Käyttäjän Riippumaton ajattelija kirjoittamat vastaukset
-
Ei sitä puun hintaa kannata määräänsä enempää tuijottaa, varsinkaan harvennusleimikoissa. Se on isossa kuvassa aika samantekevää maksetaako esim. ensiharvennuskuidusta pystyyn 10, 11 tai 12 euroa. Enskatuloilla ei rikastumaan pääse, mutta jos harvennusta lykkää useamman vuoden parempien kantohintojen toivossa, niin siinä metsätalouden kannattavuus kärsii rajustikin, kun metsä riukuuntuu ja päätehakkuutulot siirtyvät pitemmälle hamaan tulevaisuuteen. Uudistuskypsien metsien kohdalla asia on toki hieman eri, mikäli puut ovat terveitä ja kohtuullisessa kasvussa. Silloin voi vähän katsoakin ettei ihan polkuhinnoilla myy.
Taneli, kyllä niinkin voidaan tehdä. Ja mikäpä siinä, jos motolla hakataan ja kaupan molemmilla osapuolella on luotto mittalaitteen tarkkuuteen.
Eipä se kauppatapa määrittele mittaus/hakkuumenetelmää. Ja miten kuormien sidonta on automatisoitu?
Ei missään ole erikseen sovittu puukaupan minimierää. Sehän on täysin myyjän ja ostajan välinen asia, tehdäänkö puukauppaa yhdestä vai tuhannesta motista. Parhaiten selviää kysymällä ostajilta ja neuvottelemalla. Toki menekkiä edistää, jos puut saa pikitien varteen ja niitä on useampi.
On se liituri pahimmillaan tehokas ase kaikenlaista kehitystä vastaan. Kaiken hyvän lisäksi kun liiturista tehdään jossain havainto ja se rekisteröidään ely-ihmisten toimesta, niin se jälki näkyy kartoissa ties kuinka ja pitkään, vaikka otus olisi muuttanut pois tai kupsahtanut. Eipä ne taida muutenkaan paria vuotta pitempään elää.
Mukavahan tässä on vastailla 😀 Palkka on hyvä, mutta saa sen eteen töitä tehdä aika paljon. Koulukaverit on työllistynyt moninaisiin hommiin, osa tekemään puukauppaa, osa korjuupuolelle ja pari on mennyt sähköyhtiöllekkin organisoimaan vierimetsähakkuita ymmärtääkseni.
Metsänhoitoyhdistyksen neuvojana olen, eli myyntityötä suurimmalta osin. Koulutus oli pari ensimmäistä vuotta maastopainotteista, perusasioiden opettelua, kuten puuston arviointia, metsän kasvatuksen perusteita ym. pari vikaa vuotta oli teoreettisempaa liittyen esim. puunhankinnan kokonaisuuden opiskeluun operatiivisella/strategisella tasolla. Toimihenkilöharjoittelu oli iso osa opintoja ja itse alan oppimista. Itse tykkäsin kovasti koulutuksesta, ei välttämättä haastavimmasta päästä amk-tason tutkintoja, mutta oman mielenkiinnon mukaan rimaa voi nostaa vähän korkeammallekkin.
Jätkän kommentti on aika koomista luettavaa. Töitä löytyy aivan varmasti, kunhan vaan jaksaa hakea.
Suhteet voi tuoda pienen avun paikkaa hakiessa, mutta loppuen lopuksi kaikki on itsestä kiinni. Tälläkin hetkellä metsälehden työpaikkaosiossa on 15 ilmoitusta, niiden lisäksi on lukematon määrä hiljaisessa haussa olevia paikkoja, kyllä niihinkin joku aina valitaan.
Ai niin, itselläni ei ollut entuudestaan minkäänlaisia suhteita metsäalan toimioihin kun hain alaa opiskelemaan, mutta niin vaan sain minäkin töitä.
Itse valmistuin metsätalousinsinööriksi viime keväänä ja voin sanoa, että työllistyminen oman alan hommiin on lähes 100% varmaa, kun vaan hakee niitä töitä sinnikkäästi, eikä pelkästään omasta kotipitäjästä.
Luonnontilainen puro, jota siis ei ole kaivettu on 10-pykälän mukainen kohde. Sieltä saa kyllä lain mukaan poimia puita, mikäli se ei vaaranna sen 10-pykäläkohteen ominaispiirteitä. Jos metsä on sertifioitu, niin nämä rajoitteet ovat tietenkin tiukempia, mitä laissa sanotaan.
Noro puolestaan on kanssa luonnontilainen pienvesistö, joka voi osan aikaa vuodesta olla kuiva. 10-pykälää tämäkin. Oja on sitten ihmisen kaivama vedenkuljetusväylä, eikä metsälaki puutu niihin.
Jätkän mainitsema luonnon-oja on vissiin kansankielinen sana purolle..? Etelä-Pohjanmaan luomia olen kanssa itsekin miettinyt, onko ne ihan luonnostaan syntyneitä vai kaivettuja?