Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
AJ: ”Tehtaiden kannattavuuslaskelmissa painavat nyt palkkojen ja puun hinnan lisäksi investoinnit ts. pääomakulut. Jollain keinoin uudistukset pitää maksaa ja jos ne eivät tuota, seuraavaa investointia katsotaan hyvin kriittisesti.”
Eikä vain tehtaiden, vaan sama koskee kaikkea tuottamista metsätalous tietenkin mukaan luettuna. Eikä vain nyt, vaan aina.
Kokenut kaiken tietää: ”Mutta sehän siinä onkin, jos olisi se paikkansa pitävä kristallipallo…”
Minä en pidä kristallipallosta. En pitänyt siitä metsää ostettaessa, enkä pidä siitä metsätaloudessani muutenkaan. Onni ei saa olla kuskin paikalla. Kaikki kaupankäynti on helppoa, kun ”tietää” mikä on tavaran oikea hinta. En olisi aariakaan uskaltanut ostaa metsää, jonkun toisen tekemää arvioon perustuen tai kristallipalloon tuijottamalla.
Kun osti pinta-alaverolle siirtymäkauden aikana metsää, niin pyrkimys oli ostaa hakuumahdollisuuksia eli välittää puuta teollisuudelle ja käyttää tietysti hakkuumahdollisuudet täysimääräisesti välittömästi. Muut seikat olivat sivuseikkoja. Siksi myös Lapista, kun sieltä sai ostaa hakuumahdollisuuksia puoleen hintaan ja isoja pinta-aloja taimikoita ja vähän isompiakin sai kaupantekijäisenä. Näin ei olisi uskaltanut toimia, ellei tieto pinta-alaveron päättymisestä olisi ollut tiedossa. Kyseessä oli siis puutavaran välitystoiminta.
Iso määrä pinta-alaverolla nuoria metsiä ja taimikoita ilman hakkuumahdollisuuksia olisi johtanut kassakriisiin. Uudistamiset kannatti silloin tehdä välittömästi, koska niillä pystyi kurittamaan pinta-alaveroa sen loppukautena. Siemenpuilla ei kannattanut silloin uudistaa, kun siitä ei verohyötyä saanut. Tähän kaikkeen kun lisätään se, että nuorien puustojen suhteellinen arvokasvu (eli puuston arvon lisäys prosenteissa) on aivan eri luokkaa (moninkertainen)
Eikä em. lisäksi kaikea muuta kuin vähäsimpänä eli verotuksen siirtymäkauden verosäännökset. Mikä tilanne on nyt, on kokonaan toinen kysymys. Onni ja kristallipallo ovat siirtyneet huomattavasti lähemmäs kuskin paikkaa ja se on arvelluttavaa.
Siksi säälin sekaisin tuntein luen Nostokoukun surunvalittelua ja käsitystä maailman menosta. Hänellä jos jollakin olisi ollut ”alan ammattilaisena” miljoonan taalan paikka vaikka minkälaiseksi porvariksi. Professori Matti on sentään ymmärtänyt tehdä myös taloudellista tulosta eikä vain viistella.
Suomen valtion talous on siinä mallissa, että täällä on kovat leivät syömättä.
On helppo olla samaa mieltä kuin Nalle, että tilanne on paljon huonompi nyt kuin 90-luvun laman aikana. Hän myös toteaa, että valtiontaloutta ei saada kuntoon veroja korottamalla, eikä myöskään leikkauksilla. Talouskasvuasvu on ainut tapa jolla sitää voidaan korjata.
No, kuinka saada sitä talouskasvua? Kuka ja mikä sitä talouskasvua voi saada aikaan. Toisen palveluksessa oleva vasemmistolainen työntekijäkö, joka menee kortistoon, jos joku ei keksi hänelle tekemistä ja jonka mielestä yrittäjiä pitäisi ehdottomasti enemmän verottaa. Ja liihottelija Mariini on hänen idolinsa, jonka mielestä kaikille nelipäiväinen viikko ja kuuden tunnin työpäivät – voi tule ja puserra. Ei todellakaan ollut vaikea arvata mihin tämä tyttöporukka maata ajaa.
Vain yksityiset yritykset ja yrittäjät voivat luoda sitä kasvua, jolla valtiontaloutta voidaan korjata. Mitään muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole. Se tarkoittaa, että ainut tapa on luoda kasvua on parantaa yrittämisen edellytyksiä.
Tuo Etelä-Amerikan vertaus ei ole minun keksintöni GLA. Jo vuosia vuosia sitten metsäteollisuuden johtava konsultti näytti jossakin seminaarissa kartalta, millä aluella Etelä-Amerikassa voitaisiin tuottaa kaikki tarvittava puu. Kasvuerot ovat valtavia ja me täällä kaukana kaikesta sosiaaliturvalla pilattu,konkurssin partaalla oleva valtio.
Sen suuntaista kehitystä olen ollut huomaavinani ja siitä olen vähän huolissani. No, sahatavaraa ilmeisesti tarvitaan vielä jatkossakin. Tervan polttokin aikoinaan loppui aika nopeasti.
Em. syystä suhtaudun kriittisesti panostuksiin, joista tuottoa on odotettava puoli vuosisataa.
Suorittava porras: ”Tuli tehtyä tuo ratkaisu jo liki 30 vuotta sitten. Siitä ei seurannut kuolema ,vaan uusi elämä.”
Suorittava täällä metsänsä myyneenä esitelmöi kuinka metsien kanssa pitää toimia – ???. Surkuhupaisaa!
Myit metsäsi vajaa kolmekymmentä vuotta sitten ja pidät toimenpidettä saavutuksena.
Minua puolestani vähän harmittaa, etten silloin harrastuksen sijasta päivätyökseni siirtynyt ostamaan metsiä, mutta kun ammmatisllista opiskelua aivan muulle alalle oli tullut laahattua melkein kymmen vuotta, niin ei ollut luontoa heittäytyä metsään, vaikka olisi pitänyt.
Eräs esimerkki tuolta ajalta.
Ostin metsätilan hintaan 80.000 markkaa ja hakkasin sieltä laajan siemenpuualueen saaden niistä 150.000 markkaa ja pinta-alaverolla tietenkin verottomasti. Sen jälkeen sieltä on harvennettu n. 20.000 euroa. Nyt metsän arvo on n. 250.000 euroa eli 18 kertaa metsän ostohinta. Kuluina parin viikon raivaus metsurikaverin kanssa ja vajaan kymmen hehtaarin äestys ja omin käsin kylvö. Hehtaarin kylvöön menee aikaa runsas tunti ja siemeniä parisataa grammaa/ha.
Silloin pitää takoa, kun rauta on kuumaa ja maalata vähän isommalla pensselillä, eikä nyppiä joutavia.
Gla: ”Tarvetta uusiutuville raaka-aineillehan on enemmän kuin tuotantoa.”
Onko?
Toisaalta Etelä-Amerikassa pienellä alueella voidaant tuottaa kaikki puu mitä tarvitaan ja sinne on rakennetaan massiivisia laitoksia. Tarvitaanko meidän sellua ja kannattako sitä jatkossa täällä tuottaa?
Kuinka Suomen metsätalouden käy?
Niin minäkin Rukopiikki. Asia on juuri kuten kirjoitit.
Minulle ainakin on Park tullut aina tieto siitä mitä etsitään ja miten.
Hankalia kysymyksiä. Tasan ei käy onnen lahjat. Voisimme tietysti siirtyä luontaistalouteen (kivikauteen) ja lopettaa luonnon riistäminen. Metsien ryöstöviljely, kaivannaisten hyödyntäminen jne. jne. Ymmärsin hyvin Linkolaa ja toisaalta ymmärrän myös taloudellisia realiteetteja. Sitä kai tämä demokratia on, että enemmistö päättää ja vähemmistön on siihen tyytyminen. Itsekkäitä tuppaamme olemaan, kun oma napa on lähin napa.
Minusta sinänsä etsinä ei ole ongelma. Se on kuinka korvataan, jos jotakin hyödynnettävissä olevaa löytyy, ettei kukaan joudu kärsimään taloudellisesti. Tunnearvojen korvaaminen ja arvottamiunen on tietysti erinomaisen ongelmallista.
Teimme joskus tarjouksen eräästä metsätilasta. Tarjoukseemme myyjä totesi ykskantaan, että sillä on tunnearvojakin enemmän kuin tarjouksemme. No, on aika ongelmallista hinnoittaa kenenkään tunnearvoja, joten kaupanteko loppui siihen.
Olisit Park tyytyväinen, kun saat alussa jo 20 e/ha/vuosi ja hinta senkun nousee, jos tutkinta pitkittyy. Minusta se on helppoa tuloa ja vahingot korvataan erikseen, jos niitä syntyy. Eihän sillä nyt tietenkään rikastu, mutta on kuitenkin rikkana rokassa.
Minä ainakin mielelläni lähetän tilitiedot, johon etsintäkorvauksen voi suorittaa.
Poromiehet tietysti Lapissa vastustavat kaikkea muuta kuin poronhoitoa. Lapissa näitä etsintäalueita on lähes joka niemessä ja notkelmassa. Voivat saada etsintään aloitusluvan valituksista huolimatta ja poromiehet tietysti valittavat.
Kaikkia hankkeita ei tuulla rakentamaan. Se on aivan selvä. Hakkeita on niin paljon vireillä.
Tyhjätaskut eivät pysty hankkeita luvittamaan. Luvittaminen vie vuosia ja se on kallista touhua, joten huvin vuoksi niitä ei toki tehdä. Maanomistajillekin maksetaan kehitysajalta yl. pientä korvausta, esim. 20 euroa/ha/vuosi, jos omistajat ovat olleet hereillä sopimusta tehtäessä. Iman korvausta ei pidä sitoutua mihinkään!
Alalla pyörii myös kaikenlaisia onnenonkijoita, jotka pyrkivät tekemään kuluitta sopimuksia, jotka voivat sitten myydä edelleen oikeille toimijoille. Niistä varoituksen sana on paikallaan. Minultakin tultiin kotoa hakemaan valmiiseen sopimukseen nimeä, jossa sopimuksen toisesta osapuolesta ei löydy muuta tietoa kuin nimi. Voi helvetti kuinka törkeää! Liiteenä laskelma, joka kertoo että vuotuinen vuokra on 50.000 euroa/vuosi, kun hanke on rakennettu. No, se ei ole narri joka narraa, vaan se joka antaa itseään narrata. Olkaa nyt varovaisia näiden sopimusten kanssa!
Oikea tapa on, että maanomistajaryhmä kilpailuttaa ja neuvottelee sopimusehdot, jossa määritellään oikeudenmukaisesti kuinka vuokrasumma jaetaan eri osa-alueisiin jne. (mm. siirtolinjoihin)
Tolopainen: ”viimeisin iso tuulipuisto valmistuu Lestijärvelle vuoden loppuun mennessä.”
Vai olisko tuo tieto Tolopainen sittenkin vain hevosmiesten tietotoimistosta?
Minäkin pienenä metsänomistjana olen muutamissa hankkeissa mukana, joissa yhteensä yli 150 voimalaa. 54 niistä parhaillaan rakenteilla, eivätkä ne ole Lestijärvellä.
