Käyttäjän Tolopainen kirjoittamat vastaukset
-
Onhan niitä jo tuntipalkkaisia kuskeja, joilla on töitä vain talvella, ja joutuvat kilometritehtaalle jo maaliskuun lopulla, jolloin talvileimikoiden korjuut lopuu.
Tulipahan kyseltyä sopiiko, sellainen, että ajan omat puuni, kun yhtiön kone ne hakkaa, se ei kuulemma olisi käynyt, tosin kaupatkin jäi tekemättä, en ala nykyisillä hinnoilla päätehakkuita myymään, sehän olisi puiden lahjoittamista kansainväliselle suurpääomalle.
Epäilen että siirtoja ei ole niin paljon, kun katsoo varastopinoja teiden varsilla, niissä on yleensä useita satoja jopa tuhansia kiintoja. Koneet ovat olleet silloin töissä useita päiviä.
Ei sitä bensiiniä ole pakko autotallissa varastoida, siellä yläraja on 60l ja muussa varastossa 100l.
Jos metsurin tunti maksaa työnatajalle n.30€ hänen pitäisi hakata 5-6 kiintoa tunnissa maksaakseen oman palkkansa. Jos hakkuun osuus on puolet noista keskimääräisistä hakkuukuluista. Koneen puikoissa kuski voi ansaita palkkansa mutta ei moottorisahalla. Palkat Suomessa ovat liian korkella, käsityöhön. Metsätöitä on aikoinaan tehty suhteellisen pienillä palkoilla eikä sotemaksut ole olleet lähelläkään nykyisiä.
Laita peräkärryyn, niin voi kuljettaa bensiiniä 333l pienastioissa ilman ADR lupia.
Pistokehybridit ovat kohta markkinoilla, niillä on mahdollista ajaa lyhyet kaupunkiajot lähes nolla polttainekuluilla. Bensiinimoottoritkin alkavat kestää pitempään, kun niillä ei tarvitse ajaa lyhyttä ja kuluttavaa kaupunkiajoa. Nuo sopivat hyvin Suomen kylmiin olosuhteisiin, kun muuten sähköautojen toimintamatka jää talvella lyhyeksi.
Metsäyhtiöt kävisivät lypsämässä lehmätkin, jos välttäisivät maitoa, siihen ei Valio pysty. Turha se on kuvitella, että tilikään kovin paksu on, jos ei itse metsässä mitään tee.
Kai se Visakalliokin hoitaa vain omia metsiään ja myy sieltä puita.
Jotkut laittavat matkailuautoon ja sen talliin 150k€, eikä se tuota yhtään mitään.
Ei taida muutenkaan kuitupuukauppa mitään tuottaa, jos laskee kaikki puuntuotannon kulut ja kohtuullisen koron sijoitetulle pääomalla. Se ratkaisee paljonko jää viivan alle, nyt on menty suuriin korjattaviin kuitupuumääriin, joista ei myyjälle jää mitään. On tietenkin kansantaloudelliseti edullista, että puu liikkuu, kun puunjalostuksesta syntyvästä lisäarvosta suurin osa menee aivan muualle kuin raaka-aineen tuottajille. Mutta edelleen tuntuu, että suuri on kaunista ja tuottavaa. Mitä väliä sillä omistajalle on kuinka nopeasti nollatilin saa.