Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Tulee siis johtamaan metsien tilan heikentymiseen. Mediahan on luonnut illuusion, että jatkuva kasvatus on hyvä ja jatkuva kasvatus on paha. Senhän näkee esimerkiksi Piia Pasasen ilmeestä, kun hän lukee Ylen metsäsatuja.
Vaatii kovaa pokkaa, kun metsistä mitään ymmärtämätön tulee vaatimaan jatkuvan kasvatuksen hakkuuta vaikka ammattilainen tietää sen epäonnistuvan.
Yhdistyksien pitäisi tosiaan ottaa käyttöön jonkinlainen tsekkauslista, johon kaikki asiat merkitään. Helpottaisi yksittäisen neuvojan asemaa, jos ilmoittaa, ettei suosittele ja listassa on kohdat miksi.
Kävelin jo 1940-luvulla aika paljon metsissä. Se oli yleensä helppoa, koska kulkua haitavia hakkuutähteitä oli todella vähän. Yleisimpiä olivat halkohakkuut, mihin kelpasi puu kuin puu koosta riippumatta. Isot puut olivat harvinaisia.
Tehokas metsänhoito keksi itsensä jo 1800-luvulla, muttei aika ollut vielä kypsä sen käyttöönotolle. Massateollisuus on vielä vähäistä. Halkojakin hakattiin lähinnä asutuksen tuntumasta. Tiestö oli vähäistä. Metsurin kulkuvälineinä oli jalat ja sukset. Metsänhoitotöitä oli niillä resursseilla suurelta osin mahdotonta tehdä. Lisäksi porukkaa tarvittiin kesällä maataloustöihin.
Tehokkaan metsäntalouden edellytyksenä oli metsäautotiet ja autot, jotka helpottivat metsureiden pääsyn työmailleen. Massateollisuus puolestaan mahdollisti tukiksi kelpaamattoman puun ja sahausjätteen käytön. Metsätalouden kannattavuus parani, kun tukin kasvatuksen sivuvirroista tuli arvokas myyntituote. Maatalouden koneellistuminen synnytti päätoimiset metsurit, mikä on edellytys metsänviljelylle.
Kun aikanaan siirryttiin avohakkuisiin, niin epäilemättä jälkeen päin voi todeta, että ”päätösvaltaa siirrettiin ammattilaisille”. Miten systeemiin olisi muuten voitua päätyäkään. Kun nyt kokenut metsänomistaja teettää normaalin avohakkuun, hän tietää mitä tapahtuu. Metsäammattilaisten kanssa keskustellaan ehkä uudistamismenetelmästä, mihin ammattilaisella on laajempi kokemus.
Joskus saattaa olla rajatapauksia, joihin paras kantaa ottava on tietysti kokenut metsäammattilainen. Ollaan tällaisen osaajan kanssa mietitty muutaman suokuvion käsittelyä teemalla jatkuva vai jaksollinen. Yhdessä oli edellytykset jatkuvalle kasvatukselle ja tehtiin sellainen hakkuu. Parissa muussa asiantuntija ei nähnyt mahdollisuuksia. Toiseen tehtiin normaali harvennus, toinen hakattiin aukoksi. Makuasia on, käyttikö asiantuntija päätösvaltaa vai ei, kun hän antoi oikeita neuvoja. Niitä saadaksemme maksamme metsänhoitoyhdistyksen jäsenmaksun. Emme kuullaksemme omia ajatuksiamme asiantuntijan toistamana.
Takavuosina levitettiin meidän karun paikan männiköihin ureaa. Sitten yritettiin katsella kairanäytteistä mahdollisia lisäkasvuja. Ei me huomattu. Tietysti se lisäys heikosti kasvavissa puissa saattoi olla niin pieni, ettemme sitä erottaneet. Tietysti saattoi urea häipyä taivaan tuuliin. Voi olla niinkin, että vesi oli rajoittava tekijä. Tietysti lannoituksen kannattavuus oli joka tapauksessa huono.
Netistäkin löytyy kaavake malleja edunvalvontavaltuutuksiin, joka kannattaa olla laaja ja tosiaan se, ettei valtuutetun tarvitse tehdä tiliä. Sitten pitää olla numerojärjestyksessä muutama varavaltuutettu, jos varsinainen ei enää pysty tehtävää hoitamaan. Tämä on sitten aktivoitava DVV:ssä, jos asia tulee ajankohtaiseksi. Jos on mahdollista, että omaisuutta siirrettäisiin lähiomaisten kesken, pitää olla ulkopuolinen varavaltuutettu, jonka valtuutus aktivoidaan, jos asia tulee ajankohtaiseksi.
Oleellista on, että valtuutuksen todistajina on kaksi jäävitöntä henkilöä. Valtuutuksen aktivointia haetaan DVV:stä. Tarvitaan lääkärintodistus. Jos valtuuttaja on sairaalahoidossa, sen toimittaa laitos pyynnöstä sinne DVV:oon. Kannattaa tsekata, että niin tapahtuu.
Minä en halua asioida mafia-tyyppisen porukan ehdoilla. FSC sitä paitsi tuottaa työttömyyttä ja heikentää kansantuloa. Metsät takaavat suomalaisten hyvinvoinnin. Ei niiden jättäminen hakkaamatta.
Jos tuotteessa on FSC, jätän sen ostamatta, jos korvaava tuote ilman tuota merkkiä on saatavissa.
Muistattehan, että FSC-järjestelmää laadittaessa metsänomistajia ei otettu mukaan. Siis systeemi on sama kuin se, että Putin ja Trump neuvottelevat Ukrainan asioista.
Hirvitilanteen vuoksi epäilen koivun suurta lisäystä. Muuten jutun mielipiteet olivat aika lailla yhteensopivia meidän Yhteismetsän peraatteiden kanssa. Kuten jutussa kuultiin, niin kannattaa käyttää suuria leimikoita. Saa tietysti paremman hinnan. Meillä hoitokustannus on n 10 % hakkuutulosta.
Lapsuudessani ei ollut kolopuita. Ainoa näkemäni liito-orava löytyi oravan pesästä. Minulla on mökki Utsjoella. Ihme ja kumma siellä tunturikoivikoissa asustaa näätiä. Eräs niistä oli löytänyt suuren ”kolon”. Oli murtautunut mökin yläpohjan päälle ja käyttänyt sitä tilaa huusinaan. Eritteitä tuli katon läpi sisätiloihin. Sain vakuutusyhtiöltä korvauksen, joka perustui vahinkotarkastajan kustannusarvioon. Oli niin suuri, että jäin voitolle tuossa bisnekseksessä.
Liito-oraville riittää pesäpaikkoja asutuksen tuntumassa. Ei niitä talousmetsissä tarvita. Näädät ovat pahoja kanalintujen hävittäjiä. Niitä ei ollut lapsuudessani, jolloin kanalintukannat olivat erinomaiset.
