Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Nostokoukulle totean , että 2010- luvun alussa hirvijahti oli seis useilla paikkakunnilla jopa vuosia ja syy oli selkeästi hirvikannan yliverotus. Seurauksista varoittelin tällä palstalla useaan otteeseen jo siihen aikaan. Hirvet olisi silloin monen nimimerkin mielestä pitänyt tappaa yhdettömiin. Käytännössä yliverotuksen seuraukset johtavat lopulta hirvikannan kasvuun, jota ei voida hallita. Kiinnostus jahtiin loppuu paljon aikaisemmin, kun hirvet.
Nyt aika on tuonut mukanaan myös tuon peto-ongelman. On pidettävä yllä suurempaa hirvikantaa, että sadoille susille, ahmoille ja 2500+ karhulle riittää syötävää .
Sekin on mahdollista, mutta petokantojen raju runsastuminen voi johtaa kyseiseen tilanteeseen, jos ei olla hereillä ja pidetään vain tavoitteena, että kaikki luvat käytetään. Joillekin on voinut tulla yllätyksenä, että lupia on myönnetty viime vuosina varmuuden vuoksi ja vahinkojen ehkäisemiseksi 20% enemmän, mitä laskennallinen tarve olisi. Tyhjiöitä syntyy ja nekään lähialueiden porukat eivät saa metsästää, vaikka hirviä olisi ennen, kun kanta on saatu palautettua suositusten mukaiselle tasolle. Esimerkkitapauksessa kokonainen paikkakunta pitää ainakin yhden välivuoden, mahdollisesti useammankin , jos petokannat kasvavat. Onhan se sitten somaa , kun metsänomistajat jotuvat kärsimään ylisuuresta hirvikannasta petojen ohella. Hirvijahtiin ei useinkaan ole enää riittävästi halukkaita, jos perinne katkeaa pidemmäksi aikaa. Omalla kohdalla on todettava , että lopetettuani jahtihommat ei tullut edes vieroitusoireita.
Tulipa mieleen yksi keväinen ennakkoraivaustyömaa. Olin raivaillut hyvän tovin sekalaista alusryteikköä, kun huomasin sivusilmällä pyyn pyrähtävän lentoon raivatulta alueelta. Tuli heti aavistus , että pesästä lähti. Menin tutkimaan paikkaa. Ja sieltähän se pesä löytyi raivauskantojen keskeltä. Kannoilla mittaa 25-30cm. Täytyy sanoa, että linnun hermot olivat terästä ja pakokynnys korkea. Jos olisi sahauksen aikaan päätä nostanut, olisi kaula katkennut varmasti.
Toivoin tilanteessa hartaasti, että emo palaisi vielä pesälleen, vaikka maisema vähän muuttuikin. Yksi teeri ainakin palasi hakkuutyömaalla , vaikka motolla katkaistu pölli putosi metrin päähän pesästä. Lintuemo lähti lentoon vasta siinä vaiheessa.
Pesä merkittiin ja suojattiin. Tilannetta myös seurattiin. Sillä pesinnällä oli onnellinen loppu. Kaikkista munista kuoriutui poikanen.
Pesälöytöjä työhistoriaani mahtuu kymmenkunta. Kaikki pesinnät niiden kohdalla ovat päättyneet onnellisesti. Merkkaus ja suojaus ovat varmasti edesauttaneet asiaa.
Myös hakkuutyömaan tuoksujen runsaus vaikeuttaa petojojen toimintaa. Ilmeisesti linnut hyödyntävät tätä seikkaa. Koppelo oli nimittäin kerran pyöräyttänyt munansa osittain pöllikasan alle työmaan ollessa kesken. Sekin pesä säästyi , kun kyseinen puukasa jätettiin ajamatta ja ympäristöön levitettiin vähän lisää vahvoja tuoksuja. Lintuharrastajat, joille pesästä ilmoitin , kertoivat myöhemmin, että kyseisellä tarinalla oli onnellinen loppu.
Monille jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen merkitsee myös täydellistä irtaantumista kauppasuhteista teollisuuden kanssa. Teollisuus ei ota mielellään riskiä mainehaitasta, joka syntyy silloin , kun asiakas pettyy unelmien särkyessä. Jk-palstalta ei löydy useinkaan kuviteltua määrää myytävää tavaraa ja siitä huolimatta puusto jää toimenpiteen seurauksena liian harvaksi. Taimiakin tuhoutuu hakkuun yhteydessä. Syypääksi tähän pyritään tietysti osoittamaan metsäfirma ja motokuski, mutta syyttely ei korjaa tilannetta yhtään. Metsä pilalla ja aukonteko edessä. Parempi siis jättää nämä uskomuskuplat puhkomatta ja antaa metsän kasvaa. Ostaja toteaa vain, että ei kiitos. Ostoja on rajoitettu .
. .ja miten jk:ssa sopeudutaan ilmastonmuutokseen ja kasvukauden jatkumiseen. Jaksottaisessa menetelmässä on mahdollista käyttää välittömästi eteläisempää alkuperää olevaa siemen-/ taimiainesta , kun on tarve sopeutua muutokseen. Jatkuvapeitteisen tulevaisuus on paljon ” pidemmissä puissa” . Sopeutuminen muutokseen kestää vuosisatoja ja ero jaksottaisen menetelmän eduksi vain kasvaa. Radikaalit sopeutustoimetkin ovat mahdollisia, kun yksittäisen puun kiertoaika on tasarakenteisten metsien kohdalla kymmeniä vuosia lyhempi verrattuna jatkuvapeitteisen metsän puihin.
Totean Perkolle, että karun kasvupaikan männikön ja rehevän paikan kuusikon kasvussa on huikea ero. Se tuhat mottia irtoaa sieltä rehevältä puolelta. Jos alkaa harrastaa jk:ta rehevillä mailla , tuloksena on parin harsinnan jälkeen pelkkä heinikko. Karummalla maapojalla jk ei tuota neljääkään kuutiota hehtaarilta vuodessa.
Miksiköhän yli 5:% metsätuottoihin yltävät tahot painottavavat erityisesti puun kasvatukseen käytettävän ajan merkitystä. 20 vuotta pidempi kasvatusaika vaatisi yhden suuren toimijan esittämän arvion perusteella , että kantohinan pitätisi tuossa vaiheessa olla kaksinkertainen.
Jatkuvassa kasvatuksessa yksittäiset rungot kypsyvät hakkuukypsiksi 20- 40 vuotta myöhemmin, kuin jaksottaisen kasvatustavan koko puusto. Maksetaanko jatkuvan kasvatuksen tuotoksista 2 ta 3-4 kertaista kantohintaa normaalihintoihin verrattuna? Aika on rahaa , kun taloudesta keskustellaan, mutta ilmeisesti jatkuvassa kasvatuksessa se menettää merkityksensä. Aika on valitettavasti yksi tekijöistä, joka peitteistä metsänkasvatusta harrastavien talouslaskelmien laskukaavoista puuttuu. Laskelmista puuttuu myös todennäköisyyskerroin taimettumisen osalta. Jotain viitteitä ko kertoimesta voi saada siitä, että luontainen uudistaminen onnistuu optimiolosuhteissakin keskimäärin 60%:n todennäköisyydellä ja laajemmasti käytettynä päädytään pienempiin lukuihin. Ei kasva puita, jos ei synny taimia. Iso osa pinta-alasta jää puuttomaksi harsinnan seurauksena.
