Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Näyttää siltä , että Koneen Säätiön yli 200 000€: lla tukema susiensuojeluryhmä on kärsimässä kirvelevän tappion , kun eduskunnassa äänestetään suden kiintiömetsästyksen sallimisesta. Vastustajia löytyi vain 28. Huominen sinetöi päätökset.
Varmaan harmittaa, vielä enemmän ,jos ovat uskoneet omia kyselytutkimuksiaan. Päätökset tehdään demokraattisesti eduskunnassa. Ei toreilla eikä kujilla.
Kaiken kukkuraksi näyttää järki voittavan muidenkin suurpetojen metsästyksen suhteen, kun nekin koplattiin sujuvasti vastaväitteistä huolimatta mukaan kokonaisuuteen.
Elisa Aaltola väitti juuri ilmestyneessä vetoomuksessaan, että metsäpeuran suurin uhka on ihminen avohakkuineen ja tuulivoimaloineen. Saa nähdä, paukkuuko bannit Elisan sivuilta, kun totesin , että ainoa muuttuja metsäpeuran taantuvan kannan alueilla on lisääntynyt suurpetokanta.
Minäkin olen onnistunut hiipimään aukon yli pakkaskelillä jopa kymmenen metrin etäisyydelle hirvistä. Liikuin hittasti, suoraan ja vähäeleisesti. Hirvi tai itse asiassa kaksi ruokailevaa hirveä havaitsi minut vasta, kun pieni tuulenvire vei hajuja niiden sieraimiin. Lähtivät valtavalla rytinällä eri suuntii ikäänkuin niitä olisi sivallettu ruoskalla selkään. Säikähdin, että taittavat niskansa ryntäillessään silmittömästi pakoon.
Nykytekniikalla on mahdollista nähdä tuulen suunta kännykän näytöltä. Passihenkilön on aivan turha jäädä seisoskelemaan paikalleen ,jos hajuvana suuntautuu hirviä kohti. Väistävät hyvissä ajoin ja kaukaa.
CNäitä kokemuksia voi kernaasti hyödyntää hirvien poispitämiseen taimikoista. Hajua tarvitaan taimikkoon ,mutta myös riittävän laajalle kehälle taimikon ympärille irti taimikosta. Toimii varmasti paremmin ,kun aita.
Jos vielä jää epäilys ,että hirvet eivät pysy poissa, kannattaa viritellä taimikkoon äänentoistolaite, josta kuuluu ” demarikiurun” viserrystä eduskunnan täysistunnossa. Valiokunnassa Kiurun käymä keskustelu olisi jo liian tuhtia tavaraa….
Huvittavaa tuo hirviaitojen kanssa pelaaminen. Aidallahan pyritään vaikuttamaan vain hirven heikoimman aistiin välityksellä eli näön . Hajusteet taimikossa ja taimikon ympärillä ovat paljon tehokkaampi keino saada hirven suuntaamaan kulkunsa muualle. Se on hirvipassissakin todistettu miljoonia kertoja toimivaksi menetelmäksi. Hirvi ei tule lähellekään passia ,jos haistaa metsästäjän. Tekee jyrkän käännöksen ja poistuu vauhdilla paikalta.
Käsittämättömiä nuo Perkon höpötykset siitä, että aukot jäävät aukoiksi eivätkä tuota. Yhtään näkemääni viimevuosina tehtyä aukkoa ei ole jäänyt uudistumatta . Ei ainakaan niissä tapauksissa, kun on toimittu suositusten edellyttämällä tavalla.
”Koealoja” on runsaasti. Laitoin juuri lukijoiden kuviin otoksen tuoreelta aukolta, josta oli juuri hakattu 60-luvulla alkunsa saanut männikkö. Taustalla näkyy kuvio, joka on hakattu vähän yli 10 vuotta sitten ja jonka nuoren metsän kunnostustoimet on saatettu loppuun kuluneen kesän aikana. Taaempana on jo harvennusta odottavaa puustoa. Ei ole jäänyt aukko mahoksi, toisin ,kun se Perkon jk-puun poistamisen jälkeen syntynyt pienempi reikä , joka ei ota ilman toimenpiteitä taimettuakseen. Sillä kohtaa metsä on hävitetty.
Se tappiojakso tulee jo pelkästään siitä, ,että ajanjakso jk-metsässä siemenestä 1,5 metrin taimeen on tutkitusti yli 40 vuotta. Kun siemen lisäksi ”eksyy” väärälle maapohjalle/ kuusikoituminen, taimesta ei kasva missään vaiheessa edes kunnon tukkipuuta. Pahinta tietenkin on ,että iso osa alueista jää taimettumatta kokonaan.
Näillä nurkilla metsäyhtiöt optimoivat toimiaan jo 60 vuotta sitten hakkaamalla sippikuusikot aukoiksi ja istuttamalla tai kylvämällä mäntyä sekä kuusta. Kuloaukeana näkemäni valtavat uudistusalat ovat tuottaneet 50-60 vuodessa täyden sadon ja uudistettu jälleen.
Muistan kuusentaimikon rinteessä, jossa kansakouluaikaan laskettiin mäkeä taimien seassa. Samaisen kuvion harvensin 1980- luvun loppupuolella. Päätehakkuu tehtiin vajaa kymmenen vuotta sitten . Nyt alueella kasvaa jälleen täystiheä nuori metsä ja ensiharvennus siihen tehdään kymmenen vuoden sisällä.
Pari vuotta sitten hakattiin 1960- luvulla paloaukeana näkemäni uudistusalueen männikkökin matalaksi ja uutta istutettiin tilalle. Näin se homma toimii, kun toimitaan suositusten edellyttämällä tavalla. Yhtiöt eivät tule luopumaan hyväksi havaitsemastaan kasvatusmenetelmästä. Eivät luovu asiansa osaavat yksityisetkään metsänomistajat. Jättävät tyynesti Perkon paskapuheet omaan arvoonsa. Metsähallitudkin alkaa pikkuhiljaa tulla järkiinsä todettuaan jatkuvankasvatuksen menetelmänä huonotuottoiseksi.
No onhan se jaksottaisen pieleen menneen kohteen 2 metriäkin kymmenessä vuodessa parempi vaihtoehto verrattuna siihen ,että jk: n puolella siemenestä 1,5 metrin pituuteen kuluu 40-60 vuotta….keskimäärin Tämä on tutkittua tietoa. Jaksottaisen menetelmän uudistusalalla kasvava taimi saavuttaa 1,5 metrin pituuden 3-4:ssä vuodessa.
