Käyttäjän Ukkopekka kirjoittamat vastaukset

Tuota tukin hankintavähennystä en vaan ymmärrä. Hakkuusta on tehty etukäteen sopimus, jossa mitat ja laatuvaatimukset on kerrottu. Jos latvaläpimitta alittuu, lenkoutta on liikaa tai oksissa on sanomista, kyseessä on raakki ja siitä maksetaan silloin raakin hinta (joka on alle kuitupuun hinnan). Tukit tarkistetaan vastaanotossa yksi kerrallaan ja mitat katsotaan laaserilla. Jos joku raakki menee läpi, niin se on silloin ostajan ongelma. Näinhän voisi käydä myös moton mittaamalle tukille, kun kaikki kuitenkin menee saman linjaston kautta.

Tästä seuraa se, että kaikki hyväksytyt hankintatukit pitäisi olla priimaa. Ja mitat on alun perin myyjältä saatu, joten ne kyllä pitäisi olla kohdallaan. Sopimuksissa on usein listattu käypäiset mitat vastaanottopaikoittain, tämä kielii siitä, että mitat on mietitty ja kaikki pitäisi olla kunnossa. Miksi siis siitä ei silloin makseta täyttä hintaa, saati hankintalisää? Pieni eräkoko voisi olla yksi looginen selitys, mutta ainakin MG:llä tämä on jo huomioitu hinnoittelussa. Ts. sen ei pitäisi olla olennainen tekijä.

Näin amatöörinä tulee mieleen, että sellunkeittäjät haluaa pitää suhteet kunnossa ja varmistaa raaka-aineen tasaisen saannin. Metsänhoitosuosituksetkin lähtee siitä, että puusto kasvatetaan alkuun tiheänä (=varmistetaan kuitupuun runsas määrä). Hankintahakkuusta voidaan siksi helposti maksaa hankintalisä, näin varsinkin nykytilanteessa, kun hankintapuun hinta on jämähtänyt vuosikymmenten takaisiin lukemiin, tuontikuidusta maksetaan liki tukin hinta ja nykyisellä sellun hinnalla sellunkeittäjä käärii joka tapauksessa hyvän katteen raaka-aineen hinnasta riippumatta.

Tässä kuviossa sitten tukki on vain välttämätön paha, kun sitä pelkkää kuitua ei kuitenkaan sieltä metsästä saisi. Ja oletettavasti kaikkien olennaisin tekijä on noiden tukkien hinnoittelu sen jälkeen, kun firmat käy niillä keskenään kauppaa. Viimeistään siinä vaiheessa se yksittäisen hankintahakkaajan laatuongelmainen tukki on priimaa ja hinta on jotain ihan muuta kuin mitä siitä on hakkaajalle maksettu. Ts. tukistakin kääritään reilu kate hakkaajan kustannuksella.

Nykysysteemi on niin syvälle juurrutettu ja pitkään vallinnut, ettei sen muuttaminen ole helppoa, jos olisi ylipäänsä mahdollista. Mutta entä jos metsänomistajat laajalla rintamalla alkaisivat suosia harvempaa kasvatusasentoa heti alussa ja harventaisivat taimikot ajoissa tukinkasvatusta suosien ja kuidun kustannuksella? Jopa niin radikaalisti, ettei kuitua korjattaisi ollenkaan, vaan kaikki kaadettaisiin jo etukäteen maahan. Tukista tulisi näin oksaisempaa, mutta kun tukin laadusta ei kuitenkaan makseta mitään lisää, niin tämäkään ei haittaisi. Kasvuvauhti olisi näin nopeampaa kuin tiheänä kasvatetulla. Jos taas taimikot on ajoissa harvennettu, ei niihin pitäisi tulla tuulituhojakaan sen enempää kuin muihinkaan hoidettuihin metsiin.

Jos tämä systeemi yleistyisi, edes niin, että siitä alettaisiin yleisemmin puhua, niin jo siitä voisi olla apua kuidun hintaan ja lisien maksuun. Tässä on hyvä huomata, ettei edellinen ole mikään kommunistin kannanotto: on metsänomistajien etu, että metsäteollisuus on kannattavaa ja että puut saa aina kaupaksi. Mutta joku kohtuus voisi olla noissa maksetuissa hinnoissakin, ei ole kohtuullista, että sellunkeittäjä käärii voitot hankintahakkaajan/metsänomistajan selkänahasta. Jos ei ole samaa mieltä edellä esitetystä metsänkasvatusmallista, kannattaa edes ostaa sellunkeittäjän osakkeita. Siten saa edes jotain hyvitystä, samalla tosin tulee pissineeksi omiin muroihinsa, kun asiaa tarkemmin ajattelee.

Jos ajettavaa on kovin paljon, niin tietysti silloin mönkijä jää helposti kakkoseksi isommalle ajokoneelle. Sama tilanne on, jos maasto on kovin kivistä tai muuten hankalasti ajettavaa. Mutta tilanne tasoittuu, jos mökijää käytetään järkevämmissä kohteissa, esim. tuulenkaatojen ajossa, polttopuusavotassa tai pienimuotoisessa hankintahakkuussa. Ajouria ei tarvitse erikseen avata ja puut saa pois märemmästäkin paikasta ilman syviä uria.

Osa omista  tähänastisista puista on ajettu pienistä kuvioista, joita olisi vaikea myydä pystyyn. Näin olen saanut tuloa sellaisistakin puista, jotka olisi jäänyt muuten myymättä. Korjuu on tietty hitaampaa, kun puita joutuu keräämään isommalta alalta, mutta saapahan homman silti hoidettua. Kun hakkuu ei ole itselle päätyö, siihen käytetty aika puunajoineen on toissijaista.

Olen muutenkin aina ihmetellyt omalle työlle hinnan laskemista näissä omatoimihakkuissa: hitaallakin työllä siitä saa lopulta sen tulon ja ilman jää varmasti, jos ei tee mitään. Jos ei olisi muuta työtä, niin silloin puunajon ulkoistus voisi kannattaa. Mutta nyt oli kyse sivutoimisesta ja pienimuotoisesta hakkuusta. Yleensä harrastukset tuppaa maksamaan, tässä tapauksesta siitä saa jopa vähän rahaa. Vaihtoehtoisesti pystyynmyynnillä tuloa ei harvennuksilta juuri jää.

Ja jos sitä tulosta pitää saada aikaiseksi, niin sehän on vain itsestä kiinni. En tiedä, millä logiikalla tunnissa ehtisi ajaa vain yhden kuorman, sehän on paljon kiinni matkasta ja maastosta. Itsellä tuli nopeimmillaan kolmisen kuormaa tunnissa, tarkemmin en kellottanut. Jos vauhtia verrataan esim. tuulenkaatojen ajossa vaikkapa traktoriin, niin silloin aikaan pitää laskea mahdollisesti tarpeellinen ajourien avaus. Tämä unohtuu traktorimiehiltä helposti.

Ajouran merkkaus ennen mätästystä oli hyvä vinkki, mättäät ja kuopat tekee etenemisestä usein turhan hankalaa. Mönkijällä ura on vielä niin kapea, ettei se vaikuta edes taimitiheyteenkään.

Jos puu on pötkötellyt pidempään, sitä tosiaan kannattaa irrotella vähän sivusta nykäisemällä. Sitten kun puuta vinssaa kärryyn, kannattaa seurata, miten se kulkee ja tarvittaessa nostella tukin päätä irti mättäistä ja kantojen takaa. Korkea vetopiste auttaa, mutta varsinkin pitkältä vinssatessa veto tulee kuitenkin alempaa. Kaukosäädin on ihan ehdoton, sillä saa homman hoidettua yksin. Veto kannattaa pysäyttää heti, jos puu ei liiku ja korjata vaiva. Itse nostelen tarvittaessa esim. nostokoukulla saksista samalla, kun ohjaan vinssiä kaukosäätimellä. Säästää vinssiä ja lisää sen elinikää. Kannattaa, vaikkei nämä nykyään kovin kalliita olekaan. Parilla sadalla saa jo hyvän kaukosäätimellisen vinssin tai viidellä kympillä kaukosäätimen vanhaan.

Jäi vähän epäselväksi, että millainen tuo sinun kärry on. Jos siinä ei ole riittävästi pituutta, kuormasta tulee herkästi takapainoinen ja se taas sitten keventää takapyöriä ja huonontaa pitoa. Näin varsinkin, jos meinasit lastata rungot kokonaisena kyytiin? Hienommissa kärryissä on siirrettävä teli, joka poistaa ongelman. Jos kuitenkin päättää ajaa ylipitkät puut lyhyellä kärryllä, päät roikkuu helposti turhan alhaalla. Vaivaa auttaa, jos kärryn alimman varvin kasaa ensin lyhyemmistä puista ja laittaa pitkät vasta näiden päälle. Jos tämäkään ei auta, voi lopuksi laittaa vinssillä vedon aivan takaa, jolloin perä nousee vähän. Vaijerin voi kiertää puiden ympäri, mutta monesti pienessä kuormassa riittää, että vedon laittaa vain yhteen isoon runkoon. Näillä virityksillä olen ajanut pisimmillään paksuja kuusimetrisiä tyvitukkeja. Ajettavuus on suoraan sanottua kauhea, mutta onnistuu, jos ei tee liian isoa kuormaa. Jarrut loppuu herkästi ylisuurella kuormalla, tämä pitää huomioida ajaessa. Ja kärryn renkaisiin riittävästi ilmaa. Jos ei ole tukijalkoja, kärry kippaa helposti sivulle. Vaiva vähenee sitä mukaa, kun kuorman koko kasvaa. Itse vinssaan lähes poikkeuksetta suoraan takaa, silloin ei ole pelkoa kaatumisesta, eikä tarvitse pelata sivujalkojen kanssa.

Vinssi vaatii virtaa ja mönkijän omassa akussa loppuu herkästi puhti. Kärryyn kannattaa siksi laittaa vinssille oma isompi akku. Itse laitoin lisäakun vielä mönkijän takaboksiin ja tästä saa tarvittaessa lisävirtaa kärryyn pikaliittimellisillä kaapeleilla. Puhti riittää helposti päivän ja lataus yön yli ylläpitolaturilla. Kun kaikki akun on yhdistetty latauksen ajaksi, kaikki akut saa ladattua samalla kertaa. Lisäakut kannattaa laittaa erillisen pääkytkimen taakse ja ottaa käyttöön vasta tarvittaessa, säästää akun elinikää. Sitten vielä muistutus, että liian matalalla jännitteellä vinssaaminen voi käräyttää vinssin. Tämän väitteen todenperäisyyttä en ole itse selvitellyt sen enempää, mutta minulla ei sitä pelkoa olekaan tällä kapasiteetilla.

Itsellä tämänvuotinen projekti on jo takana. Valtaosa puista tuli helposta maastosta ilman isompia ongelmia. Loppuosa tuli vaikeasta maastosta yllättävänkin helposti. Pari kertaa jäi kiinni kunnolla, kun routaa ei ollut ja upposi kuorma päällä mahaa myöten. Irrotus onnistui vinssillä ja vedättämällä samaan aikaan. Neliveto ja lukko auttaa kummasti etenemistä. Teho ei olekaan monesti se rajoittava asia, vaan pito. Tätä auttaa renkaan karkeampi kuviointi tai ketjut. Parhaat on salmiakkikuvioiset ja tietty kaikkiin pyöriin. Lisäpaino mönkijään auttaa myös, erityisesti jos mönkijä on sieltä kevyemmästä päästä. Jumin kohdatessa mukana on hyvä olla riittävän pitkiä liinoja ja voimakertojia. Tehon lisäys on huomattava.

Tähän saakka kaikki puut on saatu kyytiin ilman, että olisi tarvinnut ankkuroida mönkijää mihinkään kiinni. Pelkkä seisontajarru on riittänyt. Jos homman hoitaa jäällä, tilanne saattaa olla hankalampi. Kokeilemalla selviää. Avantoon ankkurointi kuulostaa järkevälle. Vaikeimmista paikoista puut kannattaa vinssata vasta kun kyydissä on jo pari runkoa. Pysyy huomattavasti paremmin paikoillaan. Tuli vielä mieleen, että voisiko vinssauksen hoitaa vesirajasta (jos siis mantereessa ei voi ajaa)? Silloin pitoakin on heti enempi, eikä yhdistelmä lähde niin herkästi liukumaan. Kannattaa kokeilla, on nimittäin niin, että kaikki ylimääräinen turaaminen vie aikaa ja alkaa tuntua ennen pitkää työläältä. Ensin kannattaa kokeilla vetokykyä pienemmällä kuormalla ja sitten sitä voi lisätä, jos homma toimii. Kuorman keventäminen kesken kaiken on aina turhaa työtä ja sylettää varmasti.