Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Liikkua pitää,jotta paikat säilyy kunnossa. Firmassa, jossa työskentelin, 70 vuoden ikä toimantakykyisenä ei ollut harvinaisuus. Yksi minua vahhempikin kaveri toi vielä viime talvena puuta laaniin tahtiin, jossa oli nuoremmillekin tekemistä. Kaveri pyöräilee, hiihtää ja käy salilla säännöllisesti.
Minun selästäni todettiin jo ollessani kaksikymppinen ,että ei sovellu painonnostoon. Kyntöhommat avotraktorilla olivat sille myrkkyä.
Välilevynpullistumiakin on sattunut matkan varrella, mutta niistäkin on selvitty pitämällä paikat liikkeessä. Ajokonehommista kieltäydyin suosiolla. Selkä ei olisi kestänyt rynkytystä. Motohommissa selkä ei oireillut ,kun piti oikeasta työasennosta ja liikunnasta huolta. Hyvä vuode on myös tärkeä elementti selän kunnossapysymiseen.
PS. Hankalin välilevyn pullistuma iski, kun kumarruin nostamaan raivaussahaa suorin jaloin maasta. Löysin itseni polviltani. Pääsin pystyyn, mutta pahin vaiva oli edessä. Sattui vielä siinä vaiheessa ,kun edessä oli mittava rakennusprojekti. Sinä aamuna, kun valutyöt alkoivat vieräytin itseni sängystä lattialle ja konttasin aamupalalle. Pienikin virheliike sai säkenöimään silmissä. Parin viikon valuprojekti maltillisesti ja harkituin liikkein paransi vaivan vähitellen. Jos olisin jäänyt sänkyyn,olisi työt jääneet tekemättä ja sairausaika olisi kestänyt pidempään. Moni vaiva paranee vain lisäämällä liikettä.
Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita ja osaavia, kuten Bertza. Manuhakkuissa kuolemantapauksiakin useita vuodessa. Mönkkärin kanssakin sattuu ja tapahtuu.Terveydelliset vaikutukset mitataan myöhemmällä iällä. Harva pääsee täysin toimintakuntoisena ja terveenä eläkkeelle.
Itselläkin on kokemusta manuhakkuusta ja lähikuljetuksesta aina hevosesta ja maataloustraktorista moottorikelkkaan. Hyvää tuuria, että selvisin siltä ajanjaksolta, lähes 10 vuotta, kutakuinkin terveenä. Hankintahakkuita tuona aikana vuosittain 100-300 mottia vuodessa ja parin vuoden aikana erilliskaatohommia muutama tuhat mottia . Että ulkotöissä on oltu.
Moton koppiin siirtyminen ergonomialtaan parempaan työympäristöön varmisti kuitenkin sen ,että sain jäädä terveenä eläkkeelle täysin palvelleena 67 vuoden iässä. Mönkkärihenkilöllä eläkeikä voi tulla pyytämättä ja yllättäin vastaan vuosia aikaisemmin.( myös pienempi eläke!!)
…joo ,mutta jos kuitenkin päätätte hankkia sen mönkkärin metsähommiin, huolehtikaa siitä ,että taimikot tulee pidettyä kunnossa ja siitä, että kampeet eivät alkuinnostuksen jälkeen jää nurkan taakse ruostumaan. Monessa tapauksessa on päässyt käymään näin. Varoittavia esimerkkejä on ollut nähtävillä mualimaa kierrellessä enemmän, kun tarpeeksi.Virheinvestointeja ja hoitamatta jääneitä metsiä samassa paketissa.
Jos mönkjä on jo valmiiksi hankittuna ,sitä voi metsötöihinkin käyttää ihan mielin määrin. En minä sitä ole kieltämässä. Mitä enemmän käyttöä investoinnille , sitä parempi. Uutta mönkkäriä en tällä kokemuksella kuitenkaan ketään suosittele hankkimaan. Taloudellisia perusteita ei ole ja ihmisen terveys on todistetusti uhattuna turvattomissa mönkkäritöissä. Ikävistä onnettomuuksista voi lukea tämän tästä. Raivaussaha on se kampe,jolla taimikko ja nuori metsä pidetään kunnossa. Paukut kannattaa suunnata raivaushommiin.
Perko ummistaa jälleen silmänsä siltä tosiasialta ,että siirtymällä jaksottaiseen kasvatukseen puustopääomamme on saatu tuplattua ja myytävää enemmän . Teollisuuskin on laajentunut , tuonut yhteistä hyvää ja alkupääomia muiden teollisten toimintojen kehittämiseen . Melkoinen kehitysmaa olisimme edelleen ,jos olisi jatkettu harsintaa. Persaukisia kaikki ja todennälöisesti ryssän kainalossa jo aikoja sitten.
Ulkoilureiteistä.
Moto ei ole ulkoilun vihollinen. Paikkakunnallamme on uusi ulkoilureitti ,joka kulkee aivan puhtaasti ajouria hyväksi käyttäen lähes 5 kilometriä. Suurin osa urista on aikaansaannoksiani , joista annoin vinkin reitin suunnittelijalle. Voi kävellä vaikka parijonossa ,kun on kaksi rantua rinnakkain. Eikä katoa maastoon vuosikymmeniin. Ei myöskään tarvitse kompastella risuihin , koska huomioin polut toteuttaessani hakkuuta.
Samat polut soveltuvat mainiosti myös pyöräilyyn. Haastavia, mutta ajettavia hienoissa maisemissa. Ovat yhtiön malla ja käyttöön on saatu lupa.
Kertokaa konekuskeille, mihin haluatte polut. Puut on mahdollista karsia niin , että uralle ei tule risuakaan.
Rästikohteilta ei voi odottaa ihmeitä. Yhtiöillä on harvemmin rästikohteita eikä harvennuksille rynnätä ennen aikojaan.
…ja tuota etupainoista suurempien runkojen harvennusta en allekirjoita lainkaan ellei kyse ole huonolaatuisista ja monihaaraisista puista. Niistä jää iso kanto, mutta tulevaisuus ei tuottaisi tukkia. Itsellä periaatteena oli aina pienintä ja huonointa puuta pois!
Ilmeisesti nuakka ei ole joutunut leventämään uria. Ura saattaa levitä uran varresta poistetun rungon kohdalla jopa 7-8 metriin. Jälki on hurjaa, kun uran varresta on pakko poistaa koko puurivi(parhaita puita), jotta koneen saa mahtumaan puiden väliin kakkosharvennuksessa. Maastokaan ei monesti tarjoa mahdollisuutta sijoitta uraa toiseen paikkaan . Korjuureitit on suunnattava aina vasta-/myötämäkeen ja sijoitettava palstan kantavimpiin kohtiin. Enskan yhteydessä puissa on valinnanvaraa . Toisessa harvennuksessa paljon vähemmän. Kerralla kunnon ura ja reitin varteen jätetyt puut saavat hyödyntää hyviä kasvuolosuhteita päätehakkuuseen asti. Ihmettelen kovasti, miksi suuret toimijat eivät ole huolissaan ajourista. Riittää ,kun vältetään painumat ja puustovauriot. Puuston tiheysvaatimus on täsmälleen sama kaikilla. Niin yhtiöillä ,kun yksityisilläkin.
Pieni kone sopii huonosti kokonaiskonseptiin, jossa ei pienestä tilakoostamme johtuen ole monestikaan mahdollista tehdä ensiharvennuksia erillisinä hakkuna. Kun tilalle tullaan, tehdään kerralla kaikki hakkuut enskasta päätehakkuuseen. Tämän takia ensiharvennuksenkin on oltava kiinnostava, jotta se ei siirry rästikohteiden joukkoon ja seuraavalle hakkuukierrokselle.
Ja tärkein pointti konettta hankittaessa on pitää mielessä ,että pelkkiin enskoihin erikoistumalla ei elä. Valitettavasti halu saada se pieni kone metsään häipyy suurimmalta osalta metsänomistajista ,kun kerrotaan ,mitä halujen tyydyttäminen maksaa. Euro konsultoi järeämpien ja tehokkaampien koneiden puolesta.
PS. Metsuriaikaan 70-80-luvuilla teki tiukkaa saada 40 miljoonaa mottia puuta tien varteen. Nyt korjataan tuplat ja puu on saatava kannolta tehtaalle koko joukon ripeämmin verrattuna metsuriaikaan.
Kyllä sieltä urien välistä puuta löytyy ellei tarkastella kohdetta, jonka alkuvaiheen hoito on laiminlyöty. Puusto harvennuksen jälkeen on varmasti tasaisemmassa järjestyksessä ,kun käytetään 11 metrin puomia verrattuna siihen , että laitteen ulottuma on vain 6-8 metriä. Urien keskivälin liika tiheys johtuu lähes aina siitä, että työ on tehty lyhytpuomisella koneella. Heikosti toteutettu ennakkoraivaus johtaa myös helposti epätasaiseen työjälkeen ja vääriin puuvalintoihin.
Jk-puu on hyvin kallista ostajalle ja vielä kalliimmaksi muodostuu , jos ei pystytä täyttämään ylioptimistisen mo:n odotuksia. Tässä ketjussa tarinoivien jk-lahkolaisten odotukset eivä ole edes tältä planeetalta ,joten viisas ostotoimihenkilö ei ryhdy kauppasuhteisiin näiden kanssa välttääkseen pettymyksestä syntyvän mainehaitan.
