Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Metsästäjien motiivit harrastukseen asteikolla 1-5. Saalis ei kovin tärkeä!
Olen ollut ymmärtävinäni, että Suomi on ihan valtiovallan toimesta liittynyt kaikenlaisiin kansainvälisiin sopimuksiin. Olikohan jo siihen YK:n biodiversiteettisopimukseenkin, joissa sitoudutaan lisäämään suojelualaa. Jos ja kun suojelualueita lisätään, niin ne voitaisiin mielestäni yrittää lohkaista julkisyhteisöjen maista ja yksityisten maista vain vapaaehtoisesti esim. Metso-ohjelman kautta.
Tietysti saa vastustaa ihan kaikkea ”ympäristökaahotusta”, jos se parantaa metsäalan julkisuuskuvaa ja sitä kautta metsäteollisuuden tuotteiden menekkiä. Omaan jalkaankin saa ampua, jos ruuti on kuivaa.
Kuka on löysillä perusteilla suojelusta puhunut? Oli kyse siitä, että jos jostain syystä on velvoite suojella tietty ala ja metsätilani naapurissa on valtion, kunnan tai seurakunnan metsää, niin mieluummin näen, että suojeluvelvoite toteutetaan niissä eikä omassa metsässä.
Jos olen erittäin harras kristitty ja seurakunta ahdingossa, niin ehkä kuitenkin voin pyytää suojelua omaan metsään, jos vaikka saisi taivaspaikan ja ne seitsemän neitsyttä.
Siinä taimien kakka-lannoitteesakin aika huono hyötysuhde, kun taimien lannoittamiseen käytettyä kakkaa muodostetaan taimia syömällä.
Asiaan…..
Nyt linjataan eduskunnassa, mikä on metsästyslain 26 §:n tarkoittama eläinkannan vaarantumisen taso. Luke on arvioinut, että kyseisten eläinten määrä olisi 200-300 haarukassa. Ilmeisesti niitä on enemmän. Luken arviot ovat aina vähän alakantissa, joten olkoon vaikka 500.
Maa-ja metsätalousministeri ja 98% kansanedustajista on jo ilmoittanut kantansa, että taso on tämä. Eläintä, jota on Suomessa 500 yksilöä, voidaan kannan vaarantumatta metsästää.”26 § (18.2.2011/159)
Hirvieläimen pyyntilupaEdellä 1 momentissa tarkoitetun pyyntiluvan myöntää Suomen riistakeskus. Myönnettäessä pyyntilupia on huolehdittava siitä, että hirvieläinkanta ei metsästyksen johdosta vaarannu ja että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla…”
Mennään toiseen nimeltä mainitsemattomaan eläimeen. Sen kanta ”romahti” vuonna 2012 noin 85 000 yksilöön ja tuli tulkintoja, että kanta on vaarantumassa. Asiaa ei siinä vaiheessa käsitelty eduskunnassa, mutta turuilla ja toreilla sitäkin enemmän.
Rauhoittamistakin vaadittiin, muiden muassa arvostettu hirvitutkija emeritusprofessori Kaarlo Nygren. Paikallisia rauhoituksia toimeenpantiin ja pyyntilupamäärää leikattiin rajusti joka puolella. Kanta elpyikin nopeasti oikein reippaasti yli 100 000 määrään Luken takaisinlaskennan mukaan.Kohta eräs uskonnollisen hirvikultin saarnaaja kiipeää saarnastuoliin julistamaan samaa epistolaa, että kyse oli vain planterin taimikossa olleesta emästä ja kahdesta vasasta, muualla ei näkynyt syksyllä kuin yhdet hirven jäljet, lisäksi VS2:ssa tapahtui sitä ja tätä. Koska kyseessä on pieni epätyypillinen saariston hirvitalousalue, niin laitetaan täältä esimerkiksi keskikokoinen varsinais-suomalainen hirvitalousalue VS3.
Hirvikanta on pysynyt koko 2000-luvun yli 4 / 1000 lukemissa. Mitään lain tarkoittamaa kannan vaarantumista ei ole tapahtunut vuoden 2012 paikkeilla. Ollaan oltu koko 2000-luvun hirvikannan hoitosuunnitelman määrittelemän kipurajan 4 / 1000 ha yläpuolella. Näin ovat riistakeskuksen viisaat sinne kirjoittaneet:
”Hirvikannan noustessa tavoitehaarukan ylärajaa suuremmaksi on toistuvasti törmätty laajamittaisiin yhteiskunnan sietokyvyn ylittäviin metsä-ja viljelysvahinkoihin sekä lisääntyneisiin hirvionnettomuuksiin.”
Moni työryhmä on persuuksia penkillä kuluttanut ja suunnitemia on laadittu, toisensa perään ja vakuutettu, että paremmaksi muuttuu, mutta ei muutu, metsänomistajia on huijattu.
Jokainen säätötekniikkaan perehtynyt ymmärtää, ettei tällaista PID-säätimellä mallinnettavissa olevaa hirvikannan säätösysteemiä saada koskaan viritettyä ja kalibroitua. Yksittäiset metsästäjät ja seurat säätävät , derivoivat (D), tekevät nopeita säätöjä, jos ”takapihalla” ei näy hirviä, laittavat kiväärit kaapiin. Riistahallinto taas yrittää integroida (I) saamiensa väärien lähtötietojen perusteella ja nämä yhdistämällä pitäisi saada stabiili säätösysteemi. Ei onnistu, takaisinkytkennässä on valtavia viiveitä, värähtelee aina, eli heiluu ja pysyy tavoitearvon yläpuolella.
”Korostin ruokinnan tärkeyttä tilanteessa ,johon on ajauduttu. Jos se nyt lopetetaan ,saslista saadaan vähemmän ja edelleen kasvussa oleva kanta levittäytyy laajemmalle saadakseen riittävästi ravintoa.”
Kesällä ihmiset yrittävät viljellä pelloilla ja puutarhoissa samaa einestä, mitä kauriille/peuroille on syötetty koko talvi. Tietysti ne keväällä ruokinnan loppuessa levittäytyvät ympäristöön syömään totuttua ruokaa ja muutakin. Mitä enemmän niitä on ruokittu sitä suuremmaksi on populaatio on kasvanut. 12 miljoonaa kiloa ei ole mikään houkutusruoka vaan pääruoka, À la carte.
Ongelma voidaan välttää ruokkimalla vuoden ympäri ja levittäytyminen voidaan estää rakentamalla reilun kokoinen aitaus ruokintapaikan ympäri ja mielellään ruokkijoiden omalle maalle se aitaus.
Muutenkin märehtijöiden hyötysuhde on huono, eli paljonko ruoasta päätyy lihaksi. Kun valkohäntäpeuroille syötetään ihmisravinnoksi kelpaavia kasviksia ja viljaa 12 miljonaa kiloa vuodessa ja lihaa saadaan 2 miljoonaa kiloa, niin kannattaisi syödä ne porkkanat sellaisenaan kierrättämättä vhp:n pötsin kautta.
Minä nyt en ymmärrä palstalaisten ajatuksenjuoksua ollenkaan.
Miksi vastustetaan suojelua valtion mailla? Kun kaikenmaailman direktiivit ja ”viherhörhöt” vaativat ja saavat läpi tietyn suojelutason, niin eikö ole oikein ja viisasta, että se toteutetaan valtion mailla? Silloin kaikki kansalaiset osallistuvat kustannuksiin metsähallituksen tulouttaman pienemmän voiton vuoksi.
Sen ymmärrän, että vastustetaan, kun suojelua aletaan vaatimaan yksityisten talousmetsiin, kuten FSC / HCV prosessi, jossa läiskitään summanmutikassa HCV leimoja sinne tänne sellaisiinkin paikkoihin, joissa ei parhaalla tahdollakaan löydä mitään suojeltavaa.
Peukutan lämpimästi sitä, että valtio hoitaa metsissään Suomen osalta suojeluvelvoitteen ja yksityiset saavat hoitaa talousmetsiään nykyisten monimuotoisuutta säilyttävien suositusten puitteissa.
”Riistan ruokinta on yksi metsästäjien perusvelvollisuuksista. Tekemällä riistanhoitotyötä ansaitaan oikeus ottaa saalistakin talteen.”
Ei tainnut mennä ihan perille, mitä tuolla aiemmin ajoin takaa. Olen osallistunut riistanruokintaan syöttämällä niille hehtaarikaupalla taimikoita, osallistunut siten jo tuhansilla euroilla ruokintakustannuksiin.
Jos haluaisin liittyä tuollaiseen seuraan, niin joutuisin osallistumaan lisäksi toisenlaisen ruoan tarjoamiseen ruokintapaikoilla ja sen kustannuksiin. Tarkoitus tällä olisi ylläpitää tai kasvattaa eläinkantaa. Muutaman vuoden kuluttua saisin ehkä jonkun kiintiön puiteissa kaataa jonkin eläimen.
Tätä tarjotaan meille ratkaisuksi ongelmien poistamiseen. Tämäkö on ihan OK?
