Käyttäjän pystykorvat kirjoittamat vastaukset
-
Jätkä kirjoitteli;
”Mehtäukko. Jätkä ei ole koskaan ampunut kolmeensataan metriin millään aseella. Nuo tuollaiset kädessä kuljetettavat lelut ovat toisarvoisia meikäläisen (valioampujan) arvoasteikossa.
Kunpa tästä porukasta löytyisi edes yksi ( Jätkän lisäksi) – ampumahiihtäjä, jolla on piironginlaatikossa puolustusvoimien mestaruuskisoista hopealaatta. Sekin ammuttu kolmosluokan Ukko-pekalla.”
Kuule Jätkä . Täällä taitaa olla enemmänkin tuon vaatimuksen täyttäviä.
Pystykorvan viimeisin saavutus on viimeisistä järjestetyistä Hirvenhiihdon ja hiihtelyn suomenmestaruuskilpailuista – Kahden vuoden takaa kun koronan takia kisat -20 ja -21 on peruttu.
100 metriltä suksilla seisten hirvenhiihtotauluun 6-12 metrin puuskittaisessa sivutuulessa 96 pistettä eli 8x 10 p 1×9 p ja 1x 7 pistettä. Sillä tuli suomenmestaruus ja lajin suomenennätyksen kunniakirja. ja ikää on jo 75 vuotta. Ampumatulos oli paras 330 osallistujan joukossa.
Sulli kertoilee omiaan.
”Riistaeläimet kuuluvat metsästysaikana metsätysoikeuden haltijalle (maanomistaja tai jos metsästysoikeus on siirretty jollekin toiselle taholle, tälle), riippumatta siitä miten ne ovat kuolleet tai ovat olleet kuolematta.”
Luvallisessa hirvenmetsästyksessä omalla alueella ammutun mutta lupa-alueen ulkopuolelle kuolleen hirven saa kyllä noutaa itselleen mutta siitä noudosta on ilmoitettava maanomistajalle. Tällä ei ole minkäänlaista sanansijaa kunhan noudettaessa ei aiheuteta vahinkoa esim taimikoille.
Mitähän jos suhautat ilmanpuhdistajaan päin starttipilottia parin sekunnin suihkauksen. Se on yleensä helpoin konsti saada ongelmallinen kone käyntiin. Ja se pieni pärähdys riittää useimmiten saamaan aikaan kierroksia ja jatkoa sieltä tankin puolelta
Ei minkäänlaista aavistusta miksi ja mihin ne meni. Isä hoiteli semmoiset sopimushommat eikä me alaikäiset, me vaan parkattiin nuorempien veljien kanssa ja sahaaminen Remington Bantamilla oli isän ja vanhemman veljen hommia. Mitä nyt sen verran sahailin että polvessa on ikuinen arpi ja lääkärireissu Kajaaniin tuli tehtyä seuraavan päivänä vaan eihän siihen enää silloin tikkejä laitettu.. Tilamme myytiin Kajaani Oy:lle ja savotta tehtiin ikäänkuin tilakaupan kylkijäisenä ostajan maalla. Kuusesta ja männystä taidettiin tehdä 6 ja 8 jalkaista. Kesäinen koivu on kyllä miellyttävä parkattava.
Oikeassa olet. Aikaakin siinä menee. Ei tuokaan kehikko hetkessä noussut kun viikonloppuina kävi aina muutaman hirren salvostamassa 150 kilometrin päästä. Minulla tuo parkkaaminen tuli opittua jo keskenkasvuisena. Olinkohan 16v kun parkkasin savotassa puhtaaksi parhaana päivänä 320 kpl nelijalkaista koivupölliä. Enpä ole kuullut kenenkään enempää tehneen. Mutta siinä se kunto kasvoi ja hartiat levenivät.
Tämähän se on hirrenveistossa rankin vaihe jos ei vuole puuta tuoreena.. Jotkut käyttävät kaikenlaisia Vuolu-Kalleja ja vastavia moottorisahan lisävekottimia tai lastuavaa rälläkänterää. Edellisenä vuonna petkeleellä esikuorittu petäjä on aikalailla ”rautautunut” seuraavana kesänä mutta eipähän sitten halkeile. Ja kaunein jälki tulee mielestäni vuoluraudalla. Patitkin silenevät parhaimmilleen.
Kyllä savusauna korvaa sen savupirtin. Sinnehän voi mennä kesken lämmityksen aistimaan menneiden polvien asumistunnelmaa.
Hirsiseinien sisässähän se on suomen kansa asunut tuhatmäärin vuosia. Miksi se ei nykyisin tarkenisi.. Taitaa olla niin että hirsia käytetään toistaiseksi eniten vapaa-ajan asuntojen rakentamisessa ja matkailukeskusten rakennuksien rakentamisessa. Ja silloin usein hongasta.
Mutta hirrenveiston kanssa ei höylähirresta tehdyllä rakennuksella ole juurikaan yhtäläisyyttä. Teollisien tuotteiden pinoaminen ei ole hirrenveistoa.
Laskinpa tuossa puiden määrää ja hintaa vastaavalle mökille kuin minulla on.
Tukkipuuta näyttäisi menevän kehikkoon 39 m3. Sehän tekisi 60 euron kuutiohinnalla 2340 euroa. Eli ei paljon mitään. Painoa kehikolle tulisi 15-16 tonnia. Eli samankaltaisella hinnalla talotehdas hankkii hirsiraaka-aineen jos ei noteerata kuljetuskustannusta tuommoiseen 45-50 neliön mökkiin jossa käytetään höylähirttä eikä mitään pitemmälle jalostettuja liimapalkkeja.
Lautatavara ja lankut teki minulle kiertävä sirkkelisahuri noista samoista tuulenkaadoista joista tuli runkokin.
Minulla on kyllä jossain arkistoissani kerättynä kaikki laput kustannuksista mitä omatoimirakentajalle koitui.. Enpä nyt muista missä kyseinen mappi piileskelee. Pystyn laskemaan hyvin tarkastikin mitä mökki maksoi kun olin itse ilmainen työntekijä ja tein kaiken itse piipunmuuraus mukaanlukien. Takka piti teettää varmuuden vuoksi muurarilla ja puiden ajo tontille Ponssemiehellä. Kävi siinä tuttu kaivurimieskin kaivelemassa ojaa tienvarteen ja kuoppia perustustolpille.
Suurinta osaahan tuossa vieraalla teettämisessä ovat palkat ja palkan sivukustannukset, kohtuullinen tai pikemminkin kohtuuton yrittäjävoitto jos tekijä on firma.
Tässähän niitä menee. Siihen aikaan ei ollut pellavia saatavana.
