Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Siinähän ne ohjeet tuli. Toteutuksessa vain on hieman eroja yksityiseen puoleen verrattuna. Hoitotoimet tehdään aina silloin ,kun taimikon tai metsän tila sitä vaatii. Tukiporkkanoita ei jäädä odottelemaan, kun niitä ei ole tarjolla. Moni yksityinen valitettavasti lykkää tarpeellisia hoitotoimia ohi optimiajankohdan saadakseen työhön tukea. Väittävät vielä toimivansa oikea-aikaisesti ,vaikka tuet on tarkoitettu rästikohteiden hoitamiseen. Hirvet tunnetusti viihtyvät juuri rästikohteilla, joilla ravintoa ja suojaa on riittävästi. Viihtyvät vielä jonkun aikaa hoitotoimien jälkeenkin, kun ovat oppineet saamaan sieltä helposti ravintoa. Varjossa kasvaneiden mäntyjen mehevyyskään ei hetkessä katoa.
Numpille totean, että esim. runsaasti metsää omistava Finsilva ei käytä Tricoa. Taimikot hoidetaan ajallaan ( tuettomasti) eivätkä hirvivahingot ole taloudellisesti merkittäviä. Eivät olleet silloinkaan ,kun hirviä oli kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Suurimman osan kokemuksistani olen ammentanut harventamalla ja päätehakkaamalla ko tahon metsiä usealla eri paikkakunnalla. Joukossa lukuisia kohteita hirvien talvehtimisalueilla.
On kokemusta metsän omistamisesta ja hoidosta. Enemmän tosin olen oppinut matkan varrella toisten tavoista hoitaa metsiään . Muutama miljoona valmistettua runkoa, jotka olen karsinut ja katkonut eri olosuhteissa on laajentanut käsityksiä mekittävästi.
Tieto puuston laadusta ja mitattu tieto leimikon puuston määristä on ollut ensimmäisenä käytettävissäni. Vertailu eri hoitotavoilla käsiteltyjen metsien tuotoksien välillä on ollut helppoa. Metsännomistajat keskenään eivä voi niin kattavia vertailuja tehdä.
En minä mitään ihmetekoja ole ollut esittämässä. Normaalit riittävän ajoissa tehdyt hoitotoimenpiteet yleensä riittävät pitämään hirvivahingot joko olemattomina tai ainakin siedettävinä. Ongelmaksi näyttää kuitenkin muodostuneen vain se ,kuka asiasta kertoo. Metsästäjätaustaiset eivät muutaman palstalaisen mukaan ole oikea tietolähde. Toistan vielä ,että lentäjänkään ei ole pakko omistaa lentokonetta osatakseen lentää .
Gla: n kommenttiin edellisellä sivulla vastaan, että hirvien elintavat ja niiden mieltymykset selviävät metsästyskokemusten myötä. Joitakin ilmeisesti riepoo, kun tiedän , mistä hirviä kannattaa etsiä ja siihen viitekehykseen sopivia olosuhteita löytyy henkilön omilta mailta. Olen myös kertonut keinoista ,jolla ongelmia voidaan vähentää . Nopea kierto on yksi keinoista. Yhtiöt ovat oivaltaneet pointin. Vaikka täällä liikutaan perinteisillä hirvien talvehtimisalueilla Tricoa ei ole katsottu tarpeelliseksi käyttää. Ajallaan tehty taimikonhoito riittää. Suuri osa uudistusaloistakin on jo siinä asennossa, että hoitamattomana ne houkuttelisuvat hirviä kuin hunaja mehiläistä.
Täsmennetään sen verran, että olen vierastanut konekorjuussa vain pieniläpimittaista raivaussahalla kaadettavissa olevaa kokopuuta. Ainespuun mitat täyttävä tavara on energiapuunakin ok. Toimitetaan sille taholle, joka tavarasta eniten maksaa.
Ihmettelin aikanaan korjatessani pieniläpimittaista puuta energiaksi karuhkoilla maapohjilla ,miten on mahdollista saada riittävästi kertymää ja samalla jättää tarpeeksi latvusmassaa maastoon, jotta maaperä ei köyhdy. Vastaus kysymykseen on aivan selkeä. On kasvatettava puut riittävän kookkaiksi eli ainespuun mittoihin ja jätettävä hakkuutähteet sellaisenaan maastoon. Taimikonhoidolla varmistetaan puiden oikea tilajärjestys. Jos välttämättä ne hirvet halutaan sinne taimikkoon, jätetään tiheäksi ja raivaamatta. Ruokaa ja suojaa on tällöin nelijalkaisille riittävästi. Sieltä ne hirvet lähes poikkeuksetta koirien eteen löytyvät.
No… Visa kertoo saaneensa ylitiheät taimikkonsa kelpo metsiksi hirvistä huolimatta. Hyvä niin . Tällä suunnalla on satoja hehtaareita tuoreita mäntyjen uudistusaloja, jotka on istutettu. Kylvöstä on luovuttu. Hakkuukypsyys saavutetaan istutustaimilla jopa 10 vuotta siemenpuu-uudistusaloja nopeammin. Taimien latvatkin kasvavat tasaisen nopeasti hirvien ulottumattomiin . Sivuoksia puolestaan saakin karsia ja niissä on hirville monin verroin enemmän ravintoa, kun latvakasvaimissa. Kylvötaimikoista saa nyppiä monta latvaa saadakseen hyvin kehittyneen istutetun taimen sivuoksien tuottamaan ravintomäärään. Ja latvakasvaimiahan on vain tarjolla, kun tiheässä kasvustossa sivuoksat karisevat pois. Tiukan kasvukisan seurauksena latvakasvukset ovat erityisen maistuvia hirven suussa. Samaa sarjaa, kun lehtipuiden varjossa kasvaneiden.
…mutta kukin punnitkoon riskit ja mahdollisuudet tavallaan.
Taitaa Muhoksen datakeskushankkeesta kehittyä vain mittava ennallistamiskohde. Jos valitukset hakkuiden laillisuuden suhteen menevät läpi , se on siinä. Saattaa sen seurauksena ”pari ” muutakin datakeskusta jäädä tulematta .
Sivutuotteena on aiheutumassa mittava mainehaittapuut ostaneille yhtiöille ,joka ei voi olla vaikuttamatta niiden toimintaan. Näyttää siltä, että kaikki kolme”suurta” ollaan saamassa mustalle listalle.
Tapaus saadaan näyttämään myös erityisen pahalta, kun maansiirtohommat on keskeytetty kriittisellä hetkellä . Mahdolliset valumia estävät toimet ovat jääneet tekemättä. Kura valuu valtoimenaan sinne, minne ei pitäisi. Tapauksesta tulee ympäristöjärjestöjen riemuvoitto.
Kehottaisin miettimään vähän tarkemmin, miten kauan taimituppaita kannattaa pitää raivaamattomana. Ravinnon runsaus houkuttelee hirvet taimikoihin. Yleensä käsitetään ,että vain lehtipuuvesakko toimii houkuttimena. Ylitiheällä havupuutaimikolla on sama vaikutus. Kannattaisi tutkia, paljonko ylitiheys vaikuttaa maistuvuutta alentavien haitta-aineiden tuotantoon.
Olen seurannut harventamatonta kylvömännikköä ja verellä kasvavaa puhdasta hoidettua mäntytaimikkoa. Jälkimmäisessä ei merkkiäkään hirvistä . Edellisessä talvella jälkiä ja syönnöksiä runsaasti. Kylvötaimikon harvennuksen jälkeen syötyjä taimia näkyi ,mutta asia, josta ei kirjoitella tuotakoon vielä esille. Kylvötuppaissa kasvaneet rungot ovat kehittyneet hitaammin ja tyveltään usein heikkolaatuisiksi. Rungot ovat kasvaneet vinoon ja juuret kehittyneet toispuoleisiksi. Osa on siis myöhemmin altis tuuli- ja lumituhoille, osan tyvistä joutuu ohjaamaan kuitutavaralajiin tyvimutkan takia. Miettikää tarkasti, kumpi aiheuttaa kokonaisuudessa vähiten haittaa, ylitiheys vai muutaman taimen hehtaarilta napsiva hirvi. Sitäkän sietää pohtia, paljonko työläämpi mahdollinen Tricokäsittelyn toteuttaminen on ylitiheässä taimikossa.
…no hehän ovat itsekeskeisiä, sadistisia himotappajia vailla mitään ihmisarvoa…yltiösuojelijoiden mielestä.
Nostokoukun kannattaisi laittaa faceen mausteeksi tarnoita aidosta eräelämästä. Olisi hyvää vastapainoa harrastusta mustamaalaavien tahojen viesteille. Keski-Suomessa ei onneksi suuremmin jyrkkää vastakkainasettelua esiinny. Luontoihmiset ja metsästäjät mahtuvat hyvin samalle nuotiolle mielipiteitä vaihtamaan. Yhteistyö luonnon hyväksi onnistuu mutkattomasti.
Kehäkolmosen tuntumassa on enemmän haasteita ja sen porukan mielipiteillä on laajempaa merkitystä. Äänekäs vähemmistökin voi saada tarpeettoman paljon vaikutusvaltaa.
Kuvien jakamisesta olen Nostokoukun kanssa samaa mieltä. Ei jakoon! Yksi metsästäjä oli erehtynyt ( katui tekoaan) laittamaan kuvan hirvisonnin viimeisistä hetkistä nettiin. Kuvassa koira nyppi karvoja henkitoreissaan olevasta elukasta ja metsästäjä etsi mahdollisuutta ampua armonlaukaus turvallisesti.
Nettikommentissa metsästäjä leimattiin sadistiseksi raakalaiseksi, kun antoi eläimen kärsiä. Eläimen ampumista pidettiin rikoksena ja yllytettiin tekemään rikosilmoitus tapahtumista. Kommenttia myötäileviä viestejä tuli sivun täydeltä. Perusteluille, miksi kuvassaa meneteltiin nostokoukun ja metsästäjien hyvin ymmärtämällä tavalla ei annettu sijaa.
Somen vaikutusta ei kannata aliarvioida. Sillä ei ole merkitystä, jos Nostokoukku ei someta. Sillä sen sijaan on ,jos virheellisiä väittämiä ja väärää tietoa levitetään ihmisille, jotka eivät aiheesta mitään ymmärrä. Kaikki menee heihin täydestä ja oikeassa on se, joka on eniten esillä ja käyttää rajuinta kieltä. Näin demonisoidaan metsästys ja metsästäjät luonnosta vieraantuneiden mielissä. Kannattaa kuitenkin osallistua keskusteluihin ja oikoa vääriä väitteitä, jotta oikeaa tietoakin on tarjolla. Tosin tätäkin pyrkivät suojelijoiden moderaattorit ahkerasti estämään. Vain yksi totuus kelpaa.
Yksi nouseva haaste on mesästyksen vastustamisen lisääntyminen. Se näkyy metsästäjiä halventavina kommentteina sosiaalisen median puolella ja metsästyksen vaikeuttamisena kaikin keinoin. Metsästysaiheisen kuvan faceen lähettänyt saa minuuteissa kommenttikenttään sellaisen häirikköviestien ryöpyn, että sivullista hirvittää. Metsästäjä haukutaan mielipuolisin sanakääntein pystyyn ja metsästys maalaillaan vajaaälyisten ja häiriintyneiden ihmisten rikolliseksi toiminnaksi.
Eikä tämäkään riitä. Jahtitorneja ja metsästäjien kokontumistiloja turmellaan. Riistakameroita särjetään tai varastetaan. Metsästyksenvastustajille järjestetään kursseja ,joilla opetetaan haitanteon alkeet. Näytti olevan liikkeellä myös kutsu”sieniretkelle” , jonka tarkoitus on kommenttikentän sisällön perusteella häiritä metsästystä. Yltiösuojelijoiden päätavoite on tehdä metsästys mahdottomaksi kaikin keinoin.
Metsästäjäkunta on melkoisten haasteiden äärellä. Toisaalla kehotetaan tehostamaan toimintaa ja toisaalla heitellään kaksin käsin kapuloita rattaisiin.
