Käyttäjän Tolopainen kirjoittamat vastaukset
-
Minulla metsätöissä eniten aikaa kuluu karsimisessa ja se onnistuu hyvin kevyellä sahalla. Tuskin saa puita pinoon yhtään enempää vaikka päivän kanniskelee tehokkaampaa ja painavampaa sahaa. Iso saha ja iso polttoaineen kulutus vievät euroja ei se tuo.
Jaa oliko kyse tuhkasta. No jos joku haluaa levitettää raskasmetalleja metsiin niin tehköön sen omilla kustannuksilla, puutahan meillä on jo liikaakin joka vuosi kavaa yli 30 miljoonaa kuutiota enemmän kuin käytetään. Suometsien puulle ei vain ostajia tahdo löytyä, kun kovemmiltakin mailta on tarjontaa riittävästi.
Kyllä se Saimaan kanava nyt kannattaa. Sehän on jäässä. Siellä on sulkuporttiremontit muuten menossa. Ei ilmeisesti kovin huono investointi sehän on kuitenkin tehty hyvin ja mitättömillä kustannuksilla verrattuna nykyaikaan, kalliiksi tuli aikoinaan. Vaan on venäläiset sopimuksensa pitäneet, vaikka valta vaihtui.
Paljon on puhuttu normien purusta. Nyt on helppo tehdä näistä metsänhoidontuista sellaisia, että omistaja voi niitä hakea metsään.fi kautta ja järjestelmä suoraan opastaa hakemuksen teon. Kuten esim.metsänvarhaishoitohakemus jo nyt on. Ei siinä tarvita välissä mitään palveluorganisaatioita rahastamaan. Siellä on valmiina kuvioiden pita-alat mikä ongelma noissa lannoitusavustukissa on, jos yhteiskunnan mielestä on järkevää roiskia lannoitteita metsiin, kai sen anomisenkin voi yksinkertaistaa. Kohde ja pinta-ala pitäisi riittää.
Tietenkin Metsäyhtiöt pyrkivät minimoimaan raaka-aineiden hankintahintaa ja maksimoimaan tuotteista saatavan hinnan. Ne ovat siitä harvinaisessa asemassa että voivat vaikuttaa hankkimansa raaka-aineen hintaan, yleensä teollisuudella ei tällaista mahdollisuutta ole, kun usein raaka-aineen toimittajia on vähän tai ne muodostavat kartellin kuten Opec. Tai Venäjä säätelee myymiensä raaka-aineiden hinoja kaikenlaisella keinottelulla toimituksissa. Asiakkaat tietenkin maksavat yhtiöiden kaikki kulut, mutta heidän rahansa jäävät yhtiöiden käyttöön ja sieltä tulee ohut siivu kantohintaan, josta vähennetään kaikki hankintaan kohdistuvat kulut mitään ostokilpailua ei käytännössä ole
Puusta maksetaan huomattavasti enemmän Äänekoskella kuin Inarissa, koska hankintakustannukset Inarissa ovat paljon korkeammat pitkien etäisyyksien takia. Teollisuus sijoittuu aina sinne missä on pienemmät kustannukset. Kilpailu tulee vasta sen jälkeen. Eikä suurteollisuus yleensä kovinpaljon kilpaile kun markkinoille muodostuu tietyt toiminta alueet
Tuskin UPM pyrkii tietoisesti ostamaan puuta MG:n tehtaiden lähikunnista,joissa sillä ei ole omaa tuotantoa. Ei esim.koivutukilla ole pahemmin kysyntää alueella,josta sahalle on satoja kilometrejä.
Kemera on Ruotsissa jo lopetettu ja täälläkin se loppuu nykymuotoisena. Liian kallista, pienten rahojen jakamiseen menee enemmän rahaa kuin jaettavaa on. Kun poloset metsänomistajat eivät osaa edes anomusta täyttää. Sitä varten pitää olla kallis MHY ja iso joukko valtiollisia virkamiehiä.
