Käyttäjän puutuomas kirjoittamat vastaukset
-
Onhan ely, tai mikä se nyt näistä ulkomaan tekijöiden Suomeen tulosta päättää, jo antanut työlupia kolmansistamaista tuleville metsätyöntekiöille. Isot isännät valittavat metsuripulaa vaikka todellisuudessa ei ole haluja maksaa pääministerin suosittelemaa minimipalkkaa (3000e/kk) vastaavaa ansiota rästiin jääneiden taimikoidensa raivaamisesta. Takuulla löytyy kotimaisia tekijöitä tarpeeksi, jos vain palkanmaksu haluja olisi. Harvaa kiinnostaa rankan työpäivän jälkeen täytellä sosiaalituki hakemuksia.
Itse teen omani ja (kemera) maksan omat raivaus kuluni, mutta vieraan metsiin esimerkiksi metsägroupin leivissä olisi pitänyt kulkea omalla kustannuksella. Sen tarkemmin en kysellytkään, se kertoo jo firmasta kaiken jos ei km. korvauksia ole halua raivaajalle maksaa. Jos jossain, niin metsäteillä tapahtuvaan työajoon km.korvaukset on vähintäänkin saatava. Taimikonhoito rästejä on valtavasti ja lisää tulee.
Humuspitoisuus vedessä lisäksi maistuu myös kalassa, onkin todettu epäterveelliseksi ravinnoksi humuksen saastuttamat kalat.
Vakavasti harkitsen siirtymistä Norjan työmarkkinoille. Maassa käytännössä täystyöllisyys ja valtio tienaa energialla vuodessa sen mitä Suomella on velkaa. Suomen turvevaroja on verrattu Norjan öljyvaroihin, mutta mehän ei niitä käytetä jostain kumman syystä. Maalaisliittoa en ensimmäisenä tästä kehityksestä lähtisi syyttämään, aika pieni tekijä Euvostoliitossa.
Vastauksena ojien tukkimisesta johtuvaan puuntuotannon vähentymiseen on lisättävä oikea-aikaisia taimikonhoitoja yksinkertaisesti maksamalla metsureille kunnon palkkaa jolla voi rakentaa talot, perustaa perheet ja hankkia elatuksen metsästä kohtuullisella kuormituksella.
Pohjoispohjanmaalla on entisten hyvien siika ja muikku järvien syvänteet myös täyttyneet metsäojista tulleesta lietteestä. Näitä kalalajeja ei enään yksinkertaisesti ole siellä. Sitäkö kehitystä käpysonni ei pidä lainkaan huolestuttavana?
Kaikki ihmisen tekemät metsäojat mitkä valuttaa vetensä luonnon puroihin, jokiin, lampiin, järviin ja mereen pitää kiireesti tukkia pysyvästi, niin pitkältä matkalta luonnonvesialueesta lähtien että ei takuulla vuoda, ja ne maanomistajat jotka tästä toimesta kärsii taloudellisia menetyksiä, oikeutettava riittäviin korvauksiin tai valtion metsästä lohkaistava väh. vastaava vaihto tila kosteikoksi muuttuneen tilansa vastineeksi. Sillä tästä ongelmasta selvitään siihen pisteeseen että eipähän enään enempää sotkettais vesiä.
Kun eivät muuten puuta ostaneet niin tein osuussijoituksen minimimääräisenä. Tuleehan sieltä sätkätopan verran korkorahoja vuodessa ja lehti. Vain omaa aikaansaamattomuuttani en ole ottanut osuuksiani pois.
Metsäluonnostammehan saisimme ihmisavusteisesti huomattavasti monimuotoisemman, istuttamalla ulkomailta tuotuja puulajeja kuten douglaskuusia, mammuttipetäjiä ja onhan niitä muitakin hienoja puita vaikka kuinka paljon jotka menestyisivät kenties myös Suomen maaperällä. Säästöpuiden vaihtoehtona voisi olla että istuttaisi sopivaa erikoispuulajia aidattuna opastetaululla vähintään aarin alalle/ha, tietenkin kemeran täydellä rahoituksella. Mutta puihin räikeästi kohdistuva rasismi, on estämässä tätä monimuotoisuus kehitystä.
Nämä nykyiset maapuut ja kelo suositukset kyllä ymmärtää pitkän aikaa tehotuotannossa olleessa metsässä, mutta on vielä alueita olemassa jossa kohtuullisissa määrin maapuiden ja kelojen hyötykäyttö olisi suotavaa. Metsokin tarvitsee kituvien mäntyjen neulasia talvisin henkensä piteeksi. Senkin on Luoja järjestänyt siksi viisaasti, että eivätpähän turmele hyvä kasvuisten mäntyjen latvuksia hakomisellaan.