Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Poliittinen ohjaus hirvikannan säätelyssä
Poliittinen ohjaus on poliittinen valinta asetettavista tavoitteista. Niistä päättävät hallitus ja eduskunta ja toteuttavat virkamiehet. Eräpolitiikassa maa-ja metsätalousministeriö ohjaa ja valvoo riistakeskuksen toimintaa.
Riistahallintolaki
1 §
”Suomen riistakeskusta ohjaa ja valvoo maa- ja metsätalousministeriö.”2 §
Suomen riistakeskuksen muut tehtävät ovat:
5) riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisen edistäminen;
Vierailun isäntänä oli Salon seudun riistanhoitoyhdistyksen riistaherra.
Riistaherran kotipesä ja metsästymaat ovat Salossa.
Salo kuuluu hirvitalousalueeseen VS3.
Riistaherra toimii myös Varsinais-Suomen alueellisen riistaneuvoston puheenjohtajana ja valtakunnallisen riistaneuvoston varapuheenjohtajana.Varsinais-Suomen alueellisen riistaneuvoston sidosryhmät ovat hyvin perustellen vaatineet, että hirvitalousalueen VS3 hirvitiheystavoite pitäisi pudottaa tasolle 2,5 / 1000 ha. Silloinen metsänomistajien (ainoa) edustajana riistaneuvostossa kertoi ymmärtäneensä, että sovittiin 2,5. Juttukin siitä on Metsälehdessä 3 /2017.
Myöhemmin ilmeni, että tavoitteeksi VS3:lle (omille metsästysmaille) riistaherra puheenjohtajana 2016 ajoi läpi tiheyden 4,75 / 1000 ha. Nyt tavoitehaarukka on 4,2-4,7.
Kun myöhemmin MTK kysyi Maaseudun Tulevaisuudessa, miksei maanomistajien kantaa huomioitu lainkaan, hän vastasi, että ”vaatimus pienen hirvikannan puolittamisesta oli kohtuuton.”Kuvaan liittyvästä Salon Seudun sanomien jutusta:
” Ministeri Leppä osallistui keskiviikkona Salon seudun riistanhoitoyhdistyksen ja Varsinais-Suomen alueellisen riistaneuvoston järjestämään seminaariin, jossa käsiteltiin valkohäntäpeurakannan hoitoa.
Jari Lepän mukaan hallitus on viime vuosina pyrkinyt tukemaan riistanhoitoyhdistyksiä peurakannan pienentämisessä. Seminaarin jälkeen ministeri suuntasi Vaskion majalle peurajahtiin, jossa hän oli Vaskion ja Kuusjoen metsästysseuran vieraana.”
”Tämä oli minulle oikein mieluinen kutsu. Olen metsästänyt pikkupojasta lähtien. Vaikka saalis ei ole tärkeintä, lähden jahtiin toiveikkain mielin.”
Metsälehti lähetti ministerille/ministeriölle kysymyksen olisiko maa-ja metsätalousministeriön syytä panostaa enemmän riistakeskuksen ohjaamiseen ja valvomiseen, kun ministeri on itse sanonut, ettei hirvitiheys saa ylittää 3,5 / 1000 ha ja heidän maa-ja metsätalousministeriön laatimassa hirvikannahoitosuunnitelmassa todetaan, että yli 4/1000ha tiheyksillä tulee kestämättömiä vahinkoja. Kuitenkin heidän valvomansa riistakeskukseen kuuluva alueellinen riistaneuvosto asettaa tavoitteeksi yli 4 / 1000 ha tiheyksiä.
Vastauksen antoi valvottava eräosasto, ei valvoja, eikä vastausta saatu varsinaiseen kysymykseen. Heiluttaako tässä nyt häntä koiraa, eli roolit ovat kääntyneet nurinperin. Eräosasto valvoo ministeriön toimintaa, vai onko kyse peräti ”hirvikultista”.
”joten niitä ei voida lisätä ilman maanomistajien suostumusta.”
Voidaan toki, koko ajan lisääntyy ja lisätään. Linkistä edellä, näin visioi metsänomistajien edunvalvoja riistaneuvostossa:
”Riistalajit viihtyvät länsirannikolla, ja ilmaston lämpenemisen myötä kannat tulevat entisestään kasvamaan. Lumettomat, lauhkeat talvet takaavat myös metsäkauriiden ja villisikojen määrän kasvun – kotimaista riistaa on tulevaisuudessa monipuolisemmin saatavilla.”
Koko Varsinais-Suomen maakunnassa keskisaalis vuonna 2019 oli 19 vhp / 1000 ha, se tarkoittaa metsästyksen jälkeistä keskikantaa yli 40 vhp/ 1000 ha, koska kanta ei metsästyksellä pienene. Päälle tulevat vielä metsäkauriit ja hirvet. Keskimääräinen hirvielänkanta on täällä ihan oikeasti yli 50 / 1000 ha.
Kun tehdään edellisessä kommentissani olevassa linkissä mainittuja ponnistuksia: teurastamoja lisää, järjestetään lihan käsittely, säilytys, logistiikka lihan loppukäyttäjille. Opetetaan loppukäyttäjät varmaan lihansaantiin ja lisämään ne ravintola-menuun, opetetaan metsästäjille, että liha menee aina kaupaksi ja saa alkutuottajana pienen korvauksenkin. Ajatteletko, että sen jälkeen edustajamme riistaneuvostossa saa läpi ehdotuksen, että nyt aletaan ampumaan naaraita ja ajetaan kanta ja koko bisnes alas.
Eikä maanomistajia ole otetettu mukaan ”hyvinvointia riistasta” hankkeeseen. En sitten tiedä kuuluisiko kuulla, kun toimintaa on tarkoitus harjoittaa heidän maillaan. Ei taida muutenkaan kuulua nykyiseen kulttuuriin, että metsänomistajia kuultaisiin heitä koskevissa hankkeissa. Lyödään vaan leima karttaan edes ilmoittamatta.
Toinen puoli asiasta on se, että jos esimerkiksi se 500 hehtaarin pinta-alarajoitus poistettaisiin, niin tulisi seurojen ulkopuolelta uusia metsästäjiä, joilla on tyhjä pakastin ja joiden lähipiirillä on tyhjä pakastin. Se ei taida olla nykyisin riistamonopolin mieleen ja siksi ne aloitteet menevät silppuriin.
Kiitos röörille ja Jeesille otsikon aiheeseen annetusta lisäarvosta!
MTK:n rooli metsänomistajien edunvalvojana
Lounais-Suomalaisen metsänomistajan näkövinkkelistä metsänomistajien edunvalvoja MTK on valovuosien päässä aktiivisesta paikallisesta edunvalvonnasta, ehkä vieläkin kauempana. Täällä kannattavan metsätalouden harjoittamisen suurin este on keskimäärin 50-100 eläintä tuhannella hehtaarilla käyskentelvä hirvieläinkanta. Joka on arvioitu koko maapinta-alalle.
Metsää on täällä keskimäärin 60% maapinta-alasta ja metsäpinta-alasta taimikoita ehkä 15%. Jos ajatellaan, että kaikki pakkautuisivat syksyllä noihin taimikoihin olisi ”taimikkotiheys” 500-1000 eläintä tuhannelle hehtaarille. Ihan näin ei tietenkään käy, mutta eläinmäärä taimikoissa kuitenkin lisääntyy ja on kestämätön.
MTK on tietoinen ongelmasta, kun toteaa, että lounaisella rannikolla männyn, koivun ja muiden lehtipuiden kasvatus on käytännössä mahdotonta.
Mikä on ehdotettu ratkaisu? Sopeutuminen tilanteeseen! Ärisee kyllä julkisuudessa kovasti ja voi muodostua kuva, että ajaa kovasti metsänomistajien asiaa. Käytännön toimi on ehdotus, että kannattaa harkita jatkuvaan kasvatukseen siirtymistä, koska siinä on tutkitusti pienemmät hirvieläintuhot.
Suositellaan huonon taimikon perustamiseen siirtymistä. Varmasti on pienemmänt hirvieläintuhot, kun tuhottavia taimia on vähemmän.
”Metsäkeskuksen 2019 taimikkotarkastusten perusteella vain hieman yli puolelle luontaisen uudistamisen alasta oli syntymässä metsänhoitosuositusten mukainen taimikko.”
Maanmuokkauksella ja jalostetuilla siemenillä tai viljelytaimilla pääästäisiin ehkä parempaan tulokseen, mutta ne on jalostettu myös maukkaammiksi, ei voi käyttää.
Metsänomistajilla on vaikutuskanava alueellisissa riistaneuvostoissa. Yksi edustaja kymmenestä, joka toimii MTK:n mandaatilla. Aika vähäinen edustus ajatellen sitä, että kaikki riistatoiminta kuitenkin tapahtuu matsänomistajien metsissä, joissa metsänomistaja yrittää harjoittaa metsätaloutta.
Löytyykö mistään muualta vastaavaa tilannetta, että elinkeinonharjoittajan suurimpaan ongelmaan, joka olisi hallittavissa tai jopa poistettavissa, ei elinkeinonharjoittajalla itsellään ole mitään sananvaltaa. Ei ole mitään vaikutusmahdollisuutta vaikka toisten harjoittama ”hirvitalous” tapahtuu elinkeinoharjoittajan omistamalla tontilla. Alempana olevasta linkistä näkyy, että se on vahvasti muuttumassa ”taloudeksi” ja elinkeinoksi, jota harjoitetaan toisten omistamalla maalla.
Tälläkin palstalla on ärhäkkäästi vastustettu, että tällaisessa tapauksessa maanomistaja yrittäisi jollain keinoin kieltää kyseisen toiminnan. Johtaa kuulemma entistä suurempiin ongelmiin. Kun metsänomistajalla ei ole metsästysoikeutta maillaan ja monopoliasemassa oleva seura lopettaa metsästyksen, niin miten sitten suu pannaan. ”Älkää kitiskö, teillä on huonot sosiaaliset taidot ja kaikki johtuu siitä”
Eivätkä nämä 1/10 edustajatkaan näytä yleensä olevan edustajia, joilla metsätalous tai muu hirvieläintuhoille altis tuotantosuunta olisi pääasiallinen tai merkittävä tulonlähde.
Linkissä meidän Varsinais-Suomalaisten metsänomistajien alueellisessa riistaneuvostossa etua valvovan edustajan kuvaus. Mitä ajattelette, onko intressissä ajaa metsänomistajia ja viljelijöitä vaivaava valkohäntäpeurakanta alas? Entä onko MTK:lla vastaava intressi, kun ovat nimittäneet edustajan? Olisiko ”pöyristyttävä” oikea sana kuvaamaan tilannetta?
https://aromilehti.fi/artikkelit/valkohantapeuraa-kaikelle-kansalle/
Näitä varmaan löytyy muualtakin. Kun Keski-Suomi on usein keskustelussa, niin katsoin sen vastaavan edustajan. Näkyy olevan ylämaankarjan kasvattaja, jonka puoliso on eduskunnan maa-ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja, joka puolestaan on hyvin metsästysmyönteinen. Jostain syystä valiokuntaan päätyneet lukuisat valkohäntäpeuran pyyntiä helpottamaan tähtäävät aloitteet ovat hautautuneet pinon alimmaiseksi ja rauenneet aikanaan käsittelemättöminä.
Minulle on syntynyt mielikuva, että eduskunnassa tämä maa-ja metsätalousvaliokunta vastaa tavallaan riistaneuvostoa ja kansanedustajat vastaavat sidosryhmiä. Sidosryhmät tekevät sinnikkäästi aloitteita, mutta ministeriön ”käsikassara” päästää läpi vain aloitteet, jotka tulevat ministeriön omasta erätalousyksiköstä, niillä on eri päämäärä, kuin vahinkojen pienentäminen. Päämäärä on riistakannan ylläpito ja kasvattaminen.
Havaintoja seuratoiminnasta:
Metsäkauriille ei tarvita riistakeskuksen myöntämää pyyntilupaa. Metsästysseurat voivat kuitenkin ottaa paikallisesti lupaviranomaisen roolin ja asettaa niille tiukkojakin kiintiöitä tai jopa rauhoittaa. Kuten aiemmin viestiketjussa olleista muutamien metsästysseurojen säännöistä nähtiin, niin myös tehdään.
Yleensä metsänomistajat antavat metsästysvuokrasopimuksessa metsästysoikeuden kaikille sorkkaeläimille, jolloin metsäkauris ei olekaan vapaata riistaa seuran ulkopuolisillekaan. Metsäkaurista on usein käytetty esimerkkinä, miten metsästyksen vapauttaminen ei tehostaisi pyyntiä. Tämä vie pohjan siltä selitykseltä, sillä metsäkauriin pyynti on käytännössä kuitenkin säänneltyä.
Valkohäntäpeura ja hirvi
Valkohäntäpeuran ja hirven pyyntiin tarvitaan riistakeskuksen myöntämä pyyntilupa. Myös näiden pyyntiä voi metsästyssseura säännellä paikallisesti. Jos haluaisi rauhoittaa, ei haeta pyyntilupia. Jos haluaa rajoittaa pyyntiä tiukemmin kuin Luken suositus, haetaan vähemmän lupia kuin on suosituksessa. Voidaan myös hakea suositusten mukainen lupamäärä, mutta jättää käyttämättä osa haetuista luvista. Tämä on kaikki sallittua, seuralla ei ole velvoitetta ampua yhtään eläintä, jos syystä tai toisesta ei halua.
Metsästysseuran rooli kanta-arvioinnissa
Luke käyttää ajantasaisessa hirvikanta-arvioinissa lähtökohtana metsästäjiltä saatuja metsästyskauden aikaisia tietoja kaadetuista eläimistä, sukupuolijakaumaa ja vasaosuutta sekä hirvihavaintoja. Havaintojen määrä riippuu siitä miten monta kertaa seura on järjestänyt hirvijahdin. Siksi Luke käyttää havaintomääränä havaintoja metsästyspäivää kohti, ettei havaintojen määrä riippuisi metsästyspäivien määrästä.
Arvio menee kuitenkin toistuvasti alle todellisen määrän, sillä Luken takaisinlaskenta näyttää, että metsästäjien ilmoittama kanta ei olisi pystynyt tuottamaan kaadettuja hirviä ja noin kolmen vuoden kuluttua kaikki hirvet olisi ammuttu pois. Havainnot tehdään metsästyspäivänä seuran hallinnoimalla alueella havaituista hirvistä.
Esimerkiksi peurankyttäyksessä nähdyt hirvet, matkalla jahtiin pellolla nähty hirvilauma, naapuriseuran puolella nähty lauma eivät ole arviointiin käytettävä hirvihavainto. Koska havainnointi kuitenkin vuodesta toiseen toistuu saman kaavan mukaan, sen pitäisi teoriassa ainakin kertoa onko kanta kasvamassa tai kutistummassa.
Mitkä sitten ovat mahdollisia virhelähteitä?
Lienee inhimillistä, että varmuuden vuoksi ainakin kaikki epävarmat tapaukset jätetään pois. Koirien käyttö vähentää jalkatyötä metsässä ja sitä kautta voisi ajatella tarkkojen havaintojen vähentyneen.Havaintoja metsästyspäivää kohti voi vähentyä jos jätetään lupa tai pari metsästykauden loppuun, kuten usein tehdään. Kuitenkin käydään porukalla koiria kouluttamassa tai ”koska se kotiolot voittaa”, eli ei aktiivisesti metsästetä, mutta merkataan järjestelmään metsästyspäivä vähillä havainnoilla. Luke arviossa mahdollliset ”tyhjäkäyntipäivät” näkyvät hirvihavaintojen vähenemisenä ja sitä kautta arviolaskennassa hirvien vähentymisenä.
Nämä seurojen hirvihavainnot menevät Lukelle, joka muodostaa niistä ja muusta aineistoista Bayes-tilastotieteen periaatteella hirvikannan koon ja rakenteen todennäköisyysjakaumat.
Luke saan alueellisilta riistaneuvostoilta tavoitekannat maan 59:lle hirvitalousalueelle. Luke laskee kullekin hirvitalousalueelle hirvikanta-arvion. Sitten se laskee paljonko ja miten hirvikantaa pitäisi kullakin hirvitalousalueella verottaa, että siellä päästäisiin alueellisen riistaneuvoston alueelle määrittelemään tavoitteeseen.
Metsästysseurojen hirvikanta-arviot tulevat takaisin Lukelta verotussuositusten muodossa rhy/seuratasolle, ne näkyvät myös riistahavinnot.fi sivustolla ajankohtaista osiossa.
Valtakunnallinen tavoite on ollut 76 000 hirveä. Tämä säätösysteemi on näyttänyt hirvikannan hoitosuunnitelman voimassaoloajan ajantasaiseksi kannaksi 80 000-90 000. Sen mukaan on tehty verotussuunnittelu. Luken takaisin laskenta on kuitenkin muutaman vuoden kuluttua näyttänyt, että määrä olikin 100 000 tai yli. Verotussuositus tehdään aina liian pieneen määrään perustuen ja siksi kanta pysyy tiukasti 100 000 kieppeillä.
