Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Katsoin eilen Ylen uutisista ilvesjuttua, jonka yksi osio oli tehty tosi harbvassa järeässä kuusikossa. Niiden seassa näytti kasvavan jotain pusikkoa.
Tässä oli yksi tapa tehdä aukko. Jättää joitakin puita pystyyn. Ihme ja kumma ne kuuset olivat vielä hengissä.
Olikohan tavoitteena ollut jatkuva kasvatus tai suojuspuuhakkuu, mutta huonolta tuon ”aukon” tulevaisuus näytti. Kyllä noiden öpuiden hakkuulla kustannettu uudistaminen ja taimikko osivat gtuottaneet selvästi paremman tuloksen.
Tässä osuuteni Hesarin keskusteluun:
Metsätalous tuottaa arvokasta raaka-ainetta auringon ilmaisenergialla ilmaisista sadevedestä ja ilman hiilidioksidista. Metsänomistaja saa puun kasvatukseen investoimansa tuotantopanoksen takaisin 10 kertaa suurempana kantorahatulona. Yhteiskunta saa metsänkasvatukseen sijoitetun rahan 60-kertaisena lisäarvona.
Mikään ei ole niin kannattavaa kuin metsätalous. Sitä paitsi toiminta on kestävää niin kauan kuin aurinko lämmittää meitä. Metsätalous on se Kalevalan Sampo, josta aikanaan Lönnrothin mukaan sodittiin. Nyt niitä ”sammonryöstäjiä” vilisee näillä palstolla.
Miten muuten maaseutua pystyttäisiin pitämään asuttuna, ellei hyödynnettäisi ainoaa luontaista voimavaraamme.
Totta on tietysti, että kaikki asiaan vaikuttavat tekijät pitää ottaa huomioon. Maaseudun asuttuna pysyminen ja siellä olevien ihmisten kodit ovat oleellinen asia. Toinen on maanpuolustus. Itärajan läheisyydessäkin pitää olla asutusta.
Sitten on koko metsäklusterin toiminta. Hyvin kasvavat metsämme ovat mahdollistaneet metsäalan teknologiatehollisuudelle mainiot edellytykset jatkuvaan tuotekehitykseen, mikä onkin tehnyt tästä teollisuushaarastamme erään maailman johtavista. Supistuva puunsaanti johtaisi puunjalostustehtaiden vähittäiseen alasajoon ja samalla myös Suomessa toimivan metsäteknologiateollisuuden supistumiseen
Kanahaukka on todellakin kanalintujen paha tuholainen. Olen kerran poikasena osunnut paikalle, kun kanahaukka oli tappanut täysikasvuisen urosmetson. Vein saaliin kotiin. Kerran sain haukan keskelle tietä tappaman urosteeren. Kerran Espoossa haukka tappoi fasaaniemon. Tällainen tapaus saattaa jiohtaa koko pesueren tuhoutumiseen.
Olen viimeisen 15 vuoden aikana nähnyt 5 metson pesää. Niistä 3 löytyi aukosta istutustyötä tehsessä. Yksi niistä oli niin lähellä tietä, että siltä näki hautovan koppelon. Loput kaksi pesää löytyivät varttuneesta metsästä. Kaikista läksivät poikaset maailmalle. Ainakin tuo otos kertoo, että pesätuhot eivät näyttele kovin merkittävää osaa ainakaan meillä päin. Metsolla näyttäsi normaalisti olevan 8 munaa.
Sääolot sen sijaan saattavat vaikuttaa paljonkin. Aikaistuneet keväät varhentavat soidinta. Poikaset kuoriintuvat, kun vielä saattaa tulla kylmiä sateisia kelejä. Ruokaa ei löydy ja höyhenet kastuvat.
Niin, miksi ajaville koirille on säädetty korkeusrajoitus hirvieläimille, mutta ei esim. mainitulle karhulle?
Tuo hirvikoirajuttu on kyllä kummallinen. Eivät koirat taida osata lukea lakia. Juoksevat hirven jäljessä vaikkei se pysähdy. Pitääkö koiria tästä rankaista? Vai koiran isäntää? Vai metsästäjää, joka ampuu ajosta hirven?
Viimeinen ampumani hirvi oli tällainen tapaus. Läksi 20 km:n päästä, Juoksi koira perässä kahden maantien yli. Kun tuli meidän alueelle, niin koiran seuraajat soittivat tietysti, että hirvi ja koira ovat tulossa. Olin juuri menossa passipaikalle, kun korvakuulokkeesta tuli pomolta viestí: ”Timo, vieraan koiran ajossa on tulossa hirvi sinne. Ammu se! Oli kumma juttu. Koira haukahti pari kertaa edessäni, joten tiesin, että nyt tullaan. Olin valmiina laukaisemaan ja hirvi tulikin koira melkein jaloissaan kevyttä ravia tielle juuri siitä mistä arvelin sen tulevan. OLi ylittänyt juuri tien, kun ammuin, Hirvi astui pari askelta taakse päin ja kuoli ojaan. Koira oli tosi väsynyt. En kaikenlaisiin satuolentoihin yleensä usko, mutta tässä tuntui Mielikki metsänemäntä ajaneen tarkoituksella hirven passiini. Olin nimittäin päättänyt, että kysessä on viimeinen hirvijahtisyksyní. Tuollaiseen kaatoon oli mukava lopettaa 60 vuotta kestänyt hirvijahti.
Lankomiehellä oli mäyräkoira, joka tosiaan ajoi hirveä, joka jostain kumman syystä johtuen pelkäsi tuollaista pientä piskiä. Eräällä mäellä oli kasvatettu koivuja ja alue oli aidattu hirvien vuoksi korkealla aidalla. Koivut olivat sitten kasvaneet ja portti oli jätetty auki. Mäyris löysi sieltä koivikosta hirven. Tälle tuli sellainen paniikki, että yritti aidan yli. Tippui kuitenkin aidalle ja katkoi kylkiluunsa, mikä havaittiin, kun hirvi onneksi onnistuttiin kaatamaan.
Karhun osalta tilanne on selvä. Tuskin mitkään sylikoiran kokoiset alkaisivat karhua seurata. Hyvällä karhukoiralla pitää kyllä olla kokoa ja pontta karhua haukkuessaan. Parempi on, jos koiria on muutama.
Tuskinpa kaikkia koiria saadaan suden perään yksin tai edes laumana. Kai pitää olla joku erikoinen rotu. Sitä en kyllä ymmärrä miten tuollaisia koiria on voitu kouluttaa.
On mielenkiintoista seurata susijahdin etenemistä. Huippusuritukseen pääsi Aura-Paimio alue, joka 3 päivässä sai kaadettua koko 13 suden kiintiönsä. Tänään kaatui 8 sutta. Kytjän alue sai kaadettua koko 2 suden kiintiönsä
Äsken oli kaadettu kaikkiaan 66 sutta, siis kuudessa päivässä kaksi kolmasosaa koko kiintiöstä. On taitavia metsästäjiä, mutta kyllä tuntuu susia olevan, sillä jahti kohdistuu vain tosi pienelle alueella.
Minä olen sanonut puunostajille, että takaan meidän tiet, mutta en Valtion tietä, johon ne liittyvät.
Meillä tienhoito on yksinkertaista. Lähetetään kartta kaivinkonemiehelle, että kunnosta tuo pätkä. Sitten kartta sorakeisarille, että levitä ja tasaa murske. Tarvittaessa kartta vesakkojen raivaajalle, että putsaa tien reunat.
Tärkeintä tien hoidossa on säilyttää profiili sellaisena, että vesi menee ajoradalta pois. Siis ojiin tai luontoon.
