Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Esimerkiksi palokärki. Sen ruikutus ja kiljahtelu kuului ennen lähes päivittäin. Nyt en muista milloin olisin viimeksi kuullut tai saatikka nähnyt. Ei se ensiharvennusmetsissä ja taimikoissa viihdy. Toinen esimerkki on kuukkeli. Kolmas hömötiainen. Neljäs töyhtötiainen.
Ainakin meillä päin Keski-Suomessa palokärki on tosi yleinen. Luken mukaan vanhat haavat ovat lisääntyneet, joten pesäpuitakin löytyy. Lintu hyödyntää myös lahokantoja, joten ruokaakin löytyy, sillä toivottavasti jatkossakin kaadetaan puita.
Kuukkelia on ole nähnyt Keski-Suomen metsissä koskaan niinä 83 vuotena, joina olen niissä liikkunut.
Viimeinen töyhtötiaishavainto on reilun 5 vuoden takaa Olin hirvipassissa nuoressa taimikossa ja näin linnun tiaisparvessa.
Hömötiaiset ovat vähentyneet ainakin Etelä-Suomessa. Tilalle on tullut kuusitiainen, josta en lapsuudessani ollut kuullutkaan. Vahvemmat sini- ja talitiaiset valtaavat hömötiaisen pesäpaikkoja. Kuusitiainen menestyy, koska se ei ole niin tarkka pesäpaikkansa suhteen kuin hömötiainen.
Seuraan bongareiden Facebook-sivua ”100 lintulajia”, jotka pitää tunnistaa vuodessa. Kun seuraa siellä siellä tehtyjä havaintoja, täytyy sanoa, että Suomen linnusto on tosi monipuolinen
.
Valmet tekee varmasti vientiin hyviä paperi- ym. koneita, mutta samalla se vie kone kerrallaan suomalaista metsäteollisuutta maasta pois. Onko meillä 10 vuoden kuluttua enää puoliakaan nykyisistä puunjalostuslaitoksista toiminnassa? Uusia tuskin rakennetaan yhtään?
Tämähän ei tietenkään ole Valmetin syytä. Syyllisiä ovat metsätalousvihamielinen ilmapiiri ja metsiään huonosti hoitavat metsänomistajat, minkä seurauksena puun tarjonta vähenee.
Valmetin historia on kummallinen. Sehän oli alkuaan Jyväskylässä toimiva Valtion Tykkitehdas. Rauhan tultua piti keksiä toisenlaista tekemistä. Kokeilivat kaikenlaista haulikoista ja perämoottoreista hisseihin ja metrojuniin. Myös paperikoinetakin.
Jyväskylän Keljossa vaikutti Kankaanpään opettajapariskunta, jolla oli fiksu Matti-niminen poika. Matti valmistui konepuolen diplomi-insinööriksi ja oli ensiksi täissä Wärtsilällä. Sitten hän pääsi maailman johtavan paperikonevalmistajan Beloitin tuotekehitysosastolle töihin. Kun kaiketi katsoi oppineensa tarpeeksi, Matta palasi Suomeen, tällä kertaa metsäteollisuuskonsulttifirman Pöyryn leipiin. Täällä Matti kehitteli alaa ja hänellä oli patentteja omissa nimissään.
Valmet oli yritellyllyt paperikoneiden valmista. Vasta sen jälkeen, kun yhtiö pestasi paperikoneryhmänsä vetäjäksi Matin, toiminta käynnistyi kunnolla: Matti Kamkaanpäästä tuli aikanaan Valmetin toimitusjohtaja ja vuorineuvos.
Valmettiin fuusioitiin useita yrityksiä, mutta huippu oli Matin entinen työnantaja Beloit. Yhtiö oli tehnyt huonoja päätöksiä ja joutunut konkurssiin. Valmet oli ostanut osan toimintoja konkurssipesältä, osan oli ostanut japanilainen yhtiö, jonka osuuden Valmet sitten osti.
Kuulemaan mukaan jenkeille oli melkoinen kulttuurishokki, kun Beloitin pääkonttorin katolta Milwaukeeessa otettiin sen mainoskyltti pois ja tilalle nostettiin Valmetin.
Valmetin menestys perustuu epäilemättä eteviin insinööreihin, mutta myös Suomen metsien kasvuun. Ilman hyvää kasvua eivät suomalaiset metsäfirmat olisi pystyneet tilaamaan tehokkaita koneita Valmetilta, joka pystyi myymään niitä sitten ulkomaillekin. Tuotekehittelykin oli helppoa. Jyväskylästä on lyhyet matkat tärkeimpiin paperitehtaisiin.
Kannattaa taas kerran todeta, että metsään syntyy aina aukko tai aukkoja, kun puita kaadetaan. Avohakkuusysteemissä yksi iso, harsinnassa lukuisia pieniä. Avohakkuusysteemissä alkaa kasvaa laatusiemenistä puita optimioloissa ja erittäin nopeasti. Harsintametsää kasvaa, jos yleensä jotain kasvaa, kitukasvuisia laholle alttiita kuusia. Aukkoon syntyy yleensä luontaisia lisäpuita koivua ja mäntyä. Aukossa voi myös sopivissa olissa kasvattaa täydellistä sekametsää. Harsintametsässä kasvaa vain lahovikaista kuuta.
Oleellista on kuitupuun hinnan lasku, joka päätehakkuuleimikoilla on huippuhinnoista n 15 eroa/m3. Tukistahan tulee tulee vain puolet sahatavaraa. Loppu on sahahaketta, kuorta ja purua. Jos sitä sahahaketta tulisi 40 %, niin vaikutus tukin hintaan on 0,4×15 eli 6 euroa. Kun näyttää siltä, ettei kuidun hinta ole nousemassa, niin luultavasti saadaan unohtaa huippuhinnat ainakin hetkeksi.
Mäntysahatavaraa menee paljon Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-Itään, jossa asiat ovat nyt solmussa. Kun tilanne siellä selviää, saattaa mäntysahatavaran hintaan kyllä tulla tasokorotus. Tietysti silloin mäntytukkiinkin.
Takavuosina tehtiin kerran niin, että aukon reunasta poimittiin suuret kuuset pois ja jätettiin pienet kasvamaan. Eihän ne pienet kauan pysyneet pystyssä.
Toisen kerran tehtiin niin, että poimittiin isot pois. Pienet alkoivat kuolla. Tilattiin moto paikalle.
Näitä ovat monet harjoitelleet ja täälläkin kirjoitettu. Viisas hyödyntää toisten kokemuksia.
Tuolla tavalla kahdessa vaiheessa hakaten onnistuu kyllä saamaan tosi riesan uudistamisvaiheessa, siis heinää, vattua, puskia. Täystiheän kuusikon uudistaminen on tosi helppoa mätästämällä ja käyttäen nykytaimia. Kaikki muut konstit johtavat erilaisiin katastrofeihin. Nopeasti uudistamalla nykytaimet ennättävät alikasvillisuuden edelle.
Kannattaa katsoa, mikä tarvitsee eniten apua. Siitä aloita.
Istutin syöksyvirtauksen 2006 tekemään reheväpohjaiseen aukkoon (0,3 ha) kuusentaimet 2007. Myyrät söivät ne talvella 2008. Istutin uudet taimet keväällä 2008. Myyrät söivät ne talvella 2009. Istutin uudet taimet keväällä 2009.
Tällä välin vatukko oli ennättänyt elpyä. Parina vuonna tarvittiin 2 perkausta. Kaikkiaan perkasin kuvion 7 kertaa. mutta kyllä kannatti. Joskus näin. Vieressä oleva aiemmin uudistettu kuvio tarvitsi perata vain kerran.
Kerran myyrät söivät istutuskoivuja juureen asti. Kyllä niistäkin tukkipuita tuli.
Oma kokemus on, että koivuja kannattaa istuttaa vain sellaisille paikoille, joilla hirvet eivät talvehdi. Vanhat hakamaat asutuksen lähellä ovat usein tällaisia. Nopeakasvuinen koivu selviää heinästä.
Taas kerran ihmettelen kaksosten intoa kasvattaa lahovikaista kuusikkoa. Sehän teidän metsien lopputulos on. Kuuset saavat juuriyhteyden kautta lahottajasienitartunnan. Peitteisessä metsässä suurempien puiden seassa valopuut koivu ja mänty eivät pääse kasvun alkuun. Jos niistä joku pääsisikin, niin lopputulos olisi riuku, joka kuolisi joka itsekseen tai joku lumitalvi taivuttaisi luokille, josta puu ei enää oikenisi.
