Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Perko-parka ei ymmärrä sitäkään, että kunnon tukkipuun kasvatus vaatii, että puut kasvatetaan sopivassa tiheydessä. Jos niitä kasvattaa liian harvassa, niin puista tulee oksaisia ja liian nopeasti supistuvia. Tarkoittaa käytännössä sitä, että normaalia suurempi osa tukkirungosta päätyy sahatavaran sijaan sellutehtaalle.
Meillä on huonommin kasvavat maapohjat kuin Visakallolla. Keskimäärin on viimeisten 17 vuoden aikana tullut tukkia 65 % hakatusta havupuusta. Tämä kattaa siis paremmat ja huonommat maapohjat sekä paremmat ja huonommat hehtaarikertymät.
Jatkuvalla kasvatuksella ei kyllä päästä tuollaiseen tukkiprosenttiin, koska siinä joudutaan tukkipuut hakkaamaan pienempinä kuin jaksollisen aukossa ja lisäksi joudutaan joskus hakkaamaan myös kuitukokoista puuta.
Ja taas kerran. Aina pitää tarkastella koko tilan tilannetta. Olen jo monta kertaa kertonut Riihimäen esimerkin. Jatkuvan kasvatuksen metsään ei ollut tullut uusia taimia hakkuuta seuranneina 8 vuotena, Jos sama puumäärä olisi hakattu aukoksi ja joka olisi uudistettu, niin se kasvaisi 3-4 metristä kuusta. joiden seassa kasvaisi luontaisesti syntyneitä mäntyjä ja koivuja. Rahatilanne olisi sama, sillä aukon puista olisi saatu parempi hinta ja lisäksi olisi myyty latvusmassa.
Eihän se kuusen taimettuminen mitään vielä pelasta. JK-metsän kasvu jää parhaimmillaankin kahteen kolmasosaan viljelykuusikosta. Lisäksi menetetään koivujen ja mäntyjen tuoma lisäkasvu. Jos kuvittelee, että tekee aukoksi, jos ei jk onnistu, niin edessä on haasteellinen uudistamisurakka. kuten täällä on moneen kertaan kirjoitettu.
Ei auta mitä kirjoitetaan. Toivoton homma saada uskovaisia muuttamaan mielipidettään.
Suotyyppejä taitaa olla reilu 100. Ne eivät tietenkään ole olleet koko aikansa samanlaisia vaan muuttuneet aikojen kulussa luonnon kehityskulun seurauksena ja ihmisten vaikutuksesta. Kuka voisi sanoa, mikä on oikea taso, mihin pitäisi ennallistaa. Tai millaisilla tavoilla tämä saavutettaisiin. Taatusti ei kukaan.
Joikin kohteet voidaan voidaan käsitellä jatkuvalla kasvatuksella. Toiset taas ei. Esimerkkinä karhunsammalta kasvava kuusikko, joka ei taimetu luontaisesti. Toinen on mäntyä kasvava rehevä suo, johon ei synny luontaisia männyn taimia.
Jos kalasääksen pesäpuu on saaressa, jonka lähellä veneily lisääntyy, niin se saattaa hyljätä pesänsä ja rakentaa uuden jonkin aukon säästöpuuhun. Kuten olen kirjoittanut aiemminkin, voi olla myös niin, että metsä pesän ympärillä on kasvanut liian korkeaksi poikasten lentoharjoituksille
Meidän pienellä järvellä pesi joutsen, joka sai 5 poikasta. Lisäksi oli kihlapari. Sitten ne hävisivät väljemmille vesille.
Olen tavannut selkälokin pesän kaukana rannasta jollain isolla kivellä. Siellä tuskin minkki uhkaa poikasia. Tietysti petolinnut voivat olla uhkana.
Kalalokit liikkuvat usein suurissa parvissa, joten varmasti paikallista vaihtelua esiintyy. Linnut seuraavat tarkasti esimerkiksi heinän korjuuta. Niittäjän jäljessä meillä päin niitä voi olla kymmeniä.
Yksi tapaus oli, jolloin piti heiniä. Joku aiempi päättäjä oli harvennuttanut tuoreen kankaan männikön tasolle 200 runkoa/ha. Ale ei ollut taimettunut. Tehtiin päätehakkuu ainakin 50 vuotta tuosta hakkuusta ja tiesin odottaa hyvää heinänkasvua, mikä toteutuikin. Ongelmaksi tulivat myyrät, jotka söivät hakkuuta seuranneena vuonna istutetuista kuusentaimista 70 %. Täydennysistustaimet olisivat jääneet heinän kaatamiksi ellei heinäyksestä olisi huolehdittu. Nyt nekin voivat hyvin ja alueella kasvaa hieno taimikko.
Nykytyyliin tiheänä kasvatetussa metsässä ei tarvitse olla huolissaan heinäyksestä, jos huolentii nopeasta uudistamisesta.
