Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Sinäpä sen Anneli kerroit. Koska jk-puut kasvavat harvassa, niin ne levittelevät oksistoaan. Siis kasvuvoimaa päätyyu rungon asemasta oksiin. Sama juttu juuriston kanssa. Koska ei voi tukeutua kaveriapuun, niin pitää tunkea paljon puuainesta maahan, jotta pysyisi pystyssä.
Sinänsä ihmeellinen juttu tuo puun kasvun itsesäätely. Millä keinoin säätyy, että puu kasvaa paremmin aurigon puolella tai muuten vain aukkoon päin. Minulla on pihassa pihta, joka teki väistöliikkeen, kun viereinen raita tunki viereen. Jossain vaiheessa pihta totesi, että palataan normaaliarkeen ja alkoi taas kasvaa suoraan.
Olin äsken Pääkaupunkiseudun metsänomistajien tilaisuudessa, missä Koneen Säätiön Mari Panzar puhui ”Metsän puolesta” hankkeesta. Puhui tietysti vanhoista metsistä ja kuinka joku ”viisas” oli laskenut sen kuinka monta miljardia Valtio säästää, jos jättää 100000 hehtaaria hakkaamatta.
Kysyin, että oliko aerosolit laskelmassa mukana. Eivät olleet. Mari sanoi jotain, että tehdään normin mukaa laskelma.
Olen lukenut tutkimustuloksen, jonka mukaan mäntyjen ympäröimät kuuset kasvavat paremmin kuin kuusten ympäröimät kuuset. Luulisin tärkeimpänä syynä sen, että näin kuusilla on isompi ala levittää juuriaan. Tietysti metsä on valoisempi ja ehkä siinä on maassa enemmän lunta, jolloin routaa on vähemmän.
Aina puhutaan vaan hiilinielusta. Yhteyttäminen ja sen yhteydessä syntyvät aerosolit jäävät unhoon.
Yhteyttäminen itsessään viilentää ilmaa, sillä siinä sitoutuu auringon lämpöä kemiallisesti prosessissa syntyvään glukoosiin. Sitten toinen juttu on prosessissa syntyvät aerosolit. Ne heijastavat auringon valoa. Jos heijastunut valo osuu yhteyttävään kasvinosaan, niin tietysti nytkin tapahtuu yhteyttämisteaktio ja syntyy uusia aerosoleja. Jos valo heijastuu taivaalle, niin se ei tietenkään lämmitä. Lopuksi nuo aerosolit häipyvät taivaalle, missä toimivat pilvipisaroiden ytiminä. Pilvet taas heijastavat auringon lämpöä suoraan avaruuteen.
Ymmärrän kyllä, ettei valtamedia halua kirjoittaa aerosoleista. Sotkisihan näiden huomioon ottaminen nykyisen metsien lahottamistavoitteen.
En kyllä tunnista Reiman tarinaa. Meidän yhteismetsällä on omia teitä reilu 10 km. Niiden hoito on yksinkertaista. Määräajoin tilataan lanaaja ja pientarten niittäjä. Jossain vaiheessa tarvitsee muotoilla tietä. Sitten tilataan kaivinkonekuski hoitamaan homma. Tämän jälkeen tilataan sorakeisari levittämään ja tasaamaan murske.
Tiekunnalla tilanne on toinen. Ainakin joutuu maksamaan arvonlisäveron. Tietysti takavuosina saattoi tilanne olla toinen, kun oltiin vielä pinta-alaverotuksessa. Kyllä siitä pitää kuitenkin lähteä, että lakeja on noudatettava ja verot maksettava lakien mukaan.
Mehän emme tiedä mitä kaikkea maailmalla ja vaikkapa metallikaivoksissa tapahtuu. Voihan syntejä kuitata vaikka kiusaamalla suomalaisia metsänomistajia, jotka eivät ole FSC-sertistä innostuneet. Tämä yksi skenaario. Toinen on se, että Säätiössä on porukka, joka haluaa viedä omaa agendaansa eteenpäin.
Kiinostavaa olisi tietää millainen junailu tarvittiin, että Korkman sattui valitsijaksi juuri oikeana vuotena. Sattuma se ei ole. Kun Korkman valittiin, oli voittaja selvillä.
Tulette näkemään vielä sen kuinka suomalaiset metsänomistajat joutuvat taistelemaan siitä kuuluuko metsän hallintaoikeus omistajalle vai Greenpeacille. Julkisuudessa on kirjoitettu, että Koneen Säätiö rahoittaa Greenpeacea, joka kartoittaa potentiaalisia boreaalisia luonnonmetsiä. Niitä ei tietenkään ole, mutta aina voi väittää, jos metsästä löytyy joku vanha kanto.
Hyväuskoinen metsänomistaja tekee metsänkäyttöilmoituksen ja ehkä puukaupankin. Sitten soittaa Elystä joku tyyppi, joka kertoo Greenpeacen epäilevän, että kyseessä on boreaalinen luonnonmetsä. Lopetatko puuhan suosiolla vai tehdäänkö virallinen päätös? Tietysti viisas lopettaa. Sitten käydään katsomassa, että onko kyseessä suojeltava kohde. Ei tietenkään ole. Ely tekee asiasta virallisen päätöksen. Metsänomistaja on tyytyväinen. Sitten joku luontojärjestö valittaa tästä päätöksestä. Metsänomistaja antaa vastineen. Ely antaa uuden vastineen, josta luonnonsuojelujärjestö valittaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen, jossa asia päätetään kunhan ennätetään.
Normaali metsänomistaja on tietysti ymmällään tilanteesta. Mafialla on aina positiivenenkin ratkaisu. Luntoarvokauppa tekemällää välttyy kaikesta harmista, mutta metsän hallintaoikeus meni. Meni työpaikat ja arvonlisä kansantaloutee. Kun tarpeeksi monta aluetta menee suojeluun, menee joku saha kiinni ja pian sellutehdaskin. Greenpeace ja Koneen Säätiö ovat päässeet tavoitteeseensa.
MTK:n osuutta tuossa luontoarvokaupassa ihmettelen. Väistämättä tulee johtamaan hakkuumahdollisuuksien vähenemiseen ja metsäsektorin pienenemiseen.
Talouden kannattavuuden oleeöllinen mittari on liikevoitto. Siis tulot vähennerttynä toimintakuluilla ilman rahoitusmenoja. Silloin tiedetään mitä jää pääomakuluihin veroihin ja voittoon.
Suosittelisin Jovainiakin laskemaan liikevoiton hrhtaarille tai tilan hankintamenoa kohti. Miten vaan. Kannattaa kuitenkin rahaliikenteen lisäksi huomioida tasearvon muutos. Niin aina tehdään. Ehkä Jovain ja Perko ovat ainoat poikkeukset.
