Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Mieleen muistuu sanonta motokuskin urani alkuvuosilta: ” Pomoksi kelpaa tumpelompikin, mutta motokuskiksi ei ole kaikista.”
Konehommia tuli tehtyä yli 30 vuotta, vaikka en mikään konemies tunne olevani. Ura alkoi kehittyä hankintahakkaajasta pienin askelin. Ensimmäiset tekemäni puut ajettiin vielä hevosella. 80- luvun puolessa välissä tein erilliskastohommia pikkumotolle. Kun siihen viritettiin kaatopää, oli kiivettävä moton pukille ,mikäli halusi jakaa metsähommia. Yli kymmentä eri kaato-karsinta- ja katkaisulaitetta olen ”ohjastanut” ja käsitelkyt metsähehtaarit lasketaan tuhansissa. Ennätykset ovat saaneet olla rauhassa ,mutta perheeni sain elätettyä ja koulutettua osaamisellani. Homma maistui vielä senkin jälkeen, kun olisin päässyt virallisesti eläkkeelle. Maltilla edeten selviydyin terveenä siihen hetkeen asti ,kun päätin jättää hommat nuoremmille. Valitettavan moni on joutunut lopettamaan työt terveydellisistä syistä tai joutunut kokemaan äkkilähdön tuonpuoliseen. Silloin on poltettu kynttilää molemmista päistä.
Gla:n kommenttiin.
Luontoväki ei mieti mitään korvat punaisena ,vaan huutaa kurkku suorana, että syy metsäpeuran ahdinkoon johtuu metsätaloudesta ja poronhoidosta. Ei mene läpi se ,että petokantojen kasvulla olisi jotain merkitystä, vaikka sudet, ahmat , karhut ja ilvekset ovat syöneet lähes kaikki vasat joiltakin alueilta viime vuosina. Peuroja kuolee petojen hampaissa enemmän ,kun syntyy.
Vuosikulutus on ”hieman” pudonnut . Sähköä on kulunut sähkölämmitystalossa enimmillään 20 000 kwh/ vuosi. Nyt lukema näyttää 12,5 kuukaudelta 7700 kwh samassa kiinteistössä. Puita palanut pakkaskaudella 13 kg päivässä leivinuunissa, aurikopaneelit tuottavat sähköä silloin ,kun aurinko paistaa ja ilmalämpöpumppu huolehtii lopusta.
Nostokoukun kannattaisi pistäytyä joskus naamakirjan puolella. Animaliat ja kaikenmaailman ”elonapinat” ovat olleet viimeaikoina aktiivisesti vastustamassa kaikkea eläintuotantoa.
Eläimiä ei saa kasvattaa tapettaviksi. Jos juot maitoa, varastat sen vasikalta. Jos kasvatat nautoja, olet raiskaaja ja murhaaja. Jälkimmäinen myös siinä tapauksessa, että kasvatat lampaita tai kanoja. Broilereista puhumattakaan. Paha rikos on myös keritä lampaat = varastaa sen turkki ihmisten itsekkäiden tarpeiden takia. Pääpapittarena näiden asioiden kimpussa häärii tohtori ja eläinfilosofi Elisa Aaltola Eläinoikeusakatemiasta keinoja kaihtamatta.
Kannattaa oikeasti suhtautua vakavasti tähän porukkaan. Hysteerinen eläintensuojelu on valitettavasti kasvava ilmiö tavoitteena lopettaa kaikki eläinperäinen tuotanto. Ei yksin Suomesta, vaan vastaavien järjestöjen toimesta koko maailmasta. Tämä ei toki tule onnistumaan ,mutta esim. Suomen kokoisessa maassa toiminta saattaa aiheuttaa merkittäviä häiriöitä talouteen ja huoltovarmuuteen.
…ja mitä tulee siihen, että turkistaloutta vastustetaan kysellytulosten valossa voimakkaasti, on syytä olla kriittinen sen suhteen, mistä luvut ovat peräisin. Esim . suden kannanhoidollista metsästystä vastusti erään kyselyn perusteella yli 80% kansalaisista. Mutta yllätys yllätys! Eduskunnassa äänestyksellä mitattu tulos olikin juuri päinvastainen lähes samassa suhteessa. Näin lienee myös turkistarhauksen kohdalla. Meitä ollaan viemässä viekkaudella ja vääryydellä ihan vikasuuntaan.
Kommenttiin/ jovain
Edellisestä puukaupasta taitaa olla niin kauan aikaa, että ikävät asiat ovat ehtineet jo unohtua. Uusiakaan tuskin hetkeen tehdään jk- metsien kohdalla nykyisen markkinatilanteen vallitessa. Siirrytään jatkuvaan kasvatukseen ihan kirjaimellisesti vähänkin haastavampien tapausten kohdalla.
Hirvieläinkanta ei ole enää vuosiin ollut kovin suuri Itä-Suomessa. Petokantojen kasvua on edistänyt vain se, että Venäjältä petoja virtaa rajattomasti eikä niitä ole saanut metsästää pienen terroristiryhmän toiminnan seurauksena.
Nimitys ryhmää kohtaan on aiheellinen. Ovat joutuneet käräjille ihmisten vainoamisesta ja painostamisesta. Ensimmäiset tuomiot on jo jaettu . Ehtivät saada kuitenkin petoasiat pahasti solmuun, mikä heidän toimintansa alkuperäinen tarkoitus olikin.
Pelkästään petokantojen nopeallakaan kasvulla ei ole merkitystä hirvikannan säätelijänä. Sillä se sijaan on, että pedot haittaavat metsästyksen toteuttamista ja tietyssä vaiheessa lopettavat sen kokonaan. Lieksassa on tultu jo siihen vaiheeseen. Metsästys loppuu paljon ennemmin , kun hirvet. Touhun aloittaminen uudestaan ei olekaan enää yksinkertainen asia.
Nostokoukulle totean , että 2010- luvun alussa hirvijahti oli seis useilla paikkakunnilla jopa vuosia ja syy oli selkeästi hirvikannan yliverotus. Seurauksista varoittelin tällä palstalla useaan otteeseen jo siihen aikaan. Hirvet olisi silloin monen nimimerkin mielestä pitänyt tappaa yhdettömiin. Käytännössä yliverotuksen seuraukset johtavat lopulta hirvikannan kasvuun, jota ei voida hallita. Kiinnostus jahtiin loppuu paljon aikaisemmin, kun hirvet.
Nyt aika on tuonut mukanaan myös tuon peto-ongelman. On pidettävä yllä suurempaa hirvikantaa, että sadoille susille, ahmoille ja 2500+ karhulle riittää syötävää .
Sekin on mahdollista, mutta petokantojen raju runsastuminen voi johtaa kyseiseen tilanteeseen, jos ei olla hereillä ja pidetään vain tavoitteena, että kaikki luvat käytetään. Joillekin on voinut tulla yllätyksenä, että lupia on myönnetty viime vuosina varmuuden vuoksi ja vahinkojen ehkäisemiseksi 20% enemmän, mitä laskennallinen tarve olisi. Tyhjiöitä syntyy ja nekään lähialueiden porukat eivät saa metsästää, vaikka hirviä olisi ennen, kun kanta on saatu palautettua suositusten mukaiselle tasolle. Esimerkkitapauksessa kokonainen paikkakunta pitää ainakin yhden välivuoden, mahdollisesti useammankin , jos petokannat kasvavat. Onhan se sitten somaa , kun metsänomistajat jotuvat kärsimään ylisuuresta hirvikannasta petojen ohella. Hirvijahtiin ei useinkaan ole enää riittävästi halukkaita, jos perinne katkeaa pidemmäksi aikaa. Omalla kohdalla on todettava , että lopetettuani jahtihommat ei tullut edes vieroitusoireita.
Tulipa mieleen yksi keväinen ennakkoraivaustyömaa. Olin raivaillut hyvän tovin sekalaista alusryteikköä, kun huomasin sivusilmällä pyyn pyrähtävän lentoon raivatulta alueelta. Tuli heti aavistus , että pesästä lähti. Menin tutkimaan paikkaa. Ja sieltähän se pesä löytyi raivauskantojen keskeltä. Kannoilla mittaa 25-30cm. Täytyy sanoa, että linnun hermot olivat terästä ja pakokynnys korkea. Jos olisi sahauksen aikaan päätä nostanut, olisi kaula katkennut varmasti.
Toivoin tilanteessa hartaasti, että emo palaisi vielä pesälleen, vaikka maisema vähän muuttuikin. Yksi teeri ainakin palasi hakkuutyömaalla , vaikka motolla katkaistu pölli putosi metrin päähän pesästä. Lintuemo lähti lentoon vasta siinä vaiheessa.
Pesä merkittiin ja suojattiin. Tilannetta myös seurattiin. Sillä pesinnällä oli onnellinen loppu. Kaikkista munista kuoriutui poikanen.
Pesälöytöjä työhistoriaani mahtuu kymmenkunta. Kaikki pesinnät niiden kohdalla ovat päättyneet onnellisesti. Merkkaus ja suojaus ovat varmasti edesauttaneet asiaa.
Myös hakkuutyömaan tuoksujen runsaus vaikeuttaa petojojen toimintaa. Ilmeisesti linnut hyödyntävät tätä seikkaa. Koppelo oli nimittäin kerran pyöräyttänyt munansa osittain pöllikasan alle työmaan ollessa kesken. Sekin pesä säästyi , kun kyseinen puukasa jätettiin ajamatta ja ympäristöön levitettiin vähän lisää vahvoja tuoksuja. Lintuharrastajat, joille pesästä ilmoitin , kertoivat myöhemmin, että kyseisellä tarinalla oli onnellinen loppu.
