Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Etujen leikkaaminen on sitä, että annetaan vähemmän, eikä sitä, että otetaan jotakin pois. Ei tyhjästä voi mitään nyhjästä.
Pois ottaminen on sitä, että on jotakin, josta voi ottaa. Ei sellaiselta voi mitään ottaa, jolla ei mitään ole.
Kun yrittäjänä pääsi elläkkeelle, tuntui käsittämättömältä, että joku lähettää rahaa, vaikka en tee sen eteen mitään. Ja kuinka ollakaan, jo muutamassa kuukaudessa ihmisriepu oppii ja alkaa valittaa, että tätä taivaan maannaa kuuluisi saada enemmän.
Suuria uutisia saadaan aikaan, jos jonkun verot nousee muutaman kympin vuodessa, SIIS VUODESSA! Aivan käsittämätöntä uutisointia. Onko aiheet noin vähissä.
<p>Puunmyyjä saa vähän lisää korotonta lainaa, kun arvonlisävero nousee 1,5 %. Vero maksetaan kerran vuodessa, joten koroton laina-aika on maksimissaan yli vuoden. Kun metsiä aikanaan ostettiin, tämä koroton laina oli yksi osa uusia ostoja rahoitettaessa. Korot olivat silloin huomattavan korkeita.</p>
Ja se 10.000e/ha on myyntivoittoa, jossa hankintaolettama 80% eli vero vain paristatonnista/ha. Sama myös hakatuista puista. 10.000 e/ha tyhjästä metsänpohjasta ja tuolla veroilla – ei paha.
Keskustelu on turhaa eikä se johda mihinkään, kun toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä. Toinen puhuu vain metsänhoidosta ja toinen puhuu siitä mitä metsänhoito on taloudellisena kysymyksenä. Tavalla miten se taloustieteissä ymmärretään.
Jos ja kun metsänhoito on yleensä taloudellista toimintaa, niin se on ymmärrettävä talouden lainalaisuuksien mukaisesti. Vaikka tietäisit metsästä kaiken mahdollisen, mutta et ymmärrä talouden lainalaisuuksia, olet taloudellisessa mielessä hakoteillä.
Aivan samoin, jos näkee hirvenmetsästyksen vain hirvenmetsästyksenä, eikä laajempana kysymyksenä, keskustelu siitä ei johda mihinkään.
En ole suorittava porras koskaan hoitanut kenenkään toisen metsiä, vain omiani. Siksi en valitettavasti oikein osaa käydä keskustelua kanssasi sinun lähtökohdistasi. Eikä minulla ole jatkuvan kasvatuksen metsiä. Yksi pieni puukauppa on vajaan parin hehtaarin alueelta korjaamatta tällä periaatteella.
Siitä huolimatta tavoitteena on aivan jotakin muuta kuin maksimaalinen puumäärä, joka olisi kummallinen tavoite. Tavoite on kannattavuus. Sen jokainen tietysti ymmärtää, että puumäärällä on merkitystä, mutta mikään lopullinen tavoite johon pyritään se ei tietenkään ole.
Usein kuulee myös sanottavan, että jälkipolville on perusteltua jättää mimenomaan metsävarallisuus mahdollisimman hyvässä kunnossa. Sitäkään en ymmärrä ollenkaan. Oleellista jälkipolvien näkökulmasta tietysti on, että hoidan kokonaistalouttani optimaalisella tavalla.
Metsien hinnan nousuun on ollut hyvä syy. Poikkeuksellinen pitkään jatkunut nollakorkojen kausi. Mutta menneisyys ole minkäänlainen tae tulevasta.
Se on minustakin totta, että jostakin se raaka-aine on revittävä, jos fossiilisien käytöstä on jollakin aikavälillä pakko luopua. Myös monenlaisia uhkapilviä on havaittavissa.
Metsän arvo on kaikkien tulevien tulojen ja menojen nykyarvojen erotus ja tämä erotus on aivan ratkaisevasti riippuvainen korkokannasta.
Jos katsomme hieman pidemmällä aikajanalla puun hinnan kehitystä, niin mitään hurraamista ei todellakaan ole. Kuitupuunkin reaalinen hinta oli selvästi korkeampi silloin, kun minä olen oman metsätalouteni aloittanut. Kun metsätaloudesta puhutaan, niin on tietenkin syytä tarkastella hintojen kehitystä pitkällä pitkällä aikavälillä – kymmeniä vuosia, koska puuntuotantokin on sellaista. Me tiedämme Timppa kumpikin, mistä tämä nykyinen kuitupuun hinnan nousu on pääosin johtunut.
Mitä tulee tähän seuraavaan sukupolveen, niin mitään ajatusta ei ole siinä, että seuraava sukupolvi maksaa perintöveron puun myyntiveron jälkeen jäävällä osalla.
Kloppina kun kouluja käytiin ja vähän sen jälkeenkin asuttiin alivuokralaisina toisten nurkissa ja maitopurkkia yritettiin pitää kylmänä ikkunanvälissä.
Nykyään nuoret tarvitsee välittömästi vähintään oman yksiön ja yhteiskunta maksamaan viulut. Kivaahan se tietysti on, jos vain yhteiskunnalla riittää pelimerkit. Meitä eläkeläisarmeijaa on enenevässä määrin ja elää kituutetaan moninaisten vaivojen kanssa entistä pidempään ja tuo naapurikin näyttää vaativan osansa, että pysyvät omassa karsinassaan.
Eikö Timppa se sinun ruma 2% ole aika vähän eli ei sillä nyt pelihousujaan kannata kovin lujaa repiä. Sen nyt löytää melkein tienpientareilata. Inflaatiokin on ollut viime aikoina aika kova, joten ei puun reaalihinnat nyt yleisesti ottaen niin hirveästi ole nousseet. Katsoin juuri auton varaosan hintaa, nousu puolentoista vuoden aikana 50%. Eikö se nyt ollut hyvä, että ostit niitä UPM:n osakeita alle kolmellakympillä vajaa pari kukautta sitten, etkä uutta metsää. Nyt on tullut jo kohta viiden vuoden metsän tuotto. Kun tietäis viisi sekunttia, tai edes sekunnin ennakkoon mitä tapahtuu, niin olisi rikas mies.
Minäkin olen koko ikäni tykännyt metsänhoidosta, kuin hullu puurosta. Sehän on tosi hienoa hommaa, mutta kyllä pitää uskaltaa olla myös realisti.
Mehän emme Visa tavoittele tuottoprosentteja, vaan nettotuoton nykyarvoa.
Timppa: ”Olennaista on vain metsän kasvu”
Pukkala puolestaan sanoo, että metsänomistaja ei ollenkaan kiinnostunut kasvusta, vaan kannattavuudesta.
Tästä tavoitteiden erilaisuudesta täällä on keskusteltu tuhat sivua.
Asia olisi yksinkertainen ja Timppa aivan oikeassa, jos rahalla ei olisi esim. aika-arvoa eli korko olisi nolla, kuten hän tulkitsee asian tilan olevan.
Mutta kun raha ei ole mittayksikkö, kuten esim. metri, sekuntti jne joka on sama tänään ja viikon päästä, vaan sen avo on joka päivä erilainen.