Käyttäjän puunhalaaja kirjoittamat vastaukset
-
”Kyllä minäkin turhautuisin, jos pyrkisin ruokkimaan jotain eläimiä talven yli ja joku kävisi ne syömässä.”
Ymmärrän mekanismin, mutta en tajua sitä miksi peuroja ruokitaan? Kanta on aivan tolkuton ainakin omilla kulmilla. Syksyllä ikkunan alla oli suurimmillaan kahdeksan peuran lauma. Sinne menee pelakuut ja tammentaimet parempiin suihin. Nyt jos joku vielä ruokkii näitä niin onpa hääviä. Lisää vaan ilveksiä ja muita otuksia kantaa harventamaan.
”Jokamiehen oikeus ei kata millään tulkinnalla organisoitua toimintaa,”
Valitettavasti noin ei tunnu olevan, kuten tämä ulkomaisten marjanpoimijoiden roudaaminen Suomeen osoittaa. Mitä muuta se on kuin organisoitua toimintaa??
Ei ole kauhean luonnonmukaista tuollaiset dronehommat, tuossa ihminen etääntyy luonnosta, omista juuristaan.
Toista se on kun kuulaana syysaamuna istuu hirvitorniin pultatussa pyörivässä toimistotuolissa. Varis huutaa etäällä, gore-tex kahisee hiljaa ja tornin juurella citymaasturin jäähtyvä moottori naksuu. Saa tuntea yhteenkuuluvuuden tunnetta niin luontoon kuin metsästystovereihin. Ainoa huoli on hirvikantaa verottava kasvava petomäär sekä nuoremman polven velttous, pommittavat onnettomat mieluummin pikseleitä pleikan ääressä kuin hirviä taimikonlaidassa.
Alkaa olemaan taas sesonki käsillä tässä puuhassa. Innostuimme pikkuvaimon kanssa aiheesta kunnolla tämän miljoona linnunpönttöä -kampanjan myötä. Tykitin pönttöjä kymmenittäin omaan metsään ja lisäksi otin hoitaakseni isän aiemmin omiin metsiinsä laittamat pöntöt. Olivat jo osin huonossa kunnossa, osan kannoin pois ja vein uuden tilalle.
Laiskana ihmisenä haalin pönttöjä vähän joka paikasta, mistä vaan halvalla sai. Tokmannilta ostin, luontokaupasta samoin, luonnonsuojeluyhdistykseltä erikoispönttöjä, jostain myyjäisistäkin haalimme jokusen pöntön. Yhtään pönttöä en eläissäni ole rakentanut, pitäisi varmaan tällainenkin operaatio joskus suorittaa.
Nyt keväällä pitäisi siis vajaa sata pönttöä käydä tyhjäämässä (en siis kaikkia ostanut viime vuonna, osa on vanhempaa saapumiserää). Tietyistä pöntöistä tiedän jo valmiiksi että niissä pesittiin, silti mielenkiintoista tehdä vähän tilastoa ja koettaa pesästä arvuutella, että mikä laji oli pesinyt.
Keskustelussa on esitetty seuraavat väitteet: A) Suomen metsissä on puuta enemmän kuin koskaan ja B) Metsäluonnon monimuotoisuus on vähentynyt.
Käsittääkseni kummatkin lauseet ovat totta. Eivät nuo kaksi ole toisiaan poissulkevia. Asiaa voi lisäksi tarkastella mukavan positiivisesti, sekä luontoa että metsänomistajaa että yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla: Vaikka luonnon monimuotoisuutta turvattaan suojelualueita lisäämällä, tehostunut puuntuotanto talousmetsissä takaa puunsaannin teollisuuden tarpeisiin.
”1800-luvulla kaskeaminen ja muu puun käyttö oli hävittänyt metsät todella vähiin.Polttopuita hankkiakseen oli lähdettävä kauas.”
Käsittääkseni tuo väite on tietyltä osin totta. Muistelisin esim. Parkanon historiassa mainitun, että huomattava osa asukkaista kärsi puupulasta. Lisäksi vanhoista valokuvista näkee aukeat kylämaisemat ja loputtomat riukuaidat, meni puuta lujasti niihinkin. Rakennuskantaakin jouduttiin uusimaan jatkuvasti.
Oleellista on kuitenkin se, että tämä intensiivinen tehokäyttö ei ulottunut niin laajalle kuin nykyään. Eli vaikka kylän tuntumasta puut kaadettiin, jäi syrjään vielä niitä isojakin puita/metsiä.
Tuo intensiivinen puunkäyttö omalta osaltaa lisäsi luonnon monimuotoisuutta. Oli ketoa, niittyä ja monenlaista paahdealuetta. Nyt tällaisia ei ole, puskee puskaa joka paikassa. Monessa tapauksessa monimuotoisuuden lisääminen edellyttääkin nyt puiden kaatamista. Toisaalta samaan aikaan se tarkoittaa sitäkin, että myös suojeltu metsäpinta-ala kasvaa.
Kun suojelualueita on riittävästi, voi yksityinen metsänomistaja harjoittaa metsätaloutta vapautuneesti. Mitä tehokkaammin hän sen tekee, sen parempi omistajan ja yhteiskunnan kannalta. Taimikot perataan ajoissa, hirvikanta pidetään kurissa jne jne. Puut kasvavat kohisten ja sellukattila porisee iloisesti kolmessa vuorossa. Kaupunkilaiset retkeilevät onnellisina suojelualueilla. Kaikkein innostuneimmat kansalaiset koettavat jopa elvyttää perinnemiljöitä omilla tiluksillaan.
Noin minä haluan nähdä tulevaisuuden.
Yksityismetsänomistajan ja luonnonsuojelijan yhteinen intressi olisi metsähallituksen metsien suojelu. Tämä vähentäisi puun tarjontaa Suomessa ja lisäisi kysyntää yksityiselle puulle. Tästä seuraa raaka-aineen hinnannousu. Vielä jos samaan hässäkkään saisi hillittyä puuntuontia idästä, niin jopas.