Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Kokonaisiksi työpäiviksi ei taaperoita tai lapsia pitäisi viedä metsään kärsimään. Pikku seikkailut ovat eri asia.
Mutta laajennetaan keskusteluja nuoriin. Miten saa heidät kiinnostumaan ja viihtymään metsässä ja metsänhoitotöissä? Työtä sopivina ja mielekkäinä annoksina. Ei pakkotyötä. Raivauskohteetkin valittava helpommasta päästä . Samalla kannattaa opettaa nuoret siihen , että tehdään jatkossakin asiat niin , että työ säilyy helppona. Näin saadaan kiinnostuskin säilymään. Ne hikiset työpuhteet talonkorkuisissa vesakoissa eivät ainakaan kiinnostusta lisää. Keinot välttää kyseinen tilanne on opetettava jo nuoresta pitäen.
Tekijöitä ei valitettavasti riitä tiheään toistuviin ja kertymältään vähäisiin hakkuisiin. Nämä blokataan helposti pois tilan puukaupan kokonaisuudesta ,jos puustoa osoittautuukin liian pieneksi. Näin tulee käymään päivitettyjen metka-ehtojen mukaisilla kohteilla ,joissa puusto ei saa olla 11 metriä pidempää hakkuun/ nuoren metsän kunnostuksen jälkeen. Kun odotetaan niin kauan, että ostohalukkuutta löytyy, puiden latvukset ovat supistuneet liiaksi.
Pahimmillaan hätäkeinona ylimääräinen puuaines joudutaan kaatamaan sahalla maahan isompien vahinkojen välttämiseksi. Luulisi olevan taloudellisempaa pitää tiheydet kurissa alusta alkaen ja tarjota myöhemmin myytäväksi ostajaa kiinnostava kohde.
Vuosituhannen vaihteessa energiapuun saatavuuden parantamiseksi metsänhoitosuosituksiin ilmestyivät myös sanat:”Taimikoita voidaan kasvattaa tiheämpinä ,jotta sieltä on mahdollista korjata energiapuuta ennen varsinaista ensiharvennusta”. Tätä käytäntöä vauhditettiin tukitoimenpiteillä. Nyt ”nautitaan” seurauksista ja ihmetellään metsien kasvun taantumista. Ruotsissa kasvu ei ole taantunut. Siellä ei olekaan huonoihin käytäntöihin johtaneita tukia.
Saamattomuus ja osaamattomuus on inhimillistä, mutta tarkoituksella metsän kannalta huonoon tilaa pyrkiminen on tyhmyyttä. Tyhmyyttä ei mielestäni tulisi tukea millään tavalla.
Aikoinaan oli tavoitteena, että kuviolle on mahdollista saada tukea vain kerran. Jostakin syystä tilanne on ajautunut tilanteeseen ,jossa tukia kupataan kolmekin kertaa eikä nuorta metsää ole saatu tuottavaan kuntoon sittenkään.
Pahin virhe oli ryhtyä tukemaan energiapuun tuottamista. Hommia pitkitetään tarkoituksella niin kauan ,että työ on mahdollista teettää kokonaan muilla ja muut vastaavat myös tällöin kustannuksista.
Mieleen hiipii ajatus, että maamme metsien kasvun taantuminen johtuu ainakin osittain osittain yleistyneestä tavasta jättää taimikoita huonolle hoidolle ihan tarkoituksella. No tuleva sukupolvi maksaa lopullisesti edellisen sukupolven hölmöilyt.
Metsälehti otti viime numerossaan esille kokopuun korjuun ja hakkuutähteiden keräämisen vaikutukset metsien kasvuun. Todettiin niillä toimenpiteillä olevan jopa 25% :n alentava vaikutus myöhempään kasvuun. Onko siis mitään järkeä kiikuttaa tärkeitä ravinteita poltettavaksi (kokopuu). Metsän kasvu taantuu pitkässä juoksussa ja pahimmillaan tukien ja virheellisten käytäntöjen avulla on lisätty työmäärää ja kustannuksia ja aiheutettu pelkkää tappiota. Tässä on se syy ,miksi tukioikeudettomat tahot eivät kasvata tietoisesti energiapuuta ja toteuttavat taimikonhoidon pääsääntöisesti metsän kannalta oikeaan aikaan. Tuet eivät ole hämärtyneet tervettä ajattelua.
…ja uudestaan taas viiden vuoden kuluttua.. ja taas viiden vuoden kuluttua…..ja ennakkoraivauksessakin on vielä rutkasti poistettavaa…
Isakarin kommentin viimeinen lause kertoo ,kuka ymmärtää oikea-aikaisuuden ja kuka ei puhumattakaan hoitotoimenpiteiden varsinaisista tavoitteista. Taimikkoa tulee hoitaa eikä kikkailla tukivoidakossa mahdollisimman suuren tukipotin kotiuttamiseksi.
Vakuustalletuksille näyttäisi olevan edelleen tilausta. Niiden vapauttamiseksi kaikki olisi pakko tehdä riittävän ripeästi. Nyt kitkutellaan vailla todellisia tuloksia metkaväli kerrallaan. On toki tahoja ,joiden ratkaisuja tukirajat eivät ole olleet häiritsemässä. Se näkyy pinon pituudessa ja puutavaran laadussa.
PS. Kannattaa pitää mielessä ,että kaikille tukia ei riitä. Yksi niistä voit olla juuri sinä. Jättäkö työt tekemättä ,jos tukea ei herukan? Työkustannus kasvaa vähintään 10%vuodessa toimenpiteen viivästyessä.
Visalle totean ,että mallinnus on ihan peräisin kokemuksista metsänkäsittelystä päätoimisesti yli 30 vuoden ajalta. Huoltoasemilla en ole viihtynyt ,joten niillä kokoontuvien kerhojen vaikutus mielipiteisiini on täysi 0.
Jos raivauksia tehdään talonkorkuisiin tiheiköihin , on jotakin pahasti pielessä. Vielä enemmän ,jos se joudutaan tekemään raivaussahaa isommalla työkalulla.
Raivaus on aina toteutettava siinä vaiheessa, kun työ ei muodostu liian haastavaksi eikä taimikon kehitys ehdi häiriintyä. Metka-ehtojen täyttyessä keskustellaan jo monesti rästikohteesta ,jossa toimenpide on enemmän tai vähemmän myöhässä ja raivauskierteeseen ajautuminen hyvin todennäköistä. On paljon kustannustehokkaampaa raivata tiheämpään tahtiin taimikon kehityksen alkuvaiheessa, verrattuna siihen , että joudutaan tekemään useampia käsittelytitä isompaan kasvustoon pidemmän ajan kuluessa. Tukiorientoituneille tämä tuntuu olevan liian vaikea asia ymmärtää. Kun tyytyy vain tikkareihin ,jää konvehtirasiat saamatta.
Pahimmassa tapauksessa, et ole oikeutettu yhteenkään metka-tukierään ,mikäli käsittelet taimikkosi juuri silloin, kun se vaatii toimenpiteitä. Jos tukea tarvitaan kolme kertaa , ei ole menetelty parhaalla mahdollisella tavalla. Ensimmäinen käsittely on tehty pari vuotta liian myöhään ,josta kierre alkaa. Tukiehtojen edellyttämä viiden vuoden väli toimenpiteiden kohdalla on rehevillä mailla aivan liian pitkä aika.
