Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Se vienti oli noin 5–6% siinä olevasta kokonaismetsävarasta . Valuuttaa vastaa myös Eurooppaan.
Joskus n 1950 Suomen puusto oli n 1,5 miljardia m3. Siitä 5-6 % on 75-miljoonaa m3. Metsätilastot kertovat, että hakkuut olivat n 50 miljoonaa m3. Jos viernti olisi ollut 20-25 % kaikesta teollisesti hakatusta puusta, niin hakkuiden olisi pitänyt nolla vähintään 75 miljoonaa m3/0,25 eli 300 miljoonaa m3:ä. Siis tämä palstan perlle väittää, että silloin hakattiin vähintään 4-kertainen määrä nykyilanteeseen verrattuna ja 20 % vuodessa koko puuvarannostamme.
Hyvä Perko. Juttusi lyövät Nätti-Jussinkin tarinat.
Appivanhempien kuolinpesä oli jakamattoma 55 vuotta ilman mitään riitoja. Hoidettiin asioita lankomiehen kanssa. Liimana oli suuri ja arvokas maatilakeskus, joka yhteisesti käytettiin vapaa-ajan asuntoina. Molemmilla oli omat tilat. Juhlisdsa sitten otettiin koko rakennus käyttöön.
Sitten lanko kuoli ja hänen puolensa jäi vähälle käytölle. Langon lapset halusivat, että perikunta jaetaan. Tehtiin sopujako. Potissa oli erilaisia muitakin kiinteistöjä. Perusteena käytettiin lankomiehen perintöverotusarvoja. Kaikki olivat tyytyväisiä.
Joka juhannus koko suku kerääntyy edelleenkin meille juhlimaan nyyttärisysteemillä.
Ei ole mitään kantorahatulon erotusta. Ei ole myöskään pakko tehdä pystykauppaa ja hoitaa metsiään jaksottaista metsänhoitoa. Palvelee huonosti jk metsänhoitoa, tapoja on muitakin. Otan mieluummin korko ja myyntitulon jatkuvasta jk metsän kasvu- ja myyntitulosta. Tulee helposti tuplat, verrattuna johonkin keskiverto jaksottaisen tuottoon.
Tarkoitatko, että saat harsintapuista saman hinnan kuin päätehakkuusta. Jos niin on, saat päätehakkuusta tosi surkean hinnan.
Jos saat tuplamyyntitulot, niin se on mahdollista vain myymällä puuta tuplasti enemmän. Kannattavuuteen pitää ottaa huomioon myuös tasearvon muutos.
Olet Jovain tyuypillinen esimerkki siitä, ettet osaa laskea metsäsi todellista tuottoa. Oletko koskaan huomannut, ettei hakkaamasi puun tilalle kasva uutta puuta. Mitä siitä pitäisi ajatella?
Minä se olin, joka siitä metsien polttamisesta kirjoitti. Perustuu vaan yksinkertaisiin luonnosta tehtyihin havaintoihin. Ei sellaista tietenkään kukaan voi tarkasti tietää.
Kalat olivat varmaan tärkein ravintolähde. Hirvestä saatiin lihaa, nahkaa ja jänteitä. Hirven sääriluuta käytettiin tuurana. Hirvisaalis oli siis eräs elämisen välttämättömyys. Vanhat hirvenpääveistoksetkin kertovat siitä.
Minä en kyllä tiedä, mitä ennallistamisella oikeasti tarkoitetaan, Sehän on samaa, kuin yrittäisi saada joen virtaamaan ylöspäin.
Rakennuksen voin saada entisen näköiseksi, mutta en metsää.
Jos metsää ei hakata 60 vuoteen, siinä vaan puiut vanhenevat ja joku kuolee. Mitään uudistumista tai entistämistä ei tapahdu.
Suomea on asutettu 10000 vuotta. Hirvi oli ensimmäisille asukkaille elintärkeä. Kun katsoo vaikka noita Pyhä-Häkin kuvia, nioin ymmärtää, ettei sellaisissa metsissä hirvi menesty. Koska ihmiset kuitenkin menestyivät, niin on itsestään selbvää, että he muokkasivat luontoa, jotta pystyisivät elämään.
Jos siis metsät eivät tuottaneet hirville ruokaa, niin niitä tietoisesdti poltettiin, jotta saataisiin sitä ruokaa. Polttaminen ei varmaankaan ollut systemaattista, vaan kohdistui sellaisille alueille, joilla metsästys oli helpompaa. Siis jyrkänteiden tuntumaan. Tästä hjirvijahdista kertovat kalliomaalaukset.
Turha miettiä kaukaisia aikoja. Meillä on ollut lauhkeita vaihei ja kylmiä vaiheita. Luonto on muuttunut moneen kertaan. Nykyinen luontomme on vain 800-vuoptias, mikä on todella lyhyt aika. Siihen on kaskeaminen vaikuttanut todella paljon. Varmasti on syntynyut suuria metsäpaloja myös kaskeamisen seurauksena. Tai sitten salamista. Seitsemän veljeksen isä oli Aleksis Kiven mukaan saanut saanut enemmän maata, koska oli ottanut entisen paloalueen.
On turka siis puhua mkistään Suomen alkuperäisistä metsistä, koska niitä ei kerta kaikkiaan ole,.
Vähän kommerntteja:
Myytti 1: Luonnonmetsiä uudistavat voimakkaat metsäpalot ja avohakkuut jäljittelevät metsäpalojen vaikutuksia.
Titenkin näin tapahtuu. Metsiä uudistavat myös myrskyt
Myytti 2: Luonnonmetsät ovat palaneet kerran vuosisadassa.
En usko, että näin usein on systemaattisesti tapahtunut. Minulla on puunäyte, joka on kasvanut 1591-1843 ja siinä ei Joensuun yliopiston mukaan ole merkkiä metsäpalosta.
Myytti 3: Metsät kehittyvät luontaisesti tasaikäisrakenteisiksi.
Näin tapahtuu. Riittää, kun katsoo Pyhä-Häkin kuvia. Sama juttu nuoremmalla Muuramen Kuusimäen luonnonsuojelualueella. Naapurissame on 115 vuotta sitten palanut mäntyä kasvava kuvio. Täysin tasaikäinen.
Myytti 4: Metsän kehitys johtaa yhden puulajin metsiin.
Näin tapahtuu. Tuosta naapurin männiköstä ovat koivut kohta kuolleet. Kuusia ei ole. Lopputulos on puhdas männikkö. Meillä on hakattu n 100-vuotiaita lähes puhtaita kuusikoita, jotka ovat ilmeisestikin syntyneet kaskimaalle nousseen koivikon alle-
Siten vielä: Metsä ei uudistu pienaukosta, minkä näkee Pyhjä-Häkin kuvasta.
Kun muutama puu kuolee isossa metsässä, niin ei tapahdu mitään muuta kuin, että aukkoon alkaa kasvaa heinää. Jos sitten taas muutama puu kuolee, ei tapahdu vieläkään mitään. Heinä estää varsin tehokkaasti taimettumisen. Tarvitaan myrsky, joka kaataa puita ja siten paljastaa kivennäismaata. Tai sitten metsäpalo. Olen katsellut useita tällaisia pienaukkoja meidän metsissä sekä rehevämmillä että karummilla paikoilla ja kaikissa on sama lopputulos.
Tarvitaan tuho tai sitten erittäin voimakas ikääntyneen metsän harventaminen, jotta olisi toivoa luontaisesta uudistumisesta.
