Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Minulla on referenssikohteena 100+ikäinen mäntyäkasvava metsäpaloalue, josta osa on luonnontilassa ja osa harvennettu 2-3 kertaa. Luonnontilaisessa on useampia puita. Meidän metsässä suurempia puita. Kummassakaan ei ole lehtipuita. Meidän puolella on enemmän mustikkaa. Aika vaikea tuomita meidän metsää. Samannäköisiä ovat myös 60-vuotiaat kassvatusmetsämme.
Kun tuo meidän kuviomme uudistetaan, alueiden kehitykset erkaantuvat. Meidän aukkoihin kasvaa monipuolinen pintakasvullisuus hyönteisineen , naapurin puolella kasvaa sammalta. Meidän metsän kokonaiskeskikasvu lisääntyy. Naapurin pienenee.
Eiköhän niitä suojelumetsiä olen jo tarpeeksi.
Saman keskustelun jatkoa:
”Tai sitten se on tyypillistä metsäkeskustelua, että ne jotka kannattavat kovaa metsätaloutta eivät tunne ekologiaa lainkaan; heidän mielestään luonto voi silloin hyvin, kun se tuottaa ihmiselle mahdollisimman paljon puukuutioita.”
Jankutat Toni noista puukuutioista. Ne ovatkin tosi tärkeitä. Näin saamme poistettua hiiltä ilmakehästä ja samalla tuotettua ilmastonmuutosta hillitseviä aerosoleja. Samalla tuotamme arvokasta raaka-ainetta, jolla korvataan fossiilista alkuperää olevia.
Kannattaa huomata, että avohakkuita harjoittamalla metsiemme kasvu on lisääntynyt. Jos kyse olisi jostain luonnonvastaisesta toiminnasta, näin ei olisi laita.
Et ole vastannut kysymyksiini. Siispä ymmärrän, ettei sinua haittaa vaikka metsämme muuttuisivat pelkiksi lahovikaisiksi kuusikoiksi. Tällainen käsitys taitaa olla yleinen jatkuvaa kasvatusta ihannoivilla. Ei ole väliä mitä metsässä kasvaa, kunhan ei tehdä aukkoja. Siis pelkkä lahovikainen kuusikko kelpaa.
Minun mielestäni luonto on hyvä, kun metsissä on hyvin kasvavia laatupuita niille parhaiten sopivilla maapohjilla. Puut ovat maapallon kaiken elintoiminnan perusta. Boreaalisissa havumetsissä tarvitaan aukkoja, jotta metsä uudistuisi kunnolla ja puiden lisäksi muutkin metsän eliöt menestyisivät.
Mitä mieltä Toni olet pölyttäjistä? Tarvitaanko niitä? Tiedätkö, että aukkojen monet kukat mahdollistavat runsaan pölyttäjäkannan. Oletko siis valmis uhraamaan pölyttäjät, jottei tarvitsisi tehdä aukkoja? Olisi mielenkiintoista saada vastauksesi
Optimihoidossa olevassa peitteisessä jk metsässä ei vesakko tai heinettymisongelmaa ole. Peitteinen metsä hoitaa sen ongelman puolesta. Kysymys on valoaktiivisesta kasvillisuudesta ja aina kun metsän peittoa avataan, aluskasvillisuus ottaa vallan.
Totta. Sammal tai 5 senttiä vuodessa kasvavat vähälukuiset lahovikaiset kuusentaimet eivät paljon valoa kaipaa.
Taas kommentti Hesariin, julkaisivat:
Näissä metsäkeskusteluissa pyritään usein pitämään luonnon lopullisena tavoitteena ikääntynyttä, siis kuolevaa metsää. Näkökulma on väärä, sillä luonnossa eliöiden tarkoitus on levittää omaa perimäänsä. Hakkuaukko avaa tähän mahdollisuuden. Ikääntynyt vanha metsä, esimerkkinä Pyhä-Häkin kansallispuisto, on sellainen, jossa löytyy kyllä kuollutta puuta, muttei uutta elämää. Vasta tienoon muuttuminen aukoksi avaa kaikille eliöille mahdollisuudet. Silloinkaan ei tarvitse olla vanhojen metsien lajeista huolissaan. Tästä huolehtii laaja suojeluverkostomme, jota sertifikaattivaatimukset täydentävät.
Muokkausmenetelmät ovat kehittyneet. Kääntömätästyksessä ”lätty” käännetään takaisi samaan kuoppaan. Parin vuoden kuluttua jälki on hävinnyt. Männiköiden metsä-äestyksissä ei merkittävää uraa nykyään synny.
Huolissaan pitää olla metsiemme kokonaiskasvusta. Kasvava sähköntuotanto pitkin ja poikin Suomea halkovine 100 metriä leveine sähkölinjoineen hävittää metsiä ja tuottaa todellista haittaa monille lajeille. Nykyisessä ilmastotilanteessa metsien hyvä kasvu on elintärkeä. Hiilen sitomisen lisäksi puut tuottavat yhteyttämisprosessissa aerosoleja, jotka toimivat pilvipisaroiden ytiminä. Pilvet taas heijastavat auringonsäteilyä, mikä viilentää ilmakehää. Aerosolit heijastavat myös auringon säteily suoraan taivaalle mikä sekin viilentää ilmastoa.
Nykysiemenillä uudistetut kasvatusmetsät kasvat puulajista riippuen 10-30 % paremmin kuin metsäsiemenellä kasvatetut. Jatkuvan kasvatuksen metsät kasvavat lisäksi muutenkin huonommin. ja ovat yksipuolisempia. Ilmastosyiden, työllisyyden ja kansantalouden vuoksi tutkimuksen ja metsälainsäädännön tulisikin tähdätä mahdillisimman suureen metsien kasvuun. Tässä onnistuessamme teemme parhaamme myös ilmastoasiassa.
On muuten ilo kerätä nykyisin runsaita marjasatoja metsistä tai puutarhoista, koska hakkuuaukot pitävät pölyttäjäkannan runsaana.
Ja nyt Hesarin kompensaatiokeskusteluun kommenttini:
Vantaan kaupunki harjoitti ekologista kompensaatiota kaatamalla koulun rakentamisen kompensaationa yhden suon puut kauheaksi ryteiköksi. Vaikea nähdä tässä touhussa mitään järkeä. Tuhlattiin arvokasta raaka-ainetta ja saatiin aikaan liikkumiskelvoton alue. Samalla pilattiin ilmastoa, koska nuo puut lahotessaan tuottavat hiilidioksidia.
Sama juttu, kun eräs yhtiö osti suon ja kaatoi tai muuten tappoi pääosan sen puista.
Onko Suomi tosiaan niin rikas maa, että arvokasta raaka-ainetta kannattaa tuhlata. Ja on onko Suomen hiilitase niin hyvä, että sitä voi huoletta huonontaa.
Tuollaiset kasvavien metsien raiskaamiset ovat mitä pöyristyttävintä luonnon tuhoamista.
Suomen luonnon toia on niin hyvä ja nykyinen metsätalous niin kestävää, ettei tarvita mitään lasten tulitikkuleikkien kaltaisia touhuja.
Sekin kannattaa todeta, että kaikki kompensaatioalueet ovat pois järkevästä metsätaloudesta. Niiden tekijät eivät välitä siitä, että samalla viedään metsäalan ihmisiltä työmahdollisuuksia ja heikennetään Suomen kansantaloutta.
Jos joku haluaa kompensoida päästöjään, niin metsittäköön palan Espanjaa. Se olisi oikea ilmastoteko. Pyreitten niemimaan metsäkato nimittäin on suuri tekijä Euroopan sääongelmiin.
Annelin kanssa täytellään Hesarin palstoja. Tällainenkin juttu on tullut sinne Hesariin kirjoitettua.
Tiheämpänä kasvattaminen on hyvin kummallinen tavoite. Tavoitteenhan pitäisi olla hyväkuntoisten latvuksien ylläpito. Tiheässä kasvattaminen on tasan tarkkaan ristiriidassa hyväkuntoisten latvuksien kanssa. Tai sitten metsissä on käytävä yhtenään harventamassa, missä taas ei ole yhtään mitään järkeä.
Takavuosina arvuuteltiin puunostajan kanssa oikeaa harvennusajankohtaa. Joskus kävi niin, että oltiin lopuksi myöhässä. Lopulta opin oikean tavan. Ensiharvennus tehdään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Siis heti, kun joku ostaa. Jos harvennus on vähän etuajassa. niin tappio on pieni, koska hyvä latvus tuottaa hyvän kasvun. Jos harvennus tapahtuu myöhässä, niin peli on menetetty. Liiaksi supistunut latvus vaikuttaa negatiivisesti puun koko loppuiän kasvuun.
Nykypäivän motokuskit on peloteltu välttämään liikaa harventamasta. Tämän seurauksena jää helposti liian tiheitä kasvatusmetsiä, joissa latvukset supistuvat liikaa.
Sitten kannattaa ottaa huomioon leimikon koko, joka pitäisi olla mahdollisimman suuri. Varsikin pienemmillä tiloilla joudutaan joka joka tapauksessa tekemään kompromisseja optimaalisen harvennusajankohdan ja leimikoiden kokojen välillä, jotta harvennuspuun saisi edes kaupaksi. Siksi liian sitovat harvennustiheysohjeet sotkevat muutenkin vaikeaa hommaa.
Kiertoajan pidennyksellä ei taida olla mitään käytännön vaikutusta luontoon. Tulee aukko 10 tai 20 vuotta myöhemmin, niin taitaa olla se ja sama. Karuilla paikoilla huonosti kasvavia männiköitä kannattaa kasvattaa kyllä pitempään, jolloin tukkiosuus nousee ja kallis uudistamiskustannus jakaantuu suuremmalle m3-määrälle.
Kuusikoiden osalta tilanne on toinen etenkin siellä, missä tyvilahoa esiintyy runsaasti. Myrskyn kaatamat tyvilahopuut muodostavat kasvualustan kirjanpainajille. Seurauksena on vuodesta toiseen lisääntyvät tuhot, jotka saattavat muuttaa metsän kasvun negatiiviseksi. Kiertoajan pidentäminen on siis täysin ristiriidassa arkitodellisuuden kanss
Kommentti Hesarin keskusteluun. Saa nähdä julkaistaanko.
Millainenkohan Esko Alan jatkuvan kasvatuksen ”Eden” todellisuudessa on? Luken Sauli Valkosen mukaan koivu ja mänty eivät uudistu jatkuvan kasvatuksen metsässä. Sinne syntyy vain kuusia, jos jotain syntyy. Nämä kuuset kasvavat 50 vuodessa muutamametrisiksi, kun aukossa ne ovat olleet jo pitkään tukkikokoisia.
Ihmettelen sitä, ettei tuota koivun ja männyn kasvuongelmaa oteta koskaan esille, kun kehutaan jatkuvaa kasvatusta. Miten tämä metsälle tärkeä puulajivalikoimaongelma aiotaan ratkaista?
Tutkijoiden mukaan jatkuvan kasvatuksen kuusentaimet ovat herkkiä saamaan juuriyhteyden kautta tyvilahoa aiheuttavan sienen tartunnan. Tästä riskistäkään eivät jatkuvaa kasvatusta kehuvat mainitse. Tuo tyvilahotartunta johtaa lahopuiden kaatumisiin myrskyissä, mikä vuorostaan altistaa metsän kirjanpainajatuhoille, joista ”hyviä” esimerkkejä on mm Jyväskylän ja Lahden kaupunkien jatkuvan kasvatuksen metsässä. Nämä kuolleiden puiden hallitsemat luurankometsät ovat siis hyvin kaukana Esko Alan kuvaamasta Edenistä.
Tietystikään jatkuvaa kasvatusta kehuvat eivät mainitse sitä, että nykyisistä jalostetuista siemenistä kasvavat puut kasvavat puulajista 10-30 % paremmin kuin luontaisesti taimettuneet. Toinen ongelma on se, että jatkuvan kasvatuksen metsä kasvaa samoillakin siemenalkuperillä selvästi heikommin kuin aukkojen kautta kasvatettava metsä. Tämä on erittäin selvästi nähtävissä Luken koealoilla Lapinjärvellä.
Ihmettelen siis, että lahovikaiseksi huonosti kasvavaksi kuusikoksi päätyvää jatkuvan kasvatuksen metsää verrataan Eedeniin.
