Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset

Tietenkin on niin, että yksittäinen riittävän suuren metsäpinta-alan omaava saa siitä parhaan tulon.  Kuten tuolla edellä kirjoitin, niin tilanne muuttuu,, kun tila jaetaan.  Kyllä suvun yhteismetsä voi olla tehokkaampi, kuin suuret yhteismetsät, joita hallintokulut rasittavat.  Edellyttää tietysti asiasta innostunutta vetäjää.

On noilla suurilla yhteismetsilläkin omat etunsa.  Kuten Timo Heikki kirjoitti, niin varma ja hyvä hallinto ja tietysti suuruuden ekonomia.   Se kannatttaa todeta, ettei yhteismetsään liittyminen aiheuta veroseurauksia.  Sen sijaan pitkäaikaisesta metsäomaisuudesta luopuminen aiheuttaa n. 20 %:n verron.

Usko jo Jovain.  Ei ole mitään ”keskimääräistä kasvua”.  On vain sattumanvaraisia huonosti kasvavia taimia ja suuria taimettumattomia alueita.  Jos noiden varaan perustat metsätalouden, niin ihmettelen.  Näinhän olen toki nähnyt jk-uskovien käyttäytyvän.   Sulkevat ilmiselvän totuuden pois mielestään.

Kun aikansa kaadetaan puita, eikä kunnon uutta metsää synny, niin homma on aloitettava raskaimman kautta tekemällä aukko pusikoituvaan ja heinettyvään paikkaan.  Toisin on tilanne täystiheänä kasvanessa metsässä.  Uudessa aukossa taimet ennättävät varttua ennen niiden kasvua haittaavaa pintakasvullisuutta.  Tämän ovat kaikki kunnon metsiä uudistaneet saaneet nähdä.

Koivikoita on kasvatettu reilu 10 ha entisillä hakamailla asutuksen tuntumassa.  Ei ole hirvien talvilaidunta, joten kasvatus on onnistunut loistavasti.

Takametsissä saattaa olla tilanne, että kaikki luontaisesti syntyneet rauduskoivut syödään.  Siellä pitäisi käyttää edellä kerrottuja torjuntakeinoja.

Huomaa, että aiemmin käytetty metsävähennys lisää myyntitilanteessa myyntituloa.

Yhteismetsä on hyvä systeemi verrattuna erilaisiin muihin yhteisomistuksiin.  Ei ole riippuvainen jonkun yksittäisen henkilön mielipiteistä.  Edellyttää, että porukassa on ainakin yksi, joka ottaa vetovastuun ja muutama, jotka ymmärtävät asiaa ja ovat taustatukena.

Metsät voi toki liittää myös olemassa olevaan yhteismetsään.  Hinnoittelu saattaa olla joskus haasteellista, jos tiloihin kuuluu muitakin omaisuuseriä kuten rantatontteja, tuulivoima-alueita ym.

Meillä yhteismetsän perustamissopimus allekirjoitettiin 2006 ja se aloitti toimintansa 2008.  Muodostui appivanhempien perikunnan 2 tilasta, joista  lohkottiin ennen yhteismetsän perustamista eroon rantatontit ja tilakeskus peltoineen ja lähimetsineen.   Koko paketti oli kuitenkin yhdessä sopimusasiakirjassa, jossa siis ensiksi tehtiin osittainen perinnönjako, jossa rantatontit saivat omistajan,    Tilakeskus ympäristöineen ja kolmas tila jäi vielä vielä perikunnalle.  Sitten ”riisutut” 2 tilaa jaettiin määräosiin omistusoikeuksien mukaisessa suhteessa.  Näistä määräosista sitten muodostettiin  yhteismetsä.  Oli vielä kolmas tila.   Kun tämän rantakaavoitus oli tehty, tehtiin taas osittainen perinnönjako, jossa nyt loppuosa perillisistä sai rantatontteja.  Tarvittiin vielä kolmas vaihe, jossa kuolinpesä  jaettiin.  Kolmas tila tuli osalle porukkaa, jaettiin määräosiin  ja liitettiin yhteismetsään.  Tilakeskus ympäristöineen tuli yhdelle osakkaalle.  Niin päättyi 55 vuoden ikäsen kuolinpesän toiminta.  Vaikuttaa epäilemättä monimutkaiselta, mutta toiminta oli loogista ja hallittua.  Kesti kaikkiaan 16 vuotta yhteimetsän perustamissopimuksen allekirjoittamisesta kuolinpesän jakoon.   Porukan onni oli, että olin tottunut kiinteistöasioiden hoitoon ja sopimusten tekemiseen.  Ei tarvittu vierasta apua, jota normaalisti tällaisessa monimutkaisessa tapauksessa kannattaa käyttää.

Yhteismetsän toiminta on ollut sopuisaa ja tulosta tuottavaa.  Juhannusaattona porukka kokoontuu kantatilalle juhlimaan nyyttärisysteemillä.  Minä teen hirvipadan.