Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
On aika paljon havaintoja siitä, että ikääntyneiden kuusikoiden harventaminen johtaa katastrofiin. Samoin on paljon havaintoja siitä, että kuinka vaikeaa on uudistaa harvassa kasvanutta valmiiksi heinettynyttä metsää.
Toisaalta on havaintoja siitä kuinka ihmeen helppoa on täystiheän metsän uudistaminen. Kaikkia toimenpiteitä suunnitella tulee ottaa huomioon metsälön koko kiertoaika.
Minulle riittää yksinkertainen malli, ala- tai laatuharvennus tilanteen mukaan. Tämä osataan ja lopputulos tiedetään.
Totta kai jatkuvaa kasvatusta voi aikansa käyttää. Kannattaa kuitenkin muistaa, että metsän tasearvo heikkenee. Kolo ajan syntyy tappiota jaksolliseen verrattuna. Verrataanpa. Minulla on 12 ha päätehakkuumetsää. Jaksollisessa teen 3 ha:n aukon, jonka istutan. Jatkuvassa harvennan. Jaksollisessa sain latvusmassa mukaan lukien 3000 euroa enemmän. Sillä perustan ja perkaan taimikon js vielä 1000 euroa voittoa. Jaksollisessa minulla on vähintään 4-metrinen taimikkoa. Jatkuvassa ei yhtään uutta taimea. Isot puut ovat kasvaneet samalla tavalla.
Männyn siemenpuuhakkuu ei ole jatkuvaa kasvatusta. Siemenpuut poistetaan, kun taimikko on syntynyt ja sitten sitä kasvatetaan tasaikäisenä hamaan päätehakkuuseen saakka. Männyn kaistalehakkuukaan ei ole jatkuvaa kasvatusta, koska syntynyt taimikko kasvatetaan tasaikäisenä päätehakkuuseen. P. W. Hannikainen kutsui kaistalehakkuuta lohkohakkuuksi.
Poimintahakkuu on yritys harjoittaa kuusen jatkuvaa kasvatusta. Siemenpuita ei voi kasvattaa suuriksi, koska ne kaadettaessa tuhoaisivat pienempää metsää ja taimia. Pienaukko on tapa tuhota metsänkasvua, koska suuri osa siitä jää joka tapauksessa taimettumatta reunapuiden vaikutuksesta. Jos maata ei muokata eikä vesakkoa perata, niin koko aukko jää usein taimettumatta. Olen istuttanut ja perannut useamman pienaukon, joten tiedän. Ilman niitä toimia niissä kasvaisi ehkä joku pihlaja ja hieskoivu.
Tuolla Uutiset osiossa kerrottiin, että Ruotsissa on sopeuduttu kohonneisiin puunhintoihin. Metsäteollisuustuotteiden markkinahinta on noussut, mikä johtuu vähentyneestä tarjonnasta. Arvio oli. että tämä tilanne tulee säilymään jatkossa. Yhtiöillä on varaa ja pakko maksaa puusta enemmän.
Koska voimme odottaa puunhinnan jatkuvasti nousevan niin metsätaloudella voidaan päästä silloin yli 5 %:n tuottoihin tämän ansiosta. Metsänsä jatkuvalla kasvatuksella hävittäville on oikein, kun saavat kateellisina katsella naapureiden hyviä ja hyvin tuottavia metsiä.
Olen vuodesta toiseen tolkuttanut, että puu tulee olemaan niukkuushyödyke ja ylivoimaisesti parhaiten pärjää metsänomistaja, jonka metsät kasvavat parhaiten. Kaikki Jovainin ja RR:n NNA-laskelmat ovat täyttä soopaa, koska niissä ei arvioida tulevaa kehitystä oikein.
Siis kerraten. Metsänomistajien kannattaa entisestään tehostaa metsiensä kasvua. Mikä onkaan mukavampaa, kun myydä suuria määriä niukkuushyödykettä korkeaan hintaan.
Ei minusta voi verrata koska kun saan talon valmiiksi ja lähden toisiin töihin alkaa rapistuminen vääjäämättä, mutta kun saan jk-hakkuun tai minkä tahansa hakkuun valmiiksi ja tulen 20vuoden kuluttua samalle paikalle niin metsä on kasvanut lähes tunnistamattomaksi eli puuta/arvoa on vain enempi ja kaupaksikkin käy paremmin.
Olen katsellut erästä myrskyn 2006 harventamaa kuusikkoa. Olen lähettänyt siitä kuviakin. Tämä metsä on tunnistettavissa. Jäljelle jääneet suuret puut kasvavat. Sekaan on kasvanut muutama metrinen kuusentärri.
Olen myös katsellut joskus 70 vuotta sitten suojuspuuasentoon hakattua metsää. Jäljellä ovat alkuperäiset n 200 runkoa ja sekaan kasvaneet n 80 kuusta. Helppo tämäkin on tunnistaa.
On tietenkin selvä, että rehevän paikan hakkuuaukko voi muuttua 20 vuodessa paljon.
Pian siirrymme sivulle 999 ja sitten tulee sivu 1000. Voisimmeko sopia, että jokaisella on enintään lyhyt kiitospuheenvuoro sivulla 1000. Toivottavasti joku vaivautuu sitten julkistamaan koosteen kirjoituksistamme.
Siis aito jatkuvan kasvatuksen hakkuun alkutila on jonkun katastrofin jälkeen syntynyt vaihteleva luonnonmetsä. Tästä on sitten poimittu suurimmat puut pois kerta toisensa jälkeen. Lopputila on hidaskasvuinen vähäpuinen kuusikko, jollaisia olivat Osaran aukeiksi uudistetut kuusikot.
Kauanko tuollainen metsänhävitys kestää? Voimallinen sahausboomi alkoi 1870-luvulla. Osaran aukeita alettiin uudistaa 1940-luvulla. Puutya oli n 70 m3/ha. Siis enintään 70 vuotta kestää tuhota metsä pakkouudistettavaksi. Meillä Keski-Suomessa oltiin tehokkaampia. Puumäärään 50 m3/ha päästiin jo 1933. Jätettiin kasvamaan ja alettiin uudistaa 1963.
Jatkuvaa kasvatusta on tutkittu ja 1930-luvulta ja metsien historiaa tunnetaan paljon pitemmältä aikaa. Hyvä säästökohde on lopettaa 0-tutkimuksia eli Metsähallituksen jatkuvan kasvatuksen tutkimukset ja myydä puut.
Avovaihe kuului ainakin osaksi harsintaan. Muistamme, että määrämittaharsinnassa hakattiin kaikki määrätyn paksuuden ylittäneet puut. Ikimetsistä läksi silloin kaikki, joten kyllä Suomeen on tehty aukkoja oikein urakalla ainakin 1860-luvulta alkaen.
Metsänhoidollinen harsinta vastasi kait enemmän jatkuvaa kasvatusta. Tunnettiinko siinä aukkoja, en tiedä. En kuitenkaan muista tavanneeni yhtään aukkoa nuoruuteni harsintametsissä.
Mm näin kirjoitettiin Keskusmetsäseura Tapion vuosikirjassa 1913:
Metsän kylvö ja istutus vaatii kyllä työtä ja vähän rahaakin, mutta pääoman sijoitus metsätalouteen on varma, sillä metsä kasvaa hyvinä ja huonoinakin vuosina ja antaa sadon, jonka arvo yhä nousee ja enin juuri missä viljelys on enin levinnyt.
Kirjoittaja oli Nils Thome. Otsikko oli Metsän kasvatus, yksi aikamme varmimmista rahan sijoittamistavoista.
Vaikka hirvet eivät ohjaa puulajivalintaa, niin ne aiheuttavat joissakin tapauksissa sen, että reheville pohjille ei kuusen lisäksi synny luontaisesti koivua ja mäntyä.
Noin 40 vuotta sitten kuusella uudistetuilla kohteilla saattaa olla täydellinen sekametsä, mutta 25 vuotta sitten uudistetuista etenkin koivut puuttuivat ja 20 vuotta sitten uudistetuista osin männytkin.