift inte får förekomma.”Komissio haluaa, että vähintään 30 prosenttia kaikesta maa-alasta ja vähintään 30 prosenttia kaikista EU:n meristä on suojeltuja alueita. Kolmasosa näistä suojelluista alueista (10 prosenttia koko alueesta) on tällöin katettava tiukalla suojelulla.)
”Tiukasti” suojeltujen määrä näkyy riippuvan tulkinnasta ja mistä lähteestä tiedon hakee.
”Metsiensuojelu lisääntyi taas – tiukasti suojeltua metsää on lähes Belgian kokoinen ala.
Koko maan luku on noussut 12 prosentista 13:een. Tiukasti suojeltuja hehtaareja oli yhteensä 2,88 miljoonaa, mikä on lähes Belgian tai melko täsmälleen Albanian kokoinen ala.”Luke:
”Valtaosa Suomen tiukasti suojelluista metsistä, joilla ei harjoiteta lainkaan metsätaloutta, on luonnonsuojelulain nojalla perustetuilla luonnonsuojelualueilla ja suojeluohjelmissa luonnonsuojelualueiksi perustettavaksi varatuilla alueilla sekä erämaa-alueilla. Näiden metsien pinta-ala oli vuonna 2019 yhteensä 2,2 miljoonaa hehtaaria, mikä oli 10 prosenttia metsä- ja kitumaan kokonaispinta-alasta. Tiukasti suojeltua metsämaata oli 1,2 miljoonaa hehtaaria eli kuusi prosenttia metsämaan kokonaispinta-alasta.”Metsäteollisuus (aiemmin viitattu tässä keskustelussa)
”Suomen metsien suojeluaste on Euroopan kärjessä. Suomessa on suojeltu tiukasti yli 2 milj. hehtaaria eli 9 % Suomen metsien pinta-alasta.”Eli metsien suojelualaa ei tämän mukaan tarvitsisi nostaa. Valkohäntäpeuralle saatettaisiin määrätä metsästyskielto näille alueille. Koska se on kuitenkin haitallinen vieraslaji, niin ehkä se määrättäisiin hävitettäväksi suojelualueilta ja niiden läheisyydestä, eli Suomesta, etteivät pääse leviämään suojelualueella ja tuhoamaan biodiversiteettiä. So no panic!
Voihan pojat. Pitää taas palata lähtöruutuun. Ei tässä
haukuta ketään. Etsitään syitä miksi kaikkialla hirvikannan säätösysteemi ei toimi ja miten sitä voisi korjata. Etsitään syitä, annetaan kritiikkiä kun aihetta on, ei haukuta, se on koiran virka.Täällä Varsinais-Suomessa hirvikannan säätö ei toimi, koska alueellinen riistaneuvosto käyttää mielivaltaa, eikä siihen valvoja halua puuttua. Muualla voi tulla vastaan vaikka tilanne, että säätelyä hoitava metsästysseura kuolee pois. Jossain omistajarakenteen muutos voi johtaa siihen, että uudet maaanomistajat kieltävät metsästyksen maillaan, vaikka ns piiperöt tai muuten vaan änkyrät maanomistajat.
Alueet pilkkoutuvat ja lain vaatimia yhtenäisiä alueita ei saada kasaan. Nykyisen lainsäädännön puitteissa metsästys näissä tapauksissa loppuu, koska maanomistajalla, joka ensimmäisenä törmää haittoihin, ei ole mitään työkaluja ratkaista asiaa. Joidenkin mielestä tämä on hyvä asia, minusta se on huono asia.
Sorkkaeläinmetsästäjiä en ole haukkunut, koska porukassa on ihmisiä joka lähtöön, ei voi yleistää, siinä loukkaisi niitä, jotka hoitavat asiallisesti hommansa.
Osalle metsästys on pakkopullaa, vastenmielistä kivikossa kompurointia. Toisessa ääripäässä intohimo ja elämäntapa ja metsästyskalenteri tahdittaa koko elämää. Suurin osa asettuu välimaastoon.Hirviporukan kokoontuminen on mukava sosiaalinen tapahtuma, jossa porukka kauempaakin kokoontuu turisemaan ja samalla ammutaan ne myönnetyt luvat pois.
Kun homma toimii, sekä maanomistajat, että metsästäjät hyötyvät ja ovat tyytyväisiä. Saalistakin saadaankohtuullisesti, että pääsee lihan makuun ja vahingot pysyvät aisoissa. Toivottavasti näin on suurimmassa osassa maata.
Keskustelupalstalla on muutamilla mennyt kompassi rikki. Suunta vaihtuu jatkuvasti ja pääasia on olla eri mieltä tiettyjen nimimerkkien kanssa, vaikka samalla olisi eri mieltä itsensäkin kanssa.
Otetaan tästä esimerkki kompassin rikki menemisestä:
”Asianmukaiset käsittelytilat puuttuu ja Planter nostaa heti metakan kaupalliseen toimintaan ryhtymisestä ,jos sellaiset rakentaa. Paikallinen MTK:n edustaja riistaneuvostossa sai ikuisen Planterin kirouksen päälleen em syystä . Kuitenkin herra pisiti vähän omaa kroppaa ja rahaa likoon ,että peurakannan vähentäminen ei olisi käsittelytiloista kiinni. Sekin on vuodatuksen perusteella pahasta.”
Kyseinen nimimerkki on aiemmin vastustanut kaupallista metsästystä, mutta tässä tilanteessa sitä onkin syytä kannattaa, että voi yrittää teilata toisen nimimerkin. Todetaan nyt vielä, että antamani kritiikki kohdistui siihen, että MTK valitsi maanomistajia edustamaan henkilön, jonka intressissä on suuri sorkkaeläinkanta. Kritiikki ei kohdistunut henkilöön. Itsekin yrittäjänä toimineena arvostan yrittäjää ja erityisesti hänen rehellisiä kommenttejaan Aromi-lehdessä.
Tässä pykälää ylempää riistahallinnon organisaatiosta ex valtakunnallisen riistaneuvoston puheenjohtajan kannanotto kaupalliseen metsästykseen. Asiaa on puuhailtu jo pitkään Keski-Suomessa.
Takaisin asiaan:
MTK:n aluetason ongelma tulikin jo hyvin selvitettyä. Protesteista huolimatta MTK järjesti alueelliseen riistaneuvostoon metsänomistajia edustamaan metsästäjän, jolla on riistaeläinteurastamo. Eihän yhdellä metsänomistajien edustajalla ole juurikaan vaikutusvaltaa päätöksiin, mutta tiedettäisiin edes mitä virallisissa kokouksissa on puhuttu ja päätetty.Nyt ollaan säkki päässä.
Aromi-lehdessä metsänomistajien riistaneuvoston edustaja maalaili tulevaisuutta näin: ”Lumettomat, lauhkeat talvet takaavat myös metsäkauriiden ja villisikojen määrän kasvun – kotimaista riistaa on tulevaisuudessa monipuolisemmin saatavilla.”
MTK lienee myös sikatilallisten edunvalvoja. Miten siihen istuu taattu villisikojen yleistyminen, jonka paikallistason edunvalvoja näkee positiivisena.
Paikallistason jälkeen piti katsoa valtakunnantason tilannetta. Tuossa nostettiinkin esiin ”kuin Manulle illallinen” 8 vuotta elänyt MTK-keskustelu, joten poimitaan sieltä muutamia ydinkohtia.
1.10.2013 MTK:n metsäpäällikkö Mikko Tiirola kirjoitti palstalle näin:
”Nykyisin tämä talvikannan haarukka on 2-4. Me vaadimme sen puolittamista. On vaikeaa ymmärtää tällä palstalla käytyä keskustelua asiasta. Minulle asia on täysin selvä. Tasaisemmalla ja pienemmällä talvehtivalla hirvikannalla metsätaloudelle aiheutetut vahingot saadaan pienenemään.”Viisaasti sanottu ja viisaasti vaadittu 1-2 / 1000 ha talvikanta olisi ainakin omasta mielestäni hyväksyttävissä.
Tiirola on metsänomistajien (MTK:n) edustaja valtakunnalisessa riistaneuvostossa, joka osallistuu Suomen riistakeskusta koskevaan strategiseen suunnitteluun, valtakunnalliseen riistatalouden suunnitteluun sekä riistaeläinlajeja, riistaeläinkantoja ja lajien elinympäristöjä koskevien hoitosuunnitelmien valmistelu- ja päivittämistyöhön.
Mitä tuon MTK:n 2013 vaatimuksen jälkeen on tapahtunut? Hirvimäärä nousi, 2017 hirvien talvikanta oli noussut reippaasti yli 100 000:n (noin 4 / 1000ha)
29.9.2019 Mikko Tiirola
”Omakohtaista kokemustakin asiasta on kuten Suorittava porras tuntuu tietävän. Aivan turha on väittää, että olisimme MTK:ssa osa hirvimafiaa. Ruotsalaisen kollegan lausunto antaa lohtua tämän keskustelun syyllistävimmille kommenteille. Ruotsin metsänomistajien pj sanoi viime syksynä, että kaikkein eniten hän nostaa hattua meidän riistakantojen hallinnalle, kun käytiin leikkimielistä Ruotsi-Suomi metsänomistajien edunvalvontakeskustelua.”On valitettavaa, jos keskustelu on koettu syyllistävänä, siinä vaan väkisin nousee ”tikun nokkaan” henkilö, joka MTK:n puolesta näitä lausuntoja antaa. Pyydän anteeksi. Kritiikki kohdistuu kuitenkin etujärjestöön ei henkilöön, ei MTK:ssa yksi henkilö kuitenkaan päätä linjasta.
Mitä muuta on tehty kuin ”jyrähdetty”, että vaadimme. Minusta edellisessä kommentissa paistaa luovuttaminen ja on lähdetty selitysten linjalle. On tämä kuitenkin ihan hyvä, koska Ruotsissa on vielä huonommin. Kun aikanaan perehdyin Ruotsin tilanteeseen, niin on hyvin kyseenalaista onko se huonompi kuin lounaisen Suomen. Ilmoitetut määrät näyttävät suurilta, mutta tilastoissa oli usein vasonnan jälkeisen kesäkannan määrä ja maan pinta-alakin on 30% suurempi. Ruotsalaisen kollegan silmissä Suomen tilanne saattaa näyttää paremmalta.
Sitten on tämä aina esiintuleva argumentti eri muodoissa:
”Simonkadulta käsin kun ei hirviä ammuta, vaan siinä tarvitaan metsästäjiäkin. Pelkkä räyhääminen ei yleensä johda tavoiteltuun lopputulokseen.”ja paikalliselta MTK:lta
”ala sitten itse metsästämään, niin näet mitä se on.”Metsänomistaja ostaa ne palvelut, jotka hänen lähtökohdistaan eivät ole järkeviä tuottaa itse. Koen, että ajan käyttö taimikoiden hoitoon on tehokkaampaa, kuin tuottaa itse hirvikannan säätelyä lähtemällä mukaan seuratoimintaan. Paikallisesti ei täällä ole pulaa metsästäjistä, joten mukaan änkeminen ei auta mitään, päinvastoin, aika on pois metsänhoitotöistä.
Olen siis päättänyt hankkia hirvikannan säätelyn alihankintana. Tässä on vaan se ongelma, että alihankkijalle valtiovalta asettaa säätelyn alarajan, jossa vahingot pysyvät yhteiskunnan kannalta kestämättömällä tasolla, kuten valtakunnantason säätelijä itse toteaa tekemässään hirvikannan hoitosuunnitelmassa.
Toisaalta jos raja olisi alempi ja hyväksyttävissä, niin kuitenkin yhdellä metsästysseuralla on monopoli metsissäni. Jos sillä ei olisi halua hoitaa tehtävää kunnolla en voisi tehdä mitään. Laki ja asetukset määräävät, että alihankintatyö on teetettävä tuon haluttoman alihankkijan kanssa. Samainen laki ei kuitenkaan velvoita alihankkijaa tekemään mitään, jos se ei halua.
Jos irtisanon sopimuksen, en voi tehdä kenenkään muun kanssa sopimusta, enkä tehdä työtä itse.Jos seura ei hoitaisi alihankintaa tyydyttävällä tavalla, niin en voi vaihtaa tai kilpailuttaa alihankkijaa. Kuitenkin tuon isoimman tuholaisen jahtaamisesta jotkut ovat valmiita maksamaan tuhansia euroja päätä kohti, joten kilpailuakin varmasti syntyisi.
Muut alihankintatyöt voi kilpailuttaa tai valita suorittajan.
Ajatellaan samaa palautetta ”ala sitten tekemään itse, jos et ole tyytyväinen” johonkin muuhun ostettuun palveluun.
Jos antaisi mätästäjälle kommenttia, että nyt tulee liian korkeita mättäitä, niin kopista paukautettaisiin vastaus. Kaiva sitten lapiolla itse, jos ei kelpaa.
Jos ei ole tyytyväinen päätehakkuun katkontaan, niin MTK sanoisi. Tee sitten päätehakkuu itse jos et ole tyytyväinen, katko mielesi mukaan, niin näet mitä se on, mitä räyhäät ja huutelet puskista.
Näissä yhteyksissä kommentit näyttäisivät ihan älyttömiltä.
Hirvimonopoli voi tehdä näin, kun metsänomistajalla ei ole vaihtoehtoa. Hirvikeskustelussa tällainen käytös tuntuu joidenkin mielestä ihan perustellulta ja fiksulta, kuten tässäkin keskusteluketjussa.Muussa edunvalvonnassa MTK saattaa olla hyödyllinenkin, mutta hirvituhoasiassa siltä ei saa apua. Ilmeisesti organisaatiossa on niin paljon ”hirvisidonnaisuutta”, että linja on skitsofreeninen, on ja pysyy.
”Pystykorva” totesi, ettei se yksi hirvi tuhannella hehtaarilla ole mitään, eikä kaveriakaan löydy. On se noin 25 000 valtakunnassa. Ei tuhat hehtaaria ole kuin 1,8 km säteinen ympyrä, kyllä huonojalkainenkin hirvi löytää kaverin, kun sieraimiin yltää nartun haju. Hirven turpavärkki on todella tarkka. Vaikea nähdä perusteluja sille, että näillä ympyröillä pitäisi olla vähintään 2,5 hirveä, ettei kanta vaarannu. Yksi riittää aivan hyvin.
”Pystykorva” mainitsee, että hänelläkin hirvet ovat ankarasti kurittaneet istutustaimia, vaikka ymmärtääkseni ei ole paljon hirviä, mutta tonnikaupalla muuta syötävää kuin viljelytaimet. En muista olivatko ne Wanhan jätkän taimikot Pudasjärvellä vai missä, jossain poronhoitoalueen rajoilla taisi olla.
Tämä taimikoiden puulajijakauma kertoo karua kieltä, miten meillä varaudutaan lämpenevään ilmastoon, lisäämällä koko ajan kuusta, joka on huonoin vaihtoehto.
Samoista VMI aineistoista, hirvituhojen osalta, Luken erikoistutkija Juho Matala on tehnyt yhteenvedon, että yksi hirvi aiheuttaa taimikkotuhoa keskimäärin 2,5 hehtaaria vuodessa, 100 000 hirveä aiheuttaa 250 000 hehtaaria eli tuplaten vuotuisen uudistusalan verran.
Talvinen pääravinto on mänty, myös koivu maistuu talvella. Ne tonneittain kasvavat puskat, vatut ja horsmat eivät ole talvella ruokalistalla.Meitä metsänomistajia on välillä neuvottu putsaamaan metsästä pois kaikki ylimääräinen ruoka, ettei se vedä hirviä puoleensa. Kun ne kuitenkin liikuvat ja ainakin täällä löytävät joka taimikon, ne syövät ne viljelytaimet, jos ei muuta ole.
Nyt on taas se vaihe, että kehotetaan jättämään mahdollisimman paljon muuta, etteivät syö viljelytaimia. Reikäperkaamaan, jättämään mäntytaimikkoon lehtipuut, jotka eivät ole mäntyjen välittömässä läheisyydessä varjostamassa, välttämään ennakkoraivausta ja jättämään ”riistatiheikköjä”. Kun näin tehdään muutama vuosi, muutetaan taas kurssia. Olette jättäneet taimikkoon kaikenlaista ylimääräistä ryönää, ruokapöytä on katettu hirville, ei ihme että taimetkin on syöty. Oma vika.
Näin naapurin metsästävän metsänomistajan ja kysyin mitä aiot tehdä sille hirvien syömälle yli kymmenvuotiaalle mäntytaimikollesi. Ei ole varhaisperannut ja sanoi ettei uskalla koskea ja tehdä mitään. Katson muutaman vuoden jääkö jotain jäljelle. Tällaisessa tapauksessa metsänomistaja saa ”syytteen”, että hirvituho johtuu hoitamattomuudesta vaikka asia on päinvastoin, hoitamattomuus johtuu hirvituhosta.
Lainaus edelliseltä sivulta:
”Ei-metsästävää maanomistajaa ei kuulemma voi laittaa jäseneksi alueelliseen riistaneuvostoon, koska siellä täytyy olla sisällä metsästysasioista.”
Tämä on mielenkiintoinen tulkinta. Alueellisessa riistaneuvostossa on kymmenen jäsentä, joista kuusi on metsästäjien edustajia riistahoitoyhdistyksistä.
Lisäksi on neljä muuta jäsentä: edustaja maakuntaliitosta, ELY-keskuksesta (liikenne), Suomen metsäkeskuksesta ja alueellisesti merkityksellisestä maanomistajajärjestöstä.
Koskeeko näitä kaikkia vaatimus metsästyskortista ja aktiivisesta metsästämisestä. Täytyykö liikenneturvallisuudesta vastaavan edustajan olla myöskin aktiivimetsästäjä, entä maakuntaliiton, että ymmärtää edustaa asiaansa neuvostossa, tuskin. MTK:n tulkinta ihmetyttää, että maanomistajan pitää olla metsästäjä, vaikka metsästäjillä on jo enemmistö neuvostossa, ei sen ole tarkoitus olla metsästäjäneuvosto.
Entä miten toteutuu tämä tasa-arvopykälä , joka pyydettiin ottamaan huomioon jäsenten esittämisessä, 0%. Naiset toisivat moraalista ryhtiä, jos olisi merkittävä edustus.
”Jäsenten esittämisessä tulee ottaa huomioon naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (609/1986) velvoitteet. Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 4a §:n mukaan valtion komiteoissa, neuvottelukunnissa ja muissa vastaavissa toimielimissä sekä kunnallisissa että kuntien välisen yhteis-toiminnan toimielimissä lukuun ottamatta kunnanvaltuustoja tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu.Viranomaisten ja kaikkien niiden tahojen, joita pyydetään nimeämään ehdokkaita tässä pykälässä tarkoitettuihin toimielimiin, tulee mahdollisuuksien mukaan ehdottaa sekä naista että miestä jokaista jäsenpaikkaa kohden.”
Metsästyslaki:
26 § (18.2.2011/159)
Hirvieläimen pyyntilupa”Pyyntiluvan myöntää Suomen riistakeskus. Myönnettäessä pyyntilupia on huolehdittava siitä, että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla.”
Riistakeskusta valvovan maa-ja metsätalousminiteriön hirvikannan hoitosuunnitelman mukaan yli 4 / 1000 tiheyksillä ”on toistuvasti törmätty laajamittaisiin yhteiskunnan sietokyvynylittäviin metsä-ja viljelysvahinkoihin sekä lisääntyneisiin hirvionnettomuuksiin.”
Riistakeskuksen lupapolitiikalla on asetettu tavoite 4,75 / 1000, ei näytä kohtuulliselta? Näyttäisi laittomalta.
Riistahallintolaki
1 §
Suomen riistakeskus
Suomen riistakeskusta ohjaa ja valvoo maa- ja metsätalousministeriö.Ei ole valvonut!
Eikä ole noudatettu tasa-arvolakia. Jos ahtaajan leivästä haukkaa rotta palan, on maailma heti seis. Metsänomistajien etujärjestö MTK lakimiehineen varmaan vie asian käräjille ja katsoo miten asiat kuuluisi hoitaa?
Etujärjestön käsittely jäi tähän. MTK nimitti maanomistajien edustajaksi Varsinais-Suomen alueelliseen riistaneuvostoon likissä esittäytyvän henkilön, jonka intressissä on selvästi suuri hirvieläinkanta.
https://aromilehti.fi/artikkelit/valkohantapeuraa-kaikelle-kansalle/
Jota Tiina kommentoi näin:
”Ketjuun eilen lisätty linkki Aromilehteen sai verenpaineen nousemaan: mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?
Minua on pitkään harmittanut se, että MTK totaalisesti kieltäytyy näkemästä eroa metsästävän ja ei-metsästävän maanomistajan välillä. Asetin ensimmäistä kertaa Ville Kalluisen aseman riistaneuvoston jäsenenä julkisesti kyseenalaiseksi joulukuussa 2019 Mhy Salometsän valtuustossa. Koska tiesin ARN-kauden olevan päättymässä 2020, halusin tietää, voisiko oma mhy:ni vaikuttaa siihen, että ko. kiintiöpaikalle saataisiin ei-metsästävä maanomistaja. Kysymykseni jälkeen seurannutta jäätävää hetken hiljaisuutta rikkoi vastaus, jonka mukaan ”asiaa pitää selvittää”.
Helmikuussa aloin kirjoittaa kolumnia ja lähetin MTK Varsinais-Suomen toiminnanjohtajalle Paavo Myllymäelle tämän sähköpostin:
”MTK:n nimeämänä jäsenenä Varsinais-Suomen riistaneuvostossa on Ville Kalluinen. Hän on metsästysseurassaan sihteerinä ja viimeisen vuoden aikana perustanut riistalihan käsittelylaitoksen. Liiallinen peura- ja hirvikanta kuumentaa tunteita läpi Varsinais-Suomen. Onko Kalluisen nimeämisessä hirvieläintiheyksistä päättävään elimeen käyty edes keskustelua? Minusta tilanne on suorastaan irvokas, kun MTK luovuttaa paikkansa ko. elimessä henkilölle, jonka suoranainen etu on korkea riistatiheys.”
Oli talvilomaviikko enkä saanut sähköpostiini vastausta. Kolumnin deadline painoi päälle, joten soitin Myllymäelle. Hänen mukaansa minulla oli väärää tietoa: Kalluinen ei ole seuransa sihteeri. Myllymäki korosti useaan otteeseen 45 minuuttia kestäneen puhelun aikana, kuinka minun pitää pysytellä kirjoituksessani faktoissa ja että Kalluista parempaa maanomistajien edustajaa ei kertakaikkiaan Varsinais-Suomesta löydy. Ei-metsästävää maanomistajaa ei kuulemma voi laittaa jäseneksi alueelliseen riistaneuvostoon, koska siellä täytyy olla sisällä metsästysasioista.
ARN:n sidosryhmäpalaverissa MTK Varsinais-Suomi muiden kuultavien mukana vaati hirvitiheystavoitteeksi 2,5/1000 hehtaaria. Mitä tekee MTK:n nimeämä edustaja ARN:n omassa kokouksessa? Kokouspöytäkirjaa en ole itse nähnyt, mutta saamieni tietojen mukaan sinne ei ole merkitty minkäänlaista eriävää mielipidettä, vaan Kalluinen on muiden mukana ollut hyväksymässä ylisuurta hirvitiheyttä. Kun kysyin tästä Myllymäeltä, hän selvitti (kuin pienelle lapselle), että kyseessä on vain kokoustekninen juttu, jolla ei ole mitään merkitystä.
Puhelun jälkeen googletin uudelleen Mynämäen Erän kotisivut, ja siellä kerrottiin Kalluisen olevan seuransa sihteeri. Laitoin uutta sähköpostia Myllymäelle, hän kun oli korostanut minulle faktoissa pysyttelemistä.
”Hei, minua jäi vaivaamaan, kun kerroit ettei Ville Kalluinen ole metsästysseurassaan sihteerinä/luottamustehtävissä. Minulle avautui Googlen kautta tällainen sivu, joka näyttää ihan luotettavalta, toki päiväystä en siitä äkkiä löytänyt. (kuva sivusta). Yritän tietysti perustaa mielipiteeni faktoihin ja selvittää asioita, juuri siksi otin yhteyttä ensin Sinuun ja luottamushenkilöihin. Kumpi on nyt fakta, onko Kalluinen seuransa sihteeri vai ei?”
Vastaus oli lyhyt ja tuli äkkiä.” Jep, on/oli vuoden 2019, jää tehtävästä pois 2020.”
Ja nyt siis Kalluinen on ”vain” seuransa hallituksen jäsen.
Ei MTK meitä vellihousuja metsästysasioissa millään lailla auta. Asenne on jopa ylimielinen ja aina saa eteensä vastauksen: ala sitten itse metsästämään, niin näet mitä se on.”
Poliittinen ohjaus hirvikannan säätelyssä
Poliittinen ohjaus on poliittinen valinta asetettavista tavoitteista. Niistä päättävät hallitus ja eduskunta ja toteuttavat virkamiehet. Eräpolitiikassa maa-ja metsätalousministeriö ohjaa ja valvoo riistakeskuksen toimintaa.
Riistahallintolaki
1 §
”Suomen riistakeskusta ohjaa ja valvoo maa- ja metsätalousministeriö.”2 §
Suomen riistakeskuksen muut tehtävät ovat:
5) riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisen edistäminen;
Vierailun isäntänä oli Salon seudun riistanhoitoyhdistyksen riistaherra.
Riistaherran kotipesä ja metsästymaat ovat Salossa.
Salo kuuluu hirvitalousalueeseen VS3.
Riistaherra toimii myös Varsinais-Suomen alueellisen riistaneuvoston puheenjohtajana ja valtakunnallisen riistaneuvoston varapuheenjohtajana.Varsinais-Suomen alueellisen riistaneuvoston sidosryhmät ovat hyvin perustellen vaatineet, että hirvitalousalueen VS3 hirvitiheystavoite pitäisi pudottaa tasolle 2,5 / 1000 ha. Silloinen metsänomistajien (ainoa) edustajana riistaneuvostossa kertoi ymmärtäneensä, että sovittiin 2,5. Juttukin siitä on Metsälehdessä 3 /2017.
Myöhemmin ilmeni, että tavoitteeksi VS3:lle (omille metsästysmaille) riistaherra puheenjohtajana 2016 ajoi läpi tiheyden 4,75 / 1000 ha. Nyt tavoitehaarukka on 4,2-4,7.
Kun myöhemmin MTK kysyi Maaseudun Tulevaisuudessa, miksei maanomistajien kantaa huomioitu lainkaan, hän vastasi, että ”vaatimus pienen hirvikannan puolittamisesta oli kohtuuton.”Kuvaan liittyvästä Salon Seudun sanomien jutusta:
” Ministeri Leppä osallistui keskiviikkona Salon seudun riistanhoitoyhdistyksen ja Varsinais-Suomen alueellisen riistaneuvoston järjestämään seminaariin, jossa käsiteltiin valkohäntäpeurakannan hoitoa.
Jari Lepän mukaan hallitus on viime vuosina pyrkinyt tukemaan riistanhoitoyhdistyksiä peurakannan pienentämisessä. Seminaarin jälkeen ministeri suuntasi Vaskion majalle peurajahtiin, jossa hän oli Vaskion ja Kuusjoen metsästysseuran vieraana.”
”Tämä oli minulle oikein mieluinen kutsu. Olen metsästänyt pikkupojasta lähtien. Vaikka saalis ei ole tärkeintä, lähden jahtiin toiveikkain mielin.”
Metsälehti lähetti ministerille/ministeriölle kysymyksen olisiko maa-ja metsätalousministeriön syytä panostaa enemmän riistakeskuksen ohjaamiseen ja valvomiseen, kun ministeri on itse sanonut, ettei hirvitiheys saa ylittää 3,5 / 1000 ha ja heidän maa-ja metsätalousministeriön laatimassa hirvikannahoitosuunnitelmassa todetaan, että yli 4/1000ha tiheyksillä tulee kestämättömiä vahinkoja. Kuitenkin heidän valvomansa riistakeskukseen kuuluva alueellinen riistaneuvosto asettaa tavoitteeksi yli 4 / 1000 ha tiheyksiä.
Vastauksen antoi valvottava eräosasto, ei valvoja, eikä vastausta saatu varsinaiseen kysymykseen. Heiluttaako tässä nyt häntä koiraa, eli roolit ovat kääntyneet nurinperin. Eräosasto valvoo ministeriön toimintaa, vai onko kyse peräti ”hirvikultista”.
Poliittisen ohjauksen ja valvonnan alaisena on vähitellen luotu metsästys- ja riistahallintolaki ja niitä täydentävät asetukset, joissa maanomistajan oikeudet on karsittu tyystin pois.
