Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Lähteen osalta juttu taisi mennä niin, että koealueilta löytyi sinne istutettuja taimia. Norokorven osalta olen kertonut moneen kertaan, ettei 8 vuoden aikana ollutn tullut uusia taimia hänen ohjeiden mukaan harvennettuun jk-metsään.
Tämä ei haitasnnut yhtään oikeita uskovaisia.
Huonosti siinä ensimmäisille ostajille olikin käydä. Kauppahintaa oli maksamatta ja puukauppa tyssäsi 5 vuodeksi.
Tilakaupassa ajoitus on olennainen asia ja onnistumisen tietää vasta jälkeenpäin. Mitkään ptronsenttilasskelmat eivät auta, jos puu ei käy kaupaksi.
Nyrkkisääntönä voi kai todeta, ettei hyväpohjaisesta maasta maksa koskaan liikaa, mutta karusta varmuudfella aina.
Metsä on siinä mielessä erikoistapaus, että investoinnin kiertoaika pitkä ja metsän arvo saattaa muuttua arvaamattomasti. Sen takia on täydellistä itsepetosta olettaa, että joku laskelma on oikea.
Minun kokemusaikanani on nähty koivutukin arvon radikaali putoaminen ja sitten elpyminen. Merkittävä muutos oli kuusitukin hinnan voimakas nousu mäntyä kalliimmaksi. Kuitupuiden hintojen vaihtelut ovat olleet hurjia. Ensiksi pitkäaikainen trendinomainen lasku. Sitten ensiharvennus- ja koivukuidun tuplaantuminen. Nyt taas lasku.
Metsätilakauppa kuitenkin käy kovilla hinnoilla. Uskotaan Mark Twainin oppia, maata kannattaa ostaa, sillä sitä ei valmisteta lisää. Metsä ei voi mennä konkurssiin kuten lähes mikä tahansa muu firma. Jos syynää tarkkaan tilanteen, niin tilakauppa jää tekemättä.
Kuten täällä onkin kirjoitettu, niin yhdistelmä metsä joka tuottaa vakaata tuloa. minkä sijoittaa markkinoille on hyvä vaihtoehto. Näin meidän taloudessa onkin tehty.
Pari viikkoa nyt sahannut taimikonharvennusta/nm-hoitoa, kaikki kuusikkoon syntyneet männyntaimet syöty ja jatkoon suunnitelluista koivuista vaikea löytää vauriottomia.
Joskus kuusikkojen männyt saavat olla rauhassa, Koivut kyllä meillä päin yleensä syödään. Pari esimerkkiä on sellaista, että lähekkäin olevilta kuusdenistuskuvioilta toiselta syötiiin kaikki männyt, mutta toiselta ei. Jopa niin, että samana viikonloppuna istutetuille kuvioille kävi näin.
Myös männyntaimilla on sama juttu. Jollakin paikalla maistuu. Toisella lähellä olevalla ei maistu.
Onko maassa jotain, joka tekee toisessa paikkaa männyn maittavammaksi kuin toisessa.
Joskus hirvetr hakevat ruokaa varttuneiden kasvatusmetsien alikasvusvesoista.
Timppa jatka sitä mitä osat. Miusta vaan näyttää ettet ole herkkä uudenmuutoksen kanssa pelaamaan , ne Hannikaisen teoriat varmaan rasittaa laskinta.
Hannikainen tunsi molemmat menetelmät ja pisti oikeaan järjestykseen. Jatkuva soveltuu sdilloin, kun pienikokoisella puulla ei ole käyttöä.
Ja keskustelu Hesarissa jatkuu. Tässä viimeinen kommenttini:
Jokainen metsänkasvusta perillä oleva käsittelee metsänsä avohakkaamalla. Näin saamme hyvin kasvavat monipuulajiset metsät. Monet jatkuvaa kassatusta kannattavat ummistavat silmänsä siltä tosiasialta, etteivät ”valopuut” koivu ja mänty taimetu muiden puiiden alla. Samoin siitäkään ei välitetä, että syntyneet kuusentaimet saavat lahovian ja niin se vähä mitä kasvaa, on lahovikaista kuusta. Eikä siis sekään, että jkatkuvan kasvatuksen metsät kasvavatn selvästi vähemmän kuin avohakattavat.
Olen katsellut muutamaa, tunnettujen alan ammattilaisten ohjeiden mukaan tehdyn, jatkuvan kasvatuksen hakkuuta. Niissä näkyy edellä kuvaamani ongelmat, mutta ei sde tunnu haittaavan.
Metsänomisdtajat ja metsäteollisuus molemmat hyötyvät avohakkuusysteemista. Siinä puun kasvu on siis selvästi parempaa. Kerralla pystytään hakkaamaan paljon, mikä alentaa korjuukustannuksia. Kumma olisi, jos metsänomistaja ei hyödyntäisi systeemiä, jossa on enemmän myytävää paremmalla hinnalla.
Toinen etu on, että nopeatempoinen sahateollisuus tarvitsee nopeasti oikeaan mittaan pätkittävää puuta. Muuten voi joku kauppa jäädä saamatta . Tällainen onnistuu vain avohakkuulla.
Jatkuvasti ihmettelen, että näin selvistä asioista edes keskustellaan. Kyse näyttää olevankin jatkuvaa kasvatusta puoltavilla enemmän uskonnosta kuin biologiasta ja taloustieteestä
Perkolle, Joutuivat pistämään aukoksi, kuten ketjun aloituksen tapauksessakin. Veikkaan syyksi juurikin taimien puutosta. Varmaankin niihin aikojen saatossa hieskoivikko valtainenen metsikkö tulisi, mutta tuskin kovin taloudellista toimintaa.
Olen teettänyt aukoiksi useita 90-100-vuotiaita kuvioita, jotka oli aikanaan harvennettu tasolle 200 runkoa/ha. Uusia kuusia oli syntynyt n 70-80/ha ja jonkin verran hieskoivuja
Metsälain 10 § sanoo näin:
Monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, jotka erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta selvästi. Näiden kohteiden ominaispiirteitä ovat:
lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt, joiden ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto;
Tosiasiasa erittäin harvoin nuo lain kriteerit täyttyvät. Siis serrtti on se joka määrää. Ei katsella pensaskerroksia tai pienilmastoja.
