Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Parempi ,kun minä soudan. Päästään sinne, mihin pitääkin ja suorinta tietä. Huopaaminen on tuttua puuhaa. Kalapaikalla liikutaan huopaamalla. Pari kilometriä vastatuuleen tekee myös hyvää vatsalihaksille. Valitsen tietoisesti välillä tuuliset olosuhteet. Joutuu ponnistelemaan ja selkänivelet saavat sopivasti monipuolista liikettä aaltojen keinuttaessa venettä.
Juuri tultiin mamman kanssa vesiltä soutamasta. Seuraavaksi 25 kilometriä pyöräilyä ja sen jälkeen vielä kokeilemaan ,syökö ahven. Viikkoannos soutamista 25-30 kilometriä ja pyöräilyä 75-150 kilometriä luomumaastopyörällä vaihtelevissa olosuhteissa. Kunto pysyy hyvänä ja jaksaa olla vaikka jouten. Selkävaivat soutu on pitänyt loitolla. Selkä kesti konehommatkin ,kun kävin kesällä ahkerasti soutamassa. Lisäbonuksena jonkin verran kalaakin on karttunut ruokapöytään. Käden tarkkuuskin säilyy ,kun fileoi pienetkin ahvenet ja isommatkin kalat ruodottomiksi.
Paksumpaa energiapuuta tulee tarjolle, kun kuitupuun kysyntä sakkaa. Huonompaan kuntoon päätyneitä , mutta riittävästi järeytyneitä hoitamattomia kohteita on tarjolla jo nyt pilvinpimein. Ei näytä hyvältä kokopuukohteiden kannalta. Niiden kohdalla on käsillä pilaantumisen vaara ellei ylimääräistä puustoa poisteta raivaussahalla.
Makarovin kommenttiin..
Et ottanut sitten sitä vaihtoehtoa huomioon ,että UPM teki tarkoituksella työntekijöille niin huonon sopimusesityksen ,että oli pakko mennä lakkoon. Tuotannon rajoitukset on siten helppo siirtää työntekijöiden syyksi. Edellisen kerran vastaavassa tilanteessa työntekijät eivät nielaisseet syöttiä ,joten yhtiö toteutti työsulun. Näin saatiin jälleen ”laillinen” keino rajoittaa tuotantoa. Markkinahäiriöön oli tuolloin varauduttu vuosibudjetissakin, mutta siitä ei paljon huudeltu.
Turha tuota jatkuvaa kasvatusta on puolustella mitenkään. Jos menetelmä yleistyy , teollisuus häipyy maastamme paremmille mestoille ,josta seuraa koko metsätalouden tuho. Tällöin kaikilta hienoilta laskelmista putoaa pohja pois. Jk- puun saaminen kaupaksi on tänä päivänäkin onnenkauppaa puhumattakaan tilanteesta ,jossa puuta ei kysytä entiseen malliin. Luulisi tästäkin vedettävän jotakin johtopäätöksiä, muttakun ei. Laput silmillä mennään jk- piireissä eteenpäin kuten tähänkin asti. Jk on vain harrastus. Taloudellisesta toiminnasta ei voida puhua.
Tangon yli lentämisestä tuli mieleen tositapahtuma ,joka sattui aikanaan kymmenvuotiaille pojalleni. Olivat menossa äitinsä kanssa uimaan. Matkalle osui kiikennemerillläkin merkitty jyrkkä alamaki. Kun poikani yritti jarruttaa, polkimen kampi toimikin linkona ,kun ”jarrukahvan” pultti oli irronnut. Poljin pyöri jarrutustilanteessa eteenpäin eivätkä jarrut luonnollisesti toimineet. Etujarrua kaveri ei ilmeisesti ollut edes käyttänyt . Rytäkästä selvittiin onneksi säikähdyksellä ja mustelmilla ,vaikka tilanteessa oli ainekset paljon pahempaan.
Vaimo mankeloi aikanaan työmatkansa poljinjarrullisella perinteisellä pyörällä. Valitti joskus jarrujen toimivan vähän huonosti. Kun kokeilin , huomasin ,että jarruja ei ole lainkaan. Siltä seisomalta pyörä huoltoon ja jarrut korjattavaksi. Vika pysyi loitollla vuoden pari ja taas sama homma. Silloin meni takapyörä vaihtoon. Vikaa alkoi pukata jo muutaman vuoden käytön jälkeen. Sitten vaihtui koko fillari.
En kyllä vaihtaisi enää pyörääni poljinjarrullisiin enkä vannejarrullisiin mistään hinnasta. Niin paljon varmatoimisemnat ja tehokkaammat levyjarrut ovat. Ekalla levyjarrullisilla pyörälläni ajelin runsaat 10 000 kilometriä ilman mitään jarruongelmia. Jarrupalat vaihdettiin kerran. Pyörä pysähtyy silloin ,kun haluan eikä silloin,kun pyörä haluaa puhumattakaan siitä ,että ei halua pysähtyä lainkaan ja linkoaa kuskin sarvien yli tantereeseen naamalleen.
Haukikin on jalokala ,kun valmistamiseen käytetään tarpeeksi voita!
Käsittelen kaiken kalan pienintä ahvensinttiä myöten ruodottomaksi . Kalan haluttavuus paranee kummasti. Kuten edellä jo totesin ,hauesta kannattaa käyttää vain kylkiviivan yläpuoliset osat ja fileoida kala yläpuolelta käsin varsaonteloa avaamatta. Ei tule sivumakuja tehtiin sitten keittoa, paistettiin tai valmistettiin kalapulliksi. Nämä niksit on syytä opettaa myös jälkipolville.
Itse opiskelin asiat vasta vanhemmalla iällä ja jäin sitä ennen monesta hyvästä kalakokemuksesta paitsi. Hauenkin arvostus nousi monta pykälää, kun opin käsittelemään sitä oikein. Ahvenet nyljen jo kalareissulla kylmälaukkuun ja fileoin saaliin seuraavana päivänä kalojen käsiteltävyyden parannuttua niiden oltua yön yli jääkaapissa. Sitten pannulle, keittoon tai pakastimeen. Hauen fileoin jo venessä kylmälaukkuun. En tuo perkeitä enkä perattavaa rantaan. Helpompaa kun hirven paloittelu.
…No kauas mentiin raivauksista ,mutta yhteinen nimittäjä on ukki…
Sekin aika on nähty ja pelto oli oma.
Gla elää vielä vanhoja aikoja ,jolloin hirvien jahtaaminen oli herrojen harrastus. Saalisvarmuutta parantaakseen nämä herrat rajoittivat metsästystä ,mutta eivät osanneet ottaa huomioon tehostuneen metsänkasvatuksen vaikutusta hirvien lisääntymiseen. Se ymmärrettiin vasta ,kun oli myöhäistä.
En malta olla toistamatta ,että nykyisissä olosuhteissa hirvikanta olisi kymmenkertainen ,ellei niitä jahdattaisi. Kannattaa kiittää luojaa, että harrastajia riittää. Minun kohdallani se harrastus on loppu. Parempi lopettaa hyvän sään aikana.
Eipä se iso hauki ole minunkaan pyyntilistalla ykkönen . Niitä vain tulle ,kuin kuhmuja otsaan ,kun usein harrastaa. 20-25 senttinen ahven fileoituna on parasta ja samassa sarjassa alle 2 kilon hauki, josta irrotan vain fileet vatsalaukkua avaamatta. Y-ruodot pois ja raaka-aine herkulliseen kala-ateriaan on valmis.
Pojatkin ovat tyytyväisiä ,kun saavat yhdenkin kalan. Silloin on kyseessä jo kalareissu.
PS. Oma ennätys on ”tyhjältä reissulta” aivan viime metreillä saamani hauki, joka oli pituudeltaan 117cm pitkä ja painoi ”vain” 9,6 kiloa kohdalle osuneen uisteluporukan puntarissa. Kala olisi saanut mennä menojaan ,mikäli ei olisi nielaissut kitusiinsa ,minun sillä hetkellä pyytävintä vaappuani.
