Käyttäjän Ukkopekka kirjoittamat vastaukset
-
Jutut voi olla vanhoja, mutta käytännön kokemukset kiinnostaa aina. Erityisesti tällaisissa poikkitieteellisissä jutuissa, joissa tuo teoriapuolikin voi olla vähän kyseenalainen. Naapurin isännät nauraa itsensä tärviölle, kun näkee kaupunkilaisen maalailevan kantoja, pitää varmaan pimeällä tehdä.. Uskon vahvistus on enemmän kuin paikallaan ja erityisesti ihan oikeaan käytännön tekemiseen perustuvana.
Tämä keskustelu ei tarttunut silmään, kun etsin tietoa asiasta. Soitin siis Yaralle, josta vahvistettiin aiemmin kerrottu tieto: Ad Blue ja kantokate sisältää saman määrän ureaa. Ad Blue ei ole kasvinsuojeluaine, joten sen vuoksi sen käyttöä ei voi suositella. Mutta kotitarvekäyttöön se kyllä minun järjen mukaan soveltuu hyvin, kun sitä saa huoltoasemilta ja järkevän kokoisissa pakkauksissa. Urean vaikutus perustuu ph:n muuttumiseen, joten tässäkin mielessä Ad Blue on käypäistä; väkevyydeltään samanlainen liemi antaa saman lopputuloksen.
Sateen vaikutusta en huomannut kysellä. Käsittely suositellaan tehtävän heti ja viimeistään kolmen tunnin kuluessa. Vaikutus kestää usean viikon ajan, mutta ainakin teoriassa tehon luulisi heikkenevän, jos kaatosade osuu käsittelyn alkuun. Viikon kuluttua tartuntaa ei enää tapahdu, eli riittää, että urea pysyy kannossa tämän ajan. Jonkin ohjeen mukaan sitä pitäisi lorottaa niin reilusti, että aine alkaa valumaan reunoilta yli.
Ruisku tulisi ensimmäisenä mieleen levitysvälineeksi, mutta siis jos käsittelyä pitäisi jatkaa pakkasillakin vielä hetken aikaa, niin ruisku jäätynee varsin pian. Menisi siis pensselihommiksi, jos haluaisi tehdä viimeisen päälle. Tai sitten kaataa vaikka kastelukannusta tai jaffapullosta suoraan. Kannattanee kaataa ensin muutama runko ja käsitellä sitten useampi kanto kerrallaan. En haluaisi vyötäisille yhtään lisää kannettavaa.
Ad Blue löytyy jo, mutta unohdin hommata väriaineen. Äkkiä tuli mieleen vesiväri tai punajuuren liemi tai kahvi, tässähän riittää, että itse näkee, mitkä kannot on käsitelty. Laatuahan ei tarvitse sen enempää ihmetellä, kun tekee levityksen huolella.
Tuntuu vähän leikkimiseltä koko homma, mutta pakko kai se on tehdä. Hakkuu ei muutenkaan suju liian nopeasti aloittelijalta, eikä tämä ainakaan paranna tilannetta. Kunnon talvesta ei ole takeita ja jos jää odottelemaan tuota ”muutamaa viikkoa” ympärivuorokautisten pakkasten alettua, niin pahimmillaan siinä ehtii tulla lunta niin paljon, ettei hommat sitten onnistu sen vuoksi. Riski toki pienenee ilmojen viilentyessä tai lumen sataessa, mutta tartuntavaara ei silti katoa kokonaan, ennen kuin käävät on jäässä. On siis joko otettava ”pieni ja hallittu” riski tai lotrattava liemen kanssa.
Omat kengät valkkasin sillä ajatuksella, että niihin mahtuu puristamatta tuplasukka merenovillaisina tai mereno+normivillasukka. Ensimmäinen reilumpi koeajo toi esille lievää varpaiden hiertymistä. Toivottavasti tokenee tuplasukilla, urkkateippiä tarvittaessa lisäksi. Muuten edelleen oikein tyytyväinen, rasvattuna pitää hyvin kuivana. Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että sovittakaa ihmeessä kenkänne, voi muuten tulla ikäviä yllätyksiä. Postimyynti on vähän kankea tässä.
Perstuntuma oli, että tilhin kengissä oli leveämpi lesti kuin huskilla. Jalaksella ja sievillä oli ok tuntuisia malleja, mutta ne tuntuivat vähän löysiltä ja menivät kasaan nilkkaa taivuttaessa. Ts. ei lupaa hyvää pitkän päälle? Muita en testannut.
Alv-jankkaukseen en lähde mukaan. Varusteet ostetaan sen mukaan mitä tarvitaan. Kokonaisale on silloin vähän alle puolet ja tässä puhun pelkistä veroista. Verohyöty tulee siitä, jos voi jaksottaa ostoja tulojen mukaan ja siis jos tarve on ylipäänsä olemassa. Ei muusta.
Pitkällisen miettimisen jälkeen kävin hakemassa stihlin dynamic s3 turvakengät. Näissä ei ole kalvoa ollenkaan, nahkakengät. Puolen päivän raivuut kesti kastumatta rasvasin ennen käyttöä. Positiivinen ensivaikutelma. Näissä on leveämpi lesti kuin huskin kengissä, sopi itselle paremmin. Alvin sisältävä hinta oli jonkin verran alle parisataa.
No ei sitä kantturaa sillä vetolevyllä sentään sinne lahtivajalle asti vedetä. Voi muuten alkaa pian päivä paistamaan levyn läpi. Levyllä kannattaa vetää isommalle uralle, jos on kovin paha paikka tai jos ei mahdu kärryllä kääntyilemään. Mutta aina nykäistään suoraan kärryyn jos pystytään, saa suoraan vajalle ilman, että tarvitsee veivata edestakaisin.
Taitaa tolopainen olla omien ennakkoluulojensa vanki. Sehän ei voi olla toimiva, jos sinusta siltä tuntuu. Kokeile tai katso joskus sivusta, voit yllättyä.
Kärry ei kippaa vinssatessa, jos vetää puut kyytiin takasektorista. Toinen hyvä konsti on, että heittää muutaman rungon ensin pohjalle tai ylipäänsä jättää vaikeimmat puut viimeiseksi. Kärryn paino rauhoittaa kummasti. Jos tämä ei jostain syystä onnistu, hommaa voi auttaa laittamalla kärryn sermin kupeelle sivutuet. Itse en ole näiden kanssa jaksanut pelata, kun ilmankin pärjää.
Hirven saa yksin kyytiin vinssillä, oli se kelkassa tai ei. Ruho liikkuu helpommin, jos nostaa puomin pystyyn. Ts. kohottaa vähän samalla kun vetää. Ei tartu kiinni jokaiseen kantoon. Kärryyn vetämistä helpottaa, jos laittaa esim. voimakertojan kiinni sermiin ja vaijerin kulkemaan tämän kautta lavallevetovaiheessa.
Tässä toistaa vähän itseään, mutta mönkkäri toimii pienimuotoisessa puunajossa. Urakkahommat sitten eri kalustolla. Ja jos ei ole kiire tai tehokkuus ei muutenkaan määritä kaikkea toimintaa, ei mikään estä ajamasta isompaakaan määrää.
Näkemättä itse ko. tilanteita ei voi varmuudella sanoa, mutta tapahtumakuvauksen perusteella voi arvailla, että heinikkoajossa on ollut liian kova tilannenopeus. Jos esteet ei näy pidemmältä heinikossa ja jos ei ehdi väistää tai pysäyttää sitten kun näkyy, niin silloin vauhtia on ollut liikaa.
Ojan ylityksissä pitää olla tarkkana. Olennaista on valita ajolinja niin, että ylitys tapahtuu kohtisuoraan ojaan nähden. Jos oja on kovin syvä ja/tai reunat kovin jyrkät, on olemassa vaara, että heittää kuperkeikan taaksepäin ojasta noustessa. Jos pahaan ojaan on pakko ajaa, ylösnousun voi varmistaa vaikka vinssillä. Jos ajoa on enemmälti samasta kohtaa, sillan tai edes nopeasti kyhätyn risurummun teko helpottaa menemistä kummasti. Jos ojan yrittää ylittää ajamalla vinosti, kaatumisen todennäköisyys kasvaa.
Ja edelleen, myös sen traktorin voi saada kaadettua ojan ylityksessä. Uudemmissa hytti varmaan kestää, miten lie vanhempien laita? Mönkijän alta voi onnistua pääsemään pois, jos ei loukkaa itseään pahasti. Ja ei sitä pakko ole suorille käsille puntata, riittää, että jotenkin pääsee ryömimään pois. Traktoria taitaa jäädä riskiltäkin mieheltä nostamatta. Sopii toivoa, että hytti säilyttää muotonsa, ettei kuski jää jumiin. Jos voi valita, niin yrittää olla kaatamatta mitään vehjettä. Ennakoimalla ja turhia riskejä ottamatta.
Niin se traktoriko ei voi kaatua, jos ajaa toisen renkaan ojaan? Mönkijällä on painopiste kokoon nähden korkealla. Sen voi siksi saada kaatumaan, jos varomattomasti ajaa. Ei se nyt sentään jokaisesta kuopasta kippaa. Pahoissa paikoissa se voi kallistua reippaasti. Tätä korjataan sillä, että kuski siirtää painopistettä vastakkaiselle puolelle. Muutenkin näissä paikoissa on syytä ajaa niin, että pystyy hyppäämään pois kyydistä, jos mönkijä kaatuu. Olennaista on ennakointi; valitaan reitit niin, että eteneminen onnistuu ja tunnistetaan pahat paikat ja ajetaan niissä sitten sen mukaan, kuin tarve vaatii. Epäileville suosittelen lämpimästi kokeilemista tai edes vierestä seuraamista, kun osaava kuski ajaa kuorman kanssa maastossa. Saattaa yllättyä ja oppia uutta. Varomaton kuski saa mönkijän kaadettua, saa tosin myös traktorin.
Metsässä kävely on vaarallista, kaatuu varmasti jos astuu toisen jalan kuoppaan tai ojaan. Parempi pysyä pikitiellä.