Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Jk:n tuloksena puu on hakkuukypsä pitkästä taimivaiheesta johtuen 100-120 vuodessa. Jaksoittaisessa 60-70 vuodessa, mikäli tukkia halutaan. Lisäksi puita on jk metsässä lähes puolta vähemmän verrattuna jaksollisen kasvatuksen metsään samalla ajanjaksolla. Tuottavuudella jk:ta ei voi mitenkään perustella. Kaiken kukkuraksi aukkoisuus lisääntyy ,kun uutta taimiainesta ei läheskään aina kehity korvaamaan kaadettua puuta.
Ollaan edelleen hiljaa siitä tosiasiasta ,että hirvikantaa halusivat alunperin kasvattaa saalisvarmuuden parantamiseksi juuri masnomistajavetoiset seurat. Maattomilla ei seuroihin ollut asiaa ellei omannut paksua rahapussia tai kuulunut paikkakunnan eliittiin. Vasta ,kun tilanne karkasi hallinnasta alkoi maattomiakin päästä seuroihin.
Päätösvalta kannan suuruudesta on edelleenkin pääosin maanomistajametsästäjien käsissä. Maattomia kuitenkin leimataan hirvikannan paisuttamisesta ,vaikka ovat vain mukana talkoossa, jossa toiset määräävät tahdin. Ison talon metsästävällä isännällä täytyy olla kehumisen aihetta . On kiva sanoa ,että meillä hirvikanta on runsas. Toisilla on muut ylpeyden aiheet. Metsästävillä maanomistajilla runsas riistakanta. Visa ylpeilee saamillaan metkatuilla.
Miten meinaat realisoida kasvun ,jos et laske motoa metsääsi? Eivät vielä tällä hetkellä toimi ilman kuljettajaa. Moton mittalaite ei vain ennusta,vaan se myös mittaa todellisen puun tilavuuden sentin pätkissä. Perkon saksien ”ennusteet” voi jättää omaan arvoonsa. Samoin sen ,että kuitupuuta ei kartu jk metsästä lainkaan. Ilmeisesti Perkon metsä kasvaa valmiita ”sähkötolppia” ,joista latvakuitu puuttuu kokonaan. Herää myös kysymys ,mihin laadultaan tukiksi kelpaamaton puuaines joutuu .
Perko on kova laskemaan ,mutta ei valitettavasti osaa sijoittaa tarvittavia muuttujia yhtälöön. Laskukokeissa vastaavista suorituksista sai aina nolla pistettä. Vain trolli pystyy tuottamaan moista soopaa.
No väännetään Visalle vielä rautalangasta, että se kolminkertaistuminen on tapahtunut korjaamalla valtaosin ainespuunmitat täyttäviä rästikohteita ,joista löytyy seassa tukkiläpimittaistakin puuta. Pelkästään raivausrästikohteista sitä kasvua ei olisi saatu ikinä eikä millään konstilla. Suunta on siis oikea korjuun kannalta. On siirrytty korjaamaan energiaksi järeämpää tavaraa, jota voi joustavasti tilanteiden muuttuessa käyttää myös ainespuuksi . Varastointi – ja kalusto-ongelmiltakin vältytään, kun on alettu toimia näin.
…joo kyllä Yle loisti taas osaamisellaan. 60- litran ensiharvennusleimikosta tasamittaista tukkia!!
Joopa joo… Minä näin aikanaan runsaasti hömötiaisia ja pikkulintuja pellon reunojen pajupuskissa ja ojanvarsitiheiköissä. Tuli salaojat ja peltojen reunojen aktiivisemmat hoitotoimet. Niiden seurauksena hävisivät pikkulinnutkin. Hömötintin osa on muutenkin kova ärhäkämpien talitiaisen ja sinitiaisen vallatessa alaa. Tästä kiitos runsaalle talviruokinnalle . Hömötintillä ei niihin kekkereihin ole asiaa ,kun paikalle ilmestyy talitiainen. Vahvempi voittaa evoluutiossa. Siihen osaan on hömötintinkin tyytyminen.
Mistä se energiapuu on sitten suuremmalta osin peräisin? Enimmäkseen niistä kohteista ,jotka muodostuvat harvennusrästeistä. Eivät ole kelvanneet ainespuukohteeksi. Ovat nyt jo metsänhoidollisesti osittain pilalla ,mutta puut kelpaavat riittävän kookkaina erinomaisesti energiapuutavaralajiin yhdistettynä eri puulajeista.Kohdetta ei myöskään tämän jälkeen välttämättä tarvitse harventaa ennen päätehakkuuta.Tämän voi päätellä tien varteen kerätyistä energiapuupinoista/ karsittu ranka ja hakkuunjälkeisestä näkymästä palstalla. Kuluu pitkä aika siihen ,kun palsta on seuraavan kerran rästikohde. Se vaiva korjautuu vuosikymmeniksi.
Visan hirvet käyttävät ilmeisesti tikapuita. Lumi kylläkin katkoo niitä liian laihoja 5-metrisiä raippoja. Varsinainen hirvien vaikutus ylettyy korkeintaan kolmeen metriin. Mitä nopeammin taimi saadaan kasvamaan, sitä pikemmin se on hirvien ulottumattomissa. Kun kasvatellaan puita liian tiheässä ,piina kestää jopa vuosia pidempään.
Parempi ,kun minä soudan. Päästään sinne, mihin pitääkin ja suorinta tietä. Huopaaminen on tuttua puuhaa. Kalapaikalla liikutaan huopaamalla. Pari kilometriä vastatuuleen tekee myös hyvää vatsalihaksille. Valitsen tietoisesti välillä tuuliset olosuhteet. Joutuu ponnistelemaan ja selkänivelet saavat sopivasti monipuolista liikettä aaltojen keinuttaessa venettä.
