Väittävät että harvassa kasvatus asennossa tulisi lylyistä puuta enempi? Elikkä laadukkaan sahatavaran kasvattajan malli olisi tämän väitteen perusteella jaksollinen tyyli.

Onkohan kukaan laskenut paljonko Suomi menettää jättämällä turvevaransa lähes käyttämättömään tilaansa? Verrattuna täysimääräiseen käyttöön. Etenkin kiihtyvää tahtia kuihtuvat maakunnat minusta tässä häviävät paljon. Minusta turpeet saisi soilta nostaa pohjia myöten ja näin saataisiin lopulta hyviä kosteikoita jotka ovat luontoarvoiltaankin huomattavasti monipuolisempia kuin joku puuton, upottava neva.

Kyllähän nämä ilmastotoimet on sotkenut myös Suomen kansantaloutta pahemman kerran ja tosiasiallinen vaikutus sillä on lopulta säihin +-0. Ketään hiilidioksidi päästöistä huolestunutta en parhaalla tahdollakaan osaa ottaa oikein vakavasti. Kyllä havaintojeni perusteella maapallo on suunniteltu sillä tavalla että sen hiilidioksin mikä täällä päästetään, myös sidotaan, koska mitä enempi ilmassa on hiilidioksidia, niin sitä paremmin kasvit näyttäisi kasvavan. Veikkaillenpa että tulevaisuudessa näille ilmastotoimijoille tullaan vielä naureskelemaan. Jotenkin tuntuu että tällä on vain saatu huomio pois oikeasti saastuttavista touhuista, ynnä muista ongelmista ja paljonhan tässä tehdään rahaakin.

Näin on. Ainut joka todella tietää hirvivahingot on taimikon raivaaja.

Metsäpeuroillakin suurin uhka on lisääntyneet suurpetokannat ja näistä pedoista ahma erityisesti saa pahaa jälkeä aikaiseksi. Tarvittaisiin savolaiseen tyyliin metsästäviä enempi niin lähtisi metsäpeurakantakin leviämään. Salametsästys termiä ei mielestäni runsaan suurpetokannan ominpäin harventajista voida käyttää, vaan puhuisin  lievästä kansalaistottelemattomuudesta hyvän asian puolesta, näissä tapauksissa. Sukupuuton partaalla olevien sarvikuonolajien metsästäjät ovat salametsästäjiä. Paras tietenkin olisi viisaat metsästys lainsäädännöt niin kenenkään ei tarvitsisi salailla mitään.