Käyttäjän Reima Ranta kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 961 - 970 (kaikkiaan 978)
  • Reima Ranta

    Metsänomistaja vai puuntuottajayrittäjä?

    Pitäisikö puuntuottamisen Suomessa perustua pienimuotoiseen, isien perintönä saatuun metsänomistamiseen, jossa omistaja vaivoin tietää missä hänen metsänsä sijaitsee. Erilaiset palveluntuottajat tekevät omista lähtökohdistaan päätökset hänen metsiensä toimenpiteistä ja toteuttavat ne. Tekevät puukaupat hänen puolestaan jne. Taloudellinen merkitys metsistä näille omistajille on vähäinen ja mielenkiinto tietysti sen mukainen.

    Vai pitäisikö puuntuottaminen perustua yrittämiseen, jossa yrittäjä kykenee itsenäiseen päätöksentekoon ja tekee hoitotöitäkin itse. Hänelle metsien taloudellinen merkitys on suuri ja mielenkiinto tietysti sen mukainen. Hän kasvuhakuisena pyrkii laajentamaan ja tehostamaan toimintaansa tuloksen parantamiseksi jne.

    Reima Ranta

    Metsän arvo on ostajalle kaikkien tulevien tulojen ja menojen nykyarvojen erotus, ja metsänomistaja pyrkii tulevilla metsänkäsittelytoimillaan tämän erotuksen mahdollisimman suureen määrään.

    Ostaja voi siis ainakin tulevilla metsänkäsittelytoimillaan vaikuttaa maksettavissa olevaan hintaan. Tietysti myös korkotekijä (reaalikorko), jolla tulevat menot ja tulot muutetaan nykyarvoiksi on ostajaehdokkaille erilainen. Vieraan pääoman saantimahdollisuuksissa ja hinnassa on tietysti eroja. Toinen voi ostaa metsän talletuksillaan, kun taas toinen joutuu käyttämään vierasta pääomaa jne.

    Mitä nopeammin metsästä kyetään realisoimaan puustopääomaa, sen vähäisemmäksi korkotekijän vaikutus kuitenkin muuttuu, eli korkotekijän suhteen kilpailu tasoittuu ja ratkaisevaksi tekijäksi jää tulevat metsänkäsittelytoimet. Uusi metsälaki antaa pääomattomallekin nyt taitavasti toimien paremmat edellytykset pärjätä metsänostokilpailussa, kun vielä korkotasokin on aivan poikkeuksellinen.

    Metsän ostamisessa ja välittömässä parturoinnissa ja eteenpäin myynnissä sitä vastoin ei ole mitään mieltä verotuksellisista syistä. Sellaista väittävät vain ymmärtämättömät.

    Minkälaisia sitten tulevat metsänkäsittelytoimet pitäisi olla, että kykenisi maksamaan sellaisen hinnan, että kauppa syntyy?

    Tätä metsänostamisen kannattavuutta tulisikin käsitellä täälläkin minusta laajasti. Haluaisin mielelläni kannustaa nuoria metsistä kiinnostuneita metsätalousyrittäjiksi. Siihen tarvitaan kuitenkin ennen muuta taloudellista ymmärrystä, metsänhoidon osaaminen ei vielä riitä.

    Reima Ranta

    Tapio-yhtiön tehtävä varmistaa biotalouden kasvu. Tapion johtajan mukaan sen missio on edistää kaikkien metsäalan toimijoiden menestystä. Tavoitteena on biotalouden arvon nosto kymmenessä vuodessa 60 miljardista 100 miljardiin euroon.

    Uusia metsänhoitosuosituksia metsänomistajille on ollut laatimassa alansa huippuosaajia, jotka eittämättä edustavat myös hyvin erialaisia intressejä. Minkälainen on sitten Tapion yhteenveto näistä näkemyksistä, joka edistää kaikkien metsäalan toimijoiden menestystä? Metsänomistajahan haluaa metsillään edistää lähinnä omaa etuaan – ei muiden intressiryhmien etua, jos se on ristiriidassa hänen etunsa kanssa.

    Vanhan metsälain hyvin selkeä tavoite oli liiketaloudellisen kannattavuuden ohittava puuntuotannon maksimointipyrkimys. Tätä pyrkimystä myös valtaosan suosituksen laatijoista on kaiketi katsottava edustavan. Sama pyrkimystä näyttäisi edustavan myös em.
    biotalouden arvon raju kasvattaminen, vaikka puuvaranto antaisikin edellytyksiä jossain määrin lisätä puunkäyttöä.

    Metsäjohtaja Mäntylän mukaan Tapion vahva kilpailuvaltti on puolueettomuus. Mikä puolueettomuus ja kenen kassa Tapio kilpailee? Eikö puolueettomuus olisi lähinnä sitä, että edistettäisiin kaikin keinoin markkinoiden aitoa toimivuutta. Eikö markkinoiden toimimattomuutta osoita mm. se, jos metsäyhtiöt myyvät metsiään kannattavuusongelmien vuoksi, vaikka niille olisi omasta pystyvarannosta eittämättä etua markkinoiden vaihteluissa. Markkinoiden toimivuutta on tähän saakka pyritty kaikin keinoin lähinnä estämään, ei edistämään.

    Metsänomistaja voi perustaa näin pitkäjännitteisen tuotantonsa vain aitoon kannattavuuteen aidosti toimivilla markkinoilla ja se on tässä tilanteessa kova haaste.

    Reima Ranta

    Täällä halutaan kemeratukia, jotka ensin maksetaan veroina ja verotetusta määrästä puolet holhouskoneisto enemmän tai vähemmän epäoikeudenmukaisesti arpoo takaisin todelliseen metsänhoitotyöhön metsässä. Tämä on metsänomistajien narraamista holhouskoneiston alamaisiksi ja jonkun muun kuin metsänomistajan edun mukaiseen metsänhoitoon.

    Holhouskoneistohan tätä toki haluaa, koska he elävät siitä, mutta miksi ihmeessä metsänomistaja.

    Reima Ranta

    Täälläkin keskustelijat esiintyvät lähes poikkeuksetta metsänhoidon huippuosaajina, kukin omalla tavallaan ja ainakin omasta mielestään. Mihin ja miksi te kuitenkin haluatte mm. tätä kemeraholhousta, joka vain ylläpitää vanhoja tehottomia rakennelmia.

    Metsäala kaipaisi kipeästi reipasta rakenneuudistusta, jossa puun tuottajayritykset ovat metsätalouden selkäranka. Normaali yrittäjyys on tehokkain puuntuotantotapa, eikä se kaipaa mitään holhousta, joka toimii vain kehityksen jarruna. Varat vain hupenevat muuhun kuin metsänhoitoon metsissä.

    Puuntuottajayrittäjät kyllä tietävät kuinka pitää toimia tai ovat pian entisiä yrittäjiä.

    Yhteismetsät ovat siinä suhteessa oikeansuuntaisia, että niissä pyritään yksikön kokoa kasvattamaan, joka olisi aivan välttämätöntä tehokkuuden lisäämiseksi. Taustalla piilee kuitenkin kova halu saada metsiä holhouksen alle.

    Reima Ranta

    Kuten keskustelustakin käy ilmi monenlaista epätervettä veivausta tuet aiheuttavat. Aiheutetaan jopa haittaa järkevälle metsänhoidolle.

    Jokokustannuksiin palaa täysin turhaan työhön verovaroja. Hakemuksien tekemiseen samoin. Toinen saa tukea hakemuksen tekemiseen, toinen ei ja esim. tekemällä useita pieniä hankkeita on voinut saada hakemuksiin enemmän tukea jne. jne.

    Tukien avulla on voitu mieluummin maksimoida kustannuksia kuin pitää niitä taloudellisesti järkevällä tasolla.

    Tasan ei käy ole käynyt onnen lahjat. Jokin poistumaraja jne. on aina mielivaltainen ja poistuman todentaminenkin on enemmän tai vähemmän hatusta vetämistä. Tukien epäoikeudenmukaisuus on päivänselvä monessa mielessä.

    Järjestelmällä on tuettu sellaista metsänomistusta, jossa omistajilla ei ole minkäänlaista käsitystä metsätaloudesta ja joiden piikkiin ilman taloudellista riskiä ja vastuuta ovat mm. mhy:n voineet puuhastella. Eikä sillä hyvä. Tähän on tarvittu vielä kaikilta metsänomistajilta ulosoton uhalla perittäviä varjoja, vaikka omatoimisia metsänomistajia olisi mieluummin tietysti pitänyt ennemmin tukea kuin rangaista toisten taitamattomuudella. En tunne ainuttakaan toimialaa, jossa olisi ollut näin härskejä käytäntöjä.

    Metsät ja niiden hoito ovat olleet ja ovat toki tärkeitä, mutta rajua on ollut siitä aiheutunut mielivaltakin, josta näytetään vapautuvan vasta ulkoisten paineiden ansiosta.

    Reima Ranta

    Pirstoutuneesta holhousmetsätaloudesta olisi jo ajat sitten pitänyt siirtyä yrittäjävetoiseen metsätalouteen, joka on selvästi kustannustehokkaampaa. Huomattava määrä täysin turhaa puuhastelua putoaa pois. Se on ymmärrettävää, että tästä turhasta puuhastelusta elävät vastustavat tällaista kehitystä.

    Vanhoja rakenteita ovat ylläpitäneet mm. vanhakantainen lainsäädäntö, pakollinen metsänhoitomaksu, tukipolitiikka, verotussäännökset jne.

    Kemeratuetkin aiheuttavat turhien jakokustannusten ja aina myös epäoikeudenmukaisuuden lisäksi monenlaista negatiivista veivausta.

    Reima Ranta

    Mistä kumpuaa tuo perusteeton huoli puun riittävyydestä. Kasvu on jo pitkään ylittänyt käytön.

    On aivan turha huolehtia naapurin taimikosta. Eihän se ole teiltä mitenkään pois, jos se on hoitamatta – päinvastoin. Energiapuuta ja lahopuuta tulee, ellei hoida ja energiapuulle saattaa hyvinkin olla kysyntää tulevaisuudessa.

    Huoli pitäisi kohdistua siihen, mistä puulle löytyy käyttöä ja sellaista kysyntää, että siitä voidaan meidän kustannustasolla ja leveysasteella maksaa tuotantokustannuksia vastaava hinta. Puuta kyllä riittää ja sitä tuotetaan, kun em. kysyntää on.

    Markkinat kuitenkin viimekädessä määräämään kuinka mennään. Meillä ei ole mitään syytä eikä minkäänlaisia edellytyksiäkään haikailla kannattamattoman toiminnan perään.

    Reima Ranta

    Niin toki arvelinkin Gla, että et kirjoita omalla nimelläsi. Palstan lukijoille toki saattaisi olla tarpeellista tietää, mistä lähtökohdista näkemys on kulloinkin esitetty. No, vapaaehtoistahan tämä on ja muutenkinkin tunnen oloni tänne kirjoittaessani sanoisinko kuolkkkavieraaksi, kun en ole edes lehden tilaaja.

    Puun tuottamiselle on monenlaisia intressejä ja siitä näkemyserotkin usein johtuvat. Kukin ajaa lähinnä omia etujaan, eikä vanhalle koiralle kannata enää opettaa uusia temppuja. Markkinat menevät monojaan ja kehitys kehittyy varmimmin sukupolvien vaihtumisen myötä.

    Tästä pienennä, hieman huvittavanakin esimerkkinä on UPM:n hallituksen puheenjohtajan vahva kannanotto tässä hiljakkoin pinta-alaveron palauttamisen puolesta. Mielenkiintoista! Wahlroos on siis sitä mieltä, että meillä tulisi verotuksessa siirtyä tulojen verottamisesta varallisuuden verottamiseen. Kahdella tuolilla istuminen on usein hieman kiusallista.

    Pahoittelen sammeli jne., jos ilmaisin itseäni epätarkasti. Vertasin tietenkin Lapin metsänistutusta sieltä ostettavissa olevaan taimikkoon.

    Reima Ranta

    Voidaan toki Gla keskustella, mutta reilusti omalla nimellä.

    Yhden ketjun tulen vielä avaamaan jossain vaiheessa. Metsänomistuksen uusien lakien myötä nyt vapautuessa myönteiseen suuntaan, haluan siinä kannustaa nuoria metsistä kiinnostuneita metsätalousyrittäjyyteen. Se on mahdollista myös ilman mittavia pääomia, mutta valitettavasti se edellyttää, että kiertää mhy:n, metsäkeskuksen ja sen kaltaisten vanhakantaiset näkemykset kaukaa.

Esillä 10 vastausta, 961 - 970 (kaikkiaan 978)