Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Juu.. mitä tulee Kallen arvioihin, olen taantunut. Ennen kolme kohdistuslaukausta 100 metriltä mahtui sentin rinkiin. Nyt tarvitaan kaksi. Piti siirtyä haulikkopuolelle. Sielläkin kaksi on avainluku. Kiekot A ja B- tornista lähetän yhtä aikaa ja aika usein ne ovat molemmat myös hienona ennen maahan törmäämistä kaikilta kahdeksalta ampumapaikalta. Miten vastaava onnistuu politrukki Kallelta?
Mikäli toiminnalle halutaan jatkuvuutta , on oltava sopimukset puufirmojen kanssa. Osayrittäjyyttä ei enää sallita eikä pienillä koneilla yrittävien kanssa tehdä sopimuksia. Pienet työkoneet ovat heikon tuottavuutensa takia korjuuesihenkilöiden painajaisia.
MG: llä sopimusyrittäjien määrä pudotettiin kertaheitolla 250:stä 100:aan ja korjuuketjuja vaaditaan lähes 10/ yritys. Sama käytäntö muillakin isoilla toimijoilla. Isot puunkorjuuyritykset eivät pienkoneisiin kajoa. Mikäli sellaisen erehtyy hankkimaan , on työmaiksi tarjolla yleensä pelkkiä hoitamattomia ryteiköitä. Tästä oppineena pysyvät visusti erossa.
Onhan se mieleinen kone jokaisen mahdollista hankkia, jos kukkaro kestää. Muita ei voi pakottaa. Sitten on jälki mieleistä ja mahdollisuus tehdä kannattavuudesta omat johtopäätökset.
Yksinkertainen ratkaisu parantaa hakkuiden kannattavuutta on antaa ensiharvennuspuiden kasvaa satalitraisiksi,jolloin voidaan käyttää kannattavasti kalustoa ,jota on paremmin tarjolla. Myös osaminen korjuun toteuttamisessa on paremmalla tasolla, kun puikoissa on harrastelijoiden sijaan ammattilaisia. Pienkoneet ovat harrastelijoiden työvälineitä.
Puukaupat ovat kokonaisuuksia, jotka koostuvat sekä avohakkuista , että harvennuksista. Kannattaakin panostaa siihen , että kaikki kohteet on mahdollista korjata sillä kalustolla, jota paikalle tuodaan. Hetaarin tai parin alle 50- litran enskat ovat kannattavuudeltaan tekemätön paikka mille tahansa koneelle tai koneketjulle. Puhumattakaan siitä , että pitäisi olla vielä eri vehkeet näitä tilkkuja tekemään. Ainoa toimiva keino on metsänhoidollisesti saada puut kasvamaan mahdollisimman nopeasti niihin mittoihin, joilla korjuu onnistuu yleiskoneillakin.
Pienempää kalustoa metsiin on veivattu koko sen ajan, kun olen asiaa seurannut (yli 40 vuotta). Jos maksajia olisi ollut , pientä kalustoa olisi muuallakin ,kun haaveissa. Samaan aikaan on kehitys johtanut siihen , että kaikki kohteet pyritään yhdistämään samalle korjuukierrokselle ja korjaamaan aukot ja harvennukset tai ykkös- ja kakkosharvennukset samalla kertaa. Perinteisiä talviharvennuksiakin tehdään jo kesällä ja yhdistellään sopiviin kokonaisuuksiin. Kannattaa seurata kehitystä.
Itse olen saanut aloittaa korjuuhommat ”tyvestä”. Ensimmäiset valmistamani puut ajettiin hevosella. Seuraava vaihe oli moottorikelkka ja maataloustraktori. Lyhyt , mutta riittävä oppimäärä kertyi puunkorjuusta pienmetsäkoneilla ,joille harvennuksen puut olivat usein liian isoja, liian kaukana tai matka varastolle kesti ikuisuuden. Toinen ääripää olivat juuri puustoltaan alle 50-litran kohteet, jotka olisi ollut parempi laittaa kasvukuntoon raivaussahalla. Kannattava toiminta tuolla kalustolla oli mahdottomuus. Onneksi omat rahat eivät olleet liossa edellä mainittuja kokemuksia hankkiessani.
Metsänomistajilla on ollut todellakin aikaa ja mahdollisuuksia hankkia mieleisiään koneita metsiinsä töihin, mutta ilman mittavia korotuksia pienkoneiden taksoihin homma jää edelleenkin haaveeksi ja vuosikymmeniä kehitystä seuranneena ja mukana olleena on todettava, että haaveet pienkoneista ovat muuttuneet jo utopiaksi. Palvelulle ei ole kysyntää teollisuuden puolella eikä maksajia metsänomistajien taholla.
Kerropa paljonko olet myynyt puuta tilaltasi viimeisen 50 vuoden aikana ja jaa motit pinta-alalla. Verrataan sitten esim kuusiuskovan Timpan ja Visan metsätiedoista peräisin olevaa vastaavaa lukua.
Ihmettelen kovasti , Perkon esittämiä huimia kasvuja. Kerrataan vielä että Jk:ssa puu on mitoiltaan hakkuukypsä 100- 120 vuodessa , mutta jaksollisella puolella vastaavat mitat saavutetaan 50- 60 vuodessa. Mielestäni puu kasvaa jk:ssa tuskastuttavan hitaasti jaksolliseen metsään verrattuna . Lisäksi puita kasvaa hehtaaria kohden jk-harveikossa vähemmän. Kuluja kyllä kertyy kj:kin puolelle, kun harveikot joudutaan pistämään myöhemmin vajaapuustoisuuden heikon taimettumisen seurauksena aukoksi. Se onkin jo seuraavan omistajan harmi. Pääasia, että Perko on onnistunut kuorimaan kerman päältä ja senkin niin, että ei ole pysynyt myymään vielä ainuttakaan omana elinaikanaan alkunsa saanutta puuta (ellei ole 100- vuotias). Yksi sukupolvi voi elää elmänsä laittamatta rikkaa ristiin metsä hoitamiseksi. Seuraavalle sukupolvelle tämä ” ihme” ei enää onnistu.
Perko:
”Ilman käytännön seurantaa metsänomistaja jää sokeaksi piilotappioille, minkä vuoksi omat mittaukset ja havainnot ovat ainoa keino puhkaista teoreettinen kupla. Jotkut metsänomistajat ovat kyllä ymmärtäneet kärsimänsä tappion, mutta nöyryytettyinä ja häpeissään he eivät tuo sitä julki, vaan saattavat jopa akateemisella valheella kaunistella kulujaan laskelmissa peittääkseen epäonnistumisen.”
Tässä on juuri Perkolle käynyt edellä kuvatulla tavalla. Väittää mustaa valkoiseksi keinoja kaihtamatta, vaikka toiset latovat kerta toisensa jälkeen pöytään kiistattomia ja mitattuja faktoja todellisesta tilanteesta. Perko leimaa ko tahot valehtelijoiksi kykenemättä itse esittämään riviäkään varsinaisia todellisuuteen perustuvia argumentteja. Vastavuoroisesti tulee sallia myös se, että joku mieltää Perkon kuuluvan valehtelijoidenklubiin ja kertoo mielipiteensä.
Jatkuvalla kasvatuksella on paikkansa kasvatusmenetelmien joukossa, mutta yleiseksi menetemäksi sitä ei voida suositella perustelemalla valintaa , että tuotto on jaksottaisen menetelmän tuottoa parempi. Asia on perusteltu jo riittävän monelta kantilta näiden keskustelujen aikana. Voi sopia harrastelijoille pienissä puitteissa, mutta ei ammattikäyttöön.
Lieksassa on vähän hirviä, runsaasti petjoja ja runsassti myös hirvivahinkoja. Hirvi on kuitenkin kannan alhaisuudesta johtuen rauhoitettu juuri Lieksassa. Pedot eivät välttämättä vapauta vahingoista. Hirvikannan on jopa annettava kasvaa, jos halutaan hallitseattomasti kehittyvälle petokannalle riittävästi syötävää. Mitä enemmän petoja, sitä suurempi hirvikanta. Raja tulee vastaan ravinnon saataviuden suhteen vasta 30-40 hirven tiheyksillä/ 1000 ha. Nyt hirviä on keskimäärin 2-4/1000ha.
Luonnonsuojelijalle vielä terveisinä, että juuri metsästäjät pelastivat aikanaan hirven sukupuutolta vaikuttaessaan järjestäytyneinä salametsästykseen. Kanta hupeni myös 1960 luvulla, jonka seurauksena hirvi rauhoitettiin.
Toiseen suuntaan vaikutettiin vuosituhannen vaihteessa, jolloin kanta puolitettiin kaatamalla jopa 70 000 hirveä vuodessa. Aikamoinen petolauma tarvittaisiin tähän talkooseen. Huomattavasti pienempi petomäärä lopettaa metsästyksen kokonaan ,kun koirien käyttäminen käy mahdottomaksi.
Mitä tulee petojahteihin, ne tehdään karjataloudenharjoittajien toiveesta. Siksi onkin tärkeää, että metsästysvuokrasopimuksissa sallitaan myös petojen metsästäminen.
